n. 17 tuntia. Kantelija katsoi, ettei poliisilla ollut perus-tei ta pitää häntä kiinni näin pitkää aikaa rikoksen laa-tuun ja selvittämiseen nähden.
Saaduista selvityksistä ilmeni, että vapaudenmenetyk-sen perusteina olleiksi ns. erityisiksi edellytyksiksi oli kirjattu ”vaikeuttaa asian selvittämistä” sekä ”jatkaa rikollista toimintaa”. AOA Rautio totesi, että tässä ta-pauksessa poliisin kuvaama epäilys ”sotkemisvaaras-ta” oli voinut olla olemassa johtuen kantelijan käyttäy-tymisestä. Ottaen huomioon sen, että poliisi oli pyrki-nyt tutkinnan alkuvaiheessa eliminoimaan mahdolli-siin todistajiin vaikuttamisen turvatakseen asiassa saatavan näytön, AOA katsoi poliisin tältä osin mene-telleen harkintavaltansa rajoissa. AOA katsoi kuitenkin kysymyksessä olevan selvästikin rajatapaus sen suh-teen, oliko poliisilla tosiasiassa riittäviä konkreettisia epäilyjä sotkemisvaarasta. Kiinniottamisen kriteeriä ei ollut tältä osin AOA:n näkemyksen mukaan tulkittu harkintavallan rajaa ylittäen.
Jatkamisvaaraa koskevien perusteluiden osalta AOA totesi pitävänsä mahdollisena, että joissakin tapauk-sissa rattijuopumukseen syyllistynyt henkilö pian ta-pahtuman jälkeen uusii tekonsa, mutta tämä havainto ei ole sellaisenaan riittävä peruste ilmentämään yksit-täisessä tapauksessa jatkamisvaaran olemassaoloa pakkokeinolain edellyttämällä tavalla (”syytä epäil-lä”). Mahdollinen jatkamisvaara on näissäkin tapauk-sissa aina harkittava tilannekohtaisten olosuhteiden perusteella.
AOA:n käsityksen mukaan poliisin kiinniotolle esittä-mät perusteet, erityisesti epäily jatkamisvaarasta, eivät olleet erityisen vahvat. AOA ei katsonut poliisin menet-telyn olleen suoranaisesti lainvastaista, vaikka asiassa olisi hänen näkemyksensä mukaan ollut hyviä perus-teita toimia myös toisin, varsinkin kohtuusnäkökohdat paremmin huomioon ottaen.
AOA kiinnitti Koillis-Savon kihlakunnan poliisilaitoksen huomiota vapaudenmenetyksen edellytyksiä ja kes-toa harkittaessa huomioonotettavista seikoista lausu-maansa.
AOA Raution päätös 1.2.2005, dnro 2955/4/04*
(esittelijänä Kristian Holman)
toimeenpannut rahankeräyksen 16.1.2001–9.1.2004 välisenä aikana ilman asianmukaista rahankeräyslu-paa. Kantelussa oli kysymys siitä, olisiko poliisin tullut käynnistää esitutkinta epäillyn rahankeräysrikoksen vuoksi ja menettelikö poliisipäällikkö oikein antaes-saan yhdistyksen varainkeruusta vastaavalle henki-lölle suullisen huomautuksen ryhtymättä muihin toi-menpiteisiin.
AOA Lindstedt totesi säännösten antavan soveltajal-leen harkinnan varaa. AOA piti kuitenkin selvänä, että poliisin mahdollisuus luopua toimenpiteistä on rajoi-tetumpi kuin esimerkiksi syyttäjän, jolle jo säännösta-solla on annettu enemmän harkinnan varaa sen suh-teen, nostaako hän syytteen vai ei. Käytännössä toi-menpiteistäluopumissäännös esitutkinnassa voi tulla kyseeseen lähinnä vähäisissä teoissa, joihin liittyvän poikkeuksellisen syyn vuoksi rangaistus vaikuttaisi kohtuuttomalta tai tarkoituksettomalta.
AOA:n käsityksen mukaan poliisilla on oltava varsin selvä käsitys toimenpiteistäluopumissäännöksen so-veltamisen edellytyksenä olevista seikoista, kun hän päättää, että epäillyssä rikoksessa annetaan esitutkin-taa toimittamatta huomautus. Muun muassa sillä, kuinka kauan epäilty rikos on jatkunut, sekä epäillyllä rikoksella tavoitellun ja saadun taloudellisen hyödyn määrällä on merkitystä syyllisyyden ja teon vähäisyy-den harkinnassa. Tämän vuoksi poliisin ratkaisut toi-menpiteistä luopumisesta ja huomautuksen antami-sesta esitutkintaa toimittamatta soveltuvat AOA:n käsityksen mukaan varsin huonosti sellaisiin rikoksiin, jotka ovat jatkuneet kauan tai joihin voi sisältyä talou-dellisen hyödyn saaminen.
AOA piti poliisipäällikön menettelyä kritiikille alttiina.
Poliisipäällikön tiedossa oli huomautuksen antaes-saan ollut, että epäilty rikos oli jatkunut varsin pitkän aikaa ja että rikoksella ilmeisesti oli saatu jotain talou-dellista hyötyä. Oli kysymyksenalaista, oliko hänellä voinut olla rikoksesta ja sen tekijästä sellaiset tiedot, että hän oli tuossa vaiheessa voinut riittävästi arvioi-da tekoa ja tekijän syyllisyyttä.
AOA saattoi käsityksensä esitutkintalain mukaisesta toimenpiteistä luopumisesta Kiteen kihlakunnan polii-sipäällikön tietoon.
AOA Lindstedtin päätös 13.10.2005, dnro 2863/4/04*
(esittelijänä Mikko Eteläpää)
Kanteluratkaisussaan 2478/4/05 AOA Lindstedt totesi, että jos poliisin harkittavana olevaa tapausta koskeva säännös on oikeuskysymyksen osalta tulkinnanvarai-nen (eli täyttääkö tietty tiedossa oleva toiminta rikok-sen tunnusmerkistön vai ei), voidaan pitää oikeampa-na, että asia saatettaisiin syyttäjän harkittavaksi, mikä edellyttää loppuun asti tehtyä esitutkintaa. Kantelussa oli kysymys rikoskomisarion päätöksestä olla aloitta-matta esitutkintaa, koska ei ollut syytä epäillä rikosta asiassa, jossa oli tehty tutkintapyyntö tietoliikenteen häirinnästä ns. vertaisverkoissa. AOA:n mukaan tun-nusmerkistön täyttämisen arviointi olisi edellyttänyt varsin seikkaperäistä käsitystä kyseessä olevan oh-jelmiston luonteesta ja toiminnasta sekä oikeussään-nöksen tulkintaa teknisen erityisasiantunte muksen valossa. AOA:n käsityksen mukaan näiden seikkojen luotettava arvioiminen vaatii usein niiden selvittämis-tä esitutkinnan kautta. Asiassa olisi ollut perustellum-paa aloittaa asiassa esitutkinta.
Samankaltaisesta asiasta oli kysymys kantelussa 2073/4/04.* Tutkinnanjohtaja oli tehnyt epäillyssä hen-ki lörehen-kisteririkoksessa päätöksen olla saattamatta asiaa syyttäjän harkittavaksi sillä perusteella, että oli käynyt selväksi, ettei asiassa ollut tapahtunut rikosta.
AOA Lindstedtin mukaan asiaa voitiin kuitenkin pitää siinä määrin tulkinnanvaraisena, että asian siirtämi-nen syyteharkintaan esitutkinnan loppuun suorittami-sen jälkeen olisi ollut perusteltua.
Riittämätön selvitys ennen esitut kintapäätöksen tekemistä
AOA Lindstedt kiinnitti tutkinnanjohtajana toimineen rikoskomisarion huomiota esitutkinnassa tehtyihin toi-menpiteisiin esitutkinnan tavoitteiden kannalta. Esitut-kinta-aineistosta oli havaittavissa, että asiassa olisi ollut mahdollista kuulustella todistajia asian lisäselvit-tämiseksi, mutta poliisi oli päättänyt esitutkinnan
kuu-lusteltuaan ainoastaan asianomistajaa sekä tämän ri-koksesta epäillyksi nimeämää henkilöä. Esitutkinnan päätöksen perusteena oli, ettei asiassa ollut syytä epäillä syyllistytyn rikokseen. Kysymyksessä oli vanki-lassa tapahtunut laiton uhkaus, johon epäillyksi asian-omistaja (ja samalla kantelija) oli nimennyt vankilas-sa ylivartijana toimivan henkilön.
AOA totesi, että arvioitaessa esitutkintatoimenpiteiden tarvetta ja hyväksyttävyyttä tulee ottaa huomioon muun muassa, kuinka todennäköistä uuden selvityk-sen saaminen asiaan vielä on, kuinka suurta työmää-rää se edellyttää ja milloin selvitystä ehkä olisi saata-vissa. Ratkaisuun vaikuttaa myös epäillyn rikoksen laatu. AOA katsoi, että poliisin tekemä esitutkintapää-tös oli perustunut puutteellisiin tosiasiatietoihin, kun otettiin huomioon ne tiedot, joita esitutkinta-aineiston valossa olisi ollut mahdollista hankkia.
Lisäksi päätöksessä jäi jossakin määrin tulkinnanva-raiseksi, oliko siinä arvioitu asianomistajan poliisin tie-toon saattaman rikosepäilyn ohella myös rikoslain 40 luvun mukaista virkarikoksen mahdollisuutta.
AOA saattoi käsityksensä Lappeenrannan kihlakunnan poliisilaitoksen ja esitutkintaa koskevan päätöksen tehneen rikoskomisarion tietoon.
AOA Lindstedtin päätös 19.10.2005, dnro 2092/4/05*
(esittelijänä Kristian Holman)
Kantelija arvosteli poliisin päätöstä, jolla se jätti toimit-tamatta esitutkinnan ei rikosta -perusteella. Kantelija oli kertonut entisen avomiehensä vieneen luvatta hä-nen koiransa, joiden omistusoikeudesta hänellä oli ollut esittää poliisille asiapaperit. Lisäksi poliisista oli soitettu kantelijan entiselle avopuolisolle, joka oli myöntänyt kantelijan omistavan kyseiset koirat.
AOA Rautio katsoi kanteluratkaisussaan 1734/4/03 ylikomisarion menetelleen virheellisesti siinä, että hän oli päättänyt olla tutkimatta asiaa selvittämättä tar-kemmin puheena olevien koirien omistukseen liitty-neitä olosuhteita. AOA:n mukaan poliisin päätöksessä ei ollut lainkaan perusteltu sitä, miksi kyseessä ei olisi ollut rikos. Poliisin näkökulmasta perusolettamana oli-si voitu enoli-si vaiheessa pitää oli-sitä, että rikos oli tapah-tunut. Tämän lähtökohdan horjuttaminen olisi
edellyt-tänyt vastanäyttöä. Mihinkään toimenpiteisiin asian selvittämiseksi ei kuitenkaan ollut ryhdytty.
Väkivaltarikoksen
esitutkinnan lopettaminen
AOA Rautio arvosteli Joensuun kihlakunnan poliisilai-toksen komisariota siitä, että tämä oli tutkinnanjohta-jana toimiessaan lopettanut väkivaltarikoksen esitut-kinnan, vaikka sen lopettamiselle ei ollut pahoinpitely-rikoksen vakavuus huomioon ottaen laista ilmeneviä perusteita.
Miesystävänsä pahoinpitelemäksi joutunut nainen (kantelija) oli tehnyt rikosilmoituksen Joensuun polii-sille. Hän oli esitutkinnassa kertonut, että mies oli muun muassa repinyt häntä hiuksista ja hakannut hä-nen päätään kahteen eri otteeseen lattiaan ja kivikkoi-seen maahan. Lisäksi mies oli lukinnut hänet suljet-tuun tilaan noin kymmeneksi tunniksi. Naisen fyysiset vammat olivat jääneet sinänsä vähäisiksi. Lääkärin-lausunnossa todettiin, että ne tulisivat paranemaan kahden viikon kuluessa jälkiä jättämättä.
Uhri oli myöhemmin ilmoittanut poliisille kirjallisesti, ettei hänellä ollut tapahtuneen johdosta mitään vaa-timuksia miesystäväänsä kohtaan. Komisario oli sillä perusteella lopettanut esitutkinnan. Rikosilmoitukseen oli kirjattu rikosnimikkeiksi lievä pahoinpitely ja tuot-tamuksellinen vapaudenriisto. Nainen kanteli oikeus-asiamiehelle. Hänen mielestään rikosilmoituksessa kuvattuja tekoja ei ollut katsottava lieviksi. Hän kertoi myös, että hänen silloinen miesystä vänsä oli uhkaile-malla pakottanut hänet perumaan ran gaistusvaati-muksensa. Hän arvosteli lisäksi sitä, että esitutkinnan päättämisestä ei ollut ilmoitettu hänelle.
Tutkinnanjohtajana toiminut komisario perusteli esi-tut kinnan lopettamista sillä, että miehen tekoja oli pidet tävä ns. asianomistajarikoksina. Syyttäjä ei nos-ta asian omisnos-tajarikokses nos-ta syytettä, ellei asianomistaja sitä vaadi. Esitutkinta toimitetaan vain, jos asian -omistaja on ilmoittanut esitutkintaviranomaiselle vaa-tivansa rikokseen syyllistyneelle rangaistusta. Jos asian omistaja peruuttaa rangaistusvaatimuksensa, esitutkinta on lopetettava.
AOA totesi päätöksessään, että kysymyksessä olleita rikoksia ei niiden tekotavan perusteella voitu pitää sel-laisina, että poliisi olisi voinut katsoa niiden olevan asianomistajarikoksia ja lopettaa sillä perusteella esi-tutkinnan. Lievä pahoinpitely on asianomistajarikos, pahoinpitely sen sijaan virallisen syytteen alainen ri-kos. AOA:n mielestä pahoinpitelyä ei voinut pitää lievä-nä, kun otetaan huomioon erityisesti pahoinpitelyn to-teuttamistapa mutta myös siitä aiheutuneet vammat.
Päätöksessään AOA korosti perhe- ja läheisväkivallan olevan erityisen vakavaa ja ongelmallista rikollisuutta muun muassa siksi, että rikoksen tekijä voi vaikuttaa uhrinsa mahdollisuuteen hakea ulkopuolista apua.
Läheisväkivaltarikosten tutkinnassa on melko yleistä, että väkivallan kohteeksi joutunut myöhemmin toivoo, ettei asiaa tutkittaisikaan tai siitä nostettaisi syytettä.
Poliisin tulee tällöin mahdollisimman huolellisesti var-mistautua siitä, että peruminen ei johdu väkivallante-kijän uhkailusta.
AOA katsoi, että poliisi oli tässä tapauksessa ollut val-mis tulkitsemaan lakia selvästi kyseenalaisella tavalla tehdäkseen mahdolliseksi tutkinnan lopettamisen. Hän piti menettelyä erityisen moitittavana ja antoi tutkin-nanjohtajana toimineelle komisariolle huomautuksen.
AOA Raution päätös 9.8.2005, dnro 275/4/04*
(esittelijänä Kristian Holman)
Kirjallisen esitutkinta-päätöksen merkitys
AOA Rautio korosti ratkaisussaan esitutkintapäätökses-tä tehesitutkintapäätökses-tävän kirjallisen ilmoituksen ja ilmoituksesta esi-tutkintapäätöslomakkeelle tehtävän merkinnän merki-tystä. Toimittamalla päätös kirjallisesti asianosaiselle ja tekemällä tästä merkintä esitutkintapäätöksen talle-kappaleeseen vältetään mahdolliset epäselvyydet sii-tä, onko asiasta ilmoitettu vai ei. Kirjallisen esitutkin-tapäätöksen merkitys korostuu esimerkiksi silloin, kun asianomistaja haluaa käyttää hänelle oikeudenkäyn-nistä rikosasioissa annetun lain 1 luvun 14 §:n 1 mo-mentin mukaista syyteoikeuttaan. AOA saattoi käsi-tyksensä esitutkintapäätöksestä ja asiasta tehtävistä merkinnöistä ylikomisarion ja vanhemman
konstaa-pelin tietoon. Samassa asiassa AOA kiinnitti huomiota esitutkintapäätöksen perustelujen puutteellisuuteen.
AOA Raution päätös 4.4.2005, dnro 1662/4/04 (esittelijänä Mikko Eteläpää)
Esitutkintapäätöksen perustelemisesta oli kysymys AOA Raution ratkaisussa 3201/4/04*, jossa kan telija oli tehnyt poliisille rikosilmoituksen epäilemästään pe-toksesta, joka oli tapahtunut kiinteistökaupan purkua ym. koskevan oikeudenkäynnin yhteydessä vetoa malla vuonna 1992 laadittuun kauppakirjaan, jonka sisältöä kantelija piti paikkansa pitämättömänä. Rikostarkasta-ja oli esitutkintaa koskevassa päätöksessään katsonut rikoksen syyteoikeuden vanhentuneen. Rikostarkastaja oli perustanut päätöksensä siihen, että epäillyn rikok-sen tapahtuma-aika oli vuonna 1992 eli kiistanalairikok-sen kauppakirjan laatimisajankohtana. Hän ei ollut kuiten-kaan ottanut huomioon kantelijan esittä mää epäilystä ns. prosessipetoksesta, jolloin epäilty rikos olisi tapah-tunut myöhemmin oikeudenkäynnin yhteydessä ereh-dyttämällä tuomioistuimia antamaan kantelijan pää-miestä vahingoittava päätös riita-asiassa. AOA katsoi esitutkinnan päätöksen olevan perusteiltaan puutteel-linen ja kiinnitti Kuopion seudun kihlakunnan poliisilai-toksen rikostarkastajan huomiota huolellisuuteen esi-tutkintaa koskevan päätöksen perustelemisessa.