Etenijä on edennyt opinnoissaan määrätietoisesti ja yliopistotutkinto on ollut selkeä päämäärä lapsuudesta saakka. Etenijä rakentaa puheessaan koulutuspolkua jatkuvana ja suunnitelmallisena. Etenijän koulutusvalintoihin ei liity pettymyksiä tai haaveista luopumista ja Etenijä rakentaa puheessaan kuvaa itsestään aktiivisena omia
päätöksiä tekevänä toimijana. Etenijällä on jo takanaan suoritettu yliopistotutkinto.
Toisen tutkinnon suorittajaksi hakeutumiseen liittyy alkuperäisen pääaineen hylkääminen elämänkululliseen muutokseen liittyvästä syystä. Aikuisena Etenijä opiskeleekin nyt toista tutkintoaan opinnoissa, joita ei nuoruudessaan ajatellut valitsevansa. Kuitenkin yhteys nuoruudessa kiinnostavaan opintoalaan on jollakin tapaa säilynyt edelleen myös toisen tutkinnon pääaineen valinnan kohdalla.
Kiinnostuksesta kohti ammattia
Koulutusvalintaa käsittelevässä pienessä kertomuksessa Etenijä ottaa vastuun omista opintovalinnoistaan ja asettuu näin aktiiviseksi toimijaksi oman koulutuspolkunsa rakentumisessa. Etenijä rakentaa puheessaan kuvaa siitä, kuinka yliopisto oli selvä valinta jatko-opinnoiksi jo lukiossa. Pääaineen valintaa Etenijä selittää vahvalla kiinnostuksellaan opiskeltavaa alaa kohtaan.
Haastattelija: Polku yliopisto-opintoihin on ensimmäinen teema eli, miten sä alun perin päädyit yliopisto-opiskelijaks? Nyt varmaan ajatellaan sitä ensimmäistä, tutkintoo eli millasia vaiheita ja valintoja siihen liitty?
Etenijä: Varmaan jostain 10-vuotiaasta lähtien halusin tutkijaks.
Sillon kyllä, kiinnosti paleontologia enemmän mut sitte, yläasteella rupesin miettimää, ni humanistiks haluan tulla. Kyllähän se oli koko lukioajan selvää sitte että lähen opiskelemaan kieliä. Sitä kautta sitte päädyin yliopistoon. (H8)
Etenijä: -tai mua vaan kiinnosti tutkia maapalloo ja maailmaa ja, mitä tapahtuu (…) mutta tota niin, sitten vaan, päätin että kansainvälinen politiikka on hienoo et sitä mennää opiskelemaa (…) (H2)
Etenijä: No siis historia oli mun lempiaihe lukios ja mä kirjotin myös historian niinku ylioppilaskirjotuksissa että, mua ittee kiinnostaa tosi paljo historia, et sillee se oli ihan luonnollinen valinta itelle. (H10)
Etenijä rakentaa pienessä kertomuksessaan kuvaa siitä, kuinka yliopistoon päätymisen taustalla ei ollut esikuvia ja asemoi itsensä oman tiensä kulkijaksi suhteessa koulutusvalintaansa. Etenijä tulee kuitenkin perheestä, jossa vanhemmilla on korkeakoulutaustaa ja kokemusta aikuisena opiskelusta. Myös Etenijän sisarukset ovat päätyneet suorittamaan korkeakouluopintoja. Tulkitsen Etenijän kertomuksesta,
että päätyminen yliopistoon oli Etenijälle luonnollinen valinta, jonka tekemisessä perheen arvot toimivat ohjaajana. Näin ollen tulkintani mukaan Etenijä toimi koulutusvalinnassaan tiedostamattaan ohjattuna.
Haastattelija: (...) Mikä sun perheen tilanne on, vanhempien koulutustausta?
Etenijä: Ammattikoulunhan ne kävi tai opiston mikä se oli sillon aikoinaan ja sitte isä on, työelämässä ollessaan kouluttautunu. Mikä se nyt on, ammattikorkeessa se.. No ammattikorkeekoulututkinto on kuitenki sillä sitte. Työelämässä olleessaa hankkinu sen.
Haastattelija: Joo, aikuisena kouluttautunu. Onks sulla sisaruksia?
Etenijä: On. Mul on kaks pikkusiskoo. Toisella on, yliopistotutkinto.
Maisteriks valmistunu [[kielitieteistä]] ja, nuorempi pikkusisko ni se on sitten, ammattikorkeekoulusta valmistunu.. En muista nimikettä mutta kuitenki, [[taidealan koulutus]] oisko ollu.
Haastattelija: Mutta varsinaista mallia taikka, esimerkkiä lähipiirissä, millasta se yliopisto-opiskelu on..?
Etenijä: Ei oo ollu että oon perheen vanhin lapsi.
Haastattelija: Entäs sitte suvussa, onko yliopisto-opinnot suorittaneita?
Etenijä: Kyllä mulla kaks vanhempaa serkkua oli jotka oli yliopistossa.
(H8)
Etenijä: Ei siin ollu mitään siis, omat vanhemmat on akateemisia ja, ei niinku, se oli ja, mitään muuta vaihtoehtoo ei ollu ku mennä yliopistoo- tai siis se oli ihan, kai meiät on kasvatettu siihen. (H2)
Etenijä rakentaa kuvaa pienessä kertomuksessaan siitä, kuinka alun perin kiinnostuksen pohjalta valittu pääaine ei lopulta osoittautunutkaan parhaaksi valinnaksi työllisyysnäkymien vuoksi ja toisen tutkinnon suorittaminen tuli ajankohtaiseksi. Alho-Malmelin (2010) on tuonut esille yksilön mahdollisuuden myöhemmin elämässään muuttaa koulutuselämänpolkunsa suuntaa, ja käyttää sekä saada näin uusia mahdollisuuksia elinikäisen oppimisen hengessä. Elinikäinen oppiminen nähdään yhtenä ratkaisuna myös työttömyyteen liittyvissä ongelmissa.
Koulutuksen avulla tuotetuin yleis- ja täsmäkvalifikaatioin voi työpaikasta tai tehtävistä toiseen siirtyminen olla helpompaa. (Alho-Malmelin 2010, 21-22, 24.) Etenijään toisen tutkinnon pääaineen valinnassa vaikutti kuitenkin edelleen jollain tasolla nuoruuden kiinnostuksen kohteet. Moore (2003) tuokin esille, että aikuisten koulutukseen hakeutumisen vahvimmaksi motiiviksi on tutkimuksissa osoitettu kiinnostus opintoalaa kohtaan (Moore 2003, 91).
Etenijä: No siis mul oli, kansainvälinen politiikka alun perin se mitä mä olisin halunnu, opiskella, ja sit nyt hyvin mutkien kautta oon sit täällä sosiaalityössä loppujen lopuks sit että.. Et ehkä se polku on ollu mutkikkaampi sen jälkeen ku on tullu yliopistoon ku se että miten, tuli yliopistoon niinku opiskelemaan.
Haastattelija: No miten sulla valikoitu sitte tää sosiaalityö loppujen lopuks niinkun, pääaineeks?
Etenijä: No, se on sitte taas ehkä vähä semmonen, pragmaattinen, niinku työhön liittyvä vaihtoehto että tietää että työllistyy tällä, ammatilla, eli historiassaha on aika huonot työllistymismahollisuudet ni, sen takia sitte vaihdoin. Ja sit kyllä mä oon, niinku semmonen, yhteiskunnallinen vaikuttaminen kuitenki kiinnostaa nii sit sosiaalityössä ainaki mikrotasolla pystyy, sitte vaikuttaa. (H10) Etenijä: (…) tajusin kyllä ehkä siinä vaiheessa jo sitte ku rupes valmistuminen, olemaan että, onkohan tää ny ihan järkevää mut sitten, silloi vielä mun vanhemmat aina sano et kyllä, kyllä aina maisterille töitä löytyy. (…)(H2)
Etenijä: (…) Harrastusten kautta minä tohon tietojenkäsittelytieteeseenki päädyin että, linuxharrastus taustalla.
Haastattelija: Ahaa, joo sitäkää en muute tarkemmi kysyny, mitenkä sinne nyt sitte.. Vähä meni ohi tämä.
Etenijä: Joo eli ei se ihan ollu, pelkästää semmonen ajatus että nyt joku bisnestutkinto ja sitte töihi, vaan siinäki oli harrastusta kyllä pohjalla.
(H8)
Toisen tutkinnon suorittaminen on tarjonnut Etenijälle varavaihtoehdon alkuperäisten suunnitelmien muututtua ja elämänkulullisesti on tarjoutunut tilanne jatkaa opiskelua. Mooren (2003) mukaan aikuisiällä tapahtuvaa opiskelua kuvataan usein käyttämällä termejä ”toinen mahdollisuus”. Aina aikuisiällä tapahtuvaa opiskelua ei voida kuitenkaan kuvata pelkkänä toisena mahdollisuutena, sillä tällöin nuoruuden valintoja pidettäisiin virheinä ja väärinä valintoina. Monien aikuisopiskelijoiden kohdalla koulutukset muodostavat pikemminkin jatkumon, jossa kaikki koulutukset nähdään mahdollisuuksiksi, joita henkilö käyttää sitä mukaa, kun niitä avautuu. (Moore 2003, 171.) Etenijä edustaakin jatkuvan oppimisen kulttuurista mallitarinaa neuvotellessaan itselleen uutta toimijapositiota jatko-opinto-oikeudesta luopumisen ja uudelleen kouluttautumisen välillä.
Haastattelija: Kerroit tossa jo et sulla on jatko-opinto-oikeus joka kielii siitä et jonkunlainen hyvä suhde näihin yliopisto-opintoihin varmaan on kun, opintoja harkitsee. Millä mallilla ne, jatko-opinnot on?
Etenijä: Se on vähä jäissä että, mä puoltoista vuotta ensi hain siihen rahotus ja ku ei löytyny ni, sitte tuumin että vois lähtee, kokeilee jottai varavaihtoehtooki. Sitte päädyin tähän tietojenkäsittelytieteeseen.
(H8)
Etenijä rakentaa pienessä kertomuksessaan myös kuvaa siitä, kuinka nuorena valitsi koulutuspolkunsa kiinnostavuuden ja mielekkyyden mukaan ja uskoi sen kautta saavuttavan myös työelämässä mielekkään ammatin. Etenijä kuvaa puheessaan, kuinka nuorena ylioppilaana hylkäsi tulevaa koulutuspolkua suunnitellessaan matemaattiset aineet ja tulkitsen Etenijän puheesta, että matematiikan opiskelu oli hänelle epämieluisaa ja haastavaa. Alho-Malmelin (2010, 131) tuo esille, kuinka yliopisto-opiskelijaan liitetään tyypillisesti mielikuvia koulussa menestyneistä, ahkerista, lukuintoisista ja päämäärätietoisista opiskelijoista. Etenijä asemoikin itsensä nuorena tyypillisen yliopisto-opiskelijan mallitarinan vastaiseksi. Aikuisen Etenijän puheesta kuuluu kuitenkin muutos suhteessa opiskeltavien aineiden merkitykseen ja Etenijä rakentaa puheessaan kuvaa siitä, kuinka aikuisopiskelijana haluaa opiskelusta irti kaiken mahdollisen hyödyn ja on palannut takaisin matematiikan opintojen pariin. Alho-Malmelinin (2010, 31) mukaan yksilön käsitykset omasta osaamisesta, opiskelutaidoista ja oppimisvalmiuksista muovautuvat elämänkulun aikana. Etenijä neuvottelee kykykäsitystään itsestään opiskelijana uudelleen nyt aikuisena ja asemoi itsensä hyväksyjäksi suoritettavien opintojen suhteen.
Etenijä: Mutta et et, nii, että tavallaan että mä jätin kaikki matikat ja kaikki sellaset taakse että, enään ikinä en tommosiin palaa, en koskaan enää ja, en sitte siis hävitin kaikki, lukion laajan matikan oppikirjat sen jälkeen ku ne oli kirjotettu ja, että nyt tehdään vaan kivoja juttuja et nyt ollaan vapaita ja ollaan yliopistossa ja, nyt, niin ku tästä, eteenpäin kaikki pakkopulla on pois ja, kyllä huvitti ku tossa viime vuonna, haettiin vintiltä, mun miehen, laajan matikan kirjat ja luettii uudestaan laajan matikat tähän talous, terveystaloustieteeteen..tieteeseen ja, että tää on tämmöne ympyrä.(…)(H2)
Etenijä: (…) no sitte ku mä ajattelin että jos mä, nyt joudun ruveta opiskeleen uudet tutkinnot ni nyt mä vedän kaikki, niin ku vaikeimman kautta että nyt luetaan ne matikat ja taloudet ja kaikki (…) (H2)
Elämänkokemuksen tunnistava
Aikuisopiskeluun liittyvässä pienessä kertomuksessa Etenijä rakentaa puheessaan kuvaa siitä, kuinka aikuisena valittu opintoala on nuorena valittua opintoalaa helpompi ja rakentaa näin puheellaan eroa teorian (pään taitojen) ja käytännön (käden taitojen) välille (Komulainen, Korhonen, Siivonen, Kärkkäinen & Kasanen 2012 ,74). Etenijä asemoi itsensä kyvykkääksi taidoiltaan ja rakentaa puheessaan näin muutosta nuoren ja aikuisen Etenijän välille. Etenijä rakentaa puheessaan kuvaa myös kokemuksen mukanaan tuoman tiedon merkityksellisyydestä suhteessa opinnoissa pärjäämiseen.
Etenijä: No, jollain tasolla, mä oon kokenu et ne on ehkä ollu, helpompia ku esim mitä on aikasemmin opiskellu että, sosiaalityön opinnot on ehkä enemmän semmosia käytäntöön, painottuvia yliopistotasosiks opinnoiks että niissä paljo puhutaa siitä käytännön työstä ja miten siihen niinku ne teoriat tai, metodit miten niitä voidaan soveltaa et se ei oo niinkää semmosta, ehkä niin teoria..lähtöstä tai sellasta akateemista ja mä esimerkiks gradu..seminaarissa huomaan sen kanssa että, mitä ite on tehny historianseminaareja ja sitte myös yhteiskuntapolitiikasta kuulu pitkään sivuaineeseen se kandiseminaari ni, täällä on minusta, löysemmät vaatimukset. (…) (H10)
Etenijä: Ää no siis, opinnothan on nyt on tietenki paljon paljon helpompia tehä aikusena, et itse asias niinku, mä oon täs miettiny että kai kai, se ois iha järkevä malli että, ensin siel oltas kolme vuotta ja tehtäs se kandi ja sitte vähän tehtäs töitä ja sitte, sitte kasvettas ihmisenä aika paljo enemmän, sitä kokemusta ja muuta ja sitte ois kypsempää tulla tekee maisterivaiheen opintoja että, onhan se, ihan erilaista nytte opiskella ja, kaikki kurssit on menny siis tosi hyvi ja, tullu iha vitosia koko aika ja, sitte nää matikat mitkä oli mulle niinkun, ihan, tuskasia mä oon siis kaikki, koko laajan matikan oppimäärä sillä, korvannu ja, tai siis, et suorittanu uudestaan siitäki tuli hyvät tiedot mistä mä olin aivan, fiiliksissä ja sit kaikki, tilastotieteen perusopintokokonaisuus 25 opintopistettä kaiken maailman, todennäkösyyslaskennat ja aivan utopistiset hommat ni kyllä niistä vaan läpi on menty, (…) (H2)
Etenijä rakentaa puheessaan kuvaa myös iän merkityksestä suhteessa opintoihin.
Etenijä toteaa olevansa nyt eri ihminen kuin kaksikymppisenä ja asemoi itsensä nyt aikuisopiskelijana eri positioon kuin nuoret opiskelutoverit. Moore (2003) tuokin tutkimuksessaan esille, kuinka aikuisten opiskelijuus määrittyy väistämättä suhteessa pääjoukkona pidettyjen nuorten opiskeluun, sillä aikuisten tapa määrittää
opiskelijuuttaan tapahtuu vertaamalla omaa toimintaansa nuorten opiskeluun (Moore 2003, 136).
Etenijä: (…) Koska mä oon ainaki niinku ihan eri ihminen nelikymppisenä ku kakskymppisenä. Koska se, niinku, oikeesti tuol on niinku niin paljon niitä kokemattomia keltanokkia siellä, niissä, normaaleissa, yli- niinku ylioppilasopiskelijoissa että, että, elämänkokemus on kaiken A ja O.
Haastattelija: Kyllä. Mitä se elämänkokemus niinku, antaa tai, tai niinku, semmosta arvottamista ja itsensä asemointia, erilaisiin tilanteisiin ja (…) (H2)
Etenijä tuo pienessä kertomuksessaan esille vertaisopiskelijoiden iän moninaisuuden mukanaan tuomat hyödyt suhteessa opintoihin. Etenijä rakentaa puheessaan kuvaa tyypillisestä ei-traditionaalisesta opiskelijasta viitatessaan puheessaan aikuisopiskelijaan työssä käyvänä. Samanaikaisesti sekä opiskelijana että palkkatyöläisenä olevalla työntekijällä voidaan katsoa olevan kaksoispositio suhteessa julkiseen sosiaaliseen toimintaan. Itsensä toteuttaminen ei mahdollistu ilman taloudellista turvaa luovaa palkkatyötä. (Moore 2003, 136-137.) Etenijä rakentaa lisäksi puheessaan kuvaa paitsi iän tuoman kokemuksen merkityksestä myös iän vaikutuksesta motivaatioon suhteessa opintoihin.
Etenijä: (…)Ja sit se on ollu jännä että, sosiaalityössä on tosi paljo ihmisiä niinku iteki oon että vaihtanu alaa, eli ikähaitari on paljo laajempi ja, myös vanhempi ku mitä.. Et tosi vähä on, sosiaalityön opiskelijoita jotka on suoraa lukiosta tullu. Että, meil on tosi paljo aikuisopiskelijoita ja opiskelijoita jotka tekkee työn ohella opintoja.
Haastattelija: Miten sä oot kokenu sen, tän niinku tavallaan moninaisuuden?
Etenijä: Se on mun mielest tosi siistii. Varsinki just ku, ite ku tuli tänne ni ei tienny siitä sosiaalityöstä kuitenka kauheesti, ni sitte kun, niissä kaikilla kursseilla oli ihmisiä jotka, tekee sitä työtä jo, nii sit ne keskustelut on paljo antosampia ku, ihmiset osaa kertoo siitä käytännöstä ja mitä se oikeesti sitte on, se työ. (H10)
Etenijä: (…)nyt aikuisena ku opiskelee ni se motivaatioki vähä, tieto siitä et aika on rajallista ni se on erilainen ku sillon kakskymppisenä.
(…) (H8)
Akateeminen toimija
Etenijä liittää pienissä kertomuksissaan akateemisuuden vahvasti osaksi tohtorin tutkintoa. Etenijä rakentaa kuvaa puheessaan itseään yliopistosta valmistuneena, mutta ei asemoi itseään akateemisena suhteessa tämänhetkiseen opintoalaan.
Haastattelija: Nii tai näätsä ittes, yliopistokoulutuksen myötä tällasena niinku akateemisena ihmisenä?
Etenijä: No joo, kyllä mä luulen. Nii, toisaalta en mä tiiä sanosinko mä kellekää sillee jos, tapais jonku uuden ihmisen että, olen akateeminen, tai niinku että, olen akateemisesti koulutettu tai jotaki..
Haastattelija: Mitä sä sanosit?
Etenijä: Nii ku sit kuitenki kyllä mä sanoisin että, sit ku on valmistunu et mä oon valmistunu yliopistosta, mut et mikä se sitte on se ero, että on valmistunu yliopistosta tai että on akateeminen. Et ehkä mulla se akateemisuus yhistyy sitte, semmoseen tutkijan, uraan tai tutkijana toimimiseen sitte jostain syystä että, varsinki sosiaalityö, minusta ei oo akateeminen ammatti, vaikka siihen valmistuu yliopistosta [nauraa].
(H10)
Etenijä rakentaakin puheessaan kuvaa haaveistaan tohtorinopintoihin, hyläten ne kuitenkin toistaiseksi elämäntilanteen vuoksi.
Etenijä (…)Mutta että nyt tässä tietenki, kyllähän tässä nyt salaisena haaveena on tietenki valmistua terveys..taloustieteestä tohtoriks joku päivä että, mutta en, tässä on nyt ihan riittävästi hommaa vielä, ku on ruuhkavuodet menossa ja tää, ty- kuitenki on tärkeintä on se että se on se työ, koska mä tarviin sen palkkarahan(…) (H2)
Etenijä tuo esille pienessä kertomuksessaan ammattinimikkeen merkitystä akateemisuuden määrittelyssä. Etenijä rakentaa puheessaan eroa yliopisto- ja ammattikorkeakoulututkinnon välille ja asemoi yliopistotutkinnon suorittaneena itsensä akateemiseksi verrattuna ammattikorkeakoulututkinnon suorittaneeseen sosionomiin. Etenijä rakentaa puheessaan kuvaa itsestään akateemisena suhteessa ammatilliseen arvostukseen ja näkee akateemisuuden tämän vuoksi merkityksellisenä.
Haastattelija: Et onks sil akateemisella jotain merkitystä sen kanssa tai niinku tekemist sen kans et mimmosen merkityksen sä annat työlle sun elämässä?
Etenijä: No, ehkä sillä tavalla.. No täs on taas tää raja että onko ammattikorkeakoulu akateeminen vai onks se vaa yliopisto. Ku jos se ei oo että jos niinku amk ei oo akateeminen, lähtökohdiltaan, ja sitten yliopisto on, niin meiän alalla on paljo sitä keskustelua, koska meillä
on niin sanotusti kilpailevia työntekijöitä jotka tulee amk-puolelta eli sosionomit, ja sitte sosiaalityöntekijät ni me sitte yritetään kohottaa sitä meiän arvoo, ja sitte he, näyttäs ehkä ajavan enemmän sitä et ei meissä oo mitää eroo. Ja sitten se keskustelu on tietyllä tavalla nyt aika ajankohtanen tuolla meiän alalla niin sillä tavalla se akateemisuus ehkä sitte, tulee siinä, että ei jotenki, kun me sosiaalityöhän yrittää saada sitä professionaalista asemaa ja sitä että ois niinku semmonen joku suojattu, nimike, tai et kuka voi olla sosiaalityöntekijä. Sehän on nyt määritelty et sosionomit ei voi enää tehä sosiaalityöntekijän tehtäviä esimerkiks. Niin sitten, että siihen se sitte ehkä kytkeytyy vähän semmoseen että yritetään nostaa sitä oman työn arvoo ja, että sillä on jotain arvoo että me on valmistuttu yliopistosta versus että ois amk-tutkinto. (H10)
Akateemisuus tuo tulleessaan Etenijälle tietyn aseman toimijana ja sen myötä Etenijä asemoi itsensä akateemiseksi.
Haastattelija: (…) Mitä akateemisuus ja yliopistokoulutus sulle merkitsee?
Etenijä: Nyt pistit pahan. Tietysti sitä että, on maailmaan semmone, tutkiva ja kyselevä ote. Eikä kumarreta auktoriteettejä vaan etitään ite tietoo ja, laajennetaan sitä ymmärrystä. Kyllähä se on semmonen tietämisen ja tiedonjakamisen kulttuuri ja, yhteisö.
Haastattelija: Näetkö, itsesi akateemisena ihmisenä?
Etenijä: Kyllä hyvin pitkälti. (H8)
Etenijä asemoi itsensä toimijana akateemiseksi suhteessa ammattinimikkeeseen sekä asemaan työpaikalla. Kuitenkin täydellinen akateemisuus saavutetaan Etenijän mukaan vasta tohtorintutkinnon kautta.