2 STRATEGIAN MÄÄRITTELY JA ERITYISPIIRTEET
5.1 Tutkimuskohde ja aineiston hankinta
Tämän pro gradu –tutkimuksen tarkoituksena on selvittää mitkä ovat ne tekijät, millä edistetään seurakunnan strategian laadintaprosessin toimivuutta. Tutkimuksen pääkysymys on: Miten seurakuntien toimintastrategian laadintaprosessista saadaan toimiva? Alakysymyksiä ovat: Miten toimintastrategian laadintaprosessi konkreettisesti toteutetaan ja miten toimintastrategian laadintaprosessia johdetaan. Näihin kysymyksiin on haettu vastauksia lähettämällä sähköpostitse kyselylomake otokseen valittujen seurakuntien kirkkoherroille.
Tutkimus on tehty Suomen evankelisluterilaisen kirkon seurakunnissa, joita on yhteensä 517 kpl (Suomen evankelisluterilaisen kirkon vuosikatsaus 2007, tilanne 1.1.2007). Tutkimusotos rajattiin niin, että
58 seurakuntayhtymät, suuret seurakunnat sekä ruotsinkieliset seurakunnat jätettiin otokset ulkopuolelle. Perusteena otosrajaukselle on, että tutkimuksessa haetaan tietoa siitä, millainen strategian laadintaprosessi on perusseurakunnassa. Tutkimustilanteessa olisi mahdollista että seurakuntayhtymien ja suurten seurakuntien erilaisesta organisaatiorakenteesta johtuva erilainen toimintastrategian laadintaprosessi saattaisi vääristää saatuja tuloksia. Tutkimukseen haettiin perusominaisuuksiltaan mahdollisimman homogeenista joukkoa.
Ruotsinkieliset seurakunnat jätettiin tutkimuksen ulkopuolelle kielellisistä syistä, sillä resursseja kyselyn tekemiseen suomenkielen lisäksi myös ruotsinkielellä ei ollut.
Tutkimusaineiston hankinta on aloitettu yhteydenotoilla hiippakuntien tuomiokapituleissa työskenteleviin hiippakuntadekaaneihin, joilla on paras tuntemus oman hiippakuntansa alueella olevien seurakuntien toiminnasta.
Heitä pyydettiin nimeämään oman alueensa seurakunnista ne, joissa toimintastrategia on joko laadittu tai sitä ollaan parhaillaan tekemässä.
Tässä vaiheessa havaittiin, että niitä seurakuntia, missä toimintastrategia on jo laadittu tai sitä parhaillaan laaditaan, on hyvin pieni joukko.
Havainnosta johtuen päätettiin, että otoskriteerinä ei tulla käyttämään laadittua tai valmistumassa olevaa toimintastrategiaa, sillä tällä otoskriteerillä tutkimukseen osallistuvien seurakuntien määrä tulisi jäämään huomattavan pieneksi.
Tämän jälkeen otettiin yhteys kirkkohallitukseen, josta pyydettiin luettelo kaikista niistä Suomen evankelisluterilaisen kirkon seurakunnista, jotka täyttävät seuraavat otoksen valintakriteerit: seurakunta toimii suomenkielellä ja seurakunnan työntekijämäärä on 10…20 henkilöä.
Näitä otoskriteerit täyttäviä seurakuntia löytyi yhteensä 113 kpl ja kaikkien näiden seurakuntien kirkkoherroille lähetettiin kyselylomake. Otoksen koko varsinaisesta perusjoukosta (517 kpl) oli 21,85 %.
59 5.2 Tutkimusmenetelmä
Tutkimus on tehty kvantitatiivisia tutkimusmenetelmiä käyttäen.
Tutkimusaineisto ryhmiteltiin ja tiivistettiin pääkomponenttianalyysin avulla ja selitystä tutkittavalle ilmiölle haettiin regressioanalyysin avulla.
Ensimmäisenä ja alustavana tutkimusmenetelmänä käytettiin pääkomponettianalyysiä (Principal Component Analysis, PCA), jonka avulla ryhmiteltiin tutkimusaineisto ryhmiin eli pääkomponentteihin ja tiivistettiin korrelaatiomatriisista saatavaa informaatiota. Lisäksi pääkomponenttianalyysiä käyttämällä testattiin taustalla olevaa teoriaa (Metsämuuronen, 2005, 601).
Pääkomponenttianalyysiä käytettäessä oletetaan, että muuttujien välillä on aitoa korrelaatiota. Metsämuurosen (2005, 601) mukaan Tabachnick ja Fidell suosittelevat, että mikäli yksikään korrelaatio ei ylitä 0.30, ei pääkomponenttianalyysiä kannata tehdä. Toinen vaatimus pääkomponenttianalyysin käytölle on, että muuttujat ovat vähintään hyvällä järjestysasteikolla mitattuja. Myös otoskoon on oltava riittävä, jotta tulokset olisivat mielekkäitä. Vanhan nyrkkisäännön mukaan havaintoja tulisi olla vähintään viisi kutakin muuttujaa kohden. Pääkomponenttianalyysin etuna on myös, että tutkimusaineiston muuttujien ei välttämättä tarvitse olla normaalijakautuneita, joskin tulokset ovat luotettavampia, mikäli muuttujat ovat normaalijakautuneita (Metsämuuronen, 2005, 602).
Toisena tutkimusmenetelmänä käytettiin regressioanalyysiä, jonka avulla testattiin regressiomallissa mukana olevien muuttujien painokerrointa selittäjänä. Regressioanalyysin avulla saadaan selville miten valitut muuttujat selittävät tutkittavaa ilmiötä (Metsämuuronen, 2005, 667). Myös regressioanalyysiä käytettäessä on huomioitava sen asettamat rajoitukset.
Regressioanalyysin oletuksena on, että selittävät muuttujat korreloivat vähintään kohtuullisesti selitettävän muuttujan kanssa, mutta ei liian voimakkaasti toistensa kanssa. Toinen rajoitus on otoskoko, jonka on
60 oltava kohtuullinen malliin mukaan otettavien muuttujien lukumäärään nähden. Jos havaintoja on liian vähän muuttujien määrään nähden, mallin selitysaste nousee liian korkeaksi. Tällöin tutkittava ilmiö ylimallittuu.
Kolmas regressioanalyysiin liittyvä perusoletus on, että residuaalit eli saadun mallin selittymättä jäänyt osa, ovat normaalisti jakautuneet ja niiden hajonta on tasainen eli homoskedastinen (Metsämuuronen, 2005, 659 – 662).
5.3 Tutkimuksen reliabiliteetti ja validiteetti
Kaikissa tutkimuksissa pyritään välttämään virheiden syntymistä. Tämän vuoksi kaikissa tutkimuksissa pyritään arvioimaan tehdyn tutkimuksen luotettavuutta. Tutkimuksen reliabiliteetti tarkoittaa mittaustulosten toistettavuutta. (Hirsijärvi ym., 2001, 213). Tässä tutkimuksessa on useissa eri tutkimuksen vaiheissa huolehdittu tutkimuksen reliabiliteetista laskemalla tutkimuksessa käytettyjen mittareiden sisäinen yhtenäisyys eli konsistenssi Cronbachin alfa –kerrointa käyttäen. Toisena reliaabeliuden mittarina on käytetty kahden eri tutkimusanalyysimenetelmän käyttöä saman aineiston tutkimisessa. Tutkimuksen kaikki korrelaatioanalyysit on tehty käyttäen Spearmanin korrelaatiokerrointa ja varmistettu käyttämällä Pearsonin korrelaatiokerrointa. Jos tutkittavasta aineistosta saadut tulokset ovat olleet samankaltaiset, on menetelmällä saatua tulosta pidetty reliaabelina.
Validiteetti eli tutkimuksen luotettavuus ja pätevyys tarkoittaa mittarin tai tutkimusmenetelmän kykyä mitata juuri sitä, mitä on tarkoitus mitata (Hirsijärvi ym., 2001, 213). Usein validiteetti jaetaan ulkoiseen ja sisäiseen. Ulkoisella validiteetilla tarkoitetaan tutkimuksen yleistettävyyttä (Metsämuuronen, 2005, 57). Tutkimuksen ulkoisen validiteetin takaamiseksi on kyettävä selvittämään missä populaatiossa, tilanteissa ja asetelmissa saatu tulos voidaan yleistää. Tämä tutkimus on tehty itsenäisissä seurakunnissa lähettämällä kysely sähköpostitse otannan perusteella mukaan valikoituneiden seurakuntien kirkkoherroille.
61 Tutkimusotokseen valittiin mukaan etukäteen määritellyin valintakriteerein ominaisuuksiltaan mahdollisimman homogeeninen joukko tutkittavia. Näin ollen tämän tutkimuksen tulokset ovat yleistettävissä seurakuntakontekstissa.
Sisäisellä validiteetilla tarkoitetaan tutkimuksen omaan luotettavuutta (Metsämuuronen, 2005, 57). Tekijät, jotka vaikuttavat sisäiseen validiteettiin ovat aika, mittaustapahtuma, mittari itsessään, otoksen vinoutumat ja kato. Tässä tutkimuksessa aika itsessään ei vähennä tutkimuksen luotettavuutta, sillä tutkimuskysely lähetettiin samanaikaisesti koko tutkittavalle joukolle. Myös mittaustapahtuma on validi, sillä koko tutkimuksen on tehnyt yksi ja sama tutkija. Kaikki käytetyt mittarit on luotu rajatun teorian pohjalta ja niiden reliaabeliutta on tarkasteltu koko tutkimuksen ajan matemaattisin menetelmin. Otoksen koko tässä tutkimuksessa on pieni, mutta verrattuna koko tutkittavaan populaatioon, se katsotaan riittäväksi. Myös otoksen sisäinen jakauma vastaa ikärakenteeltaan ja sukupuoleltaan perusjoukon jakaumaa. Katoa vastaajajoukossa esiintyi, mutta kadosta huolimatta aineistoa saatiin riittävästi kvantitatiivisin menetelmin toteutettavaa tutkimusta varten.
Edellä olevin kriteerein tarkasteltuna tätä tutkimusta voidaan pitää reliaabelina ja validina.
Tutkimustuloksia tarkasteltaessa tulee kuitenkin huomioida, että tutkimus on varmimmin yleistettävissä enintään keskikokoisiin itsenäisiin seurakuntiin. Tutkimuksen ulkopuolelle jätettiin erilaisen organisaatiorakenteensa takia seurakuntayhtymät sekä suuret seurakunnat. Näiden osalta tutkimustulosten yleistämisessä tulee noudattaa varovaisuuden periaatetta.
5.4 Tutkimuksen toteutus ja kulku
Varsinainen kysely toteutettiin huhti-toukokuussa 2007 Webropol RTA – ohjelmiston avulla sähköpostikyselynä. Kyselyjä lähetettiin 113 kpl ja
62 vastauksia saatiin 61 kpl, joten otoksen vastausprosentiksi muodostui 53,98 %. Kyselylomake sisälsi 45 kysymystä, joihin vastattiin annettujen vaihtoehtojen pohjalta. Vastausvaihtoehtoja annettiin minimissään 2 kpl, maksimissaan 7 kpl. Useissa kysymyksissä annettiin mahdollisuus myös valita useampi vaihtoehto annetuista. Lisäksi kysymyslomakkeen lopussa oli kolme kysymystä, joihin vastaajat voivat vapaasti antaa sanalliset vastaukset. Taustatietoina kysyttiin vastaajan hiippakunta, ikä, sukupuoli sekä kuinka pitkään on toiminut kirkkoherran tehtävässä.
Tutkimuksen teoriaosassa on tietoperusteisen teorian, strategialähtöisen organisaatioteorian ja oman käytännön kokemuksen perusteella luotu olosuhteita selvittävät mittarit, joiden avulla selvitetään seurakunnan toimintastrategiaprosessin menestyksellistä toteuttamista. Nämä olosuhdemittarit ovat:
- sitoutuneisuus
- ydinosaaminen
- realistisuus/toiminnallistaminen - tiedonkulku/tietovirrat
- jatkuvuus
- johtaminen
Kyselylomake sisälsi taustatietokysymysten lisäksi sekä toteutuneita tai toteutettavia tehtäviä että asenteita mittaavia kysymyksiä.
6 TUTKIMUSTULOKSET
Tässä luvussa selvitetään aluksi tutkimusaineiston muokkaus. Tämän jälkeen siirrytään varsinaisen tutkimusaineiston tarkasteluun. Ensin tarkastellaan taustamuuttujia ja tutkimustuloksia alustavasti. Tämän jälkeen selvitetään tehdyt tutkimusanalyysit ja niistä saadut tulokset.
63 6.1 Tutkimusaineiston muokkaus
Tutkimusaineisto saatettiin analysoitavaan muotoon niin, että ensimmäiseksi aineistosta poistettiin vaillinaiset vastaukset. Kaikki annetut vastaukset muunnettiin numeeriseen muotoon Tämän jälkeen aineistoa muokattiin niin, että sanallisena vastauksena annettu hiippakuntatieto muunnettiin numeeriseksi. Annetut vastaukset kysymyksiin vastaajan ikä ja tehtävässä toimimisaika luokiteltiin. Niissä kysymyksissä, joissa vastaaja voi valita useita vaihtoehtoja, määriteltiin annetut vastaukset (muuttujat) yhteenkuuluvaksi ryhmäksi. Tämän jälkeen kaikkien kysymysten vastaukset muokattiin niin, että vaihtoehdoista positiivisin sai aina korkeimman numeerisen arvon. Tarkastelua varten kyselylomakkeen lopussa olleet vapaata tekstiä sisältäneet vastaukset (kysymykset 43, 44 ja 45) luokiteltiin ja muunnettiin numeeriseen muotoon.
Monivalintavastauksista muodostettiin summamuuttujat MEAN-operaatiota käyttäen. Perusteena MEAN-operaation käytölle on, että käytettävä operaatio laskee keskiarvon niille arvoille, jotka ovat käytettävissä. Toinen peruste MEAN-operaation käytölle on, että operaatio yhteismitallistaa samalla skaalalla saadut eripituiset mittarit (Metsämuuronen, 2005, 530-531). Jos aineistoa on muokattu edelleen analysoinnin aikana, on tästä muokkauksesta raportoitu kyseisen analyysin selostuksen yhteydessä.
6.2 Taustamuuttujien tarkastelu
Aluksi tarkastellaan tutkimuksen taustamuuttujia. Taustamuuttujat jakaumineen ja niiden frekvenssit on esitetty seuraavassa taulukossa.
64
Taulukko 2, Taustamuuttujien jakaumat ja vastausten prosenttiosuudet
Taulukosta 2 on nähtävissä, että kaikista kyselyssä mukana olleista hiippakunnista on saatu vastauksia vähintään 1 kpl. Vastaajista 7,5 % on alle 40 –vuotiaita ja 40 – 50 –vuotiaita on 34 %. 50 – 60 –vuotiaita vastaajista on 39,6 % ja yli 60 –vuotiaita 18,9 %. Tämä ikäjakauma vastaa hyvinkin seurakunnan palveluksessa olevan henkilöstön ikäjakaumaa, jossa keski-ikä on 46,7 vuotta (Salonen, Kirkon vuosikatsaus 2002). Sukupuolijakaumasta nähdään, että vastaajista on mieskirkkoherroja 89,5 % ja naiskirkkoherroja 10,5 %. Myös tämä jakauma vastaa hyvin perusjoukon sukupuolijakaumaa, sillä kaikista Suomen evankelisluterilaisen kirkon seurakuntapapeista 32 % on naisia.
(Kirkko muutosten keskellä, Suomen evankelis-luterilainen kirkko vuosina 2000 – 2003, Kirkon tutkimuskeskuksen julkaisuja 49, Tampere 2004).
65 Selkeä syy naiskirkkoherrojen vähäisyyteen on, että naispappeus hyväksyttiin Suomen evankelisluterilaisessa kirkossa vasta maaliskuussa 1988 ja kirkkoherranviran hakuehtona on papin tehtävässä toimiminen riittävän pitkän ajan. Vastaajien työskentelyvuodet kirkkoherran tehtävässä jakautuvat seuraavasti. Alle vuoden kirkkoherrana toimineita on vastaajista 16,1 %, 2 – 10 vuotta kirkkoherran tehtävässä toimineita 41,1 %, 10 – 20 vuotta toimineita 23,2 %, 20 – 30 vuotta toimineita 12,5 % ja yli 30 vuotta kirkkoherrana toimineitakin 7,1 %. Myös tämä jakauma vastaa perusjoukon jakaumaa, sillä kirkkoherran virkaa hoitavat henkilöt pysyvät siinä yleensä pitkään.
6.3 Tutkimustulosten alustava tarkastelu
Aluksi tutkittiin yksittäisiin kysymyksiin saatuja vastauksia niin, että kuhunkin olosuhteita selvittävään mittariin kuuluvat kysymykset käsiteltiin kokonaisuutena. Ennen varsinaista tarkastelua eri kysymysten vastaukset yhteismitallistettiin manuaalisesti. Alkuperäisissa vastauksissa oli vaihtelevasti vastausluokkia 3...7. Nämä luokat yhdisteltiin niin, että vastausluokat 5...4 tai 7...6 luokiteltiin uuteen vastausluokkaan 3, vastaukset 3...2 sekä 5...3 uuteen vastausluokkaan 2 ja vastaukset 2...1 ja 1 uuteen vastausluokkaan 1. Kysymykset, joihin oli mahdollista valita useita vaihtoehtoja yhteismitallistettiin kaikkien annettujen vastausten suhteessa.
Yhteismitallistamisen jälkeen kaikki annetut vastaukset jakautuivat kolmeen luokkaan: Kyllä/Erittäin tärkeä/Erittäin hyvä = 3;
Ehkä/Tärkeä/Hyvä = 2 ja Ei/Ei tärkeä/Ei välttämätön = 1. Seuraavaksi tarkastellaan saatuja tuloksia mittareittain. Kuhunkin taulukkoon on koottu kyseiseen mittariin sisältyvät kysymykset ja vastausten prosentuaaliset osuudet luokiteltuina. Ensimmäisenä tarkastellaan sitoutuneisuus –mittarin tuloksia.
66
3 2 1
Kyllä/erittäin Ehkä/tärkeä/ Ei/ei tärkeä/
tärkeä/erittäin hyvä ei välttämätön hyvä
Strategian laadinnan tärkeys 72,7 27,3 0
Strategian laadintatyö
seurakunnassa 84,0 7,2 8,8
Ulkopuolisen avun käyttö
toimintastrategian laadinnassa 9,3 14,8 75,9
Koulutus toimintastrategian
laadintaan 42,3 45,8 11,9
Toimintastrategian laadint.
saadun koulutuksen riittäv. 46,4 42,9 10,7
Työntekijöiden koulutus toim.
strategian laadintaan 30,5 33,3 36,2
Työntekijöiden laadintakoul.
riittävyys 17,9 75,0 7,1
Oma arvio toimintastrategian
laadinnasta ja käyttöönotosta 51,6 47,4 1,0
Valmius omien toim.tapojen muuttamiseen
toiminta-strategian mukaisiksi 82,1 17,9 0
Yhteensä 436,8 311,6 151,6
keskiarvo 48,50 % 34,62 % 16,88 %
Taulukko 3, Sitoutuneisuus –mittari, vastausten prosentuaaliset jakaumat ja keskiarvo
Toimintastrategian laadintaa seurakunnalleen piti erittäin tärkeänä tai tärkeänä 72,7 % vastaajista. 27.3 % sen sijaan piti toimintastrategian laadintaa vain jonkin verran tärkeänä tai ei juurikaan tärkeänä.
Kysyttäessä miten toimintastrategia aiotaan seurakunnassa laatia, 84,0 % vastaajista ilmoitti, että laadintatyöhön osallistuvat joko kaikki työntekijät sekä luottamushenkilöt tai seurakunnan johtavat viranhaltijat.
Kirkkoherran ja luottamushenkilöiden tekemä tai muu tapa laatia toimintastrategia on käytössä 7,2 % vastaajaseurakunnista. Vastaajista 8,8 % ilmoitti, etä toimintastrategiaa ei aiota laatia lainkaan.
67 Tiedusteltaessa ulkopuolisen konsultointiavun käytöstä toimintastrategian laadinnassa saatiin vastaukseksi, että 75,9 % vastaajista aikoo laatia toimintastrategian oman henkilöstönsä voimin. 14,8 % aikoo käyttää laadinnassa avukseen jotakuta seurakunnan ulkopuolista henkilöä ja 9,3
% vastaajista hakee toimintastrategian laadintaansa apua tuomiokapitulin henkilöstöstä.
Kysymykseen tiedonhankinnasta ja koulutuksesta toimintastrategian laadintaa varten, saatiin seuraavia vastauksia: 42,3 % on saanut tietoa kirkkohallituksen julkaisuista ja tiedotteista tai Kirkon koulutuskeskuksen järjestämistä koulutuksista, 45,8 % on osallistunut muiden kirkollisten tai kirkon ulkopuolisten tahojen järjestämiin koulutuksiin tai saanut tietoa kirjoista, lehdistä tai muista julkaisuista. 11,9 % on saanut tietoa muualta tai ei ole saanut minkäänlaista tietoa tai koulutusta seurakunnan toimintastrategian laadintaan.
Saatua koulutusta piti riittävänä tai jokseenkin riittävänä 46,4 % vastaajista. Ehkä riittävänä tai ei juurikaan riittävänä piti saatua koulutusta 42,9 % vastaajista, kun taas 10,7 % vastaajista oli sitä mieltä, että he eivät ole saaneet lainkaan riittävästi koulutusta toimintastrategian laadintaan.
Vastaukset työntekijöiden kouluttamisesta toimintastrategian laadintaan jakautuivat seuraavasti: 30,5 % vastaajaseurakunnista on järjestetty omia koulutustilaisuuksia tai on osallistuttu muiden järjestämiin koulutustilaisuuksiin. Kirkkohallituksen tiedotteiden ja ohjeiden sekä työntekijöiden omatoimisen kouluttautumisen avulla kouluttaa työntekijöitään 33,3 % vastaajista. 36,2 % vastaajista ei kouluta työntekijöitään lainkaan.
Seuraavassa kysymyksessä vastaaja arvioi työntekijöiden kokemusta koulutuksen riittävyydestä. Vain 17,9 % vastaajista arvioi, että työntekijät kokevat saaneensa koulutusta riittävästi tai jokseenkin riittävästi. 75 % vastaajista taas arvioi koulutusta saadun ehkä riittävästi tai ei juurikaan
68 riittävästi. 7,1 % arvioi, että työntekijät eivät koe saaneensa koulutusta lainkaan riittävästi.
Kysyttäessä miten vastaaja itse kokee toimintastrategian laadinnan ja käyttöönoton, 51,6 % koki sen mahdollisuutena ottaa käyttöön ja luoda uusia toimintatapoja tai omien käytössäolevien toimintatapojen uudistamismahdollisuutena. 47,4 % vastaajista arvioi toimintastrategian laadinnan olevan mahdollisuus sekä säilyttää entisiä että luoda uusia toimintatapoja mutta kokivat samalla pelkoa entisten toimintatapojen menettämisestä. Vain 1,0 % vastaajista koki toimintastrategian laadinnan ja käyttöönoton pelkästään pelkona entisten toimintatapojen menettämisestä.
Kysymykseen valmiudesta muuttaa omia toimintatapojaan toimintastrategian mukaisiksi 82,1 % vastasi olevansa valmis tai ainakin tarpeen vaatiessa olevansa valmis muuttamaan omia toimintatapojaan.
17,9 % vastasi muuttavansa toimintatapojaan vain jos se on välttämätöntä tai olevan todennäköistä, että eivät muuta toimintatapojaan.
Tarkasteltaessa kaikkia sitoutuneisuus –mittariin kuuluvia kysymyksiä yhdessä vastauksista laskettuja keskiarvoja käyttäen, havaitaan, että 48,9
% vastaajista on erittäin sitoutuneita, 35,1 % jonkin verran sitoutuneita ja 16,88 % vastaajista ei tämän kyselyn mukaan ole sitoutunut.
Seuraavaksi tarkastellaan ydinosaaminen –mittarin tuloksia:
69
3 2 1
Kyllä/erittäin Ehkä/tärkeä/ Ei/ei tärkeä/
tärkeä/erittäin hyvä ei välttämätön hyvä
Työntekijöiden osaamisen ja
ammattitaidon tunnistaminen 82,1 17,9 0
Työntekijöiden osaamisen hyödyntäminen
toiminta-strategian laadinnassa 91,1 8,9 0
Kyky arvioida seurakunnan
tulevaisuutta 67,9 32,1 0
Luottamushenkilöiden osaa-misen ja ammattitaidon
tun-nistaminen 64,2 34 1,8
Luottamushenkilöiden osaa-misen hyödyntäminen toim.
strategian laadinnassa 83,7 16,3 0
Yhteensä 389 109,2 1,8
Keskiarvo 77,84 % 21,80 % 0,36 %
Taulukko 4, Ydinosaaminen –mittari, vastausten prosentuaaliset jakaumat ja keskiarvo
Työntekijöidensä osaamisen ja ammattitaidon arvioi tunnistavansa hyvin tai erittäin hyvin 82,1 % vastaajista ja 17,9 % arvioi puolestaan tunnistavansa taidot hyvin. Työntekijöidensä erityisosaamista ja ammattitaitoa toimintastrategian laadinnassa aikoo hyödyntää 91,1 % vastaajista ja 8,9 % arvelee ehkä jossakin määrin hyödyntävänsä edellä mainittuja taitoja.
Vastaajista 67,9 % arvioi kykenevänsä arvioimaan seurakunnan tulevaisuuden uhkat ja mahdollisuudet hyvin. 32,1 % taas uskoo kykenevänsä arvioimaan uhkia ja mahdollisuuksia vain jossakin määrin.
Luottamushenkilöstönsä osaamisen arvioi tunnistavansa hyvin 64,2 % vastaajista. 34,0 % arvioi tunnistavansa luottamushenkilöstönsä
70 osaamisen jossakin määrin ja 1,8 % vastaajist arvioi ettei tunnista lainkaan heidän osaamistaan. Vastaajista 83,7 % arvelee hyödyntävänsä varmasti luottamushenkilöstönsä osaamista toimintastrategian laadinnassa ja 16,3
% arvioi ehkä jossakin määrin hyödyntävänsä luottamushenkilöstön osaamista.
Tarkasteltaessa ydinosaamis –mittarin vastausten keskiarvotuloksia havaitaan, että 77,84 % vastaajista arvioi tunnistavansa osaamisen hyvin tai erittäin hyvin, 21,80 % arvioi ehkä tunnistavansa osaamisen ja 0,36 % arvioi, ettei tunnista osaamista lainkaan.
Seuraavana tarkastelussa realistisuus/toiminnallistaminen –mittarin tulokset.
3 2 1
Kyllä/erittäin Ehkä/tärkeä/ Ei/ei tärkeä/
tärkeä/erittäin hyvä ei välttämätön hyvä
Toimintastrategi an
tavoitteiden laadinta 74 22,3 3,7
Toteutumisen seuranta 47,3 41,8 10,9
Mittareiden laadinta 69,1 21,8 9,1
Yhteensä 190,4 85,9 23,7
Keskiarvo 47,60 % 21,47 % 5,92 %
Taulukko 5, Realistisuus/toiminnallistaminen –mittari, vastausten prosentuaaliset jakaumat ja keskiarvo
Toimintastrategian tavoitteiden laadinnan aikoo 74 % vastaajista toteuttaa joko niin, että kaikki työntekijät yhdessä laativat tavoitteet tai niin, että tavoitteet laaditaan työaloittain yhdessä. 22,3 % vastaajista arvioi, että tavoitteet laatii joko kirkkoneuvosto tai työntekijät kukin itse omalle toiminnalleen. 3,7 % vastaajista sanoo, että heidän seurakunnissaan ei tavoitteita laadita.
71 Tavoitteiden toteutumisen seurantaan aikoo todennäköisesti laatia mittarit 47,3 % vastaajista, 41,8 % vastaajista arvioi, että toteutumisen
seurantamittarit ehkä laaditaan ja 10,9 % vastaa, että seurantamittareita ei tulla laatimaan.
Varsinaisen mittareiden laadinnan arvioi 69,1 % vastaajista toteutuvan niin, että kaikki työntekijät yhdessä tai työntekijät työaloittain yhdessä laativat seurantamittarit. 21,8 % arvioi, että kirkkoneuvosto tai työntekijät itse laativat toiminnan seurantamittarit ja 9,1 % vastaajista sanoo, ettei heidän seurakunnissaan laadita toiminnan seurantaan mittareita.
Yhteenvetona realistisuus/toiminnallistaminen –mittarin keskiarvotulokseksi saadaan, että 47,6 % vastaajista kykenee hyvin tai erittäin hyvin laatimaan realistisen toimintastrategian ja seuraamaan sen toteutumista. 21,47 % vastaajista kykenee ehkä laatimaan realistisen toimintastrategian ja seuramaan sitä. 23,7 % vastaajista ei pidä tärkeänä realistisen toimintastrategian laadintaa ja seurantaa. Seuraavana tarkastellaan tiedonkulku tietovirrat –mittarin tuloksia.
3 2 1
Kyllä/erittäin Ehkä/tärkeä/ Ei/ei tärkeä/
tärkeä/erittäin hyvä ei välttämätön hyvä
Virallinen isäinen tiedonkulku 56,7 37,8 5,5
Epävirallinen sis. tiedonkulku 76 24 0
Ulkopuolisen palautteen
käsittely 58,6 38,7 2,7
Tiedonsaanti organisaation
ulkopuolelta 76,8 23,2 0
Toimintastrategian
tiedottami-nen henkilöstölle 94,5 3,6 1,9
Yhteensä 362,6 127,3 10,1
Keskiarvo 72,52 % 25,46 % 2,02 %
Taulukko 6, Tiedonkulku/tietovirrat-mittari, vastausten prosentuaaliset jakaumat ja ka
72 Virallinen sisäinen tiedonkulku on 56,7 % vastaajaseurakunnista järjestetty erittäin hyvin. Käytännössä silloin kaikkien luottamuselinten pöytäkirjat ovat kaikkien työntekijöiden luettavissa ja osassa seurakunnista laaditaan päätöksistä vielä erillinen tiedote, joka jaetaan kaikille työntekijöille. 37,8
% hoitaa sisäisen virallisen tiedonkulun tiedottamalla työkokousten yhteydessä luottamuselinten tekemät päätökset. 5,5 % seurakunnista ei tiedota luottamuselinten päätöksistä lainkaan työntekijöilleen. Epävirallista sisäistä tiedonkulkua on havainnut 76 % vastaajista. Tässä epävirallisella tiedonkululla tarkoitetaan työkokousten yhteydessä ilmenevää vapaata keskustelua sekä perinteisiä kahvipöytäkeskusteluja. 24,0 % vastaajista taas on havainnut mm. satunnaisia tapaamisia työajan ulkopuolella.
Organisaation ulkopuolinen palaute käsitellään 58,6 %:ssa vastaajaseurakunnista yhteisten työkokousten yhteydessä tai palaute käydään työaloittain läpi. Vastaajista 38,7 % käsittelee ulkopuolisen palautteen käymissään vuosittaisissa kehityskeskusteluissa tai saattamalla palautteen muutoin asianomaisten tiedoksi. 2,7 % vastaajista ilmoitti, että ulkopuolista palautetta ei käsitellä järjestelmällisesti.
76,8 % vastaajista kokee saavansa organisaation ulkopuolelta tietoa hyvin tai vähintäänkin riittävästi. 23,2 % vastaajista on sitä mieltä, että saa tietoa organisaation ulkopuolelta jonkin verran.
Toimintastrategian aikoo saattaa työntekijöidensä tietoon kaikkien työntekijöiden yhteisessä kokoontumisessa tai työaloittaisessa kokoontumisessa 94,5 % vastaajista. 3,6 % jättää toimintastrategian tiedottamisen työalojen johtajille tai työntekijöiden itsensä selvitettäväksi.
1,9 % vastaajista ei aio lainkaan tiedottaa toimintastrategiaansa työntekijöilleen.
Yhteenvetona tiedonkulku/tietovirrat –mittarista nähdään, että 72,52 % vastaajaseurakunnista huolehtii hyvin organisaationsa tiedonkulusta.
73 25,46 % huolehtii jollakin tavalla ja 10,1 % näe tärkeänä tiedonkulusta ja tiedottamisesta huolehtimista.
Seuraavaksi tarkastellaan jatkuvuus -mitttarin tuloksia.
3 2 1
Kyllä/erittäin Ehkä/tärkeä/ Ei/ei tärkeä/
tärkeä/erittäin hyvä ei välttämätön hyvä
Toimintastrategian
toteutumisen seuranta 69,1 25,4 5,5
Toimintastrategian
tavoit-teiden implementointi 35,2 61,1 3,7
Toimintastrategian vertailu
toiminta- ja taloussuunn. 89,1 10,9
Koulutussuunnitelman laad.
toimintastrategian muk. 65,5 34,5
Henkilöstön rekrytointi toim.
strategian mukaisesti 85,2 14,8
Yhteensä 344,1 86,5 69,4
Keskiarvo 68,82 % 17,30 % 13,88 %
Taulukko 7, Jatkuvuus –mittari, vastausten prosentuaaliset jakaumat ja keskiarvo
Tätä taulukkoa tarkasteltaessa on huomioitava, että kysymykset 3 – 5 sisälsivät vastausvaihtoehtoina vain kyllä/ei vaihtoehdot. Vastaajista 69,1
% tarkastelee ja päivittää vuosittain toimintastrategiansa joko tilinpäätöksen yhteydessä tai erillisessä kokouksessa. 25,4 % vastaajista kyllä tarkastelee vuosittain tai kolmivuotisjaksoissa toimintastrategiaansa mutta ei päivitä sitä. 5,5 % ei seuraa mitenkään toimintastrategian toteutumista.
Tavoitteet sisällyttää päivittäiseen toimintaan 35,2 % vastaajista niin, että työalojen johtajat yhdessä tai työalojen johtaja alaistensa kanssa sopeuttavat tavoitteet omaan toimintaansa. 61,1 % vastaajista jättää
74 tavoitteiden sisällyttämisen päivittäiseen toimintaan työtekijöiden itsensä tehtäväksi. 3,7 % vastaajista ilmoittaa, ettei huomioi mitenkään toimintastrategian tavoitteiden sisällyttämistä päivittäiseen toimintaan.
Laatiessaan vuosittaisen toiminta- ja taloussuunnitelman 89,1 % vastaajista käyttää apuna toimintastrategiaa ja 10.9 % taas laatii toiminta- ja taloussuunnitelman ilman vertailua toimintastrategiaan.
Koulutussuunnitelman laatii 65,5 % vastaajista toimintastrategian mukaisesti, kun taas 34,5 % vastaajista ei vertaile koulutussuunnitelmaa ja toimintastrategiaa. Vastaajista 85,2 % rekrytoi henkilöstön toimintastrategian mukaisesti, mutta 14,8 % ei huomioi rekrytoinnissa toimintastrategiaa.
Jatkuvuus –mittarin tulosten yhteistarkastelussa havaitaan, että 68,82 % vastaajista huolehtii toimintastrategian jatkuvuudesta erittäin hyvin. 17,30
% vastaajista huomioi jatkuvuuden jossakin määrin ja 13,88 % vastaajista ei näe tarpeellisena huolehtia toimintastrategian jatkuvuudesta millään lailla.
Seuraavaksi tarkastelussa johtaminen –mittarin tulokset.
75
3 2 1
Kyllä/erittäin Ehkä/tärkeä/ Ei/ei tärkeä/
tärkeä/erittäin hyvä ei välttämätön hyvä
Toimintastrategian
laadinta-syiden selvittäminen 53,5 37,6 8,9
Henkilöstön valmius
toiminta-tapamuutoksiin 66,1 33,9 0
Toimintastrateagian laadinnan
johtovastuu 89,9 0 10,1
Toimintastrategian laadinnan
käsitteistötuntemus 55,3 39,3 5,4
Toimintastrategian laadinnan
johtamisvalmiudet 67,8 28,6 3,6
Henkilöstön kokemus
toiminta-strategian laadinnasta 59,2 21,7 19,1
Työyhteisön toimintakulttuuri
ja ilmapiiri 21,4 66,1 12,5
Arvio omasta johtajuudesta 31,3 56,2 12,5
Kyvykkyys aikaansaada
muu-tokset henkilöstön toim.tavoissa 61,8 38,2 0
Yhteensä 506,3 321,6 72,1
Keskiarvo 56,25 % 35,74 % 8,01 %
Taulukko 8, Johtaminen –mittari, vastausten prosentuaaliset jakaumat ja keskiarvo
53,5 % vastaajista on selvittänyt hyvin henkilöstölleen miksi toimintastrategia laaditaan. 37,6 % on selvittänyt asian jotakuinkin ja 8,9
% vastaa, ettei toimintastrategian laadintasyitä ole selvitetty henkilöstölle lainkaan. Vastaajista 66,1 % arvioi, että henkilöstö on valmis muuttamaan toimintatapojaan ja 33,9 % arvioi, että henkilöstö muuttaa ehkä osittain tai ei muuta lainkaan aiempia toimintatapojaan.
Toimintastrategian laadintaprosessin johtovastuu on 89,9 %:sti kirkkoherroilla. Johtovastuu on 10,1 % jollakulla muulla ja useimmiten tämä tarkoitti, että talouspäällikkö johtaa toimintastrategian laadintaprosessia.
76 55,3 % vastaajista sanoo tuntevansa hyvin tai erittäin hyvin toimintastrategian laadinnassa käytettävän käsitteistön. 39,9 % sanoo tuntevansa sen jossain määrin ja 5,4 % vastaa, että tuntee käsitteistön heikosti tai ei tunne käsitteistöä lainkaan. Toimintastrategian laadintaprosessin hyvät tai erittäin hyvät johtamisvalmiudet arvioi omaavansa 67,8 % vastaajista. 28,6 % arvioi, että omaa heikot valmiudet ja 3,6 % vastaa, ettei tunne omaavansa lainkaan valmiuksia johtaa toimintastrategian laadintaprosessia.
Vastaajista 59,2 % arvioi, että henkilöstö kokee toimintastrategian laadinnan mahdollisuutena luoda tai uudistaa toimintatapojaan. 21,7 % vastaajista arvioi, että henkilöstö kokee laadinnan takia pelkoa omien toimintavaltuuksien pienenemisestä tai kokee pelkoa uusien
Vastaajista 59,2 % arvioi, että henkilöstö kokee toimintastrategian laadinnan mahdollisuutena luoda tai uudistaa toimintatapojaan. 21,7 % vastaajista arvioi, että henkilöstö kokee laadinnan takia pelkoa omien toimintavaltuuksien pienenemisestä tai kokee pelkoa uusien