Samassa asiassa oli kyse myös telekuuntelun sovelta-misalasta, jolta osin ratkaisua on selostettu telepakko-keino-jaksossa (s. 74).
HENKILÖN VAPAUTTA
et-tä hänellä oli repussaan viinapullo, ei hänen käytet-täy- käyttäy-tymisensä. AOA yhtyi poliisin taholta esitettyyn siitä, et-tä varsinkin kansainväliset jalkapallo-ottelut ovat hyvin vaativia järjestyksenpidon kannalta. Samoin on kiista-tonta, että maamme on kansainvälisesti sitoutunut sii-hen, että viranomaiset ryhtyvät kaikkiin toimiin, jolla väkivaltaa ja epäsopivaa käyttäytymistä ehkäistään jalkapallo-otteluissa. Kuitenkin poliisin toiminnan tu-lee näissäkin tilanteissa perustua lakiin eikä muunlai-siin keinoihin ole voitu kansainvälisestikään sitoutua.
Etukäteen ei voida tehdä sentyyppistä ”linjapäätöstä”, että kaikki, jotka yrittävät tuoda alkoholia tilaisuuteen, viedään säilöön. Pelkkä syyllistyminen kokoontumisrik-komukseen (eli alkoholijuoman hallussapito yleises-sä tilaisuudessa vastoin kieltoa) ei ole poliisilain 20
§:ään tai muutoinkaan lakiin perustuva säilöönottope-ruste. Poliisilain 20 § edellyttää nimenomaan kussa-kin yksittäistapauksessa tehtävää arviota.
Kantelijan säilöönotto olisi tässä tapauksessa edellyt-tänyt AOA:n mielestä selvästi konkreettisempaa ja yk-silöidympää nimenomaan kantelijan käyttäytymiseen perustuvaa syytä. AOA saattoi käsityksensä komisarion menettelystä hänen tietoonsa ja kiinnitti vastaisen va-ralle vakavasti hänen huomiotaan siihen, että kukin yksittäistapaus on harkittava huolellisesti päätettäes-sä puuttumisesta henkilökohtaiseen vapauteen.
AOA Raution päätös 9.6.2005, dnro 1445/4/03*
(esittelijänä Juha Haapamäki)
Poliisilain perusteella tehdystä kiinniotosta oli kysymys kantelussa 1023/4/03, jossa kantelijan poika oli pois-tettu eräästä asunnosta asunnon haltijan pyynnöstä ja otettu kiinni sekä pantu säilöön poliisilain 14 §:n perusteella. AOA Rautio katsoi, että pelkästään se, et-tä asunnosta poistettava oli käytet-täytynyt asunnossa aggressiivisesti, ei välttämättä osoittanut, että hänel-lä olisi ollut asunnosta poistamisen jälkeen aikomus toistaa häiriötä siten kuin poliisilain 14 §:n 3 momen-tissa tarkoitetaan. AOA:n mielestä poliisilain 14 §:n 3 mukainen kiinniottaminen tulee kysymykseen vain, jos lievemmät toimenpiteet olisivat ilmeisesti tehottomia.
AOA piti ilmeisenä, että tilanteen rauhoittamiseksi oli-si riittänyt se, että kantelijan poika olioli-si poistettu asun-nosta. AOA lähetti päätöksensä tiedoksi kiinnioton teh-neille poliisimiehille.
Kantelussa 2430/4/03 kantelija kertoi tulleensa kiinni-otetuksi, koska hän oli haistatellut poliisipartiolle, joka oli kehottanut häntä siirtymään pois kävelemästä ajo-radalta. AOA Rautio katsoi, ettei kantelijan säilössä pi-toa yli seitsemän tunnin ajan voitu perustella hänen päihtymyksellään eikä kiinniotolle ollut enää edellytyk-siä alun perin havaitun vakavan liikennevaaran aiheut-ta misen vuoksi. AOA saattoi käsityksensä säilöönoton kestossa arvioitavista seikoista poliisilaitoksen tietoon.
Turvallisuustarkastuksen edellytysten puuttuminen
Kantelija arvosteli Helsingin kihlakunnan poliisilaitok-sen keskustan poliisipiirin menettelyä poliisilaitok-sen johdosta, että häneltä oli turvallisuustarkastuksen yhteydessä takavarikoitu pankkikortteja.
Saadun selvityksen mukaan poliisipartio oli pysäyttä-nyt kantelijan ja pyytäpysäyttä-nyt häntä seuraamaan autol-laan partiota poliisiasemalle, jossa kantelijalle oli an-nettu haaste tiedoksi. Auton omistaja oli etsintäkuulu-tettu. Poliisilaitoksella kantelijalle oli tehty turvallisuus-tarkastus, koska partion tiedossa oli ollut, että kantelija käytti masennuslääkkeitä ja että hän oli joskus vahin-goittanut itseään. Kantelijan lompakko oli avattu tar-kastuksen yhteydessä sen selvittämiseksi, oliko siellä lääkkeitä tai huumeita. Tässä yhteydessä oli havaittu, että lompakossa oli erilaisia kortteja muulla kuin kan-telijan nimellä varustettuna.
AOA Lindstedtin mukaan kyseessä ei ollut pakkokeino-lain mukainen henkilöntarkastus, koska kantelijaan ei ollut kohdistunut rikosepäilyä. Sen sijaan kantelijalle oli tehty poliisilain 22 §:n 1 momentissa tarkoitettu turvallisuustarkastus ennen muuta kantelijan oman turvallisuuden vuoksi. Tällaisen turvallisuustarkastuk-sen tekemiseen poliisilla on kuitenkin oikeus vain va-pauteen kohdistuvien poliisitoimenpiteiden yhteydes-sä. Kantelijaa koskenut etsintäkuulutus ei ollut edel-lyttänyt kiinniottamista eikä kantelijaa ollut otettu poliisin huostaan hänen suojaamisekseen poliisilain 11 §:n nojalla, vaan häntä oli ainoastaan kehotettu saapumaan poliisilaitokselle partion mukana haas-teen tiedoksi antamista varten. Kantelija oli myös
nou-dattanut vapaaehtoisesti poliisin kehotusta ja saapu-nut poliisilaitokselle asianmukaisessa järjestyksessä.
Koska turvallisuustarkastuksen tekemiselle ei nyt ol-lut olemassa laillista perustetta, asiassa oli menetelty henkilökohtaisen koskemattomuuden takaavan perus-tuslain 7 §:n 3 momentin vastaisesti. Koska poliisipar-tion toimivaltuuksien vastainen menettely oli kohdis-tunut yhteen keskeisimmistä oikeushyvistämme, AOA piti menettelyä erityisen moitittavana ja antoi turval-lisuustarkastuksen suorittaneille poliisimiehille huo-mautuksen.
Takavarikon osalta AOA totesi, että vaikka sitä edeltä-nyt toimenpide antoi aihetta arvosteluun, se ei vielä sinänsä merkinnyt, että itse takavarikko olisi ollut lain-vastainen. AOA katsoi, että tältä osin poliisimiehet oli-vat pysyneet heille kuuluvan harkintavallan rajoissa.
AOA Lindstedtin päätös 31.10.2005, dnro 2746/4/04*
(esittelijänä Mikko Sarja)
Turvallisuustarkastuksen edellytysten puuttumisesta oli kysymys myös kanteluratkaisussa 1457/4/03.
Kiinniottaminen ja kotietsintä epäillyssä rahanväärennyksessä
Kantelijat olivat menneet pankin konttoriin talletta-maan ulkomailla sijaitsevan asuntonsa vaihdosta saa-mansa 4 300 dollaria sadan dollarin seteleinä. Pankin henkilökunnan arvion mukaan setelit olivat väärennet-tyjä ja pankista otettiin yhteyttä poliisiin. Poliisi otti kan-telijat kiinni ja toimitti kotietsinnän näiden kotona. Ko-tietsinnässä ei löytynyt mitään rikosepäilyyn viittaavaa.
Kantelijat pidettiin kiinniotettuina yön yli ja vapautettiin seuraavana päivänä, kun keskusrikospoliisin rikoslabo-ratorio ilmoitti rahojen olevan aitoja.
Saatujen selvitysten perusteella poliisi piti rahoja to-dennäköisesti väärennettyinä lähinnä pankin ilmoituk-sen perusteella. Tältä osin AOA Rautio totesi, että po-liisi on – ennen keskusrikospopo-liisin rikoslaboratorion lausunnon saamista – tällaisissa asioissa varsin pit-källe pankin asiantuntemuksen varassa. Ottaen huo-mioon tämän ja sen, että sittemmin rikoslaboratorion
lausunnostakin ilmenevin tavoin käytetyt setelit ovat jossain määrin poikenneet virheettömästä setelistä, AOA:lla ei ollut aihetta arvostella poliisin tapahtuma-hetken arvioita tältä osin.
AOA piti kuitenkin varsin ongelmallisena, että kanteli-joita pidettiin todennäköisin syin epäiltyinä. Se, että poliisi katsoi olevan todennäköisiä syitä epäillä kante-lijoiden syyllistyneen rahanväärennykseen, perustui lähinnä siihen, että rahat olivat kahden perheenjäse-nen hallussa. Poliisin selvityksen mukaan epäilyyn oli vaikuttanut myös se, että rahoja oltiin tallettamassa lapsen tilille.
Poliisilla oli sinänsä ollut perusteet epäillä käytettyjä seteleitä väärennetyiksi. Pakkokeinolain 1 luvun 3 §:n 2 momentin mukaista pidättämisen edellytyksenä ole-vaa lisäselvitystä asiassa oli AOA:n käsityksen mukaan saatavissa siltä osin, olivatko setelit väärennettyjä vai eivät. Sen sijaan AOA katsoi, että kiinniotettujen osal-lisuuteen epäiltyyn rikokseen ei ollut saatavissa konk-reettista lisäselvitystä.
AOA piti kyseenalaisena ja kritiikille alttiina sitä, että kantelijat otettiin kiinni ja heitä pidettiin vapautensa menettäneinä yli yön. Vaikka asiassa oli syytä epäillä rikosta siten, että esitutkintakynnys täyttyi, AOA:n mie-lestä asiassa ei ollut sellaista selvitystä, että henkilö-kohtaiseen vapauteen kohdistuvan pakkokeinon käyt-tö olisi ollut riittävän perusteltua.
AOA saattoi komisarion tietoon käsityksensä kiinniot-tamisen edellytyksistä. Samassa asiassa oli kysymys myös kotietsinnän edellytyksistä.
AOA Raution päätös 2.6.2005, dnro 187/4/04 (esittelijänä Mikko Eteläpää)
Kiinniottaminen epäillyssä törkeässä rattijuopumuksessa
Kiinnioton edellytyksistä epäillyn rikoksen johdosta oli kyse tapauksessa, jossa kantelija arvosteli Sisä-Savon kihlakunnan poliisiviranomaisten menettelyä, kun hä-net oli otettu kiinni epäiltynä törkeästä rattijuopumuk-sesta. Vapaudenmenetyksen kokonaiskesto oli ollut
n. 17 tuntia. Kantelija katsoi, ettei poliisilla ollut perus-tei ta pitää häntä kiinni näin pitkää aikaa rikoksen laa-tuun ja selvittämiseen nähden.
Saaduista selvityksistä ilmeni, että vapaudenmenetyk-sen perusteina olleiksi ns. erityisiksi edellytyksiksi oli kirjattu ”vaikeuttaa asian selvittämistä” sekä ”jatkaa rikollista toimintaa”. AOA Rautio totesi, että tässä ta-pauksessa poliisin kuvaama epäilys ”sotkemisvaaras-ta” oli voinut olla olemassa johtuen kantelijan käyttäy-tymisestä. Ottaen huomioon sen, että poliisi oli pyrki-nyt tutkinnan alkuvaiheessa eliminoimaan mahdolli-siin todistajiin vaikuttamisen turvatakseen asiassa saatavan näytön, AOA katsoi poliisin tältä osin mene-telleen harkintavaltansa rajoissa. AOA katsoi kuitenkin kysymyksessä olevan selvästikin rajatapaus sen suh-teen, oliko poliisilla tosiasiassa riittäviä konkreettisia epäilyjä sotkemisvaarasta. Kiinniottamisen kriteeriä ei ollut tältä osin AOA:n näkemyksen mukaan tulkittu harkintavallan rajaa ylittäen.
Jatkamisvaaraa koskevien perusteluiden osalta AOA totesi pitävänsä mahdollisena, että joissakin tapauk-sissa rattijuopumukseen syyllistynyt henkilö pian ta-pahtuman jälkeen uusii tekonsa, mutta tämä havainto ei ole sellaisenaan riittävä peruste ilmentämään yksit-täisessä tapauksessa jatkamisvaaran olemassaoloa pakkokeinolain edellyttämällä tavalla (”syytä epäil-lä”). Mahdollinen jatkamisvaara on näissäkin tapauk-sissa aina harkittava tilannekohtaisten olosuhteiden perusteella.
AOA:n käsityksen mukaan poliisin kiinniotolle esittä-mät perusteet, erityisesti epäily jatkamisvaarasta, eivät olleet erityisen vahvat. AOA ei katsonut poliisin menet-telyn olleen suoranaisesti lainvastaista, vaikka asiassa olisi hänen näkemyksensä mukaan ollut hyviä perus-teita toimia myös toisin, varsinkin kohtuusnäkökohdat paremmin huomioon ottaen.
AOA kiinnitti Koillis-Savon kihlakunnan poliisilaitoksen huomiota vapaudenmenetyksen edellytyksiä ja kes-toa harkittaessa huomioonotettavista seikoista lausu-maansa.
AOA Raution päätös 1.2.2005, dnro 2955/4/04*
(esittelijänä Kristian Holman)