Rikoksesta epäillyn avustajaa esitutkinnassa koskivat myös AOA Raution ratkaisut 1188/4/03 ja 2388/4/03.
Ensin mainitussa AOA painotti, että asianosaisen oi-keudesta puolustautua itse valitsemansa avustajan välityksellä voidaan poiketa vain painavasta syystä.
Avustajan epäämistä koskevia esitutkintalain perustei-ta tulee tulkiperustei-ta ahperustei-taasti. Kantelun perustei-tapauksessa rikosko-misario ei ollut menetellyt lainvastaisesti, mutta AOA katsoi, että asiassa olisi ollut perustellumpaa päätyä siihen, että kantelijan ei ollut osoitettu olleen epäillyn neuvonantaja tutkittavana olevaan rikokseen liittyväs-sä asiassa. Jälkimmäisesliittyväs-sä tapauksessa AOA saat-toi käsityksensä menettelyn virheellisyydestä keskus-rikospoliisin tietoon ja totesi, että keskusrikospoliisi oli sinänsä voinut harkintavaltansa puitteissa evätä oi-keustieteen kandidaattia toimimasta rikoksesta epäil-lyn avustajana esitutkinnassa, mutta päätöksestä olisi tullut tehdä asianmukaisesti perusteltu merkintä esi-tutkintapöytäkirjaan.
hal-linnonalalle annetut ohjeet ja määräykset ovat tapaus-ta koskevaltapaus-ta osin ajan tapaus-tasalla ja riittävät eikä asiastapaus-ta ole tarpeen antaa uusia ohjeita tai määräyksiä.
Tutkintavangin ja hänen avustajansa välinen kirjeenvaihto
AOA Lindstedt kiinnitti poliisivankilan vartijan huomio-ta tutkinhuomio-tavangin ja hänen avushuomio-tajansa välisen kirjeen-vaihdon luottamuksellisuuteen. Vartija oli selvitykses-sään perustellut menettelyään avata tutkintavangille osoitettu kirje sillä, että kirje tulisi toimitettavaksi hä-nelle ennen hänen mahdollista siirtoaan vankilaan sekä myös sillä, että kirje oli ulkoasultaan ollut ”epä-määräinen”. Tästä syystä sekä vartijan poikkeukselli-seksi katsoman kirjeen toimitustavan perusteella hä-nelle ilmeisesti oli syntynyt epäilys, ettei kirje tosiasias-sa ollut tutkintavangin avustajan hänelle toimittama.
AOA:n näkemyksen mukaan selvityksissä ilmenevät seikat eivät sellaisenaan osoita lain edellyttämää pe-rusteltua aihetta epäillä väärinkäytöstä. Tutkintavan-keuslain 12 §:n perusteluista esitetyn nojalla ja perus- ja ihmisoikeusmyönteisen laintulkinnan näkökulmasta säännöstä tulee tulkita niin, että tarkastusoikeus edel-lyttää jotain konkreettista ja vahvaa viitettä väärinkäy-töksestä.
AOA saattoi käsityksensä oikeudenkäyntiavustajan ja avustettavan kirjeenvaihto-oikeuden tarkastamisen poikkeuksellisuudesta poliisivankilassa toimivan varti-jan tietoon vastaisen varalle.
AOA Lindstedtin päätös 21.10.2005, dnro 1945/4/05*
(esittelijänä Kristian Holman)
Puhelinkuulustelun edellytykset
Poliisi oli kuulustellut puhelimitse kantelijaa epäilty-nä syyllistymisestä törkeään rattijuopumukseen ja lii-kenneturvallisuuden vaarantamiseen. Kantelija oli loukkaantunut liikenneonnettomuudessa vakavasti, ja puhelinkuulustelu oli suoritettu hänen ollessaan sairaalassa.
AOA Rautio katsoi, että huomioon ottaen kantelijan saamat vammat ja kysymyksessä olevan teon yleinen vaarallisuus tutkittavaa asiaa ei voitu pitää sillä tavoin vähäisenä, että esitutkintalaista ilmenevät puhelin-kuulustelun edellytykset olisivat olleet olemassa. Kan-telija ei ollut myöskään myöntänyt rikosilmoituksen oikeellisuutta; hän oli ainoastaan kuulustelussa to-dennut, ettei hänellä ollut muistikuvia tapahtumista.
AOA:n näkemyksen mukaan muistamattomuutta ei voida rinnastaa teon myöntämiseksi.
AOA katsoi asian tutkijana toimineen ja kuulustelusta vastanneen vanhemman konstaapelin menetelleen asiassa esitutkintalain vastaisesti ja saattoi käsityksen-sä tämän sekä vanhemman konstaapelin menettelyn hyväksyneen tutkinnanjohtajana toimineen rikoskomi-sarion tietoon.
AOA Raution päätös 4.4.2005, dnro 2586/4/04 (esittelijänä Kristian Holman)
Väliaikaiseen ajokieltoon määrää misen tarkastaminen tai ajokortin palauttaminen
Kantelijan ajokortti oli ollut lähes vuoden pois otettu-na Lappeenranotettu-nan poliisilaitoksella, vaikka häntä ei ollut ajokorttirekisterin mukaan edes määrätty väliai-kaiseen ajokieltoon. Lappeenrannan poliisilaitoksen poliisipartio oli hälytetty syksyllä 1999 liikenneonnet-tomuuspaikalle, jossa henkilöauto oli suistunut ojaan sekä törmännyt samalla siltarumpuun ja puuhun. Kan-telija tavoitettiin istumasta henkilöauton vierestä se-kavassa tilassa ja loukkaantuneena. Hänet toimitettiin sairaalaan. Poliisipartio keräsi tapahtumapaikalta kan-telijan omaisuutta, muun muassa ajokortin.
Kantelijaa epäiltiin liikenteen vaarantamisesta ja hä-nen tavaroistaan löytyneen amfetamiinin takia törkeäs-tä huumausainerikoksesta. Lisäksi hänen epäiltiin aja-neen autoa huumaantuaja-neena. Rikosylikonstaapeli kuulusteli häntä seuraavana päivänä sairaalassa. Ajo-kortti toimitettiin jutun tutkijana toimineelle rikosyli-konstaapelille. Hän piti selvänä ajokortin poisottami-sen edellytysten täyttyneen. Lappeenrannan poliisi-laitoksella noudatetun käytännön mukaan tällaisissa
tapauksissa väliaikaiseen ajokieltoon määräämisen ja ajokortin poisottamisen tekee pääsääntöisesti tapah-tumapaikalla ollut ja asiaa aluksi hoitanut poliisipar-tio. Rikosylikonstaapeli ei palauttanut ajokorttia.
AOA Rautio katsoi, että tutkijana toimineen rikosyli-konstaapelin olisi tullut varmistaa ajokieltoon määrää-minen ja tehdä siitä asianomaiset merkinnät. Vaikka väliaikainen ajokielto yleensä määrätäänkin välittö-mästi, tutkija ei voi jättää ajokieltoasiaa tarkistamatta saadessaan poliisin haltuun ottaman ajokortin. Ajo-kieltoon määrääminen, vaikka se olisikin vain väliai-kaista, merkitsee asianosaisen tärkeän oikeuden me-nettämistä ja hänen tavanomaisten toimintojensa rajoittamista. Tämän vuoksi on tärkeää, että asia tar-kistetaan tämän kaltaisten virheiden välttämiseksi.
Tutkija menetteli tältä osin virheellisesti, kun hän jätti asian tarkistamatta.
AOA Raution päätös 28.4.2005, dnro 1523/4/03*
(esittelijänä Eero Kallio)
Ajokortin palauttamatta jättämisestä oli kyse myös AOA Raution ratkaisussa 3127/4/04*, jossa AOA arvos-teli poliisin menettelyä olla palauttamatta kante lijalle hänen ajokorttiaan tuomioistuimen määräämän ajo-kiellon päättymisen jälkeen, koska kantelijan ajo-oi-keudesta ajokiellon jatkamisen osalta ei ollut tehty uutta päätöstä. AOA:n näkemyksen mukaan kun polii-si ei ollut tehnyt kantelijan ajo-oikeutta koskevaa (uut-ta) päätöstä, sillä ei ollut enää voimassa olevaa perus-tetta pitää kantelijan ajokorttia hallussaan. Poliisilla ei ollut oikeutta pitää ajokorttia hallussaan pelkästään sillä perusteella, että asianosainen määrättäisiin esit-tämään lääkärin päihderiippuvuuslausunto. Poliisin lai-minlyönti oli johtanut siihen, ettei kantelija voinut saat-taa ajokorttiasiaansa tuomioistuimen ratkaistavaksi.
Virka-avun antaminen yksityiselle henkilölle
Kantelija arvosteli poliisin menettelyä virka-avun anta-misessa hänen entiselle puolisolleen omistusoikeudel-taan riidanalaisten tavaroiden noutamiseen heidän yhteisestä kodistaan.
OA Paunio totesi, että poliisi voi poliisilain nojalla an-taa virka-apua myös yksityiselle, jos se on välttämä-töntä tämän laillisiin oikeuksiin pääsemiseksi ja oi-keuden loukkaus on ilmeinen. Virka-avun antamisen edellytyksenä yksityiselle on lisäksi, että häntä este-tään pääsemästä oikeuksiinsa ja että oikeuksiin pää-seminen edellyttää poliisivaltuuksien käyttöä.
Poliisilaissa säädetty virka-avun antaminen yksityiselle rajoittuu siis vain ilmeisiin ja selviin oikeudenloukkauk-siin. Paikalle menneiden poliisimiesten selvityksistä il-meni, että kantelija oli tapahtumapaikalla selvästi ja jopa äänekkäästi ilmoittanut poliiseille, että entisten puolisoiden omaisuuden jakaminen oli riidanalainen ja että hänen mielestään entinen puoliso ei saanut viedä tavaroita asunnosta. Poliisien selvityksistä ilme-nee vielä, että entisellä puolisolla oli mukanaan kol-me henkilöä tavaroiden kantoapuna ja että toikol-menpi- toimenpi-de kesti kaikkiaan noin kolme tuntia. OA katsoi, että poliisimiehet olisivat voineet turvata kyseisessä riidan-alaisessa tilanteessa vain selvästi henkilökohtaiseen käyttöön tarkoitettujen tavaroiden, kuten vaatteiden ja lasten lelujen hakemisen.
OA totesi, että rajanveto poliisilain 40 §:ssä tarkoite-tun virka-avun ja poliisin yleisen järjestyksen ja turval-lisuuden ylläpitotehtävän osalta voi joissakin tapauk-sissa olla tulkinnanvarainen. Tässä tapauksessa kyse oli kuitenkin OA:n käsityksen mukaan selkeästi entisel-le puolisolentisel-le annetusta virka-avusta. Tämä perustui sii-hen, että asiassa annettujen selvitysten mukaan po-liisimiehet menivät yhdessä entisen puolison kanssa asuntoon, josta hänellä oli tarkoitus hakea tavaroi-taan. Selvitysten mukaan ylikonstaapeli oli nimenomai-sesti päättänyt virka-avusta.
OA antoi poliisimiehille huomautuksen lainvastaises-ta menettelystä virka-avun anlainvastaises-tamisessa yksityiselle henkilölle.
Poliisilain mukaan päätöksen virka-avun antamisesta tekee päällystöön kuuluva poliisimies, jollei erikseen toisin säädetä tai määrätä. Poliisilaitoksen lausunnon mukaan virka-avusta antamisen päättämisestä ei ollut erikseen määrätty. Virka-avun antamisesta päätti kent-täjohtajana toiminut ylikonstaapeli. Oikeus virka-avus-ta päättämiseen on poliisilaissa rajattu vain
päällys-töön kuuluville. Ylikonstaapeli ei ollut toimivaltainen päättämään virka-avusta. OA antoi ylikonstaapelille huomautuksen lainvastaisesta menettelystä.
OA Paunion päätös 17.5.2005, dnro 2308/4/03*
(esittelijänä Aila Linnakangas)
Poliisimiesten nimitykset alempiin virkoihin
AOA Rautio arvosteli Oulun ja Kauhajoen poliisipääl-liköiden tekemiä virkanimityksiä. Poliisipäälliköt olivat nimittäneet päällystöön kuuluvia poliiseja alempiin virkoihin. Nimitysten turvin poliisimiehet pääsivät eläk-keelle aikaisemmin kuin he olisivat päässeet päällys-tövirastaan. Alipäällystöön ja miehistöön kuuluvan po-liisimiehen eläkeikä on 60 vuotta, paikallispoliisin päällystöön kuuluvan poliisimiehen vähintään 63 vuot-ta hänen asemasvuot-taan riippuen.
Oulun nimitykset tulivat AOA:n tietoon Internetistä kes-kustelusivustolta www.poliisiopisto.net ja Kauhajoen nimitys Poliisi & Oikeus -lehdestä. Hän otti asiat tutkit-tavikseen omasta aloitteestaan.
AOA totesi, että vaikka nimittämisessä julkisiin virkoi-hin on otettava huomioon yleiset nimitysperusteet ja kelpoisuusvaatimukset, nimitysratkaisuihin sisältyy ai-na myös harkintavallan käyttöä. Nimitysharkintaa oh-jaavat kuitenkin muun muassa hallinnossa noudatet-tavat yleiset oikeusperiaatteet. Niihin kuuluu tarkoitus-sidonnaisuuden periaate, joka ilmenee nyttemmin myös 1.1.2004 voimaan tulleesta hallintolaista. Tar-koitussidonnaisuuden periaate sisältää yleisen velvol-lisuuden käyttää lain suomaa harkintavaltaa vain sii-hen tarkoitukseen, johon se on määritelty tai muuten tarkoitettu käytettäväk si. Periaate sisältää siis kiellon käyttää julkista valtaa tai viranomaisasemaa hallinnol-le vieraaseen tarkoitukseen. Viranomainen ei voi käyt-tää harkintavaltaansa tarkoitussidonnaisuuden vaati-musten vastaisesti.
AOA:n mukaan virkanimityksissä tarkoitussidonnaisuu-den periaate merkitsee sitä, että nimitykset tulee teh-dä laillisten ja hyväksyttävien tarkoitusperien toteutta-miseksi. Virkanimityksen asianmukaisena
tarkoitukse-na on valita tehtävään henkilö, joka parhaiten täyttää sekä kelpoisuusehdot että menestyksellisen viranhoi-don muut edellytykset. Viran menestyksellinen hoita-minen käsittää esimerkiksi sen, että henkilön voidaan odottaa hoitavan tehtävää viranhoidon tarkoituksen-mukaisuuden kannalta järkevän ajan.
Oulun tapauksissa voi yleisten nimitysperusteiden va-lossa vaikuttaa siltä, että molempiin virkoihin valittiin henkilö, jolla sinänsä oli parhaat virka-ansiot. Poliisi-päälliköllä oli kuitenkin jo virkanimityksiä harkitessaan tiedossaan ainakin epäilys siitä, että nimitys johtaisi kummankin hakijan nopeaan eläkkeelle jäämiseen.
Koko viranhaun varsinaisena tarkoituksena oli päästä alemman eläkeiän piiriin, eikä viranhakijoiden tarkoi-tuksenakaan ollut ryhtyä hoitamaan uutta virkaansa.
AOA totesi, että tehdyt nimitykset olivat kiistatta tarkoi-tussidonnaisuuden vaatimuksen vastaisia. Myös Kau-hajoella nimitystä oli AOA:n mukaan kiistatta käytetty muussa kuin lain hyväksymässä tarkoituksessa.
AOA:n saamissa selvityksissä tuotiin esiin, että kysei-nen virkajärjestely olisi ollut eläkesäännösten kannal- ta mahdollinen, ja käytettyyn menettelyyn olisi ole-mas sa ”lainsäätäjän hyväksyntä”. AOA ei kuitenkaan hy väksynyt eläkesäännöksiin vetoamista. Ei voida pitää hyväksyttävänä, että virkanimityskäytännössä pyri tään etsimään ”porsaanreikiä”, vaan aina tulee pyrkiä tarkoitussidonnaisuuden vaatimuksen mukai-seen lainkäyttöön.
AOA saattoi virkanimityksiä koskevat käsityksensä asianosaisten poliisipäälliköiden tietoon.
AOA Raution päätös 30.9.2005, dnro 166/2/05*
(esittelijänä Kristian Holman)
Rikoksen tutkija todistajana jutussa ja mahdollinen esteellisyys
Ylikonstaapeli kirjasi kunnianloukkauksesta rikosilmoi-tuksen ja tuli poliisilaitoksen työnjaon mukaisesti sen tutkijaksi. Hän tiesi jo tuolloin, että hän mahdollisesti joutuu jutussa todistajaksi, sillä epäilty oli soittanut myös hänelle asianomistajaa loukkaavia puheluita.
Hänet kuulusteltiinkin todistajana myöhemmin
puhe-luiden sisällöstä. Hän toimi kuitenkin loppuun asti tut-kijana, kun tutkinnanjohtajakaan ei katsonut häntä es-teelliseksi.
AOA Rautio totesi, että todistajana kuuleminen ei vält-tämättä ole esteellisyysperuste. Tilanne voi olla ongel-mallinen varsinkin, jos tutkija on itse epäillyn rikollisen teon todistaja. Tällaisessa tilanteessa tutkijalle voi syn-tyä objektiivisuutta haittaava ennakkoasenne juttuun.
Asian arvioinnissa on AOA:n mukaan merkitystä sillä-kin, kuinka kiistanalaisista tai tulkinnanvaraisista sei-koista poliisimies todistaa ja onko kysymys itse epäil-lystä rikoksesta vai esimerkiksi vain siitä, mitä esitut-kinnassa on tapahtunut.
AOA:n mukaan ylikonstaapelin asema todistajana asiassa oli sellainen, että esteellisyysarviossa olisi ol-lut perusteltua päätyä toiseen lopputulokseen kuin mihin tämä ja tutkinnanjohtaja tulivat.
Kun lainsäädäntö kuitenkin on osin tulkinnanvarainen, AOA tyytyi saattamaan ylikonstaapelin ja tutkinnanjoh-tajan tietoon esteellisyyskysymyksen arvioinnissa huo-mioon otettavista seikoista esittämänsä näkemykset.
Erityisesti hän kiinnitti heidän huomiotaan siihen, et-tä tutkintajärjestelyjen on oltava sellaisia, etteivät ne ole omiaan herättämään myöskään ulkopuolisessa tarkas telijassa perusteltuja epäilyjä tutkinnan objektii-visuudesta.
AOA Raution päätös 16.5.2005, dnro 2828/4/03*
(esittelijänä Juha Haapamäki)
Tutkinnanjohtajan esteellisyys
Kantelija oli tehnyt poliisille tutkintapyynnön siitä, oliko eräs henkilö syyllistynyt rikokseen kaivamalla ojan kantelijan omistamalle maalle. Hän pyysi oikeusasia-miestä tutkimaan, oliko rikoskomisario ollut esteelli-nen toimimaan tutkinnanjohtajana ja päättämään asian esitutkinnan, kun ojan kaivanut henkilö oli kerto-nut kaivaneensa ojan rikoskomisarion neuvojen ja ke-hotuksen mukaan.
AOA Rautio katsoi rikoskomisarion olleen esteellinen päättämään siitä, että asiassa ei aloiteta esitutkintaa.
Arvioidessaan mainittua tutkintapyyntöä siitä, onko ojan kaivamisella syyllistytty rikokseen, rikoskomisa-rio on ainakin epäsuorasti joutunut ottamaan kantaa myös siihen, antaako ojan kaivajan lausuma aiheen epäillä häntä itseään osallisuudesta mahdolliseen rikokseen. AOA saattoi käsityksensä rikoskomisarion tietoon.
AOA Raution päätös 23.5.2005, dnro 315/4/04 (esittelijänä Mikko Eteläpää)
Poliisimiehen virkatehtävän ja yksityisasian välinen rajanveto
Kantelijat kertoivat ylikonstaapelin kutsuneen heidät poliisilaitokselle selvittämään liikenneonnettomuus-asiaa, jossa osallisena oli heidän poikansa sekä yli-konstaapelin poika. Ylikonstaapeli omisti tapahtuman yhteydessä vaurioituneen auton.
Kantelijat oli kutsuttu poliisilaitoksen tiloihin, joissa virkapuvussa esiintynyt ylikonstaapeli oli heidän mu-kaansa esittänyt uhkauksia, että kantelijoiden poika tulisi saamaan asiasta rikosrekisterimerkinnän, mikäli vahingonkorvauskysymyksestä ei päästäisi sovintoon ja asia jouduttaisiin saattamaan poliisin tutkintaan.
Kantelijat kokivat poliisimiehen esittäneen näkökan-tansa poliisimiehenä ja kyseenalaistivat asian mah-dollisen tulevan tutkinnan puolueettomuuden.
AOA Rautio totesi, että poliisimies mielletään usein yk-sityiselämässäänkin poliisin edustajaksi. Ulkopuolinen ei ehkä näe suurta eroa siinä, toimiiko erityisesti virka-asuinen poliisimies omassa asiassaan vai virkansa puolesta. Kansalaisen tulee kuitenkin aina olemassa olevien mahdollisuuksien rajoissa saada tietää, toimii-ko poliisimies virkatehtävässään vai yksityisenä henki-lönä. Tässä tapauksessa ylikonstaapeli oli menetellyt tavalla, joka oli aiheuttanut sekaannusta hänen ase-mansa suhteen.
Mitä tulee puolueellisuutta koskeviin väitteisiin, AOA totesi, että myös poliisimiehellä on oikeus neuvotella ja sopiakin sellaisista oikeudellisista asioista, joista asianosaiset yleensäkin saavat sopia. Poliisimies voi esimerkiksi vahingontekorikoksen asianomistajana
luopua vaatimasta rikoksesta rangaistusta. Poliisimies ei myöskään ole esteellinen neuvottelemaan tällaises-ta asiaställaises-ta muiden asianosaisten kanssa. Sen sijaan on esteellisyyssäännösten nojalla yksiselitteisen sel-vää, että poliisimies ei voi virassaan osallistua itseään koskevan asian käsittelyyn poliisin toimesta.
Saatu selvitys viittasi siihen, että ylikonstaapeli oli esit-tänyt varsin voimakkaan kannanoton asian mahdol-lisesta lopputuloksesta. Vaikka ylikonstaapeli olikin esittänyt asiansa asianosaisen näkökulmasta, AOA pi-ti mainitunlaisen kannanoton esittämistä kerrotuissa olosuhteissa poliisiasemalla ja poliisin virkapuvussa hyvin kyseenalaisena poliisille asetettavan puolueet-tomuusvaatimuksen kannalta. Tilanteessa toiselle osa-puolelle oli voinut syntyä vaikutelma, että kyseessä oli poliisin virkatehtävän hoitaminen tai että mielipi-de ainakin ilmentäisi poliisin (poliisilaitoksen) kantaa asiaan. Ylikonstaapelin esittämän kannanoton jälkeen kantelijat ovat kokeneet poliisin mahdollisesti suoritta-mat jatkotoimenpiteet asian selvittämiseksi sellaisiksi, että niiden puolueettomuutta oli syytä epäillä. AOA:n näkemyksen mukaan ylikonstaapelin menettely oli omiaan saattamaan kyseenalaiseksi poliisitoiminnal-ta edellytettävän puolueettomuusvaatimuksen.
AOA kiinnitti vakavasti ylikonstaapelin huomiota siihen, että poliisilta edellytetään puolueettomuutta ja erityis-tä varovaisuutta poliisin toimiessa omassa asiassaan.
AOA Raution päätös 24.3.2005, dnro 2317/4/03 (esittelijänä Kristian Holman)
Ks. myös jaksossa Syyttäjälaitos selostettua tapausta dnro 2011/4/03 (s. 108), joka koskee henkilön ”vali-koitumista” epäillyn asemaan, ja 2117/4/03 (s. 105), joka koskee tutkintavankeusajan vähentämättä jäämis-tä tuomitusta vankeusrangaistuksesta.