Kotietsinnöistä kannellaan runsaasti. Tämä johtunee siitä, että kotietsintöjen koetaan ilmeisen usein koh-distuvan erääseen tärkeimpään yksityisyyden piiriin kuuluvaan oikeushyvään. Yleensä kanteluissa on kysy-mys kotietsinnän edellytyksistä. Myös oikeudesta olla läsnä kotietsinnässä kannellaan usein. Vuoden 2004 alusta voimaan tulleella pakkokeinolain muutoksella kotietsinnän edellytyksiä lievennettiin jossain määrin.
Tämä ei kuitenkaan ole näkynyt kanteluissa esimerkik-si niin, että entistä useammin kotietesimerkik-sintöjä arvosteltai-siin puuttuvista edellytyksistä. Kanteluissa on jossain määrin tullut ilmi ongelmia kotietsinnän edellytysten suhteen, kun kotietsintä on perustunut henkilöllä hal-lussaan olleeseen huumausaineeseen ja siitä aiheu-tuneeseen rikosepäilyyn.
Kotietsinnän edellytykset
Kantelijaa epäiltiin huumausaineen käyttörikoksesta, joka oli tullut ilmi kantelijan palatessa ns. vankilomal-ta vankilaan. Asiasvankilomal-ta laadittiin Joensuun kihlakunnan poliisilaitoksella rikosilmoitus. Kantelijan asuinpaikan johdosta esitutkintaa koskeva virka-apupyyntö toimi-tettiin Lahden poliisiviranomaisille. Virka-apupyynnös-sä pyydettiin suorittamaan kotietsintä kantelijan asun-nossa sekä antamaan tälle tiedoksi rangaistusvaati-mus huumausaineen käyttörikoksesta.
Lahden poliisiviranomaiset suorittivat kotietsinnän kantelijan asunnossa noin kaksi kuukautta huumaus-aineen käyttörikoksen ilmitulon jälkeen. Kun kotietsin-nässä ei löytynyt mitään, kantelijalle annettiin rangais-tusvaatimus etsinnän päätyttyä.
Päätöksessään AOA Rautio totesi, että pakkokeinolain kotietsintää koskevassa säännöksessä kotietsinnän edellytykseksi on asetettu riittävä epäily kotietsintä-kynnyksen ylittävästä rikoksesta ja se, että etsintä teh-dään esimerkiksi takavarikoitavan esineen tai omai-suuden löytämiseksi tai muutoin sellaisen seikan selvittämiseksi, jolla voi olla merkitystä rikoksen sel-vittämiselle. Tässä tapauksessa voitiin kysyä, oliko ko-tietsintä tehty paljastuneen huumausaineen käyttöri-koksen selvittämiseksi vai oliko kysymyksessä ollut jo uuden mahdollisen huumausainerikoksen (tai huu-mausaineen käyttörikoksen) tutkiminen.
Epäillyn rikoksen tapahtuma-ajasta kotietsinnän suo-rittamiseen oli kulunut lähes kaksi kuukautta. Perus-teet kotietsinnän suorittamiselle olivat olleet tältä osin varsin niukat. Tehty kotietsintä vaikutti olleen lähinnä tiedustelutyyppinen toimenpide ilman mitään konk-reettista rikosepäilyä muusta kuin aiemmin tapahtu-neesta huumausaineen käyttörikoksesta. Näin ollen AOA piti suoritettua kotietsintää perusteiltaan kritiikille alttiina ja saattoi käsityksensä kotietsinnän edellytyk-sistä komisarion tietoon.
AOA Raution päätös 9.9.2005, dnro 772/4/04*
(esittelijänä Kristian Holman)
Päätöksessään 2762/4/03* AOA Rautio kiinnitti vastai-sen varalle rikoskomisarion huomiota kotietsinnän edellytyksiin ja suhteellisuusperiaatteen huomioon
ot-tamiseen tapauksessa, jossa kantelijan työpaikalle oli tehty kotietsintä huumausainerikoksen tutkinnassa.
Asiassa oli varsin vahva selvitys siitä, että kantelija oli yrittänyt hankkia kaksi ekstaasitablettia siinä kuiten-kaan onnistumatta. AOA totesi, että tämän varsin lie-vän rikoksen selvittämiseksi kotietsintä oli suhteelli-suusperiaate huomioon ottaen kysymyksenalainen.
Poliisi perusteli kotietsintää pyrkimyksellä selvittää, oliko kantelijalla osuutta törkeämpään huumausaine-rikokseen. Poliisilla ei ollut mitään konkreettista näyt-töä kantelijan liittymisestä tähän rikokseen, vaan AOA:n mielestä vaikutti siltä, että kotietsintä oli lähin-nä tiedustelutyyppinen. AOA piti suoritettua kotietsin-tää tällä perusteella kritiikille alttiina.
Kotietsintä muualla kuin rikoksesta epäillyn luona
Kantelijaa epäiltiin huumausainerikoksesta. Poliisi te-ki kotietsinnän kantelijan isän asuntoon tilanteessa, jossa ainoa ”liityntä” kantelijan ja tämän isän asun-non välillä oli se, että kantelijalla oli hallussaan isän asunnon avain; poliisilla ei ollut esimerkiksi tiedos-saan havaintoja siitä, että kantelija olisi käynyt isän-sä asunnossa.
AOA Rautio piti kotietsinnän toimittamista tilanteessa kritiikille alttiina. Kyseessä olevan kotietsinnän yhtey-dessä ei ollut olemassa pakkokeinolain 5 luvun 1 §:n 2 momentin vaatimia erittäin päteviä perusteita taka-varikoitavan esineen löytämiseksi tai muun selvityk-sen saamiseksi rikokseen. AOA saattoi käsitykselvityk-sensä pakkokeinolain tulkinnasta Helsingin kihlakunnan po-liisilaitoksen ylikomisarion tietoon vastaisen varalle.
AOA Raution päätös 7.6.2005, dnro 2505/4/03 (esittelijänä Mikko Eteläpää)
Kotietsintämääräys ja -pöytäkirja
AOA Lindstedt kiinnitti ratkaisussaan 1467/4/05 koti-etsinnän toimittaneen rikosylikonstaapelin huomiota siihen, että kotietsintää suoritettaessa on pääsääntö-nä esittää kirjallinen kotietsintämääräys. Ottaen
huo-mioon rikosilmoituksen tekemisen ja kotietsinnän vä-lillä kuluneen ajan AOA katsoi, että asiassa olisi ollut perusteltua laatia kirjallinen kotietsintämääräys ennen kotietsinnän suorittamista, kun siihen ainakin ajallises-ti olisi ollut olemassa mahdollisuus.
Kotietsintäpöytäkirjan toimittamisesta pyynnöstä oli kysymys AOA Raution päätöksissä 340/4/04 ja 341/4/04. AOA katsoi, että kotietsintäpöytäkirja tulee pakkokeinolain perusteella toimittaa jokaiselle sitä pyytävälle, jonka ”luona etsintä on toimitettu”, myös saman perheen jäsenille. Kotietsintäpöytäkirjan vir-heellisistä merkinnöistä oli kysymys AOA Lindstedtin päätöksessä 1819/4/05.
Kotietsintä lakiasiaintoimistossa
Lakiasiaintoimistoon suoritettua kotietsintää ja takava-rikkoa koskevassa kanteluratkaisussa AOA Rautio tote-si, että kenenkään viranomaisen ei voitu katsoa mene-telleen lainvastaisesti, ja poliisi oli toiminut asiassa si nänsä Suomessa vakiintuneella tavalla. Poliisin teke-mien takavarik kopäätösten perusteluita voitiin tosin tarkkarajaisuutensa puolesta pitää ongelmallisina ot-taen huomioon ne edellytykset, jotka Euroopan ihmis-oikeustuomiois tuin on oikeuskäytännössään asetta-nut asianajotoimistoon tehtävälle takavarikolle. Viime kädessä kysymys siitä, olivatko ihmisoikeussopimuk-sen 8 artiklassa turvattuihin oikeuksiin puuttuviin toi-menpiteisiin liittyvät oikeusturvatakeet riittävät käsillä olevassa tapauk sessa – joka kysymyksenasettelul taan AOA:n käsityksen mukaan rinnastui pitkälti ihmis oi-keustuomioistuimessa tuolloin tutkittavana olevaan Sallinen ym. v. Suomi -juttuun – jäi AOA:n mukaan tu-levan oikeuskäytännön varaan.
AOA Raution päätös 6.5.2005, dnro 1995/4/03 (esittelijänä Pasi Pölönen)
(EIT antoi tuomionsa Sallinen ym. v. Suomi 27.9.2005 ja totesi muun muassa, että etsintä ja takavarikko oli toimeenpantu ilman asianmukaisia oikeudellisia ta-keita. Vaikka toimenpiteille olikin laissa yleinen perus-ta, valittajilta oli riistetty se vähimmäissuoja, johon he olivat oikeusvaltion periaatteiden mukaan olleet oi-keutettuja. Ei ollut nimittäin olemassa säännöksiä,
joilla olisi määritelty riittävän tarkoin niitä oloja, jois-sa etsintä ja takavarikko voitiin kohdistaa jois-salasjois-sapi- salassapi-dettävään aineistoon.)
Takavarikon lykkääminen
Takavarikon suorittamatta jättämisestä ja toimenpitei-den siirtämisestä huumausainerikoksen tutkinnassa oli kyse tapauksessa, jossa poliisi suoritti tutkinnan yhteydessä yöaikaan etsintöjä ja takavarikkoja yksityis-asunnossa, mutta jätti asunnosta löydetyn haulikon ja Subutex-tabletit takavarikoimatta tutkinnallisista syistä.
Haulikko ja tabletit jäivät puolikasta tablettia lukuun ottamatta sittemmin kateisiin.
AOA Lindstedt katsoi, ettei laki tuntenut tällaista me-nettelyä. Kuitenkin poliisikäytännöt ovat erityisesti huumausainerikollisuuden kohdalla muodostuneet sellaisiksi, ettei esitutkintaa ole käynnistetty jokaisen pienemmän erän kohdalla erikseen, vaan on pyritty keskittymään suurempien erien paljastamiseen. AOA piti tarpeellisena lainsäädännön täsmentämistä näil-tä osin. Voimassa olevan lainsäädännön valossa käy-täntö tarkoittaa nimenomaista poikkeamista lain il-maisemasta säännöstä, jonka mukaan poliisin on toimitettava esitutkinta, kun on syytä epäillä rikoksen tapahtuneen.
Menettely on ongelmallinen myös kansalaisten yhden-vertaisuuden kannalta, koska poliisin linja siinä, mis-sä määrin pienempiin huumausaine-eriin puututaan välittömästi, voi vaihdella eri puolilla maata. Samassa asiassa oli kysymys virheellisestä menettelystä myös siinä, että kotietsinnästä ja takavarikosta ei ollut ilmoi-tettu asunnon omistajalle tai haltijalle eikä lain mu-kaan pakollista todistusta takavarikosta ollut annettu.
AOA antoi asiassa huomautuksen tutkinnanjohtajana toimineelle rikoskomisariolle, sekä kotietsintäpäätök-sen tehneille vanhemmille rikoskonstaapeleille ja rikos-ylikonstaapelille.
AOA Lindstedtin päätös 29.11.2005, dnro 1166/4/04*
(esittelijänä Pasi Pölönen)
Samassa asiassa oli kyse myös telekuuntelun sovelta-misalasta, jolta osin ratkaisua on selostettu telepakko-keino-jaksossa (s. 74).