Oppimisen ja oppimiskontekstin viitekehyksen integrointi

Nonaka ja Takeuchi (1995) kuvaavat niitä reunaehtoja, joita tiedon muuntamisen pro-sessilla on. He nostavat esille käsitteet luova kaaos, informaation ylimäärä ja riittävä va-rieteetti. Heidän mukaansa luova kaaos toimii herätteenä, jolloin tunnistetaan uusia on-gelmia eikä ainoastaan ratkaista ennalta määriteltyjä onon-gelmia. Tällaisia tilanteita syn-tyy todennäköisesti yritystenvälisessä yhteistyössä useammin kuin yrityksen sisäisesti, kun erilaisista vaihdannoista syntyviä virtoja pyritään yhteensovittamaan. Kyse onkin juuri siitä, kuinka osapuolet yhdessä tunnistavat ongelmat ja pyrkivät niitä ratkaisemaan yhdessä uudella tavalla. Tässä todennäköisesti on tarpeen myös läheinen sosiaalinen vuorovaikutus. Ennalta määriteltyjä ongelmia kyetään ratkaisemaan standardoinnilla ja suoralla ohjauksella, mutta uusien ennakoimattomien ongelmien ratkaisuun on mahdo-tonta luoda etukäteen standardoitua ohjeistusta. Mikäli oletuksena on, että luova kaaos vaatii läheisiä sosiaalisia suhteita, voidaan tämän olettaa liittyvän erityisesti edellisessä luvussa kuvattuihin etuoikeutettuun toimittajaan mutta myös strategiseen kumppaniin.

Kuitenkin näiden välillä voidaan olettaa olevan eroja erityisesti siinä, mistä luova kaaos syntyy. Etuoikeutetun toimittajan tapauksessa sen voidaan olettaa syntyvän toimittajan

”osaamattomuudesta” ja strategisen kumppanin tapauksessa yhteistyössä kehitettävän uuden yhteisen osaamisen kehittämisen tarpeesta.

Informaation ylimäärä puolestaan liittyy erilaisiin sosiaalisiin siteisiin – vahvat sosiaali-set siteet saattavat estää tällaista ylimäärää, kun taas heikot siteet tarjoavat sellaiselle mahdollisuuden. Vahvat siteet liitettiin erityisesti sitoviin verkostoihin, mutta myös vä-littävissä verkostoissa esiintyy vahvoja sosiaalisia siteitä. Vahvojen siteiden ajateltiin erityisesti kuvaavan etuoikeutetun toimittajan ja asiakasyrityksen toimijoiden suhdetta ja sen voidaan ajatella johtuvan siitä, että yhteisen toiminnan perusta on vahvasti sosiaa-linen, mutta myös siihen, että päähankkija on toimittajalle lähes ainoa asiakas. Toisaalta vahvat siteet liitettiin myös strategiseen kumppaniin. Tällöin vahvat siteet liittyvät eri-tyisesti joidenkin yhteistyössä toimivien henkilöiden välisiin sosiaalisiin suhteisiin.

Strategisella kumppanilla yrityksenä sinänsä on muitakin suhteen ulkopuolisia merkittä-viä asiakassuhteita, jolloin voidaan ajatella, että yritysten välillä pääosin siteet ovat heikkoja.

Kuten edellisessä luvussa esitettiin, sosiaalisilla siteillä on vaikutusta myös suhteessa esiintyvään luottamukseen. On kuitenkin otettava huomioon luottamuksen tyyppi ja tar-kasteltava avoimuutta ja luottamuksen tyyppiä yhdessä. Luottamusta on sekä yksilö-tasoisena että organisaatioyksilö-tasoisena. Organisaatiotasoisen luottamuksen voidaan ajatella olevan korkea, vaikka yksilötasoinen luottamus olisikin alhainen esimerkiksi siitä syys-tä, että yksilöiden välillä ei ole sosiaalisia siteitä (tai ne ovat hyvin heikkoja) ja yhteis-työ perustuu taloudellisen toiminnan merkityksen kriteereille. Nämä taloudelliset kritee-rit vaikuttavat jaettavan tiedon tarpeeseen, joten avoimuus riippuu tästä tarpeesta.

Sekä sopimuksellinen toimittaja että strateginen kumppani oletettiin sellaisiksi, joilla on suhteellisen korkea taloudellinen merkitys asiakasyritykselle. Lisäksi ne toimivat muis-sakin merkittävissä verkostoissa, joten päähankkija todennäköisesti ottaa tämän huomi-oon avoimuudessaan. Sopimuksellisen toimittajan ja asiakasyrityksen toimijoiden väli-nen kommunikointi on alhaisen sosiaalisen intensiteetin vuoksi melko muodollista ja ra-joittuu siihen informaatioon, joka on tarpeen vastapuolelle, jotta se kykenee täyttämään sopimuksen. Strategisella kumppanilla oletetaan olevan kuitenkin myös henkilöiden vä-lille muodostuneita sosiaalisia suhteita, ja tästä johtuen saattaa tällaisessa suhteessa tulla ristiriitaisia tilanteita juuri jakamisen avoimuudessa, kun henkilökohtaisissa vuorovaiku-tustilanteissa siirtyy myös sellaista tietoa, joka ei välttämättä yrityksen näkökulmasta ole tarkoitettu jaettavaksi.

Riittävä varieteetti sen sijaan liittyy erityisesti taloudellis-toiminnalliseen kontekstiin – organisaation on kehitettävä riittävästi osaamistaan vastatakseen ympäristön haasteisiin, mutta toisaalta sen ei kannata kehittää enempää osaamista kuin mitä ympäristö edellyt-tää. Tästä syystä yritykset tekevät yhteistyötä ja kehittävät osaamistaan saavuttaakseen tehokkaan tasapainon oman osaamisensa ja yhteisen osaamisen sekä ympäristön vaati-musten välillä. Toimittajan on siis pyrittävä kehittämään ja ylläpitämään osaamistaan vastatakseen asiakasyrityksen strategisiin tarpeisiin myös ajan kuluessa. Kuitenkin voi-daan ajatella, että edellä mainitut (luova kaaos ja informaation ylimäärä) vaikuttavat sii-hen, miten tämä kehittäminen ja ylläpitäminen tapahtuu kuin myös siisii-hen, mitä kehittä-minen käsittää.

Seuraavassa pyritään liittämään yhteistyöverkostojen tarkastelu edellä käsiteltyihin eri-laisiin tiedon lajeihin huomioiden kuitenkin edellä tässä luvussa täsmennetyt määritteet eri tiedon lajeista. Lopuksi nämä liitetään erilaisiin edellä täsmennettyihin yhteistyön muotoihin.

4.2.1 Oppimisen konteksti ja tiedon lajit

Kooditettua tietoa voidaan melko helposti siirtää yli ajan ja paikan – se on siis helposti siirrettävissä yritysten välillä esimerkiksi erilaisina tiedostoina muodollisen informaatio-järjestelmän kautta. Tällaista tietoa asiantuntijan on mahdollista ymmärtää ja omaksua.

Siihen saattaa liittyä esimerkiksi erilaisten prosessien kuvaamista toimintaohjeina ja standardeina, vaikkapa prosessikaavioina tai teknisiä piirustuksia ja niihin liittyviä tek-nisiä seliteosia (työkuvat tai työohjeet). Nämä ovat myös kollektiivista tietoa ja yleensä organisaation omistamia.

Käsitteellistetyn tiedon siirtäminen ja omaksuminen riippuu vastaanottajan käsitteelli-sistä taidoista ja kognitiivisista kyvyistä, joita voi myös omaksua tietyn asiantuntijuuden tai kokemuksen kautta. Edellytyksenä siirrettävyydelle on, että molemmilla osapuolilla on samanlaiset taidot ja kyvyt – esimerkiksi koulutus ja/tai kokemus. Käsitteellinen tie-to on yksilöllistä, mutta se voi olla myös kollektiivista yhteisten tulkintie-tojen kautta, jol-loin siihen liittyy myös osin kulttuurisia elementtejä. Tällainen yhteinen tulkinta riippuu yhteisistä merkitysrakenteista, joita yhteistyön eri osapuolilla on esimerkiksi yhteistyön tavoitteista ja toimintaperiaatteista.

Toiminnallistettu tieto sen sijaan sisältää sellaisia elementtejä, joita on vaikea siirtää yh-teistyötoimijoiden välillä, koska se on yksilöllistä, hiljaista ja yleensä vahvasti konteks-tiinsa sidottua toimintaorientoitunutta kompetenssia. Tällainen tieto on erityisesti eri-laisten toimintakäytäntöjen osaamista - siis taitotietoa. Se perustuu yksilön henkilökoh-taiseen tulkintaan vuorovaikutustilanteissa ja johtaa asiantuntemuksen kehittymiseen;

sitä voidaan ymmärtää Deweyn ”learningbydoing” sekä ”habitwayofdoing” -käsitteillä. Myös toiminnallistettua tietoa voidaan muuntaa kulttuuriseksi tiedoksi,

jol-loin siitä tulee kollektiivista. Toiminnallistettu tieto on kuitenkin ensin muunnettava kä-sitteelliseksi (kommunikoitavaksi) yhteisen tulkinnan muodostamiseksi.

Organisaatioon on sisäistyneenä myös ankkuroitua tietoa. Osa ankkuroidusta tiedosta, kuten esimerkiksi erilaisten prosessien suorittamiseen liittyvät roolit tai normit, saattaa olla vaikeasti siirrettävissä, koska siinä on sisäistyneenä sellaista yksilöllisen kokemuk-sen kautta hankittua hiljaista tietoa, jota on vaikea ilmaista eksplisiittisesti. Lisäksi ank-kuroitu tieto on usein hyvin suhdespesifiä ja hajautunutta koko organisaatioon. Voidaan siis päätellä, että vain eksplisiittisesti ilmaistavissa oleva ankkuroitu tieto (esimerkiksi tuotantoteknologiaan sisäistynyttä tietoa tehokkaista menetelmistä) on siirrettävissä toimijoiden välillä. Tuotteen tai tuotantoteknologian ominaisuuksien ymmärtäminen ja omaksuminen riippuu teknisestä osaamisesta, joka on asiantuntijoiden hallinnassa, jol-loin tällaisen siirtäminen vaatii samanlaisen asiantuntemuksen vastaanottavalta osapuo-lelta. Sen sijaan rooleihin ja rutiineihin liittyvä tieto on toiminnallistetun tiedon muun-tumisena kulttuurisen tiedon kautta ankkuroitunut organisaatioon, joten sellaisen siirtä-minen vaatii hyvin läheistä vuorovaikutusta. Tällaisen tiedon kehittymisprosessikin on pitkä, joten sitä on vaikea eri toimijoiden välillä kehittää muuten kuin hyvin säännölli-sessä ja pitkäaikaisessa kumppanuudessa. On myös muistettava, että tällainen tieto to-dennäköisesti liittyy yrityksen ydinosaamiseen tai on ainakin sellaisen muodostumisessa merkityksellinen.

On siis tärkeää huomioida, että erilaisten tiedon lajien jakaminen ja vastaanottaminen ovat kontekstuaalisia, mutta eriasteisesti kontekstiherkkiä. Lisäksi voidaan oppimiseen liittyen todeta, että kooditettu ja käsitteellistetty tieto tuottaa ensisijaisesti kognitiivisen muutoksen, ja toiminnallistettu ja ankkuroitu tieto saavat todennäköisesti aikaan ensin käytöksellisen muutoksen. Ne siis liittyvät myös luvussa 2 esitettyihin kahteen oppimi-sen malliin: pragmaattis-kognitiiviseen ja pragmaattis-empiristiseen oppimiseen ja niistä esitettyihin tiedon vastaanottamisen ja jakamisen malleihin.

Edellä esitetystä johdetaan seuraavassa erilaisia päätelmiä yhteistyön muotoon sekä osaamisen ja tiedon lajeihin liittyen:

(1) Sellaiset tuotteet, palvelut tai toiminnot, joiden ulkoistaminen on mahdollista jaka-malla tietoa kirjallisina dokumentteina eli kooditettuna tietona, ovat helposti ulkoistetta-vissa. Tällaisiin liittyvä tieto on usein myös sellaista, että se on helposti saatavissa markkinoilta. Näin tällaista tietoa sisältävät tuotteet ja palvelut on mahdollista ulkoistaa kilpailuttamalla huomioimalla kuitenkin toimittajan tietämyksen taso ja tuotteen tai pal-velun saatavuus markkinoilla.

(2) Sellaiset tuotteet, palvelut tai toiminnot, joiden ulkoistaminen on mahdollista jaka-malla sekä kooditettua että käsitteellistettyä tietoa, voidaan ulkoistaa sopimustoimitta-jalle, joka on valittu tarvittavan asiantuntijuuden perusteella. Asiantuntijuus tarkoittaa tässä toimittajan kykyä ymmärtää ja omaksua jaettua tietoa, sekä samanlaisia merkitys-rakenteita jakajan ja vastaanottajan välillä. Toimittajan asiantuntijuus liittyy tällöin eri-tyisesti tekniseen osaamiseen sekä prosessiosaamiseen, jotka liittyvät toimintaperiaat-teiden ymmärtämiseen. Nämä kehittyvät sekä muodollisella koulutuksella että koke-musperäisesti.

(3) Sellaiset tuotteet, palvelut tai toiminnot, joiden ulkoistaminen mahdollistuu jakamal-la toiminnallistettua tietoa, vaatii erityisesti toiminnallistetun tiedon osalta yksilöiden välistä läheistä vuorovaikutusta. Yhteistyön hallinnointi vaatii läheisiä toimittajasuhtei-ta, joissa yksilöiden toiminnallistettu tieto siirtyy kahdenvälisissä sosiaalisissa suhteissa osapuolelta toiselle. Tämä mahdollistaa myös hyvin strategisen tiedon siirtymisen, jol-loin jakaja on alttiina tiedon väärinkäyttöön, esimerkiksi tiedon siirtymiselle kilpailijoil-le. Tällaisessa tilanteessa yhteistyössä tulee olla toimittajan käyttäytymistä ohjaavia normeja. Tällainen yhteistyön muoto on erityisesti etuoikeutettu toimija, jolla on vahvat sosiaaliset siteet asiakasyritykseen.

(4) Sellaiset tuotteet, palvelut tai toiminnot, joiden ulkoistaminen mahdollistuu jakamal-la sekä toiminnallistettua että ankkuroitua tietoa, jotka ovat sisäistyneenä yrityksen omaksi ydinosaamiseksi. Sellaisten ulkoistaminen vaatii aina hyvin läheistä ja luotta-muksellista suhdetta toimijoiden välillä. Tällaisen tiedon omaksuminen vaatii asiantun-tijuutta, mutta vaatii myös uudenlaisen tiedon yhteisen tulkinnan muodostamista. Ank-kuroidun tiedon jakaminen vaatii myös hyvin säännöllistä ja pitkäaikaista kumppanuut-ta. Tällainen voidaan ulkoistaa ainoastaan strategisille kumppaneille.

Nämä päätelmät auttavat myös ymmärtämään sitä, että eri tiedon lajit luovat erilaisia tietoympäristöjä ja vaativat erilaista johtamista. Ståhlen ja Grönroosin (1999: 69–71) mielestä organisaatio on nähtävä kolmiulotteisena järjestelmänä, jossa sen mekanistisel-la, orgaanisella ja dynaamisella (kaoottisella) luonteella on oma tehtävänsä kilpailuky-vyn tuottamisessa.

Aivan samoin voimme kuvata yritystenvälistä yhteistyösuhdetta. Sekin nähdään organi-soitumisen ja institutionaliorgani-soitumisen muotona, jossa voidaan tunnistaa erilaisia järjes-telmiä (sekä taloudellis-toiminnallisia että sosiaalisia) ja niiden muodostamia erilaisia tietoympäristöjä.

4.2.2 Yritystenvälinen yhteistyösuhde tietoympäristöinä

Kunkin osapuolen toimintaa yhteistyössä säädellään johtamisjärjestelmän sekä raken-teiden eli organisoitumisen ja institutionalisoitumisen kautta. Erilainen organisoitumi-nen synnyttää erilaisia tietoympäristöjä, joilla on omat lainalaisuutensa, rajoitteensa ja mahdollisuutensa. Nylander, Ståhle ja Nenonen (2003) esittävät, että on olemassa kol-menlaisia tietoympäristöjä: mekaanisia, orgaanisia tai dynaamisia. Jokainen näistä ym-päristöistä on erikoistunut käsittelemään tietoa eri tavalla Jokaisessa myös tiedon omi-naisuudet vaikuttavat siihen, millä tavoilla tietoa käsitellään: hankitaan, jaetaan, tulki-taan ja omaksutulki-taan. Organisaatioiden mieltäminen tietoympäristöinä lähtee kontingens-siteoreetikkojen (mm. Lawrence & Lorch 1967, 1986) ajattelusta organisaatioista avoi-mina järjestelminä, jotka mukautuvat ympäristöönsä.

Nylanderin ym. (2003; ks. myös Ståhle & Grönroos 1999) mukaan mekaanisessa ympä-ristössä tieto otetaan annettuna ja siellä vahvistetaan vain staattisia olemassa olevia ru-tiineja. Tieto, jota tässä ympäristössä käytetään ja arvostetaan, on tarkasti dokumentoi-tua, kirjattua tai koodattua. Tavoitteena on saada tieto sovellettua nopeasti, sen on oltava mahdollisimman yksiselitteistä ilman moninaisten tulkintojen mahdollisuutta. Mekaani-seen tietoympäristöön liittyvät selkeät informaatiovirrat sekä kodifioitu tietovaranto.

Mekaanista, data-informaatiokeskeistä tiedonkäsitystä tukevat myös ennalta määrätyt toiminnan periaatteet. Johtaminen on jälkikäteen seuraamista tai ilmeisten virheiden

korjaamista. Säännöt ja normit toimivat tällaisessa tietoympäristössä valvonnan välinei-nä. Tiedonkäsityskin on yksiulotteinen: toiminta on tai ei ole normien mukaista.

Yritystenvälisessä yhteistyössä erityisesti kilpailutettaviin toimittajiin vaihdantasuhde muodostuu pääasiallisesti tällaiseksi mekaaniseksi tietoympäristöksi. Koordinointime-netelmänä korostuu standardointi. Tieto on kooditettua ja tarkkaa ilman tukinnanvarai-suutta (esimerkiksi tiedot määrästä ja hinnasta, toimitustavasta ja -ajasta). Tarve oppi-miselle nousee toimittajan teknisestä osaamisesta tuottaa toimite spesifikaatioiden mu-kaisesti ja tiedon jakaminen rajoittuu vain sellaiseen tietoon, joka on toiselle osapuolelle tarpeen, jotta se kykenee selviytymään tehtävästään. Mekaanisessa tietoympäristössä tietointensiivisyys tarkoittaa, että eksplisiittinen, strukturoitu tieto kumuloituu jatkuvas-ti, sekä sitä, että tieto toimii kiistattomana toimintaa ohjaavana tekijänä.

Toinen organisoitumisen muoto Nylanderin ym. (2003) mukaan on sopeutuva eli orgaa-ninen tietoympäristö. Se sopii heidän mielestään maltillisesti muuttuvaan toimintaympä-ristöön. Orgaanisuus perustuu joustaviin prosesseihin, projekteihin ja itseohjautuviin tii-meihin sekä valtuuttaviin ja osallistaviin johtamiskäytäntöihin. Orgaanisessa tietoympä-ristössä tietointensiivisyys tarkoittaa, että käytössä ovat sekä strukturoitu että ei-strukturoitu tietovaranto (explicit/tacit) ja että se on vapaasti käytettävissä. Tietointen-siivisyys vaatii eksplisiittisen tiedon hallitsemisen lisäksi joskus myös piilevän, koke-muksellisen (pragmaattisen) tiedon (toiminnallistettua ja ankkuroitua tietoa) käsittelyä.

Tästä johtuen orgaaninen tietoympäristön rakentuu monenlaisiin yhteistyösuhteisiin riippuen juuri tästä tietointensiivisyydestä. Tästä syystä erityisesti kontekstuaaliset teki-jät vaikuttavat siihen merkittävästi. Toisin sanoen kontekstin asettamat tarpeet tiedon jakamiselle ja toisaalta kontekstin tarjoamat mahdollisuudet tai esteet jakamiselle vai-kuttavat siihen, minkä lajista tietoa voidaan jakaa ja miten toimintaa koordinoidaan.

Ei-kopioitavissa oleva asiantuntemus ja tilannekohtainen tieto, sen jakaminen ja proses-sointi sekä soveltaminen käytäntöön vaativat sosiaalisia rakenteita ja selkeästi ilmaistuja normeja, jotka tukevat vuorovaikutusta. Toisaalta kun jaettava tieto on kooditettua ja käsitteellistettyä, mutta ei sisällä merkittävästi toiminnallistettua tietoa, voi sosiaalisen vuorovaikutuksen korvata tai se korvautuu toimintaa koordinoivalla mekanismilla –

suoralla ohjauksella. Tämä ei tarkoita sitä, etteikö tuotteen tai palvelun tuottaminen si-nällään sisältäisi toiminnallistettua tietoa, vaan sitä, että tällaista tietoa ei ole tarkoituk-sena jakaa osapuolten välillä. Orgaaninen tietoympäristö voi näin esiintyä jokaisessa kolmessa (muut kuin edellä mainitut kilpailutettavat) määritellyssä yhteistyön muodos-sa. Konteksti, toisin sanoen yhteistyön taloudellis-toiminnallinen merkittävyys ja suh-teen sosiaalinen intensiteetti, määrittää sen, mitä tiedon lajia käsitellään, miten sitä koordinoidaan ja minkälaisia rakenteita se vaatii siirtyäkseen ja muuntuakseen.

Kun kyseessä on sopimuksellinen toimittaja, on suhteessa mahdollista jakaa sekä koodi-tettua että käsitteellistettyä tietoa, mutta ei juurikaan muita tiedon lajeja, koska toimijoi-den (yksilöitoimijoi-den) välisiä sosiaalisia vuorovaikutteisia suhteita ei ole. Tällaista yhteistyötä koordinoidaan osaksi standardein ja osaksi suoralla ohjauksella ja tietoa siirretään pää-asiallisesti virallisen kommunikoinnin kautta.

Etuoikeutetulla toimittajalla on vahvat sosiaaliset siteet asiakasyritykseen, vaikka sen taloudellis-toiminnallinen merkitys ei ole (vielä) kovin suuri. Tästä johtuen etuoikeute-tun toimittajan ja asiakkaan toimijoiden välinen läheinen sosiaalinen vuorovaikutus mahdollistaa kooditetun ja käsitteellistetyn tiedon ohella myös toiminnallistetun tiedon jakamisen. Suhteessa kehittyneet sosiaaliset normit (vastavuoroisuus ja emotionaalinen luottamus) tukevat vuorovaikutusta ja toimivat yhteistyön koordinoinnin mekanismina.

Strateginen kumppani on taloudellis-toiminnallisesti merkittävä, mutta sillä on myös sekä heikkoja että vahvoja sosiaalisia siteitä asiakasyritykseen. Nämä mahdollistavat kaikenlaisen tiedon jakamisen. Strategisen kumppanin merkitys saa aikaan sen, että toimintaa ohjataan sekä standardein ja suoralla ohjauksella että sosiaalisin normein. So-siaaliset normit ohjaavat kuitenkin vain joidenkin henkilöiden käyttäytymistä, joten stra-tegisen kumppanin tapauksessa tietoympäristö riippuu näiden henkilöiden asemasta ja roolista yhteistyösuhteessa. Tästä syystä strategisen kumppanin tapauksessa voi tieto-ympäristö muodostua myös dynaamiseksi.

Nylanderin ym. (2003) mukaan dynaaminen organisoituminen perustuu verkostoitumi-seen, jatkuvaan – radikaaliinkin – uudistumiseen sekä luottamuksellisiin

kumppanuus-suhteisiin monen eri alan osaamisen solmukohdissa. Dynaaminen ympäristö perustuu paitsi verkostomaiseen rakenteeseen, myös luottamuksellisiin suhteisiin, informaation runsauteen, ristiriitoihin sekä ns. potentiaalisen tiedon tunnistamiseen ja käsittelyyn ku-ten esimerkiksi heikkojen signaalien havaitsemiseen, vahvistamiseen ja jalostamiseen.

Dynaaminen tieto- ja toimintaympäristö rakentuu sinne, missä asiantuntijoilla on paljon vapautta kommunikoida, ja tietotulvaa osataan käsitellä. Tämä tarkoittaa korkeatasoisia sosiaalisia ja teknisiä valmiuksia. Dynaamisessa tietoympäristössä tietointensiivisyys tarkoittaa, että tiedon kriteerit ovat avoimia, ja että tiedoksi tulkittuja uskomuksia kye-tään mitätöimään ja uutta tietoa kiteyttämään jatkuvasti avoimessa tulkintaprosessissa.

Dynaaminen tietoympäristö on äärimmäisen kompleksinen, sitä on vaikea kontrolloida;

työntekijöillä on paljon itsenäisyyttä ja asiantuntijavaltaa; muutokset ovat nopeita ja hei-lahtelut suuria. Tietoa osataan käsitellä tehokkaasti sen kaikissa muodoissa (Nylander ym. 2003). Tällöin kyse ei ole ainoastaan koodatusta, käsitteellisestä tai toiminnalliste-tusta tiedosta, vaan myös toiminnallistetun tiedon hyödyntämisestä. Tämä riippuu joh-tamisen kompetenssista – kuinka organisaation johto kykenee hyödyntämään yksilölli-sen toiminnallistetun tiedon organisaation hyödyksi ja toisaalta ankkuroimaan sitä orga-nisaatioon. Tällainen tietoympäristö on mahdollista silloin, kun kahdenvälisessä suh-teessa on kyse strategisesta kumppanuudesta, jolloin molemmissa organisaatioissa kye-tään kehittämään yhdessä ja erikseen uusia innovatiivisia ratkaisuja markkinoiden muut-tuviin vaatimuksiin. Se, muodostuuko strateginen kumppanuus orgaaniseksi vai dynaa-miseksi tietoympäristöksi, riippuu siitä, kuinka suuri tarve jatkuvalle uudistumiselle on ja toisaalta, kuinka läheisesti kummassakin organisaatiossa työskentelevät yksilöt ja or-ganisaatiotasot voivat toimia keskenään läheisessä sosiaalisessa vuorovaikutuksessa.

Tämä puolestaan riippuu siitä, miten yhteistyötä koordinoidaan.

Jos strateginen kumppanuus perustuu yksilöiden toiminnallistettuun tietoon, mutta yksi-löt eivät ole keskenään läheisessä kasvoista - kasvoihin vuorovaikutuksessa, vaan toi-mintaa ohjataan enemmänkin suoralla ohjauksella, muodostuu strateginen kumppanuus pääosin orgaaniseksi tietoympäristöksi. Toisaalta jos yksilöllinen toiminnallistettu tieto pyritään saamaan eri organisaatioissa työskentelevien työparien yhteiseksi tiedoksi, käy-tetään koordinointimekanismina ennemminkin vastavuoroista yhteensovittamista ja

so-siaalista vuorovaikutusta, joka sallii vapaan kommunikoinnin eri organisaatioiden, or-ganisaatiotasojen ja yksilöiden välillä. Tällöin strateginen kumppanuus on luonteeltaan dynaaminen tietoympäristö. On kuitenkin huomioitava, että nämä voivat esiintyä myös samanaikaisesti. Tilanteet ja kontekstit määrittävät sitä, muodostuuko tietoympäristö or-gaaniseksi vai dynaamiseksi.