Nelikentässä tiedon kaksi tyyppiä (hiljainen ja eksplisiittinen) saavat aikaan neljä eri-laista tiedon muuntamisen prosessia, joita luonnehtii neljä erieri-laista sosiaalisen vuoro-vaikutuksen tyyppiä.
Sosialisaatiossa tiedon jakajan (yksilön) hiljainen tieto (Blacklerin luokittelussa toimin-nallistettu tietoa) muunnetaan vastaanottajan (yksilön) hiljaiseksi (toiminnallistetuksi) tiedoksi. Se on kokemuksen jakamisen prosessi, joka tapahtuu havainnoimalla ja imi-toimalla. Sosialisaatio tarkoittaa siis kokemus- ja mallioppimista, jossa osaajien toimin-tamallit siirtyvät muiden käyttöön esimerkiksi yhdessä tekemisen kautta. Näin se vaatii läheistä vuorovaikutusta jakajan ja vastaanottajan välillä. Sosialisaatio onkin vahvasti kontekstisidonnainen. Tällä viitataan yhteistyössä päähankkijan ja toimittajan toimijoi-den mahdollisuuteen läheiseen sosiaaliseen kanssakäymiseen. Ellei tällaista sosiaalista henkilökohtaista vuorovaikutussuhdetta ole, ei suhteessa myöskään mahdollistu tällai-sen tiedon jakaminen.
mihin
mistä
Hiljainen tieto
Hiljainentieto
Eksplisiit-tinen tieto
Eksplisiittinen tieto
Sosialisaatio
Yhdistely Sisäistäminen
Ulkoistaminen
Tekemällä oppiminen
Keskustelu
V er ko ttu m in en
K en tä n m u o d o st a m in en
Huomioitavaa on myös se, että tällainen oppiminen saattaa olla nopeaa, mutta se mah-dollistaa myös virheiden tekemisen ja usein myös niiden toistamisen. Tällainen oppimi-nen vaatii kokeilua ja useimmiten hyväksyttävään lopputulokseen päästään yritysten ja erehdysten kautta. Yhteistyössä tapahtuvassa oppimisessa myös tällä on kontekstiin si-dottua merkitystä siten, että päähankkijan on hyväksyttävä toimittajan tekemiä virheitä ainakin tiettyyn rajaan saakka. Tämän rajan joustavuus puolestaan riippuu sosiaalisen suhteen syvyydestä.
Osapuolten saattaa kuitenkin olla vaikeaa ymmärtää toisen henkilön ajatusmaailmaa il-man omaa aikaisempaa kokemusta. Tällä puolestaan on merkitystä yhteistyötä tekevien erilaisten yritysten rajapinnalla toimivien henkilöiden oppimisprosesseihin. Monissa tutkimuksissa onkin viitattu yhteistyötä tekevien yritysten samankaltaisuus – erilaisuus -näkökohtaan ja todettu, että samankaltaisuus auttaa yhteisessä oppimisessa. Toisaalta voidaan ajatella, että liika samankaltaisuus vaikuttaa siihen tiedon määrään, jota yhteis-työsuhteessa jaetaan, jolloin uuden tiedon kehittäminen jää vähäiseksi, kun osapuolet jakavat kummankin hallussa jo olemassa olevaa tietoa. Sosialisaatio liittyy kuitenkin erityisesti yksilöiden pragmaattis-empiristiseen oppimisen malliin, jonka voidaan siis ajatella olevan erityisen kontekstiherkkä nimenomaan yhteistyösuhteen sosiaalisen in-tensiteetin suhteen.
Ulkoistaminen on prosessi, jossa hiljainen tieto muuntuu eksplisiittiseksi. Siinä ihmiset yrittävät käsitteellistää mielikuviaan verbaalisesti ilmaistavaksi. Muuntuminen ekspli-siittiseksi tiedoksi tapahtuu metaforien, analogioiden, kehitelmien, hypoteesien tai eri-laisten mallien muodossa, jotka yleensä alussa ovat tyypillisesti puutteellisia, epäjoh-donmukaisia ja riittämättömiä. Tilanteesta riippuen mielikuvien ja ilmaisujen ristiriidat estävät tai edistävät reflektion ja täten haittaavat yksilöiden välistä vuorovaikutusta.
Kuitenkin vuorovaikutus ja dialogi voivat johtaa eksplisiittiseen tietoon, jollaista Black-lerin luokittelussa kuvaavat sekä käsitteellinen että kooditettu tieto.
Ulkoistamiseen liittyen yhteistyössä toimittajan oppimiselle merkittävää on, miten hy-vin päähankkijan toimijat kykenevät muuntamaan omaa hiljaista (Blacklerin luokittelus-sa sekä toiminnallistettua, ankkuroitua että kulttuurista) tietoa eksplisiittiseksi tiedoksi
ja missä määrin sellainen on tarpeellista. Kuitenkaan ulkoistaminen, sitten kun tieto on muuntunut jakajan käsitteelliseksi ja/tai kooditetuksi tiedoksi, ei ole erityisen konteksti-herkkä sosiaalisen vuorovaikutuksen suhteen, mutta todennäköisesti tiedon ulkoistami-sen tarve (yhteistyön taloudellinen merkittävyys) vaikuttaa siihen jossain määrin. Se on kyllä aikasidonnainen – toisin sanoen vaatii aikaa, jotta yhteistyösuhteessa kyetään ymmärtämään toisen osapuolen näkemyksiä ja kehittämään ne yhteisiksi toimintata-voiksi, joilla tehokasta toimintaa koordinoidaan ilman henkilökohtaista sosiaalista vuo-rovaikutusta.
Voidaan arvioida, että tähän prosessiin soveltuu toimittajan pragmaattis-kognitiivinen oppiminen siinä vaiheessa, kun päähankkijan toimijat kykenevät ulkoistamaan tiedot eksplisiittisesti tarkkoina ohjeina ja sääntöinä. Alkuvaiheessa pragmaattis-empiristisestä oppimisesta voi olla apua siitä syystä, että tieto ei ole vielä muuntunut täsmällisen eks-plikoiduksi. Pragmaattis-empiristinen oppiminenhan tapahtuu käyttäytymisen muutok-sena ilman, että jaettua tietoa reflektoidaan. Kuitenkin pragmaattis-empiristinen oppi-minen vaatii läheistä sosiaalista vuorovaikutusta, jotta tietoa voidaan jakaa. Siinä vai-heessa, kun tieto on eksplisiittisesti kommunikoitavissa, myös sen levittäminen toimitta-jan organisaatioon on suhteellisesti helpompaa ja levittämisessä voidaan käyttää monia tapoja.
Yhdistämisen prosessissa eksplisiittinen (käsitteellistetty ja/tai kooditettu) tieto kerätään yhteen eri lähteistä. Sillä pyritään systematisoimaan kehitelmät uudeksi tietojärjestel-mäksi. Yksilöt ja ryhmät voivat vaihtaa ja yhdistellä tietoa dokumenttien, tapaamisten, puhelinkeskustelujen tai tietoverkkojen välityksellä, ja tietoja kerätään myös yhteisiin tietojärjestelmiin kooditettuna tietona. Yhdistämisen prosessi ei ole sosiaalisen vuoro-vaikutuksen suhteen erityisen kontekstiherkkä. Aivan samoin kuin tiedon ulkoistamises-sakin erityisesti yhteistyön taloudellinen merkittävyys vaikuttaa yhdistämisen tarpee-seen. Kuitenkin, koska kyse on eksplisiittisestä tiedosta, sen siirtäminen on suhteellisen helppoa eri osapuolten välillä niin yhteistyössä kuin organisaation sisäisestikin.
Sisäistäminen puolestaan on prosessi, jossa eksplisiittinen (käsitteellistetty ja/tai koodi-tettu) tieto muuntuu hiljaiseksi (toiminnallistetuksi, ankkuroiduksi ja kulttuuriseksi)
tie-doksi. Sisäistämisvaiheessa ihmiset ottavat uudet toimintamallit käyttöön kokeilemalla niitä omassa työssään. Erilaiset dokumentit, käsikirjat ja suulliset tarinat auttavat ekspli-siittisen tiedon sisäistämistä ja muuntamista hiljaiseksi tiedoksi. Choon (1998) mukaan tämä muuntamisen muoto on perustana jaetuille (kollektiivisille) mentaalisille malleille (Senge 1990; Kim 1993). On huomioitava, että sisäistäminen on erityisesti yksilöllinen prosessi, jolloin yksilön aikaisempiin kokemuksiin perustuvat yksilölliset merkitysra-kenteet vaikuttavat sisäistämisen mahdollisuuteen. Kuitenkin voidaan todeta, että sekä pragmaattis-kognitiivinen että pragmaattis-empiristinen oppimismalli sisältävät sisäis-tämisen vaiheen. Olipa oppiminen tapahtunut joko käyttäytymisen tai kognitioiden muutoksena, on integroidun oppimisen saavuttaminen riippuvainen yksilöllisestä tiedon sisäistämisestä.
Nonakan ja Takeuchin mallissa uuden tietämyksen luominen on prosessi, jolle on tyy-pillistä hiljaisen ja eksplisiittisen tiedon dynaaminen vuorovaikutus. Kirjoittajien mu-kaan malli merkitsee sosialisaation, ulkoistamisen, yhdistelyn ja sisäistämisen vaihtuvaa käyttöä uuden tietämyksen tuottamiseksi organisaation sisällä jäsenten kesken ja myös organisaation ulkopuolisten tahojen kanssa. Yhteistyösuhteessa prosessin eri vaiheet ovat eriasteisesti kontekstiherkkiä niin sosiaalisen vuorovaikutuksen kuin suhteen talou-dellisen merkityksenkin suhteen. Kyse onkin siitä, toimiiko yhteistyön rajapinnalla ryhmä yksilöitä vai yksilöistä muodostuva tiimi. Niillä on myös merkitystä siihen, min-kälainen oppimisen malli soveltuu tiettyyn tiedon muuntamisen prosessiin.
Seuraavassa liitetään edellä esitetyt tiedon lajit ja niiden muuntamisen prosessit aikai-semmin esitettyihin pragmaattis-kognitiiviseen ja pragmaattis-empiristiseen oppimis-malliin.
Pragmaattis-kognitiivisessa mallissa oppimisprosessin lähtökohtana on määritelty on-gelmatilanne tai oppimistarve. Ongelmatilanteen tai oppimistarpeen määrittely mahdol-listuu oppijan aikaisemman kokemuksen ja merkitysrakenteiden avulla. Oppija alkaa kerätä käsitteellistä ja kooditettua tietoa ratkaistakseen ongelman ja yhdistää tietoa ai-kaisempaan tietoonsa ja rekonstruoi ongelman. Samalla hän kuitenkin voi jakaa kerää-määnsä tietoa muille, jotka puolestaan yhdistävät sitä omaan aikaisempaan tietoonsa.
Tiedot on mahdollista kerätä myös erilaisiin tietojärjestelmiin. Analyyttisen ongelman-ratkaisun avulla oppija valitsee tavan, jolla uskoo ongelman ratkeavan ja tämä ongel-manratkaisuprosessi laajentaa oppijan aikaisempia merkitysrakenteita. Uusi tieto sisäis-tetään, jolloin yksilölle muodostuu uusi kognitio. Oppija voi jakaa uutta tietoa ongel-manratkaisusta muille ja yhdessä heidän kanssaan luoda yhteistä tulkintaa uudesta tie-dosta. Yhteisen tulkinnan muodostuminen syntyy vuorovaikutuksessa ja dialogeissa.
Tietoa ryhdytään soveltamaan ja samalla sen soveltuvuutta reflektoidaan. Kun ongel-manratkaisu tuottaa ratkaisun toiminnan tasolla ongelmaan, muuttaa se myös oppijoiden käyttäytymistä. Uusi tieto laajentaa oppijoiden aikaisempia merkitysrakenteita, mutta se myös vähitellen sisäistyy uudenlaiseksi rutiiniksi eli siitä tulee oppijoiden toiminnallis-tettua tietoa. Sosialisaation kautta se muuntuu organisaatioon ankkuroiduksi tiedoksi ja muodostaa ryhmän jäsenille uuden yhteisen merkitysrakenteen (kuvio 6).
Kuvio 6. Yksilön pragmaattis-kognitiivinen oppimismalli tiedon jakamisen