Rikosprosessi on määrämuotoinen menettely ja Euroo-pan ihmisoikeussopimuksessa syytetylle taatut vähim-mäisoikeudet on otettava huomioon jo esitutkinnassa.
Esitutkinnassa käytettävä kieli
Kantelija arvosteli poliisiviranomaisia siitä, että häntä oli kuulusteltu suomeksi, vaikka hänen äidinkielensä oli ruotsi ja tämä oli ollut kuulustelijan tiedossa.
AOA Rautio totesi kannanottonaan, että kielen valin-nan tulee esitutkinnassa lähteä epäillyn oikeussuojan tarpeesta, oikeudesta oikeudenmukaiseen oikeuden-käyntiin ja hänen kielellisten oikeuksiensa kunnioitta-misesta eikä esitutkintaviranomaisten kielellisistä val-miuksista. Kuulustelun toimittanut rikosylikonstaapeli myönsi tienneensä, että kantelijan äidinkieli oli ruotsi.
Hän ei ollut tiedustellut, kumpaa kieltä kantelija nyt oli-si halunnut käyttää. Rikosylikonstaapeli kertoi, että hä-nen kanssaan asioidessaan kantelija oli aina käyttä-nyt suomea.
AOA:n käsityksen mukaan suomen kielen käyttäminen näytti kokonaisuutena arvioiden tapahtuneen yhteis-ymmärryksessä. AOA katsoi kuitenkin, että rikosylikons-taapelin ilmoittama ja hänen yleisesti omaksumansa kuulustelussa käytettävän kielen valintaa koskeva tie-dustelutapa oli kritiikille altis (”Äidinkielesi on viralli-sesti ruotsi. Suostutko siihen, että sinut kuulustellaan suomen kielellä?”).
Esitutkintaviranomaisen ei nimittäin kuulu ohjata esi-tutkinnassa käytettävän kielen valintaa. Kuulustelta-valta ei tulisi tiedustella, hyväksyykö tämä menettelyn, jossa kuulustelu tapahtuu muulla kuin hänen omalla äidinkielellään. Sen sijaan epäiltyä tulee informoida oikeudesta käyttää omaa äidinkieltään, minkä jälkeen hänellä tulee olla vapaus valita ilman painostusta kie-li, jota hän haluaa käytettävän.
AOA totesi edelleen, että perustuslain ja kielilain mu-kaisten oikeuksien käyttämistä tai niiden vaatimista
eivät viranomaiset saa pitää ylimääräisen vaivan ai-heuttamisena.
AOA Raution päätös 30.9.2005, dnro 2048/4/04*
(esittelijänä Mikko Sarja)
Esitutkintapöytäkirjan ulkopuolelle jätetty esitutkinta-aineisto
AOA Rautio antoi rikosylikonstaapelille ja rikosylikomisa-riolle huomautuksen esitutkintalain 40 §:n 3 momen-tin vastaisesta menettelystä, kun he jättivät törkeää va-hingontekoa koskeneen asian esitutkintapöytäkirjassa mainitsematta keskusrikospoliisin rikosteknisen labora-torion lausunnon kahdesta palonäytteestä.
Rikosylikonstaapeli ja rikosylikomisario olivat katso-neet, että keskusrikospoliisin rikoslaboratorion lausun-nolla ei ollut asiassa merkitystä. Näyttö perustui epäil-tyjen kertomuksiin, joita todistajan kertomus tuki. AOA:n käsityksen mukaan rikosylikonstaapeli ja rikosylikomi-sario olivat käyttäneet heille asiassa kuulunutta harkin-tavaltaa päättäessään jättää lausunnon esitutkintapöy-täkirjasta.
Sen sijaan esitutkintalain 40 §:n 3 momentin sään-nös siitä, että esitutkinnassa kertyneestä aineistosta, jota ei ole otettu esitutkintapöytäkirjaan, on tehtävä merkintä pöytäkirjaan, on ehdoton. Rikosylikonstaape-li tutkijana ja rikosyRikosylikonstaape-likomisario tutkinnanjohtajana me-nettelivät tämän säännöksen vastaisesti, kun he jätti-vät tekemättä esitutkintapöytäkirjaan merkinnän lau-sunnon poisjättämisestä.
Kantelijan avustaja toimitti kyseisen lausunnon Itä-Suomen hovioikeudelle, joka totesi 17.12.2004 anta-massaan tuomiossa, ettei sanotulla kirjallisella todis-teella ole merkitystä asian ratkaisemisen kannalta.
Asia oli päätöksentekohetkellä vireillä korkeimmassa oikeudessa.
AOA Raution päätös 22.6.2005, dnro 60/4/05*
(esittelijänä Eero Kallio)
Väärän henkilötiedon käyttö rangaistusmääräysmenettelyssä
Tuntemattomaksi jäänyt henkilö oli poliisia harhaut-taakseen käyttänyt kantelijan henkilötietoja jäätyään kiinni neljästä erillisestä näpistyksestä, joista kaksi ta-pahtui Helsingissä ja kaksi Vantaalla. Kiinniotetulle hen-kilölle oli annettu teoista rangaistusvaatimukset jokai-sessa tapaukjokai-sessa. Rangaistusvaatimusten maksamat-ta jättämisestä aiheutuneet seuraamukset kohdistui-vat tekoihin itsensä syyttömäksi väittävään kantelijaan.
Kantelija teki rikosilmoitukset väärien henkilötietojen antamisesta Helsingin ja Vantaan poliisilaitoksille.
Helsingin kihlakunnan poliisilaitos suoritti asiassa esi-tutkinnan, jossa kantelijaa ei tunnistettu samaksi hen-kilöksi, jolle rangaistusvaatimukset oli annettu. Kor-kein oikeus purki apulaisvaltakunnansyyttäjän hake-muksesta Helsingissä annetut rangaistusmääräykset 7.6.2002 antamallaan päätöksellä. Vantaan poliisi keskeytti asian esitutkinnan 17.9.2002 – rikosilmoitus-jäljennöksestä ei ilmennyt, mitä toimenpiteitä asian selvittämiseksi oli tehty. Vantaan kihlakunnansyyttäjä katsoi aluksi, että asiassa ei ollut riittävästi perusteita hakea rangaistusmääräyksen purkamista. Sittemmin kuitenkin myös Vantaalla annetut rangaistusmääräyk-set purettiin apulaisvaltakunnansyyttäjän hakemuk-sesta korkeimman oikeuden 28.12.2004 antamalla päätöksellä.
Selvityksen mukaan Vantaan poliisiviranomaiset eivät olleet tehneet rangaistusmääräysasetuksen edellyttä-mää merkintää henkilöllisyyden selvittämisestä, eikä asiakirjoista ilmennyt, miten kantelijaksi esittäytyneen miehen henkilöllisyys oli pyritty selvittämään. AOA Rau-tio saattoi Vantaan poliisilaitoksen tietoon vastaisuu-den varalle huomionsa henkilöllisyyvastaisuu-den selvittämistä koskevien rangaistusmääräysmerkintöjen suhteen.
AOA:n näkemyksen mukaan tapaus herätti kysymyk-sen siitä, suhtautuvatko poliisi- ja syyttäjäviranomai-set riittävän vakavasti väitteisiin väärän henkilötiedon käytöstä rangaistusvaatimuksen antamisen yhteydes-sä ja ottaako lainyhteydes-säädäntö riittävästi huomioon ran-gaistusmääräyksen erityisen käsittelemistavan silloin, kun rangaistusmääräyksen oikeellisuus riitautetaan väärällä nimellä esiintymisen perusteella.
Rangaistusmääräysmenettelyn oikeusturvamekanismi poikkeaa olennaisesti tuomioistuinmenettelyn oikeus-turvan takeista. Ratkaisun kyseenalaistaminen edellyt-tää omaa aktiivisuutta. Ratkaisevan suuri ero on siinä, että varsinainen oikeusturvajärjestelmä ei lainkaan toi-mi, jos joku esiintyy väärällä nimellä. Tuomittu henkilö saa tietää rangaistuksestaan vasta kun sakkoa aletaan häneltä periä, mistä syystä säännönmukaisten oikeus-turvakeinojen käyttäminen ei enää ole mah dollista.
Tämä ero normaalimenettelyssä käsiteltäviin rikosasioi-hin nähden voi aiheuttaa vakavia oikeusturvaongel-mia, jos poliisi- ja syyttäjäviranomaiset eivät ota sitä toiminnassaan riittävästi huomioon. Mikäli tämänkal-taisessa asiassa selvittämisen asianmukaisuu desta jossain vaiheessa prosessia tingitään, voi tilanne pa-himmillaan johtaa siihen, että muuntorangaistusta kos-kevan oikeudenkäynnin jälkeen syytön henkilö tulisi tuomituksi vankeusrangaistukseen.
Jos tilanne on jostain syystä edelleen asianmukaisek-si katsottujen selvitystoimenpiteiden jälkeen epäselvä, tulee asiaa tulkita syyttömyysolettama huomioon ot-taen valtion vahingoksi, kuten tässä asiassa vaikuttaa tehdyn, vaikkakin mainittuun lopputu lokseen päätymi-nen edellytti kantelijalta itseltään huo mattavaa aktii-visuutta. Erityisesti AOA kiinnitti huomiota siihen, että kyseen ollessa varteenotettavasta epäilystä väärän henkilötiedon suhteen poliisin ja virallisen syyttäjän ei tulisi pysäyttää asian selvittämistä siihen, että mah-dollista (oikeaa) tekijää ei ole saatu selvitetyksi. Tällai-sessa tilanteessa valtion rangaistusvaateen toteutu-misen tulisi olla toissijainen yksityisen ihtoteutu-misen oikeus-turvaintresseihin nähden.
AOA saattoi esittämänsä käsityksen väärällä nimellä esiintymistä koskevien väitteiden tutkimisesta Vantaan poliisilaitoksen tietoon.
AOA Raution päätös 11.8.2005, dnro 318/4/04*
(esittelijänä Pasi Pölönen)
Avustajan käyttö
Asianajaja arvosteli kantelussaan sitä, että häneltä oli virheellisesti evätty mahdollisuus avustaa esitutkin-nassa 15-vuotiasta lasta. Sosiaalilautakunta oli otta-nut lapsen jo aiemmin huostaansa.
AOA Rautio totesi, että lapsi oli valinnut itselleen avus-tajakseen toisen asianajajan. Ei ollut osoitettavissa, että rikoskomisario olisi ylittänyt harkintavaltaansa tai käyttänyt sitä väärin, kun hän ei ollut sallinut myös kantelijan (jolle lapsen äiti oli antanut toimeksian-non avustaa lasta) toimia tämän avustajana esitut-kinnassa.
AOA totesi kuitenkin, että käytettävissä olevan selvityk-sen mukaan lapselvityk-sen äiti oli hänen huoltajansa ja siis suoraan lain nojalla hänen edunvalvojansa. Esitutkin-nassa puhevaltaa käyttää 15 vuotta täyttäneen sen ohella AOA:n käsityksen mukaan ensisijaisesti lap-sen huoltaja, ja sosiaalilautakunta voinee toimia vain, mikäli huoltaja on estynyt tai lapsen ja hänen huolta-jansa välillä vallitsee intressiristiriita. Sosiaalilautakun-nan edustus kuulustelussa ei siis poista poliisilta vel-vollisuutta varata lapsen huoltajalle (tai edunvalvojal-le) tilaisuutta käyttää esitutkinnassa puhevaltaa – ei silloinkaan, kun kysymys on sosiaalilautakunnan huos-taanottamasta lapsesta.
Lähtökohtana tällaisessa tapauksessa AOA piti sitä, et-tä asia on järjestetet-tävä huoltajan ja lapsen toivomalla tavalla. Sosiaaliviranomaisten huoleksi jää varmistua siitä, että lapsi saa riittävän oikeusavun ja vasta jos tämä ei toteudu lapsen tai tämän huoltajan toimesta, on sosiaaliviranomaisten syytä ryhtyä aktiiviseksi.
AOA:n mukaan on selvää, että lapsen mielipiteellä avustajan henkilöstä tulee olla paljonkin merkitystä;
sitä enemmän mitä kypsempi lapsi on kysymyksessä.
Kuitenkin jos lapsi katsoo, ettei hän ylipäätään tarvit-se avustajaa, mutta hänen huoltajansa on toista miel-tä, on lähdettävä siimiel-tä, ettei lapsi voi estää avustajan läsnäoloa.
AOA Raution päätös 11.4.2005, dnro 589/4/03 (esittelijänä Juha Haapamäki)
Rikoksesta epäillyn avustajaa esitutkinnassa koskivat myös AOA Raution ratkaisut 1188/4/03 ja 2388/4/03.
Ensin mainitussa AOA painotti, että asianosaisen oi-keudesta puolustautua itse valitsemansa avustajan välityksellä voidaan poiketa vain painavasta syystä.
Avustajan epäämistä koskevia esitutkintalain perustei-ta tulee tulkiperustei-ta ahperustei-taasti. Kantelun perustei-tapauksessa rikosko-misario ei ollut menetellyt lainvastaisesti, mutta AOA katsoi, että asiassa olisi ollut perustellumpaa päätyä siihen, että kantelijan ei ollut osoitettu olleen epäillyn neuvonantaja tutkittavana olevaan rikokseen liittyväs-sä asiassa. Jälkimmäisesliittyväs-sä tapauksessa AOA saat-toi käsityksensä menettelyn virheellisyydestä keskus-rikospoliisin tietoon ja totesi, että keskusrikospoliisi oli sinänsä voinut harkintavaltansa puitteissa evätä oi-keustieteen kandidaattia toimimasta rikoksesta epäil-lyn avustajana esitutkinnassa, mutta päätöksestä olisi tullut tehdä asianmukaisesti perusteltu merkintä esi-tutkintapöytäkirjaan.