Uusin lokalisointi-termin merkitys on sen ottaminen käyttöön muilla kääntämisen alueilla. Yksi Viestinnän tutkimuksen päivien työryhmistä oli nimeltään ”EU viestii – kuuleeko kansa?”. Työryhmän esitelmissä ja keskusteluissa termi esiintyi tässä, eri alalle lainatussa merkityksessään, tarkoittamassa viestin muokkaamista kohdeyleisölle sopivaksi, esimerkkinä Euroopan komission Brysselissä laadittu-jen lehdistötiedotteiden muokkaaminen kuhunkin EU-maahan ja sen kulttuuriin paremmin sopiviksi.
Lokalisointi-käsitteen käytön laajentaminen myös EU-yhteyteen toimii kyllä, sillä myös EU:ta voidaan pitää eräänlaisena esimerkkinä internationalisoidusta
ympä-ristöstä. Vaikka sen toimintamalleissa on alun perin kaikuja perustajajäsenten lainsäädännöstä, sillä on omat erityiset toimielimensä, jotka eivät suoraan vastaa minkään jäsenvaltion elimiä. Erityisesti Euroopan komissio on määritelty jäsen-valtioista riippumattomaksi toimielimeksi, jonka ”tehtävänä on edustaa ja ajaa koko EU:n etua” (Näin Euroopan unioni toimii 2006: 20). EU:n virallisiksi kielik-si on määritelty kaikkien jäsenvaltioiden viralliset kielet, ja asetukset ja muut yleisesti sovellettavat säädökset laaditaan näillä kielillä (Neuvoston asetus nro 1, 1958). Näin siis mikään yksittäinen kieli tai kulttuuri ei ole ”lainvoimaisempi”
kuin jokin toinen, vaan kaikki ovat keskenään samanvertaisia. Tämä on hyvin lähellä internationalisoinnin luvussa 2.1 esitettyä ”kulttuurisesti mahdollisimman neutraalin” määritelmää. Tietty neutraalius näkyy jopa komission virkamiesten esiintymisessä: esimerkiksi komission käännöstoimen pääosaston suomalaissyn-tyinen pääjohtaja Karl-Johan Lönnroth käytti taannoin Suomessa pitämässään esitelmässä komissiosta puhuessaan pronominia ”me” ja suomalaisista puhues-saan pronominia ”te” (Lönnroth 2007).
Toinenkin yhteys EU-kääntämisellä on lokalisointiin kääntämisen alana (ks. luku 4): niin tietokoneohjelmien, matkapuhelinten kuin EU-lainsäädännönkään yhtey-dessä kääntäjän nimi ei ole näkyvissä. Tekijänoikeus niin lähtötekstiin kuin sen käännökseen on tekstin julkaisijalla. Kummassakaan yhteydessä ei usein myös-kään puhuta lähtötekstistä ja tuloteksteistä tai myös-käännöksistä, vaan kieliversioista (tietokoneohjelmat) tai toisinnoista (EU-lainsäädäntö). Mistään ei myöskään näy, mikä lähtökieli on ollut.
Käännöstieteen termein lokalisointia voikin EU-lokalisoinnissa tarkoitetussa mer-kityksessä pitää käännösstrategiana. Kääntämisen opetussanastossa käännösstra-tegia määritellään seuraavasti:
käännöksen toteuttamiseen tähtäävä yhtenäinen toimintasuunnitelma, jonka kääntäjä valitsee kussakin käännöstilanteessa sen perusteella, millaiseen käännökseen hän pyrkii. -- Käännösstrategia tarkoittaa kääntäjän yleistä suhtautumista koko käännettävään tekstiin. (Delisle, Lee-Jahnke & Cormier 2001)
Esimerkkinä käännöstilanteen mukaan valitusta strategiasta Delisle, Lee-Jahnke ja Cormier (2001) mainitsevat käännöksen adaptoimisen kohdeyleisölle. Juuri kohdeyleisölle adaptoimisesta on kyse EU-lokalisoinnissa.
Lokalisointia voidaan myös käännöstieteilijä Lawrence Venutin (1995) termein pitää esimerkkinä kotouttavasta käännösstrategiasta (engl. domestication). Ky-seessä on siis eri asia kuin edellä mainittu, lokalisoinnin suomenkielisenä terminä
käytetty kotoistus. Termi ’kotouttava’ on johdettu verbistä kotouttaa, jolla tarkoi-tetaan maahanmuuttajien sopeuttamisesta uuteen yhteiskuntaan.
6 Yhteenveto
Edellä esitettyjen esimerkkien valossa lokalisointi-termillä voidaan siis tarkoittaa tuotteen globalisointiprosessin osaa, omaa teollisuudenalaansa, erikoisalan kään-tämistä tai käännösstrategiaa. Se voidaan nähdä jopa vastakkaisissa merkityksis-sä: informaatioteollisuuden näkökulmasta lokalisointi on prosessi, joka sisältää kääntämisen, kun taas käännöstieteen näkökulmasta kääntäminen on toimintaa, jonka yksi alalaji on lokalisointi. Voidaan siis toisaalta sanoa, että kääntäminen on osa lokalisointia ja toisaalta, että lokalisointi on osa kääntämistä.
Kääntämisen näkeminen mekaaniseksi mutta ”valitettavasti välttämättömäksi”
osaksi sitä ”paljon tärkeämpää” lokalisointiprosessia kertoo muiden kuin kääntä-misen ammattilaisten maallikkokäsityksistä: kuka tahansa, joka osaa kahta kieltä, osaa myös kääntää. Käsitys on virheellinen, mutta ymmärrettävä siksi, että kieltä käyttävät kaikki, ja useimmat myös osaavat jotain vierasta kieltä. Siksi kääntämis-tä ei miellekääntämis-tä erikoisosaamisen alueeksi samoin kuin vaikkapa lääkärin tai juristin taitoja. Maallikoidenkin kokemukset esimerkiksi epäkelvoista käyttöohjeista kui-tenkin osoittavat, että kääntämiseenkin vaaditaan ammattitaitoa.
On normaalia, että samoilla termeillä on eri sisältöjä, erityisesti kun on kyse eri elämänaloista. Tieteessä voidaan käyttää samaa termiä samallakin alalla eri mer-kityksissä. Tärkeintä molemmissa tapauksissa on kuitenkin määritellä käytettyjen termien merkitykset sekä havaita tilanteet, joissa sama termi tarkoittaakin eri asi-aa eri puhujien puheessa.
Lähteet
Oxford Reference Online (2004). Localization. A Dictionary of Computing. Ox-ford University Press. [Siteerattu: 27.1.2008]. Saatavissa: http://www.ox-fordreference.com/views/ENTRY.html?subview=Main&entry=t11.e2963.
Beninatto, R. & DePalma, D. A. (2005). Ranking of Top 20 Translation Compa-nies. [Siteerattu: 23.10.2007]. Saatavissa: http://commonsenseadvisory.com/
members/res_cgi.php/050701_QT_top_20.php.
Brooks, D. (2000). What Price Globalization? Managing Costs at Microsoft.
(Teoksessa: Translating into Success. Cutting-edge Strategies for Going Multilin-gual in a Global Age. Toim. Robert C. Sprung. Amsterdam, Philadelphia: John Benjamins. 43–57).
COSS (2008). Kotoistus. [Siteerattu: 27.1.2008]. Saatavissa: http://www.coss.fi/
web/coss/developers/localization.
Delisle, J., Lee-Jahnke, H. & Cormier, M. (toim.) (2001). Kääntämisen opetus-sanasto. Suom. Riina Kosunen & Susanne Väisänen. Turku: Turun yliopisto. [Si-teerattu: 27.1.2008]. Saatavissa: http://vanha.hum.utu.fi/centra/pedaterm/.
Esselink, B. (2006). The Evolution of Localization. (Teoksessa: Translation Technology and its Teaching (with much mention of localization). Toim. Antony Pym, Alexander Perekrestenko & Bram Starink. Tarragona: Intercultural Studies Grousp. 22–29). [Siteerattu: 3.2.2008]. Saatavissa: http://isg.urv.es/publicity/
isg/publications/technology_2006/index.htm.
LISA (2008). Frequently Asked Questions about LISA and the Localization In-dustry. [Siteerattu: 27.1.2008]. Saatavissa: http://www.lisa.org/info/faqs.html.
Lönnroth, K.-J. (2007). Euroopan Unionin monikielisyys-strategia. Esitelmä KITES-symposiumissa, 25.10.2007, Kouvola.
Neuvoston asetus N:o 1 (1958). Asetus Euroopan talousyhteisössä käytettäviä kieliä koskevista järjestelyistä. [Siteerattu: 3.2.2008]. Saatavissa: http://eur-lex.europa.eu/LexUriServ/LexUriServ.do?uri=CELEX:31958R0001:FI:HTML.
Nieminen, L. (1994). Maniement d’un logiciel de traitement de texte et ses deux traductions. Turun yliopisto. Kääntäjänkoulutuslaitos. Pro gradu -työ.
Näin Euroopan unioni toimii (2006). Opas unionin toimielimiin. Luxemburg: Eu-roopan yhteisöt. [Siteerattu: 3.2.2008]. Saatavissa: http://ec.europa.eu/publica-tions/booklets/eu_glance/53/index_fi.htm.
Schäler, R. (2004). The three pillars of localisation. (Teoksessa: Jahrestagung 2004 in Wiesbaden. European Information Development konferenssin julkaisu.
59–61).
Tommola, J. (2003). Muoto ja merkitys kääntämisessä ja tulkkauksessa. (Teok-sessa: Kieli ja kulttuuri kääntäjän työvälineinä. Toim. Jorma Tommola. Turun yliopisto: Englannin kielen kääntäminen ja tulkkaus. 9–24).
Venuti, L. (1995). The Translator’s Invisibility: A History of Translation. London
& New York: Routledge.