While cataloguing is nationally well under control in the Finnish research libraries there remains much to desire concerning the content analysis and description. Besides the library professionals the content description is be-ing done by authors, publishers, and even readers of the documents. Al-though the process of content description can and usually does include relat-ing the document under scrutiny to some others, this creatrelat-ing of relation-ships is especially the task of library professionals. By doing this they make the document a part of a library collection and catalogue. In the mission of a library there is always the aspect of organizing knowledge for the benefit of its users. This task is by no means without problems, because of the non-use and also the quality of the library catalogues.
In this paper different kinds of content descriptors are being mapped and looked into from the point of view of the information users. Special atten-tion is given to the union catalogues of the libraries. As examples are used the Finnish union catalogues LINDA (monographs and serials), which are being compared with some European databases.
The possibilities of using interactivity as a remedy to some problems of the library catalogues is looked into and some suggestions of how interactivity should be organized are given.
Avainsanat: sisällönkuvailu, interaktiivisuus, kirjastoluettelot
1 Lähtökohdat
Kirjasto 2.0:n katsotaan yleisesti muuttavan kirjastojen toimintaa entistä vuoro-vaikutuksellisempaan suuntaan. Tässä alustavassa selvityksessä pohditaan, mitä vuorovaikutteisuus voisi merkitä dokumenttien sisällönkuvailun tuottamisessa.
Sisällönkuvailulla tarkoitetaan tässä sellaisen informaation tuottamista, joka ker-too, millaisia asioita tai ilmiöitä kuvailtavassa dokumentissa käsitellään. Sisällön-kuvailu voi myös merkitä sellaisten järjestelmien käyttöä, joilla sisällöltään sa-mankaltaisia dokumentteja kootaan yhteen eri tarkoituksia varten, esimerkiksi kirjastojen luetteloihin. Kirjastojen perinteisen sisällönkuvailutyön rinnalla
mieti-tään, miten dokumentteihin tai niitä koskeviin verkko- ja muihin lähteisiin tallen-nettu sisällönkuvailu, kuten teosta koskevat arvioinnit ja esittelyt, palvelisivat tiedonhakijaa. Kaikki kuvailujärjestelmät edustavat dokumenttien sisältöä vain osittain järjestelmien ja niiden käyttäjien omien rajoitusten mukaisesti. Dokumen-tin sisällön kattaa täydellisesti vain dokumentti itse.
Sisällönkuvailu voidaan jakaa dokumenttilähtöiseen, tieteellisen heimon1 tuotta-maan tai asiakaslähtöiseen: Dokumenttilähtöinen sisällönkuvailu on periaatteessa objektiivista ja yhtenäistä sekä vaihdettavaa ja kumuloituvaa. Se sopii suurille yleiskirjastoille ja yhteisluetteloihin. Tieteellisen heimon tuottama tai sille tarkoi-tettu sisällönkuvailu on yhtenäistä heimokohtaisesti. Se on räätälöity heimon kon-ventioiden ja tarpeiden mukaan, hyödynnettävissä kansainvälisesti alan edustajien kesken ja se kumuloituu alan sisäisesti. Kirjastoissa sitä edustavat jossakin määrin erikoiskirjastojen luettelot ja saman alan yhteisluettelot. Asiakaslähtöinen sisäl-lönkuvailu ymmärretään kirjastoissa yleensä oman asiakaskunnan keskivertoedus-tajille ja/tai tiettyjen asiakasroolien keskivertoeduskeskivertoedus-tajille suunnatuksi, mutta kir-jaston tuottamaksi sisällönkuvailuksi. Se ei siten ole lähtökohtaisesti objektiivista eikä kovin yhtenäistäkään, vaikka käytettäisiin yhteisiä tesauruksia. Näkökulma tuo periaatteessa lisäarvoa yhteisluetteloihin, koska tietoon pääsee kiinni useam-malla tavalla. Varsinaisesti asiakaslähtöinen sisällönkuvailu on kuitenkin asiak-kaiden itse vuorovaikutteisesti tuottamaa.
Sisällönkuvailun eri ulottuvuuksia on esitetty kuviossa 1. Sisällönkuvailun tuotta-jina tarkastellaan tässä artikkelissa dokumentin tekijöitä ja julkaisijoita, informaa-tioalan ammattilaisia sekä dokumentin vastaanottajaa lukijana, arvostelijana tai kommentoijana. Tiedonhaun funktio liittyy tekijään dokumentin syntyä edeltäväs-sä vaiheessa ja vastaanottajaan valmiin dokumentin käyttäjänä. Tiedonhaun väli-neitä taas ovat erilaiset luettelot, portaalit, hakukoneet ja verkkokirjakaupat sekä vastaavat palvelut.
Dokumentin tekijä ja vastaanottaja käyttävät sisällönkuvailussaan yleensä vapaata tekstiä. Sen sijaan informaatioalan ammattilaisten laatimalle sisällönkuvailulle on ominaista kontrolloitujen asiasanastojen tai vakiintuneiden luokitusten käyttö.
Asiasanat ovat asiakkaiden suosimia, ja trendi kirjastoissa on ongelmista huoli-matta ollut niiden suuntaan ja pois luokituksista.
1 Heimo tarkoittaa tässä epämuodollista, muiltakin toimintatavoiltaan kuin tiedonhaku, -han-kinta ja -tuottamistavoiltaan yhtenäistä tutkijaryhmää, joka voi olla tieteenalan sisäinen tai tie-teenalojen välinen.
Kuvio 1. Sisällönkuvailun ulottuvuuksia
Empiirisessä osassa käsitellään sisällönkuvailun nykytilaa kirjastoluetteloissa.
Suomen tieteellisten kirjastojen Linda-yhteistietokantaa tuotetaan vuorovaikutuk-sessa osallistuvien kirjastojen kesken: sisällönkuvailijat näkevät ne kuvailut, jotka on laadittu samaan dokumenttiin toisessa suomalaisessa kirjastossa tai jotka on poimittu dokumentin bibliografisten tietojen ohella suoraan esimerkiksi amerik-kalaisista tietokannoista. Sen sijaan muiden dokumenttiin liittyvien toimijoiden tekemien sisällönanalyysien vaikutus kirjastoluetteloihin lienee vähäinen. Esitte-lyitä ja muita sisällön analyysejä on löydettävissä esimerkiksi verkkokirjakaupois-ta ja muisverkkokirjakaupois-ta Internet-lähteistä.
2 Tiedonhakijat
Olennaisia kysymyksiä siinä, miten dokumenttiin tallennettu sisällönkuvailu, te-osta koskevat arvioinnit ja esittelyt sekä kirjastojen tarjoama sisällönkuvailu pal-velevat tiedonhakijaa ovat: mitä tiedonhakija tarvitsee ja mistä ja miten hän hakee
tietoa. Sisällönkuvailun tuottajan ja tiedon tarvitsijan kohtaamisessa ovat läsnä molempien tarkoitteet, motiivit, taustaoletukset ja asiantuntemus.
Sisällönkuvailun osuudesta tiedonhankinnassa tiedetään vähän, mutta tiedontar-peita sen sijaan on tutkittu paljonkin sekä luomalla yleisiä malleja että tutkimalla erilaisten ryhmien tai ammattien edustajien tiedonhankintakäyttäytymistä (mm.
Laaksonen 2000; Heinström 2002; Lönnqvist 2003; Huvila 2006; Chowdhury 2007: 216–222). Tiedetään myös, että tiedontarvitsija hakee tietoa ensisijaisesti niistä lähteistä, jotka hän tuntee ja jotka ovat helposti saatavilla (ks. mm. Savolai-sen (2007) kehitelmä Sonnenwaldin information horizont -käsitteestä). Sen vuok-si evuok-simerkikvuok-si opiskelijat käyttävät enemmän kirjastojen luetteloita kuin kansalai-set yleensä, mutta hekin aloittavat useimmiten tiedon etsinnän hakukoneiden avulla (College Students´ Perceptions of Libraries and Information Resources 2006: 1–7).
Tämä on haaste kirjastoille, koska sisällönkuvailulla on huomattavaa merkitystä tiedon löytymiselle. Kirjastoilla on nettiaineistoissa jo sinänsä kilpailija, mutta kirjastoon ei myöskään nykyisin tarvitse tulla fyysisesti käyttämään suurta osaa sen omista aineistoista. Selailu (browsing) on mahdollista paitsi kirjaston avohyl-lyillä, myös verkossa. Hakukoneiden käyttö on sekin enemmän sukua selailulle kuin kirjastoluetteloiden käytölle. Sisällönkuvailun kehittämiseksi ja kirjastoluet-teloiden käytettävyyden ja myös houkuttelevuuden lisäämiseksi on esitetty niiden vuorovaikutteisuuden lisäämistä.