Ferdinand Julius Tönnies syntyi 26. heinäkuuta 1855 varakkaaseen maanvil-jelijäsukuun Kirchspielin kylässä lähellä Oldenswortia Eiderstedtin Pohjan-mereen työntyvällä niemimaalla Schleswigin herttuakunnassa. Alue kuului tuolloin vielä Tanskaan. Hänen isänsä oli kansallisuudeltaan friisi, joka kasvatti lihakarjaa, jota laivattiin myytäväksi Hampurissa ja Englannissa.
Isä, August Tönnies, oli osakkaana paikallisessa pankissa ja kävi tottuneesti kauppaa Hampurin pörssissä. Ferdinandin äiti, schönbergiläisen pastori Maun tytär, oli oppinutta itäholsteinilaista sukua. Tönniesin varhaisten nuoruusvuosien jälkeen perhe muutti vuonna 1865 Husumiin, josta isä oli ostanut vanhan suuren ratsutalon, linnamaisen kartanon tilavine huoneineen ja kauniine puutarhoineen. Siellä Ferdinand vietti myöhemmän lapsuutensa ja nuoruutensa ja sinne hän vanhemmalla iälläänkin palasi myös oman perheensä kanssa. Tönniesin lapsuuden perheessä oli seitsemän lasta, joista poikia oli kolme192. Friedrich Paulsen kuvailee muistelmissaan Tönniesin lapsuudenkotia ilottomaksi, vaikka perhe eli melko ylellisesti. Isä vaikutti hänen mielestään yrmeältä ja äiti masentuneelta. Koko perheellä ei näyttänyt olevan todellista työtä ja elämän tarkoitusta. Nuori Ferdinand näytti kuiten-kin olevan vanhempiensa toivo ja ylpeyden aihe.193
Tönniesin äiti muisteli Ferdinandia sisaruksista ahkerimpana lukijana ja laskijana, joka alle kuusivuotiaana luki melko sujuvasti ja opetteli jo jako-laskua. Koulussa Ferdinand oli lahjakkuutensa vuoksi opettajien lemmikki.
Tönnies, joka kävi Husumin Gelehrntenschulen ja Gymnasiumin, olisi voinut valmistua koulusta jo syksyllä 1871, mutta rehtorin, Wilhelm Gidion-senin, pyynnöstä pitkitti sitä kevääseen ’pudotakseen sitten kuin kypsä omena puusta’.194 Gidionsenin johdolla Tönnies tutustui muiden muassa Goethen, Herderin, Horatiuksen, Sokrateen, Kritonin, Platonin ja Ciceron tuotantoon. Tönnies muistelee häntä henkevänä filologina ja runoilijana, jolta hän ei kuitenkaan varsinaisesti saanut alkusysäystä kiinnostukselleen filosofiaan.195 Tönnies muistelee lämmöllä myös opettaja Otto Kallsenia,
joko hoiti koulun kirjastoa ja joka otti Tönniesin apulaiskirjastonhoitajak-seen.196 Kiinnostus filologiaan heräsi jo kuitenkin kouluaikana.
Varhaisina nuoruusvuosinaan nuori Tönnies oppi myös tuntemaan Hu-sumin oman runoilijan, Theodor Stormin (1817-1888), jonka käsikirjoituksia hän mielellään oikoluki. Näin hän hankki omien sanojensa mukaan huomat-tavan saksalaisen lyriikan tuntemuksen.197 Stormiin Tönnies tutustui tämän poikien Ernstin ja Karlin välityksellä. Pojat olivat nuoren Tönniesin koulutovereita. Suhde Stormin ja Tönniesin välillä oli eräänlainen ’isä-poika’ -suhde, joka kesti Stormin kuolemaan saakka. Molemmat arvostivat toisiaan kovin. Tönniesiä 40 vuotta vanhempi Theodor Storm kirjoitti nuoresta Tönniesistä ystävälleen ja kirjailijakollegalleen Gottfried Kellerille seuraavasti: „Nächst seinerzeit Theodor Mommsen ist er der bedeutendste junge Mann, den ich in meinem Leben gefunden habe, und dabei ein Junge voll treuer Liebe für mich (...) Er wird wohl noch von sich reden machen.“198
Jürgen Zandlerin mukaan Theodor Stormin tuotannosta ja Tönniesin ajattelusta on löydettävissä tiettyä samankaltaisuutta. Tämä on löydettävissä Stormin teoksien perusmotiivissa ja Tönniesin ajatuksessa, että gemeinschaf-tiset siteet ovat perustavaa laatua olevia elämässä ja niiden hajoaminen vaikuttaa häiritsevästi inhimilliseen onneen.199
On kuitenkin vaikea luotettavasti arvioida, miten paljon ja missä asioissa Storm vaikutti nuoren Tönniesin kehitykseen.200 On myös väitetty, että Tönniesin Gemeinschaft und Gesellschaft -teoksella olisi ollut vaikutusta Theodor Stormin tuotantoon. Tällaista väitettä on kuitenkin vakavasti kritisoitu.201Yhteisinä puheenaiheina kirjallisuuden lisäksi heillä oli muun muassa demokratia ja sosialismi. Tönnies on 1870- ja 1880-luvuilla kuvan-nut Stormia ’eettiseksi demokraatiksi’.202 Friedrich Paulsen, joka myös tapasi Stormin, kuvaa tätä tavallisen oloiseksi ja sulkeutuneeksi mieheksi, joka mieluimmin eli omassa rikkaassa sisäisessä maailmassaan kuin suuntau-tui ulkopuoliseen elämänmenoon.203
Jo lapsuudenkodissaan Tönnies joutui kosketuksiin poliittisten mielipitei-den kanssa poliittisesti aktiivisten ihmisten vieraillessa Tönniesien kotona.
Tönniesin lapsuusvuosiin sattui myös kaksivaiheinen sota vuosina 1864 ja 1866, jolla Preussi otti Schleswig-Holsteinin hallintavaltaansa. Tuntematonta ei ollut myöskään sosiaalinen hätä. Alueella oli myös pitkät sosiaalisen protestin perinteet ja hyvin organisoitunut työväenliike.204
Päästyään Gymnasiumista 1872 Tönnies opiskeli useissa yliopistoissa.
Hän aloitti Strassburgissa jo samana vuonna, mutta muutti heti aloituksen jälkeen Jenaan, koska inhosi Strassburgia asuinpaikkana.205 Hän opiskeli Jenassa filologiaa, mutta myös filosofiaa, historiaa ja teologiaa, josta hän sanoo tuolloin olleensa kriittisessä mielessä kiinnostunut. Hänen kiinnostuk-sensa Friedrich Nietzscheen heräsi ensimmäisenä lukuvuonna, kun hän näki näyteikkunassa Nietzschen teoksen Die Geburt der Tragödie aus dem Geiste der Musik, jota ei kuitenkaan kyennyt ostamaan. Samaisen teoksen hän
kuitenkin löysi husumilaisesta koulukirjastosta kesälomalla vuonna 1873 ja muistelee lukeneensa sen mielihyvällä ja melkeinpä ilmestyskirjanomaisena.
Samoihin aikoihin hän ystävystyi Carl Franklin Arnoldin kanssa, joka oli perehtynyt Arthur Schopenhauerin ajatteluun.206
Talvilukukauden Tönnies opiskeli Leipzigissä ja kesälukukauden 1874 Bonnissa filologiaa ja filosofiaa; myös kiinnostus Nietzscheen jatkui. Hän muistelee ostaneensa tästä lähtien jokaisen Nietzschen teoksen heti sen ilmestymisen jälkeen. Tässä vaiheessa hän päätti suorittaa myös yksivuotisen armeijapalveluksensa.207 Opiskelumaailmassa häntä hemmoteltiin nuorimpa-na opiskelijanuorimpa-na; toisaalta opiskelijaelämä vaikutti epäedullisesti hänen terveyteensä. Tönnies kaatui eräissä ylioppilaiden juomingeissa, jonka seurauksena hän alkoi saada kovia kohtauksenomaisia takaraivopäänsärkyjä.
Heikon terveytensä vuoksi hän joutui kesken kaiken kotiutetuksi armeijasta kesällä 1875. Paulsenin mukaan alituinen päänsärky ja ruuansulatusvaivat vaivasivat häntä koko loppuelämän.208
Kesällä 1875 ilmestyi myös Tönniesin ensimmäinen julkaisu Julius Tön-niesin nimellä: Eine höchst nötige Antwort auf die höchst unnötige Frage:
”Was ist studentische Reform?” Kirjoitelma käsitti viisikymmentä sivua ja käsitteli kulttuuripolitiikkaa ja ylioppilaselämää. Tönniesin mielestä jälkeen-päin ajateltuna se oli melko sisällyksetön kirjoitelma, jossa näkyi Schopen-hauerin vaikutus. Tuohon aikaan hän opiskeli juuri Schopenheuerin ajatuk-sia. 209
Lukuvuodeksi 1875/76 Tönnies muutti Berliinin yliopistoon omien sano-jensa mukaan tietämättä, mitä oikein aikoi. Historiallis-filologiset opinnot eivät enää erityisemmin kiinnostaneet. Hän alkoikin opiskella arkeologiaa toiveenaan matkustaa Roomaan, jossa hänen serkkunsa August Mau oli kirjastonhoitajana. Huomattavasti merkittävämmiksi Tönniesin ajattelun kehityksen kannalta muodostuivat kuitenkin Berliinissä hänen filosofian opintonsa. Hän ystävystyi opettajansa Friedrich Paulsenin kanssa, jonka seminaarissa hän oli alkanut opiskella Immanuel Kantin Kritik der reinen Vernunft -teosta.210 Paulsen oli Tönniesiä yhdeksän vuotta vanhempi ja myös maanviljelijän poika Sleswig-Holsteinin länsirannikolta.211
Muistelmissaan Paulsen kertoo Tönniesin vaikuttaneen ensitapaamisessa heikolta ja sairaalta. Vaikka ensivaikutelma ei ollutkaan hääppöinen, lähempi tutustuminen paljasti hänet erittäin lahjakkaaksi nuorukaiseksi, jolla oli pääasiassa älylliset kiinnostuksen kohteet.212 Paulsen muistelee myös, miten hänen tuttavuutensa Tönniesin ja tämän ystävän, Kuno Francken, kanssa alkoi Kant –seminaarissa ja muuttui kestäväksi ystävyydeksi tapaa-misissa sekä sisätiloissa että kävelyretkillä. Niiden aikana puhuttiin kiihkolla kaikenlaisista ongelmista, ennen kaikkea sosiaalisista kysymyksistä, jotka kuohuttivat tuohon aikaan Saksan nuorisoa.213 Tönnies itse muistaa saman asian siten, että Paulsen otti heidät melko säännöllisesti Kant-seminaarin jälkeen oluelle: ”Diese Gespräche fanden ziemlich regelmäßig unmittelbar
nach den Kant-Studien statt; P a u l s e n nahm uns, nämlich F r a n c k e und mich, dann nach dem Café Suisse, einem altmodischen Berliner Wirts-haus in der Dorotheenstraße mit, wo wir beim Glase Bier etwa 2 Stunden noch zusammen zu bleiben pflegten.”214
Tönnies myöntää Paulsenin vaikutuksen olleen häneen alusta alkaen merkittävän. Häneen ei tehnyt kuitenkaan erityistä vaikutusta Paulsenin innostus Ferdinand Lasalleen eikä myöskään tämän John Stuart Millillä höystetty malthusilaisuus. Vaikutuksen teki hänen filosofian historian näkökulmansa ja luonnontieteellinen ja historiallinen tietonsa. Mutta sitäkin enemmän häneen vaikutti syvästi ja hedelmällisesti Paulsenin selkeästi totuuteen pyrkivä sosiaalinen mielenlaatu. Hän itse ei kuitenkaan tohtinut ilmaista omaa kiinnostustaan Schopenhaueriin ja Nietzscheen.215
Tönnies epäonnistui filosofian tohtorin tutkinnon suorittamisessa filolo-giassa Berliinissä. Syynä Paulsenin mukaan oli se, ettei Tönnies viitsinyt ottaa selville, mitä tuohon tutkintoon itse asiassa vaadittiin. Filosofia kiinnosti Tönniesiä tuolloin jo enemmän.216 Seuraavana kesänä 1876 hän meni kesälukukaudeksi Kieliin, mutta hänen sairautensa paheni niin, että hän oleskeli terveydellisistä syistä jonkin aikaa Schwarzwaldissa. Talvilukukau-deksi hän palasi kuitenkin Berliiniin.217 Ystävyys Paulsenin kanssa jatkui edelleen muun muassa tapaamisten, yhteisten matkojen ja kirjeenvaihdon muodossa aina Paulsenin kuolemaan saakka vuonna 1908.218
Hänen klassisen filologian väitöskirjansa, De Jove Ammone Quaes-tinonum Specimen, hyväksyttiin Tübingenissä vuonna 1877, jolloin hänestä tuli filosofian tohtori alle 22 -vuotiaana.219 Tönniesiä kiinnostivat yhä enemmän senhetkiset sosiaaliset, poliittiset ja filosofiset ongelmat ja hän koki, että siihenastinen opiskelu oli ollut hukkaan heitettyä aikaa.220 Tohtoriksi valmistumisensa jälkeisinä vuosina hän oleskeli vuoroin Husu-missa, vuoroin Berliinissä omistautuen filosofisille ja sosiologisille opinnoil-le. Noista vuosista Paulsen kirjoittaa, että heidän keskinäinen kanssakäymi-nen tuotti hänelle suurta mielihyvää. Heidän kiintymyksensä yhteiseen kotiseutuun teki yhteisymmärryksen ja luottamuksen helpoksi ja se että he olivat myös pitkälti yhtä mieltä ajatuksissaan, mielipiteissään ja kiinnostuk-sen kohteissaan, esimerkiksi englantilaikiinnostuk-sen filosofian suosimisessa. He olivat yhtä mieltä ajan tapahtumista ja julkisesta elämästä. Eri mieltä he kuitenkin olivat Preussin politiikasta vuosina 1864-66, jota Tönnies Paulsenin mukaan katsoi ’vanhan schleswig-holsteinilaisen näkökulmasta’.221