Tieto

Organisaation kaiken toiminnan lähtökohtana ovat tieto ja tietämys. Tietoa hankitaan, sitä luodaan, muokataan ja yhdistellään. Tiedon avulla organisaatio synnyttää tuotteitaan tai palveluitaan. Toimivat tietovirrat niin organisaation sisällä kuin organisaation ja sidosryhmien välillä ovat välttämättömiä ja edellytys organisaation toiminnalle.

Tieto ja tietämys ovat organisaation toiminnan kannalta keskeisiä ja olennaisia elementtejä. Sekä uuden tiedon tuottaminen että olemassa olevan tiedon jakaminen on välttämätöntä. Tieto ja tietämys ovat yhtä aikaa sekä tuotannontekijöitä että lopputuotteita. Organisaation tehtävänä on luoda sellaiset fyysiset, sosiaaliset ja resurssien allokointirakenteet, että tietämyksestä saadaan muodostettua tarpeellisia osaamisia (Teece, 1998, 62.) Organisaatio käyttää hyväkseen strategiaa luodessaan kaikkea organisaatiossa olevaa tietoa ja tietämystä sekä pyrkii niiden avulla luomaan ennusteita tulevaisuuteen.

3.1.1 Tieto

Davenport ja Prusak (1998) ovat määritelleet tiedon seuraavasti: ”Tieto on jäsentyneiden kokemuksien, arvojen, informaation ja oivalluksien sekoitus, joka tarjoaa viitekehyksen arvioida uusia kokemuksia ja informaatiota.

Tieto syntyy ja sitä sovelletaan tietäjän mielikuvissa. Organisaatiossa tieto on usein sidottu dokumentteihin, rutiineihin, prosesseihin, toimintatapoihin ja normeihin” (Sydänmaanlakka, 2000, 178).

Tieto on eräänlainen yleiskäsite, jonka alle voidaan luokitella data, informaatio, osaaminen ja viisaus. Data on perusaineistoa, jonka avulla lisätään tiedon korkeampaa astetta. Informaatiota ovat yksittäiset havainnot, joita ei ole suhteutettu muuhun tietoon. Osaaminen taas on sellaista tietoa, jota kyetään soveltamaan toiminnassa. Osaava on jonkin

33 alan asiantuntija, joka hallitsemallaan osaamisella kykenee ratkaisemaan erikoisalaansa liittyviä ongelmia (Kuusi, 1986, 4). Laihonen luokittaa tiedon käsitteen sisältävän dataa, informaatiota, tietoa, näkemystä ja viisautta.

Hän avaa tietokäsitteen luokittelun seuraavasti: Data on joukko tosiasioita, jotka eivät riipu toisistaan. Informaatio on vastaanottajalle merkityksellistä dataa ja tieto puolestaan kehys, jonka avulla kokemuksia ja uutta informaatiota arvioidaan ja yhdistetään. Myös näkemys ja viisaus luetaan kuuluvaksi tähän luokkaan (Laihonen, 2005, 9). Sydänmaanlakka on kuvannut tiedon hierarkian seuraavasti: data, informaatio, tieto, älykkyys ja viisaus. Määritelmänsä hän selittää seuraavasti: data on irrallista tietoa, josta informaatio syntyy. Informaatio on dataa, johon on lisätty merkitys.

Informaatio sisältää viestin, jonka informaation vastaanottanut henkilö ajattelemalla muokkaa. Tieto sisältää monenlaisia elementtejä. Tieto on ihmisissä ja se syntyy ja sitä käsitellään ihmisen aivoissa. Tieto on sekä varasto että prosessi, jolloin tieto ei ole pelkästään staattista vaan myös dynaamista. Tietoa syntyy, kun ihminen saa uusia kokemuksia ja ajattelee. Tärkeä osa tietoa ovat yksilön asenteet, arvot ja uskomukset.

Älykkyys taas on oikea tieto oikeassa paikassa oikeaan aikaan.

Älykkyyden ja siihen sisältyvän tiedon avulla kyetään tekemään oikeat ratkaisut, valinnat ja päätökset. Älykkyyden osatekijöitä ovat tiedollinen älykkyys, tunneälykkyys sekä intuitiivinen älykkyys. Lisäksi älykkyyteen liittyvät läheisesti sosiaaliset valmiudet ja vuorovaikutustaidot. Kaikkien näiden älykkyyden osatekijöiden omaaminen ja käyttö edellyttävät käyttäjältään kykyä tarkastella ympäristöään kokonaisvaltaisesti. Viisaus on sisäistettyä, sovellettua ja itse kehitettyä tietoa. Viisauteen liittyvät kiinteästi arvot, moraali ja henkilökohtaiset kokemukset.Viisauden saavuttaminen edellyttää pitkää, usein elämänmittaista henkilökohtaista oppimista (Sydänmaanlakka, 2000, 176 – 180). Davenportin ja Prusakin (1998) mukaan data muuttuu informaatioksi kun se on kytketty kokonaisuuteen ja ymmärrämme sen osana laajempaa kokonaisuutta, kun se on analysoitu ja ymmärrämme sen merkityksen sekä kun dataan liittyvät virheet on korjattu ja data on tiivistetty. Informaatio muuttuu tiedoksi vertailemalla uutta informaatiota aiempaan, tekemällä

34 johtopäätöksiä informaation vaikutuksesta päätöksiin ja toimintaan, selvittämällä informaation yhteydet muuhun tietoon sekä keskustelemalla ja kuuntelemalla muiden mielipiteitä asianomaisesta asiasta.

(Sydänmaanlakka, 2000, 176 – 178).

Ståhle ja Grönroos (1999) määrittävät tiedon olevan synonyymi sanalle informaatio, mutta olevan samalla myös jotakin henkilökohtaisempaa.

Tieto on heidän mukaansa laajempi käsite kuin informaatio. Informaatio on dataa, merkkijono jonka vastaanottaja ymmärtää. Tieto sisältää informaation lisäksi vielä vaikutuksen. Tämä tarkoittaa, että informaatio muuttuu inhimilliseksi tiedoksi. Seuraava tiedon taso tässä määrittelyssä on osaaminen, millä tarkoitetaan kykyä soveltaa tietoa tehtävän suorittamiseksi tai ongelman ratkaisemiseksi. Yrityksen tietopääoma syntyy prosessista missä data muuttuu informaatioksi ja informaatio tiedoksi ja osaamiseksi. Mitä enemmän organisaatiossa on osaamista (joka sisältää tietoa), sitä paremmat kilpailuedut yrityksellä on hallussaan (Ståhle ja Grönroos, 1999, 49). Polanyin (1966) mukaan ihminen tietää enemmän kuin kykenee kertomaan. Hän loi jo 1940-luvulla teoreettisen kehittelytyönsä tuloksena käsitteen hiljainen tieto (tacit knowledge), jonka perusajatuksensa oli, että ihmisen keksimistä ja oivaltamista ei voi ohjata muodollisilla säännöillä eikä algoritmeilla, sillä tieto on yhtä aikaa sekä yleisesti tiedettyä julkista että henkilökohtaista tietoa. Tietoon liittyy Polanyin mukaan aina myös tietäjän tunteet ja suhtautumistapa ja kaiken pohjalla on hiljainen tieto, jossa eksplisiittinen tieto sekoittuu yksilön omiin kokemuksiin. Yksilön omaama hiljainen tieto muuttuu koko ajan ja muodostaa siten uudelle tiedolle suodattimen. Yksilön saama uusi tieto ja uudet kokemukset sulautuvat ymmärrykseksi yksilön hallitsemien käsitteiden (esim. yhteinen kieli) kautta. Hiljaisen tiedon ymmärtäminen, oppiminen ja tietoinen käsittely on mahdollista ainoastaan käytännön vuorovaikutuksessa tai dialogissa. Hiljaisen tiedon saamisen keinot ovat mallioppimista: jäljittelyä, identifioimista ja tekemällä oppimista (Hannula ym., 2003, 6). Nonaka ja Takeuchi ovat omassa tarkastelussaan vieneet eteenpäin Polanyin tiedon määritelmää ja jakaneet tiedon täsmälliseen,

35 eksplisiittiseen tietoon ja hiljaiseen, kokemukselliseen tietoon.

Eksplisiittisellä tiedolla tarkoitetaan määrämuotoista koodattua tietoa, jota voidaan siirtää muodollisella systemaattisella kielellä (esim.

matemaattiset ilmaisut ja määritelmät). Hiljainen tieto on heidän mukaansa sekä henkilö- että tapauskohtaista tietoa. Se muodostuu yksilön kokemuksista, uskomuksista, näkökannoista ja arvoista. Hiljainen tieto jakautuu kahteen ulottuvuuteen, tekniseen ja kognitiiviseen.

Teknisellä ulottuvuudella ymmärretään tietotaitoa. Kognitiivinen ulottuvuus sisältää mentaalit mallit, uskomukset, aistimukset ja havainnot.

Hiljaista tietoa on vaikea määritellä ja ilmaista. Tämän takia hiljaisen tiedon kommunikointi on vaikeaa (Nonaka ja Takeuchi, 1995, viii,59; ix, 8). Nonakan ja Takeuchin mukaan hiljainen ja eksplisiittinen tieto voidaan kyllä erottaa toisistaan käsitemäärittelyssä, mutta niitä tulisi kuitenkin tarkastella toisiaan täydentävinä kokonaisuuksina (Nonaka ja Takeuchi, 1995, 42).

Myös Laihonen on tutkimuksessaan tarkastellut erilaisia tiedon määritelmiä. Thieraufin (2001) mukaan tieto voidaan jakaa viiteen tasoon.

Data on rakenteettomia tosiasioita, informaatio rakenteellista, analyysissä käytettävää dataa ja tieto asiantuntijoilta kerättyjä käytännön kokemuksia.

Älykkyys taas on kyky ymmärtää tärkeitä vuorovaikutussuhteita, viisaus kykyä arvostella ja totuus yhdenmukaisuutta tiedon tai todellisuuden kanssa. Thieraufin (2001) mukaan ei enää riitä, että puhutaan tiedosta korkeimpana tiedontasona, vaan sen yläpuolelle tarvitaan vielä kolme korkeamman ymmärtämyksen tasoa, älykkyys, viisaus ja totuus (Laihonen, 2001, 10).