Tässä luvussa tarkoituksenani on avata sekä toimijuuden että elämänkulun käsitteitä.
Tutkielmassani tarkastelen toista tutkintoaan yliopistossa suorittavien aikuisopiskelijoiden toimijuutta koulutuksen yhteydessä. Toimijuus voidaan ymmärtää käsityksenä, kokemuksena ja tuntemuksena omista mahdollisuuksista ja rajoituksista toimia. Toimijuus muotoutuu erilaisissa kulttuurisissa käytännöissä ja sitoutuu erilaisiin sosiaalisiin positioihin, kuten esimerkiksi ikään, sukupuoleen ja yhteiskuntaluokkaan. (Ojala 2010, 36.) Tutkielmassani liitän toimijuuden tarkastelun yliopistossa toista tutkintoaan suorittavien aikuisopiskelijoiden käsityksiin, kokemuksiin ja tuntemuksiin itsestä oppijana, koulutusvalintoja tekevänä, aikuisopiskelijana ja tulevana akateemisena. Kiinnitän toimijuuden tarkastelun näin ollen koulutuksen kontekstiin. Samalla näen toimijuuden rakentuvan osana elämänkulkua ja siksi tarkastelen tässä luvussa myös elämänkulkua käsitteenä. Antikainen ja Komonen (2003) esittävät, kuinka elämänkulku voidaan nähdä toisiaan seuraavien elämänjaksojen sarjasta, jossa eri elämänalueita on mahdollista tarkastella urina tai polkuina. Merkittävät elämäntapahtumat toimivat ikään kuin käännekohtina, jolloin yksilö siirtyy positioista tai roolista toiseen. (Antikainen & Komonen 2003, 87.)
Kasvatuksessa ja aikuiskasvatuksessa toimijuuden ajatus kytkeytyy jo Valistuksen kasvatusta koskevaan ideaan, jonka mukaan yksilön kyky tehdä itsenäistä arviointia ja harjoittaa autonomista toimintaa vahvistuu lisäämällä järjellistä kapasiteettia.
Aikuisten oppimista koskevassa teoriassaan Mezirov mieltää oppimisen toimijuutta vahvistavana ja perinteiden ohjauksen alta vapauttavana voimaantumisena.
(Eteläpelto, Vähäsantanen, Hökkä & Paloniemi 2014, 202.) Toimijuuden voidaan nähdä paikantuvan rakenteiden ja instituutioiden, niihin kiinnittyvien järjestysten, sääntöjen, odotusten ja normien sekä yksilön väliseen suhteeseen. Näin ollen toimijuutta aikuisopiskelijoiden kohdalla voidaan tarkastella sekä rakenteiden ja niihin yhdistyvien kulttuuristen voimien, että yksilön toiminnan näkökulmista käsin.
Rakenne nähdään tässä tarkastelussa toimijuutta rajoittavana, lukkiuttavana ja pakottavana ja puolestaan yksilön näkökulmasta toimijuus näyttäytyy ensisijaisesti mahdollisuutena. (Ojala 2010, 37-38.) Tutkielmassani selvitän narratiivisen positiointianalyysia hyödyntäen aineistona käytettävistä teemahaastatteluista esille nostamieni pienten kertomusten avulla millaisia rajoitteita ja toisaalta mahdollisuuksia toisen tutkinnon suorittaminen yliopistossa aikuisena asettaa ja kuinka aikuisopiskelijat itseään asemoivat suhteessa niihin. Voidaankin ajatella, että opiskelu aikuisena poikkeaa perinteen mukaan etenevästä institutionaalisesta kronologisesta käsityksestä ja toimii näin rajoitteena aikuisopiskelijan toimijuudelle.
Rakennetta korostavassa toimijuuden tarkastelussa toimijuus rakentuu diskursiivisissa vallan käytännöissä, joissa toimijuus saa merkityksensä erojen, kategorisointien ja hierarkioiden kautta (Ojala 2010, 38). Tässä tutkielmassani aikuisopiskelijan ikä, aiemmat koulutuspolut ja käsitys omista kyvyistä voidaan nähdä sellaisina toimijuutta ilmentävinä kategorioina, jotka asettavat aikuisopiskelijan toimijuudelle merkityksiä. Toisaalta ajateltaessa aikuisopiskelijan toimijuuden rakentumista yksilönäkökulmasta lähtökohtana pidetään ihmisten keskinäisessä vuorovaikutuksessa antamia merkityksiä erilaisille asioille, toimijoille ja teoille. Tästä näkökulmasta tarkasteltuna yksilötoimijuutta edustava uusliberalistinen yhteiskuntajärjestys määrittyy opiskelun kontekstissa elinikäisen oppijan vapautena valita esimerkiksi haluamansa koulutusvaihtoehto. (Ojala 2010, 38.)
Tutkielmassani tarkastelen toista tutkintoa suorittavien aikuisopiskelijoiden koulutuspolkuja myös elämänkulullisessa jatkumossa ja pyrin selvittämään, millaisten vaiheiden kautta päätyminen opiskelijaksi aikuisiällä on tapahtunut.
Yksinkertaisimmillaan elämänkulku en elämää ajassa, josta voidaan erottaa kronologinen, biologinen, sosiaalinen ja historiallinen aika (Antikainen & Komonen 2003, 87). Elämänkululla pyritään kuvaamaan yksilön monitahoista elämää ja sen tapahtumia ajassa (Alho-Malmelin 2010, 27). Elämänkulku voidaan ymmärtää myös ikävaiheina, jossa kerrostuu erilaiset odotukset, tehtävät ja mahdollisuudet ja yhtäältä erilaiset oikeudet ja velvollisuudet (Antikainen & Komonen 2003, 87).
Elämänkulku tapahtuu yksilölle merkittävien elämäntapahtumien ketjuna ja elämänkulkunsa aikana yksilö käy läpi erilaisia keskeisiä siirtymiä, kuten esimerkiksi kouluun menon, työhön siirtymisen, avioliiton, muuton ja eläköitymisen (Alho-Malmelin 2010, 27). Elämänkulku-ajattelun kautta on mahdollista ajatella palaavansa elämänvaiheissa taaksepäin, jolloin aikaisempia elämänvaiheita voidaan ikään kuin elää uudestaan eri tavoin ja eri kontekstissa. Elämänkulullinen näkökulma mahdollistaa elämän tarkastelun myös katkosten, harppausten ja kriisien kautta.
(Alho-Malmelin 2010, 27.)
Elämänkulkututkimuksen perinteessä toimijuutta ilmentäviksi teoiksi ja valinnoiksi ymmärretään ne, jotka rakentavat yksilöiden elämänkulkuja. Ymmärtääksemme toimijuutta elämänkulkututkimuksen näkökulmasta tarkasteltuna erilaisissa konteksteissa ja eri aikoina, on kiinnitettävä huomio siihen dynaamiseen vuorovaikutukseen, joka vallitsee sekä menneisyydestä tulevien aiempien kokemusten ja seuraamusten että nykyhetken tekojen ja tulevaisuuteen suuntautuvien orientaatioiden kesken. Toimijuuden nähdään nousevan menneistä saavutuksista sekä niihin nojaavista käsityksistä ja toimintamalleista. (Eteläpelto, Vähäsantanen, Hökkä & Paloniemi 2014, 208.) Tarkastelen tutkimuksessani toista tutkintoaan yliopistossa aikuisena suorittavien aikuisopiskelijaidentiteettien rakentumista ja sen ymmärtämiseksi on kyettävä tiedostamaan se, millaista toimijuutta tutkimuksessa käyttämäni aineiston haastateltavat pienissä kertomuksissaan ilmentävät suhteessa menneisiin kokemuksiinsa oppijoina, nykyhetkessä tapahtuviin tekoihin sekä tulevaisuuteen suuntaavassa orientoitumisessaan. Elämänkulkuun liittyvä toimijuus yhdistyy yksilön
pyrkimykseen vaikuttaa omaan kehityskulkuunsa pitkällä tähtäimellä. Erityisesti elämänkulun siirtymissä ja käännekohdissa tehdyt päätökset ilmentävät tapoja, joiden kautta yksilöt ovat aktiivisia toimijoita muokatessaan elämäkulkuaan.
(Eteläpelto, Vähäsantanen, Hökkä & Paloniemi 2014, 208.)
Yksilön koulutus- ja työpoluilla syntyy katkoskohtia ja välitiloja eli siirtymiä, joissa aikaisemmat rutiinit, roolit ja identiteetti eivät enää riitä. Elämänkulun siirtymät haastavat toimijuutta ja yksilö pääsee ja joutuu pohtimaan vaihtoehtoja, arvioimaan uusia suuntia, tarkastelemaan tilanteen mahdollisuuksia ja rakentamaan elämänkulkuaan eteenpäin. (Vanhalakka-Ruoho 2014, 192.) Vanhalakka-Ruoho (2014) nostaa artikkelissaan tarkasteluun Elderin viisi elämänkulun tutkimuksen periaatetta. Näistä ensimmäinen korostaa inhimillisen kehityksen jatkuvuutta ja elämänmittaisuutta. Toinen periaate liittyy toimijuuteen, jonka mukaan yksilöt rakentavat elämänkulkuaan tehden valintoja ja toimien historian ja yhteiskunnallisten olosuhteiden luomissa mahdollisuuksissa ja rajoissa. Kolmas periaate nostaa esille ajan ja paikan merkityksiä yksilön elämänkulussa. Tämän periaatteen mukaan yksilön elämänkulku nähdään heidän elämänsä ja kokemansa historiallisen ajan ja paikan värittäminä ja vaikuttamina. Neljäs periaatteista keskittyy tarkastelemaan elämänkulun siirtymien ja elämäntapahtumien seuraamusten määrittymistä myös siitä näkökulmasta, mihin elämänkulun vaiheeseen ja kokonaisuuteen ne osuvat. Viides periaatteista on linkitettyjen elämien periaate, jolloin yksilön elämänkulku on kytkeytynyt muiden kanssaihmisten elämänkulkuihin ja yhteisiin kulttuuriin kokemuksiin. (Vanhalakka-Ruoho 2014, 194.) Pyrin tutkimuksessani selvittämään narratiivisen kolmitasoisen positiointianalyysin avulla toista tutkintoaan suorittavien aikuisopiskelijoiden opiskelijaidentiteettien rakentumista. Näen elämänkulun siirtymien kautta hahmotettavan toimijuuden liittyvän vahvasti osaksi identiteettien rakentumista.
Seuraavaksi luon katsauksen kykyminän käsitteeseen osana tutkimukseeni liittyvää aikuisopiskelijaidentiteetin rakentumista.
2.6 Kykyminä ja sen suhde toista tutkintoaan suorittavien koulutus- ja