Suuntaajalla ei ole aikaisempaa korkeakoulututkintoa takanaan, vaan hän on päätynyt yliopistoon ammattikoulutaustan kautta. Suuntaaja on suorittanut ammattitutkinnon, ja työskennellyt ammatissaan useita vuosia. Suuntaajalla on kuitenkin itänyt mielessä ajatus yliopisto-opinnoista, ja hän onkin päätynyt suorittamaan toista tutkintoaan omasta kiinnostuksestaan. Suuntaaja on alanvaihtaja, sillä toisen tutkinnon suorittamisen tavoitteena Suuntaajalla on saavuttaa mahdollisuus työskentelyyn eri alalla. Suuntaaja ei kuitenkaan ole päätynyt
alanvaihtajaksi heikon työllisyystilanteen vuoksi, vaan kiinnostus opiskeluun ja suuntautuvuus kohti uutta, toisenlaista työnkuvaa edustavaa ammattia on toiminut Suuntaajan opintopolulla merkittävänä tekijänä.
Muutosta urapolkuun kaipaava
Suuntaaja rakentaa pienessä kertomuksessaan kuvaa siitä, kuinka päätyminen toisen tutkinnon suorittajaksi oli oman pohdinnan seurausta ja asettuu itse kertomuksessaan päähenkilöksi opintoja koskevassa valinnassaan. Suuntaaja kuvaa puheessaan aikaisempaa ammattikoulutaustaansa ja tekee puheessaan eroa pään ja käden taitojen välille kuvatessaan, kuinka ”akateemisempi ote oli itselle pitkän linjan tavoite”.
Suuntaaja rakentaa puheessaan näin kuvaa ammattikoulusta kädentaitojen paikkana ja yliopistosta pääntaitojen paikkana. Suuntaaja rakentaa puheessaan epävarmaa kuvaa kyvyistään suhteessa yliopisto-opiskeluun. Tulkitsen Suuntaajan puheesta, että kädentaitoja edustavana oppijana Suuntaaja epäili omia kykyjään pärjätä yliopiston teoreettisissa, pään taitoja edellyttävissä opinnoissa. Suuntaaja kuvaa toisaalta puheessaan myös, että ammattikoulussa hankittu käytännön taitojen osaaminen antoi perusteet yliopistossa pääntaitojen opiskelulle, sillä opettajuus oli alkanut ammattiopintojen edetessä kiinnostaa. Tulkitsenkin, että Suuntaaja on edennyt koulutuspolullaan tietoisesti kohti uratavoitetta, joka kuitenkin on muuttunut matkan varrella. Aikaisemmin Suuntaajan omaksuma ammattikoulun tarjoama ura ei enää aikuisena ollut riittävä, vaan uratavoitteet muuttuivat Suuntaajan työelämän varrella. Suuntaaja asemoi itsensä ammatin vaihtajaksi kuvatessaan puheessaan opintojen jatkamisesta yliopistossa saadakseen ammattikoulusta hankkimansa kädentaitoja edustavan ammatin muutettua yliopistokoulutuksessa pääntaitoja edellyttävään opettajan ammattiin. Moore (2003, 151-152) tuo tutkimuksessaan esille, kuinka nuorena hankitun ammatin ja uuden koulutuksen suhde voi olla joko omalla alalla liikkumista kohti korkeampaa koulutustasoa tai kyseessä voi olla sekä alan että koulutustason muutos. Suuntaaja rakentaa puheessaan muutosta sekä alan että koulutustason suhteen.
Haastattelija: Okei. Lähetään avoimesti liikkeelle että, kerrotko siitä miten sä oot päätyny yliopisto-opiskelijaksi?
Suuntaaja: [0:03:13.8 miettii 5 s] No mulla on ammattikoulutausta, ja siellä on valmistunut, 2003, ja, siinä vaiheessa pohdin sitä tämmöstä
koulutuksen merkitystä itelleni että mikä se on ja päädyin hakemaan yliopistoon eli jotenkin tuli sellanen, olo että ehkä kuitenkin tommonen akateemisempi ote on itelle, siinä on tietysti, haasteita mutta että se on semmonen, no ehkä se oli semmonen pitkän linjan tavote ja jossain tuolla taustalla takaraivossa haavekin että pääsee yliopistoon joskus opiskelemaan että, en osaa ihan yksitttäistä syytä siihen sanoa mutta, se on hautunut tossa vuosien varrella ja..
Haastattelija: Mikä siinä yliopistos kiehto?
Suuntaaja: [0:04:26.0 miettii 4s] No tossa vaiheessa ehkä oli enemmänkin tavallaan semmosen opetusalan, idea itelläni, ja sitten totta kai opettajakoulutus on yliopistossa. Ehkä se lähti se ammatti edellä sitten tähän, hakuprosessiin ja sitten myöhemmin pääsin et se oli ehkä se laukaiseva tekijä siinä se opettajuus. (H4)
Suuntaaja rakentaa puheessaan kuvaa koulutuksen valinnasta omaehtoisena ratkaisuna ja valitaan ei liity työttömyystilannetta. Samalla Suuntaaja rakentaa puheessaan kuvaa itsestään aktiivisena toimijana opintopäätöstään koskevassa pienessä kertomuksessa. Alho-Malmelin (2010) tuo esille, kuinka ajatus yliopisto-opinnoista saattaa tulla ensi kertaa mieleen vasta aikuisemmalla iällä, sillä käsitykset omasta osaamisesta, opiskelutaidoista ja oppimisvalmiuksista muovautuvat jatkuvasti elämän aikana. Päätös korkeakoulututkinnon suorittamiselle saattaa syntyä vasta ensi kertaa aikuisuudessa myös kulttuurin muutoksen ja koulutuksen saatavuuden näyttäytyessä uudessa valossa elämän eri vaiheissa. (Alho-Malmelin, 2010, 31.)
Suuntaaja: Kyllä ja vakivirka oli [[suuren Kaupungin X]] kaupungilla ja, siitä vaan sitte et nyt minä haluan jotain opiskella ja, lähdin sitten, kun sain tehtyä (…) (H9)
Suuntaaja tuo esille pienessä kertomuksessaan, kuinka opiskelu aikuisena eteni aluksi avoimen yliopiston kautta, sillä Suuntaajalla ei ollut taustallaan lukiokoulutusta. Motivaatio ja halu edetä opinnoissa oli kova, mutta Suuntaaja rakentaa puheessaan kuvaa ajautumisesta umpikujaan, kun avoimen yliopiston opinnot oli suoritettu ja etenemismahdollisuudet ilman lukiokoulutusta olivat haastavat. Suuntaaja rakentaa kuitenkin myöhemmin puheessaan kuvaa käänteestä, jonka avulla reitti yliopistokoulutukseen avautui. Moore (2003) tuokin esille suomalaisen korkeakoulujärjestelmän avautumisen ja laajentumisen siten, että varsinaisia esteitä aikuisena opiskelemiselle ei ole. Myöskään ylioppilastutkinto ei ole välttämätön edellytys yliopisto-opiskelun aloittamiselle. (Moore 2003, 166.)
Suuntaaja: Opiskelin siinä samalla sitte, joo, ja tota yhtenä aineena oli tää, oikeustieteet, ja harkitsin että lähdenkö lukemaan erityispedagokiikkaa, (--) [0:14:45.0] opiskelin siinä, niin se olis mielenkiintosta ollu mut jotenki sit oikeustieteet niinku veti mutta ku, mä olin jo lukenu ne kaikki melkee ne, mitä avoimessa pystyy ni, mä olin niinku ymmällän että, nyt on seinä edessä et eihän tästä pääse enää eteenpäin. Katso kun minul ei oo, ylioppilastodistusta kun mul on vanhanaikanen kansakoulu jostain, vuodesta nolla vai mitähän se on ollu ku minä oon, käyny kouluja kun mä oon syntyny 51 niin mä oon…(H9)
Suuntaaja: (…)näin ilmotuksen että että [[Maakunnan X]]
kesäyliopisto ja [[suomalaisella Yliopistolla Y]] on tämmönen, yhteishanke, et sinne otetaan eri ikäisiä ihmisiä opiskelemaan oikeustieteitä, että ku siellä [[Maakunnan X]] kesäyliopistossa opiskelee määrätyn määrän opintopisteitä, niin pääsee suoran väylän kautta suoraan [[keskisuureen Kaupunkiin Y]]. Ei tarvitse mennä, minkään valintakokeiden kautta. (H9)
Kykyjään epäilevä
Kuvatessaan opiskelua yliopistossa Suuntaaja tuo esille odotukset opiskelun haastavuudesta ja asemoi itsensä samalla epävarmaksi suhteessa omiin kykyihinsä.
Tulkitsen että ammattikouluopintojen muovaama käsitys itsestä käytännön taitojen oppijana haastaa Suuntaajan epäilemään omia kykyjään teoreettisena oppijana.
Alho-Malmelin (2010) tuo esille, kuinka aikuisopiskelijoiden käsitykset itsestään oppijoina voivat olla syvään juurtuneita. Erityisesti lähipiirin tuen puute voi synnyttää epävarmuutta selvitä yliopisto-opinnoista ja aiheuttaa siten negatiivisesti itsetuntoon. (Alho-Malmelin 2010, 109, 131.)
Haastattelija: Joo. Mites sulla noi opinnot on minkälaista sun opinnot on ollu? Oks tää
Suuntaaja: No aika pitkälle kyllä ja sitte ku on ollu avoin mieli siitä että meen yliopistoon ja aika vapaasti siellä voi opiskella toki tää on vähän semmonen suo jos lähtee, opiskelemaan monia aloja et se on pikkuhiljaa löytänyt sen oman polun tässä [0:07:27.5 tauko 4 s] mutta, kyllä mie voisin et ei mulla erityisiä odotuksia ollu että toki odotin semmosia et on paljo itelleni haastavia juttuja mitkä vaan pitää suorittaa ja näin on toki ollu muutaman kurssin ja aineen kohdalla mutta pääsääntöisesti kyllä silleen että mielikuva mikä mulla on ollu niin sitä se on vastannukin kyllä. (H4)
Iän merkitys yliopisto-opiskelussa aikuisena näyttäytyy Suuntaajan pienissä kertomuksissa positiivisena sosiaalisissa suhteissa yliopisto kontekstissa.Suuntaaja rakentaa puheessaan kuvaa siitä, kuinka ikä ei ole ollut vaikuttavana tekijänä sosiaalisesti joukkoon kuulumisen näkökulmasta ja asemoi itsensä hyväksytyksi ja joukkoon kuuluvaksi. Suuntaaja rakentaa puheessaan kulttuurista mallitarinaa siitä, kuinka yliopisto opiskelu ajatellaan liittyvän nuoren ihmisen elämänvaiheeseen ja asemoi itsensä näin ei-traditionaalisen opiskelijan asemaan. Samalla Suuntaaja rakentaa puheessaan kuvaa myös kulttuurisen elämänkulun mallitarinasta, jolloin yksilön ajatellaan toimivan tietyssä ikävaiheiden muodostaman ketjun järjestyksessä (Ojala, 2010, 60-61).
Suuntaaja: (…) Mutta, kaiken kaikkiaan opiskelijat on ottanu minut ihan, niinkun vertaisenaan mukaan et ei ne oo ollenkaan ajatellu et toi.. Tai en oo ainakaan nähny heistä, että minua ajateltas että mitäs toi mummu täällä vielä tekee. (H9)
Aikuisopiskelijana Suuntaaja asemoi itsensä reflektiiviseksi. Opiskelu on muuttanut Suuntaajaa suhteessa ammatti-identiteetin rakentumiseen ja myös elämänkokemuksen merkitys nousee esiin samassa yhteydessä Suuntaajan puheessa.
Suuntaaja asemoi itsensä kehittyjäksi suhteessa ammatti-identiteetin rakentumiseen ja tulkitsen että akateemisen teoriataidon omaksuminen on ollut merkityksellinen kokemus Suuntaajan opiskeluaikana.
Suuntaaja:No kyllä varmasti et kyllä se on ollu, siis hyvin syvällistä semmosta itsereflektiota että minkälainen ohjaaja minä oon ja mitenkä minä kohtaan ihmisiä ja asioita et kyllä sn voi sanoa ja tietysti kun pitemmän, on vähän pitemmällä tähtäimellä näitä opintoja suorittanu niin kyllähän se on kasvamista sillä tavalla tapahtunu myöskin elämänkokemuksessa mutta myöskin suhteessa niihin opintoihin niin, no miten sen nyt sanois lyhyesti ja ytimekkäästi ammattiin kasvamista ja siis sanotaan näin että kyllä ne, valmistaa tietynlaiseen ohjaajuuteen ja sen ammatti-identiteetin muodostamiseen.(H4)
Statusta arvostava
Suuntaaja rakentaa puheessaan kuvaa siitä, kuinka on pohtinut omaa valintaansa jatkaa opintoja yliopistossa ja motivaatiotaan opiskelujen loppuun saattamisessa.
Suuntaaja kuvaa puheessaan, että sosiaalisen statukseen saavuttaminen on ollut hänelle lähtökohta opiskelussa ja asemoi itsensä näin kunnianhimoiseksi suhteessa koulutusvalintoihinsa. Tulkitsen Suuntaajan puheesta, että ammattikoulussa saavutetun tutkinnon mukanaan tuoma status ei ollut Suuntaajalle riittävä, vaan hän halusi tavoitella koulutuksellaan korkeinta mahdollista statusta itselleen. Tulkitsen, että valituksi tuleminen yliopistoon opiskelijaksi oli Suuntaajalle merkittävä kokemus ja opintojen myötä hän on rakentanut myös identiteettiään uudelleen suhteessa sosiaaliseen statukseen.
Haastattelija: Joo. [0:12:16.0 tauko 5 s] No mitä akateemisuus ja yliopistokoulutus sinulle merkiteee?
Suuntaaja: No tää on hyvä kysymys kun itse asiassa tän oivalsin ittekin ihan tässä, oisko peräti tällä viikolla. Mie vähän pohjustan tätä että mitä se merkitsee et jotenkin oon miettiny sitä että mikä se on se loppujen lopuksi se motivaatio olla tässä korkeasti koulutetussa ja jaksaa viedä tän koulutuksen loppuun asti mut kyllä se on ehkä tommonen sosiaalinen status et on korkeasti koulutettu niin se on mulle semmonen, tärkee asia.(H4)
Suuntaaja rakentaa puheessaan kuvaa itsestään saavutettavan statuksen myötä akateemisena ihmisenä. Suuntaaja palaa puheessaan kuitenkin määrittämään itseään käytännönläheiseksi ja tulkitsen että aikaisempi ammattikoulututkinto määrittää edelleen Suuntaajan identiteettiä vahvasti. Suuntaaja kuvaa puheessaan, kuinka yliopistotutkinto on lisännyt analyyttisyyttä ja pohdintaa ja rakentaa samalla puheessaan kuvaa itsestään käytännöntaitojen hallitsijana. Suuntaaja asemoi itsensä uudelleenohjautuvaksi suhteessa käytännön taitojen ja teoria taitojen välillä.
Teoriataidot ovat täydentäneet ja laajentaneet käytännön taitojen ymmärrystä.
Suuntaaja: No ehkä se just sen statuksen myötä niin tunnen olevani akateeminen ihminen joskin hyvin käytännönläheinen sellainen mutta kyllä se tiettyä semmosta analyyttisyyttä, tom- omaan olemiseen maailmaan ja asioitten pohtimiseen tuo.(H4)
Yliopistotutkinnon tuoman akateemisuuden merkityksestä kertovassa pienessä tarinassa nousee esille myös uuden elämän mahdollisuus. Suuntaaja asemoi itsensä eteenpäin suuntaavaksi ja rakentaa puheessaan samalla identiteetin muutosta.
Akateemisen tutkinnon myötä Suuntaaja rakentaa puheessaan kuvaa identiteetin muutoksesta suhteessa omaan sosiaaliseen statukseen. Nyt saavutettavan tutkinnon
myötä Suuntaaja kuvaa puheessaan muutosta työläisluokan ja ”pikkusen ylemmän tason” välille. Tulkitsen, että akateemisen statuksen ohella myös sosiaalisen statuksen muutos on Suuntaajalle merkittävä kokemus, ja hän asemoi itsensä saavutettavan tutkinnon myötä sosioekonomiselta statukseltaan aikaisempaa statustaan ylemmäs saavutettavan tutkinnon myötä.
Suuntaaja: Totta kai, totta kai joo ja mä haluan harrastaa golfinpeluuta ja käydä vaikka [[Etelä-Euroopassa]] välillä ja, elää nyt sitte ihan toisenlaist elämää ku mitä nyt tähän mennessä on eläny.
Kenties viel rallikuskiksi [nauraa].
Haastattelija: Mitä tarkotat ”elää toisenlaista elämää” tässä yrittäjyyden myötä?
Suuntaaja: Akateemisessa yrittäjyydessä sitä juuri että, se vie minut niinku eri tasolle, kuitenkin, vaikka ne ihmiset joita minä auttaisin ni olisivat kuitenki siellä, keskiluokkaa, tai työläisluokkaa, mistä itse on lähtösin. Mutta kuitenki niinku mä itse sitten, oon sielläkin, mutta sitten nousen pikkusen ylemmälle tasolle tiedäkkö että, oon yhteiskunnallisesti kiinnostuneempi ja, otan selville. Sit mul on aikaa lukea tota Edilexiä ja Finlexiä ja, ottaa selville että missä mennään tällä hetkellä, oikeustieteiden alalla ja..(H9)