yksi sosiaalilautakunnan kieltäytymistä luovuttamasta huostassa olevan lapsen varoja hänen holhoojilleen.
Syytteitä ei nostettu. Toimenpiteisiin johti kanteluista noin 22 % (edellisenä vuonna 17 %).
Aikaisempien vuosien tapaan suurin ryhmä sosiaali-huoltoon liittyneistä kanteluista koski toimeentulotu-kea, lastensuojelua ja vammaispalvelua. Omaishoi don tukea koskevia kanteluja oli alle kymmenen. Muuta sosiaalihuoltoa, kuten päivähoitoa, kotipalveluja ja lai-toshuolto- ja asumispalveluja koskevia kanteluja oli kutakin vain muutamia.
TOIMEENTULOTUKI
Toimeentulotukea koskevien kantelujen sisällöstä
Toimeentulotukikantelut koskivat kertomusvuonna eri-tyisesti pitkiä käsittelyaikoja. Lisäksi kantelut käsitteli-vät muun muassa selvitysten antamista, käytettävissä olevien tulojen määräämistä, perusosan alentamista sekä oikeutta erilaisiin lisäosalla katettaviin tarvehar-kintaisiin menoihin, kuten lisäravintomenoihin, tervey-denhuoltomenoihin ja asumismenoihin. OA korosti ai-kaisempien vuosien tapaan, että hän ei puutu viran-omaisten päätöksentekoon yksilöllistä tarveharkintaa edellyttävän tuen osalta, jos päätös on tehty viran-omaiselle kuuluvan harkintavallan rajoissa. Toimeen-tulotukiasioissa onkin korostettu laissa säädettyjen muutoksenhakukeinojen käyttämistä.
Pankkitiliotteiden esittämisen osalta OA on todennut vastauksenaan kanteluihin, kuten aiemminkin, että ti-liotteet voivat olla toimeentulotuen määräämisen kan-nalta välttämättömiä tietoja hakijan mahdollisten
ra-havarojen selvittämiseksi. Sosiaaliviranomaisella on siten lähtökohtaisesti oikeus pyytää tuen hakijaa esit-tämään tiliotteet (mm. 1708/4/03*).
Kahdessa kantelussa arvosteltiin sitä, että lasten ta-paamisesta ja luonapidosta aiheutuneita kustannuk-sia otettiin huomioon etävanhemman toimeentulotu-kilaskelmassa vain lähivanhemman antamaa kirjallista todistusta vastaan. Kantelijoiden mukaan riitaisissa ta-pauksissa todistuksen saaminen toiselta vanhemmalta saattoi olla mahdotonta. OA totesi, että lähtökohtana toimeentulotuen myöntämisessä lisäosalla katettaviin menoihin on pidettävä sitä, että tukea myönnetään vain tosiasiallisiin menoihin, joiden määrä on selvitetty.
Vanhempien kesken sosiaalilautakunnan vahvistamal-la sopimukselvahvistamal-la sovitut tai tuomioistuimen päätöksel-lä määrätyt tapaamiset eivät aina toteudu sovitulla tai määrätyllä tavalla. Toimeentulotuen hakijan voidaankin OA:n käsityksen mukaan edellyttää esittävän tarpeel-lista selvitystä kulujensa todellisuudesta. Hän ei pitänyt lähtökohtaisesti lainvastaisena sitä, että lastaan tapaa-van tapaa-vanhemman edellytetään esittävän toisen tapaa- van-hemman todistuksen lasten tapaamisista. Hakijalla tu-lee kuitenkin olla oikeus tarvittaessa esittää muutakin selvitystä tapaamisista (1708/4/03* ja 1121/4/04).
Eräässä tapauksessa kantelijan tuloina oli otettu huo-mioon määrä, joka oli saatu jakamalla kuukausituloksi viimeksi toimitetussa verotuksessa vahvistettu pinta-alaperusteen mukaan määrätty metsätalouden puh-das tulo, kun hakija ei ollut pyynnöstä huolimatta esit-tänyt selvitystä tuloistaan ja varoistaan. Kantelija oli il-moittanut vain, että hänellä ei ollut metsänmyyntitulo-ja. OA totesi, että hakijaa tulee tällaisessa tapauksessa ohjata yksilöidysti siinä, mitä selvitystä hänen tulee esit-tää mahdollisesta tulottomuudestaan (2099/4/03*).
Edellisvuoden tapaan useita kanteluita oli myös siitä, että lääkemenoihin ei myönnetä etukäteen maksusi-toumusta apteekkiin, vaan hakijan on ensin itse lunas-tettava ja maksettava lääkkeet ja haettava niihin toi-meentulotukea jälkikäteen. Kantelijoiden mukaan mahdollisuudet lääkkeiden hankkimiseen vaarantui
-vat. OA totesi näihin kanteluihin antamissaan ratkai-suissa, että koska toimeentulotukilaissa ei ole tarkem-pia säännöksiä tuen maksamismenettelystä, toimeen-tulotuki voidaan myöntää myös jälkikäteen kuittia vas-taan. Tällöin sosiaaliviranomaisen on kuitenkin
varmis-tuttava siitä, että asiakkaalla on tosiasiassa sellaisia varoja, joilla hänellä on mahdollisuus maksaa me-nonsa ennen toimeentulotuen saamista. Samoin on varmistuttava siitä, että toimeentulotuki maksetaan hakijalle viivytyksettä hänen esitettyään maksukuitin tai muun vaaditun selvityksen (mm. 1282/4/04).
OA on aikaisempien vuosien tapaan korostanut, että kuntien toimeentulotukiohjeet eivät saa olla ristiriidas-sa lainsäädännön eikä oikeuskäytännön kansristiriidas-sa eikä ohjeilla voida heikentää asiakkaiden oikeutta toimeen-tulotukeen sellaisilla perusteilla, joita ei ole mainittu laissa. Hän katsoi muun muassa, että toimeentulotu-kilain 10 §:n mukaan perusosan alentaminen ei ole mahdollista yksinomaan sillä perusteella, että opiske-lijalla on luottohäiriömerkintä, jonka johdosta hän ei ole voinut saada opintolainaa. OA:n käsityksen mu-kaan Hyvinkään perusturvalautakunnan ohje oli tältä osin lainvastainen. Perusturvalautakunta ilmoittikin sit-temmin poistaneensa ohjeen opiskelijan perusosan alentamisesta 20 prosentilla yksinomaan sillä perus-teella, että tällä ei ole oikeutta opintolainan valtionta-kaukseen (2347/4/03*).
Eräässä kantelussa oli kysymys Helsingin kaupungin ohjeistuksesta toimeentulotuen myöntämiseen ham-mashoitomenoihin sellaisessa tilanteessa, jossa ter-veysvirasto ei pystynyt järjestämään kaikille hoitoon pyrkijöille lakisääteistä hampaiden tutkimusta ja hoi-toa. Sosiaali- ja terveysviraston yhteisen toimintaoh-jeen mukaan terveysvirasto pystyi tarjoamaan hoitoa vain niille potilaille, joilla oli vakavia lääketieteellisiä tai hammaslääketieteellisiä syitä hoitoonsa ja olivat siten kiireellisen hammashoidon tarpeessa. Toimeen-tulotukea myönnettiin ohjeen mukaan hammashoidon kustannuksiin, kun hoidon oli tarjonnut terveysviraston hammashoitola tai kun terveysvirasto oli lähetteellä ohjannut asiakkaansa yksityisen ostopalveluhammas-lääkärin hoitoon.
OA korosti, että tarpeellista hammashoitoa on myös ei-kiireellinen hoito. Sosiaaliviraston ja terveysviraston yhteinen toimintaohje merkitsi sitä, että vain ne poti-laat, joilla oli vakavia lääketieteellisiä tai hammaslää-ketieteellisiä syitä hoitoonsa ja jotka olivat siten kii-reellisen hammashoidon tarpeessa, saattoivat päästä kunnan järjestämään hammashoitoon ja saada toi-meentulotukea hammashoidosta aiheutuviin
kustan-nuksiinsa. Sosiaaliviraston ja terveysviraston sisäinen toimintaohje oli OA:n käsityksen mukaan lainvastai-nen (2610/4/03*).
Toimeentulotukiasian käsittelyn joutuisuus
Asian käsittelyn joutuisuus on tärkeä hyvään hallin-toon liittyvä ja asiakkaan oikeusturvaan vaikuttava seikka. Toimeentulotukiasioiden kiireellistä käsittelyä on painotettu toimeentulotukilain 14 §:ssä. Sen mu-kaan toimeentulotukiasiat on käsiteltävä kunnassa viivytyksettä. Kertomusvuonna oikeusasiamiehen käsi-teltävänä oli lukuisia kanteluita toimeentulotukihake-musten pitkistä käsittelyajoista. OA totesi näihin kante-luihin antamissaan ratkaisuissa toimeentulotukilaissa säädetystä viivytyksettömästä käsittelystä seuraavaa.
Laissa ei ole aikarajaa viivytyksettömälle käsittelylle, mutta kyseisen lainkohdan säätämisen yhteydessä to-dettiin korkeintaan viikon käsittelyaikaa voitavan pitää ohjeellisena tavoitteena siitä, kuinka nopeasti tuen ha-kijan tulisi saada asiansa käsiteltäväksi. Kun otetaan huomioon se, että toimeentulotuki on keskeinen raha-etuus, jolla turvataan perustuslaissa säädettyä oikeut-ta välttämättömään toimeentuloon ja huolenpitoon, voidaan OA:n mielestä lähtökohtana pitää sitä, että hakemus otetaan käsiteltäväksi viimeistään viikon ku-luessa.
Sellaisissa tapauksissa, joissa päätöksen tekeminen ei edellytä lisäselvityksiä, hakemus tulisi OA:n näke-myksen mukaan ottaa käsiteltäväksi ja myös ratkais-ta yleensä viikon kuluessa. Niissä ratkais-tapauksissa, joissa päätöksen tekeminen edellyttää lisäselvityksiä, niitä tulisi pyytää tai hankkia viimeistään viikon kuluessa.
OA korosti kuitenkin sitä, että kysymys on lähtökohdas-ta, jolla käsittelyn viivytyksettömyyttä voidaan kussa-kin tapauksessa arvioida. Kysymys ei ole sellaisesta laissa säädetystä määräajasta, jonka ylittyessä viran-omaisen voitaisiin yksiselitteisesti todeta menetel-leen lainvastaisesti. Olennaista hakemuksen käsitte-lyssä on se, että kukaan ei jää ilman välttämättä tar-vitsemaansa tukea. Viivytyksetön käsittely voi siten kii-reellisessä tapauksessa edellyttää hakemuksen
käsit-telemistä välittömästi. Vaikka kaikki hakemukset on käsiteltävä viivytyksettä, sosiaaliviranomaisella on harkintavaltaa toimeentulotuen tarpeen kiireellisyy-den arvioinnissa yksittäisessä tapauksessa. OA ei voi puuttua tähän harkintavaltaan, ellei sitä ole ylitetty tai käytetty väärin. Oikeusasiamiehen tehtävänä on erityisesti valvoa perus- ja ihmisoikeuksien toteutu-mista. Tämän vuoksi OA ei katsonut aiheelliseksi puut-tua hakemuksen käsittelyaikaan esimerkiksi silloin, kun pitkäaikaisemmin toimeentulotuen tarpeessa olleen hakijan tuen jatkuminen keskeytyksettä on ollut turvattu ja tuki on ollut hänen käytettävissään kuukauden alussa.
Ongelmallisia ovat myös ne tilanteet, joissa hakemus jätetään kovin aikaisin, jopa kuukausia ennen ilmoitet-tua tuen tarvetta. Jos hakemus otettaisiin käsiteltäväksi tavoitteellisessa viikon määräajassa, jouduttaisiin haki-jan olosuhteita ennen tuen maksamista ehkä tarkista-maan. OA totesikin, että hakemuksen käsitteleminen viikon sisällä tällaisissa tapauksissa ei olisi aina perus-teltua myöskään hakijan kannalta (1941/2/05* s. 182).
Vuonna 2004 OA:n tutkittavaksi tuli 21 sellaista kante-lua, joissa kerrottiin toimeentulotukihakemusten käsit-telyn viivästyneen Turun sosiaalikeskuksessa. OA totesi kaikissa näissä ratkaisuissaan toimeentulotukihake-muksen käsittelyn viivästyneen toimeentulotukilain vastaisesti. Käsittelyajat olivat kyseisissä tapauksissa 2–7 viikkoa ja ajoittuivat pääosin tammi–kesäkuulle 2004. Vakavimmissa viivästyksissä, joita oli kahdeksas-sa kanteluskahdeksas-sa, OA antoi Turun sosiaalikeskukselle huo-mautuksen lainvastaisesta menettelystä. Muissa hän tyytyi saattamaan käsityksensä lainvastaisesta menet-telystä sosiaalikeskuksen tietoon. OA saattoi ratkaisun-sa ja niissä tekemänsä havainnot myös Turun sosiaa-lilautakunnan tietoon.
OA totesi sosiaalilau takunnalle, että hänen saamien-sa tietojen mukaan toimeentulotukihakemusten kä-sittelyajat Turun sosiaa litoimessa olivat olleet pitkiä jo kauan, mutta Turun kaupungin hallinnossa oli varsin-kin vuoden 2004 aikana pyritty aktiivisesti hakemus-ten joutuisampaan käsittelyyn. Toimeentulotukihake-musten käsittelyajat olivat kuitenkin vielä kesäkuussa 2004 noin kolme viikkoa eivätkä kaupungin toimet ol-leet siis riittäviä. Tämän johdosta OA pyysi sosiaalilau-takuntaa toimitta maan hänelle vuoden 2005 loppuun
mennessä selvityksen siitä, mihin toimenpiteisiin kau-punki oli vuoden 2004 jälkeen ryhtynyt ja miten tilan-ne oli korjaantunut.
Turun sosiaalilautakunnan marraskuussa 2005 anta-man selvityksen mukaan lapsiperheiden toimeentu-lotukihakemusten käsittelyajat olivat loppuvuodesta 2005 keskitetyssä etuuskäsittelyssä 4–5 arkipäivää ja muiden aikuisten/pariskuntien 5–8 arkipäivää. Sosiaa-lilautakunnan antaman selvityksen perusteella asia ei antanut aihetta jatkotoimenpiteisiin.
OA oli todennut useissa ratkaisuissaan vuonna 2004 toimeentulotukihakemusten käsittelyn viivästyneen lainvastaisesti myös Espoon kaupungissa ja pyytänyt Espoon sosiaali- ja terveyslautakunnalta kesäkuuhun 2005 mennessä selvityksen kaupungin toimenpiteis-tä asiassa. OA kävi myös Espoon perusturvajohtajan pyynnöstä kesäkuussa 2005 tutustumassa toimeen-tulotuen etuuskäsittelyyn ja aikuissosiaalityöhön. Es-poon sosiaali- ja terveyslautakunnan selvityksen mu-kaan aiempien vuosien jopa seitsemän viikon pituiset toimeentulotukihakemusten käsittelyajat oli saatu ly-henemään koko kaupungissa keskimäärin 10 työpäi-vään kesäkuussa 2005.
Tämän selvityksen jälkeen OA:lle tuli kuitenkin kante-luita, joissa todettiin toimeentulotukihakemusten käsit-telyaikojen pidentyneen uudestaan kesällä 2005 jopa yli kuukauteen. Espoon sosiaali- ja terveyslautakun-nan syyskuussa 2005 OA:n pyynnöstä antaman uu-den selvityksen mukaan hakemusten käsittelyn viiväs-tyminen johtui nyt lähinnä asiakastietojärjestelmän ongelmista. OA totesi sosiaali- ja terveyslautakunnal-le antamassaan vastauksessa (3498/4/04), että tie-tojärjestelmien ongelmat eivät oikeuta toimeentulo-tukihakemusten käsittelyn viivästymistä. Kunnan on varauduttava tietojärjestelmän häiriöihin etukäteen ja turvattava hakemusten käsittely ainakin kun on kyse välttämättömän toimeentulotuen tarpeessa olevista.
Myöskään henkilökunnan vaihtumisesta aiheutunut töiden ruuhkautuminen ei ole riittävä perustelu käsit-telyn viivästymiselle (2071/4/05*).
OA totesi ratkaisuissaan toimeentulotukihakemusten käsittelyn viipyneen lainvastaisesti myös Helsingissä, Hämeenlinnassa, Oulussa, Rovaniemellä ja Savonlin-nassa. Hämeenlinnan perusturvalautakunta ilmoitti
OA:n pyynnöstä antamassaan selvityksessä kaupun-gin palkanneen määräajaksi vuoden 2005 loppuun li-sää etuuskäsittelijöitä. Samaan aikaan esimiehet oli-vat jatkaneet henkilöstön kanssa asiakaspalvelupro-sessien kehittämistä. Selvityksen mukaan toimeentu-lotukihakemusten jono oli lyhentynyt marraskuussa 2004 todetusta 17 päivästä yhdeksään päivään tou-kokuussa 2005. Rovaniemen kaupungin sosiaali- ja terveyslautakunta ilmoitti OA:n pyynnöstä antamas-saan selvityksessä panostaneensa toimeentulotuki-asioiden nopeampaan käsittelyyn lisäämällä henki-löstöä sekä ylityömääräyksillä. Hakemusten käsittely-aika oli lyhentynyt marraskuun 2004 runsaasta kol-mesta viikosta runsaaseen kahteen viikkoon marras-kuussa 2005.
Savonlinnan kaupungin sosiaalikeskus ilmoitti OA:n pyynnöstä toukokuussa 2005 antamassaan selvityk-sessä kirjallisten hakemusten keskimääräiseksi käsit-telyajaksi kirjallisessa etuuskäsittelyssä noin viisi päi-vää ja kaikkiaan keskimäärin vähän yli kuusi päipäi-vää.
Oulun kaupungissa asia jäi lääninhallituksen seurtaan, koska lääninhallitus oli marraskuussa 2004 an-tamassaan päätöksessä kehottanut Oulun kaupungin sosiaalityön tulosyksikköä huolehtimaan välittömästi siitä, että toimeentulotukihakemusten käsittely ja pää-töksenteko tapahtuu viivytyksettä.
OA korosti ratkaisuissaan, että velvollisuus käsitellä toimeentulotukiasia viivytyksettä koskee kaikkia asian käsittelyn vaiheita, hakemuksen vastaanotosta asian selvittämiseen, päätöksen tekemiseen ja sen toimeen-panoon. Useissa Turun sosiaalikeskusta koskeneissa kanteluissa kerrottiin toimeentulotuen maksamisen kestäneen kauan esimerkiksi sähkölaskuun ja lääke-menoihin, jotka piti ensin itse maksaa. OA totesi, että kun tuki maksetaan jälkikäteen kuittia tai muuta tosi-tetta vastaan, on huolehdittava siitä, että tuen mak-saminen tapahtuu tämän jälkeen viivytyksettä (mm.
1282/4/04).
Toimeentulotukiasioiden viivytyksetön käsittely koskee myös oikaisuvaatimuksen käsittelyä, vaikka siltä ei voi-kaan edellyttää samanlaista kiireellisyyttä kuin viran-haltijan päätöksiltä. OA piti oikaisuvaatimuksen kol-men kuukauden käsittelyaikaa lautakunnassa liian pitkänä (1701/4/05, 155/4/05). Sen sijaan OA ei pi-tänyt oikaisuvaatimuksen viiden viikon käsittelyaikaa
moitittavan pitkänä. Hän korosti kuitenkin, että oikaisu-vaatimuksen käsittelyn kiireellisyyteen ei saa vaikuttaa se, miten oikaisuvaatimusta koskevassa asiassa mah-dollisesti tehtävän valituksen arvioidaan menestyvän hallinto-oikeudessa (2241/4/03).
Toimeentulotukivalituksen käsittelystä hallinto-oikeu-dessa ei ole säädetty erikseen. Perustuslaki edellyttää asian käsittelyä viivytyksettä. Euroopan ihmisoikeusso-pimuksessa asianosaiselle on puolestaan turvattu oi-keus oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin kohtuulli-sessa ajassa. Toimeentulotukivalituksen vajaan yhdek-sän kuukauden käsittelyaika hallinto-oikeudessa ei an-tanut oikeusasiamiehelle aihetta toimenpiteisiin. Sen sijaan OA piti kohtuuttoman pitkänä kantelijan toi-meentulotukikantelun käsittelyä lääninhallituksessa, kun se kesti yli kaksi ja puoli vuotta. Sosiaali- ja ter-veysministeriö oli asettanut lääninhallitukselle tavoit-teeksi, että kanteluasiat tuli käsitellä pääsääntöises-ti yhdeksän kuukauden kuluessa niiden saapumisesta (1734/4/04).
Toimeentulotukipäätöksen tekeminen ja tiedoksianto
Turun sosiaalikeskusta koskeneiden viivästyskantelui-den tutkinnassa ilmeni useissa tapauksissa myös, et-tä sosiaalityöntekijä oli tehnyt ns. pitkän päätöksen, jonka mukaan toimeentulotukea myönnettiin hakijal-le toimeentulotukilain 2 §:n mukaisesti kuukausittain erikseen tehtävän laskelman mukaisesti. Päätös oli voimassa kahdesta useampaan kuukauteen.
Etuuskäsittelyssä asiakkaalle oli maksettu kuukausilas-kelman osoittama vaje toimeentulotukena tekemättä erikseen sosiaalihuoltolain 45 §:n mukaista viranhal-tijan päätöstä ohjeineen oikaisumenettelystä. Sosiaa-lityöntekijän tekemästä ns. pitkästä päätöksestä ei käynyt ilmi, paljonko asiakkaalle myönnettiin kunakin kuukautena toimeentulotukea. Siitä ei käynyt ilmi myöskään toimeentulotukea määrättäessä huomioon otettavien tulojen ja menojen määrä. Kyseiset seikat ilmenivät vasta kunakin kuukautena erikseen tehdyis-sä toimeentulotukilaskelmissa. OA totesi näistehdyis-sä ratkai-suissaan, että toimeentulotukilaskelma sellaisenaan ei kuitenkaan täytä hallintolaissa, sosiaalihuoltolaissa
ja sosiaalihuollon asiakkaan asemasta ja oikeuksista annetussa laissa päätökselle asetettuja vaatimuksia.
Myöskään se ei riitä, että laskelmaan tyytymättömäl-lä on mahdollisuus pyynnöstään saada viranhaltijan päätös, vaan hakijalla on oikeus saada asianmukai-nen päätös ohjeineen oikaisumenettelystä sitä erik-seen pyytämättä (1941/2/05*).
Eräässä asiassa OA katsoi sosiaalityöntekijän mene-telleen asianmukaisen viranomaistoiminnan ja hyvän hallinnon vastaisesti, kun tämä oli tehnyt kielteisen toi-meentulotukipäätöksen ajalle, jolle toimeentulotukea ei ollut haettu. Menettely oli hänen mielestään myös toimeentulotukilain tarkoituksen vastainen (956/4/04).
OA katsoi myös, että Espoon kaupungin sosiaalipalve-lutoimiston olisi tullut vastata viivytyksettä joko kirjeit-se tai puhelimitkirjeit-se kantelijan toimeentulotukihakemus-taan koskevaan kiirehtimispyyntöön sekä selvittää kantelijalle viivästymisen syyt ja antaa arvio päätök-sen ajankohdasta. Tätä velvollisuutta ei poistanut se, että kunnan sosiaalitoimen tietokoneongelmista ja sii-tä johtuneista toimeentulotukihakemusten viivästymi-sestä kirjoitettiin lehdissä (2071/4/05*).
Helsingin kaupungin sosiaalipalvelutoimistosta oli lä-hetetty perheen toimeentulotukipäätökset postitse heidän kotiosoitteeseensa maistraatin määräämästä turvakiellosta huolimatta ja vastoin kantelijoiden esit-tämää toivomusta. OA totesi, että sosiaalihuollon asiakkaan asemasta ja oikeuksista annetun lain mu-kaan sosiaalihuoltoa toteutettaessa asiakmu-kaan toivo-mukset tulee ottaa huomioon. Päätöksen toimittami-nen asianosaiselle postitse on kuitenkin sosiaalihuol-tolain 45 §:ssä säädetty tiedoksiantotavaksi, kun on kyse sosiaalihuollon viranhaltijapäätöksistä. Kun OA:n mielestä sosiaalihuollon muutoksenhakua koskevat säännökset syrjäyttävät asiakaslaissa sosiaalihuollon toteuttajalle ja järjestäjälle säädetyt toimintaohjeet, sosiaalipalvelutoimistolla oli ollut oikeus lähettää vi-ranhaltijan toimeentulotukipäätökset postitse kanteli-joiden kotiosoitteeseen (956/4/04).