The article describes editorials of business newspapers on the level of rhe-torical structure. The method of analysis is based on argumentation analy-sis, the model of orbital structure developed in Appraisal Theory and the rhetorical structure theory. The results indicate that the satellites of causes and effects are common in editorials as a genre, and therefore it can be claimed that one function on this level is explaining. The function meets the views of editorial writers of the genre; they also claim that one purpose of the genre is explaining. It seems to be possible that appearance of the edito-rials on the rhetorical structure level might have a connection to the writer's way of describing the communicative purposes of the genre. However, this meeting is not seen as a causal linkage, but rather as a finding worth consid-ering.
Keywords: editorials, business newspapers, genre, explaining, orbital struc-ture, rhetorical structure
1 Johdanto
Taloussanomalehtien pääkirjoitukset ovat tekstejä, joilla rakennetaan pääkirjoitus-toimittajan ja lukijan välistä sosiaalista vuorovaikutusta (ks. lähtökohdasta Fair-clough 1992: 7882; Pietilä & Sondermann 1994: 22). Tästä syystä myös tekstejä voi lähestyä kysyen, miten sosiaalinen vuorovaikutus niihin rakentuu: Millainen on sisäistekijä? Mikä on sisäistekijän suhde sisäislukijaan? Millainen on
sisäislu-kija1? Puhumalla sisäistekijästä korostetaan, ettei kyse ole tekstin todellisesta kir-joittajasta, vaan hänen tekstuaalisesta konstruktiostaan, jonka lukija tekstistä konstruoi (Chatman 1978: 148). Sisäistekijän ja -lukijan rakentuminen tekstissä on yhtäaikaista, ja samalla kun tekstiin rakentuu sisäistekijä, myös sisäislukija asemoidaan tiettyyn paikkaan (Heikkinen 1999: 215). Jos tekstin sisäistekijä on selittäjä, sisäislukija asemoituu sellaiseksi, jolle asiat selitetään, ja näiden kahden välinen suhde voidaan nimetä selittämiseksi. Kuvaan tässä artikkelissa, miten vuosien 2001 ja 2005 syyskuissa ilmestyneissä 20 Kauppalehden ja Taloussano-mien pääkirjoituksessa sisäistekijän diskursiiviseksi rooliksi rakentuu selittäminen tekstin ydinkeskeisen rakenteen tasolla. Sisäistekijän diskursiivisen roolin tarkas-telun näen liittyvän tekstin funktionaaliseen tarkasteluun, jolloin tekstiä lähesty-tään tarkastellen sitä, mihin tekstillä pyrilähesty-tään. Tarkastelukohteena on teksti, jota kulttuuriin perehtynyt tutkijalukija tulkitsee.
Artikkelissa pyrin kuvaamaan selittävyyden rakentumista taloussanomalehtien pääkirjoitusten ydinkeskeisen rakenteen näkökulmasta. Tekstin ydinkeskeisen rakenteen analyysillä tarkastelen tekstin pääväitteen suhdetta tekstin muihin osiin.
Väite tekstilajin selittävyydestä pohjautuu tekstien ydinkeskeisen rakenteen ana-lyysiin ja niissä usein esiintyviin syy- ja seurausosiin. Määrittelen selittävän tin ydinkeskeiseltä rakenteeltaan sellaiseksi, jossa ytimeen suhteessa olevat teks-tin osat ovat erityisesti syy- ja/tai seurausosia.
Aineisto on valittu laajemmasta aikakriteerein valitusta 42 pääkirjoituksen aineis-tosta siten, että aineistossa on mukana pelkästään sellaiset pääkirjoitukset, joiden pääväitteessä esitetään kehityskulku. Se, että pääväitteenä on kehityskulku (esim.
Japani sukeltaa syvälle KL04092001, Laivaliikenteen kriisi syvenee TS080920052), tarkoittaa myös sitä, etteivät pääväitteet liity ajankohtaisiin poliit-tisiin ratkaisuihin. Pääväitteen tukeminen rakentaa kuitenkin kannanottoa sen puolesta, että tällainen kehityskulku on meneillään (ks. myös Katajamäki 2006).
Tällaisiakin tekstejä voidaan lähestyä retorisina eli vaikuttamaan pyrkivinä tek-steinä, sillä kaikilla teksteillä voidaan pyrkiä vahvistamaan lukijan käsityksiä
1 Sisäistekijää ja -lukijaa on nimitetty myös monella muulla tavalla. Esimerkiksi Heikkinen (1999: 215) käyttää nimityksiä kirjoittajan rooli ja lukijan rooli puhuessaan tekstiin rakentu-vista vuorovaikutusrooleista. Vaikka Heikkinen (emt.) lähestyykin rooleja sanatason merki-tysvalinnoista käsin, tämäkin lähestyminen pohjautuu käsitykseen vuorovaikutuksellisuuden rakentumisesta tekstiin.
2 Lyhenteissä KL = Kauppalehti, TS = Taloussanomat, pääkirjoituksen ilmestymisaika muo-dossa päivä, kuukausi ja vuosi.
oista huolimatta siitä, onko tekstin argumentatiivisuus (perustelevuus) eksplisiit-tistä vai ei (White 1998: 3). Selittäväkin teksti on siten pohjimmiltaan retorinen.
Kakkuri-Knuuttila (1998: 5657) toteaa, että sama ilmaisu voi olla sekä väitteen selitys että perustelu. Kakkuri-Knuuttila (1998: 40, 46, 51, 55) pitää selittämistä perustelemisen sukulaisena. Siinä missä perusteleminen pyrkii tekemään jonkin asian uskottavaksi, selittäminen on jonkin asian ymmärrettäväksi tekemistä. Selit-täminen on syiden antamista ja silloin kun kyseessä on ihmistoimija, selitys ker-too mikä toimijaa motivoi tekoon. (Kakkuri-Knuuttila 1998: 40, 46, 51, 55) Sa-mantapaisesti selittäminen ja todisteleminen määritellään retorisen rakenteen teo-riassa. Retorisen rakenteen teoriassa määritellään, että syy- ja seurausosat voivat olla itsestään tapahtuvia (non-volitional cause) tai tahdonalaisia (volitional cau-se). Itsestään tapahtuva syyosa on kyseessä, kun rakenneosassa kuvattu tilanne aiheuttaa ytimessä kuvatun tilanteen ilman, että joku toimija tekee mitään. Tah-donalaisessa syyosassa sen sijaan on toimija, joka aiheuttaa tilanteen. Todiste (evidence) puolestaan pelkästään lisää informaatiota, joka vakuuttaa väitteen oi-keellisuudesta. (Mann 2005) Taloussanomalehtien pääkirjoitusten kehityskulut kuvataan usein tapahtumina, jotka tapahtuvat kuin itsestään (ks. myös Karvonen 1999). Japanin syvälle sukeltamista ei ole aiheuttanut ihmistoimija, laivaliiken-teen kriisin syyksi esitetään EU-jäsenyys ja alkoholin verovapaan myynnin lop-puminen. Kun ihmistoimijoita ei esitetä toiminnan aiheuttajiksi, selittämisen ja perustelemisen erottaminen toisistaan hankaloituu. Koska lähtökohtaisesti jokai-nen teksti on kantaaottava, eikä pelkästään selittävä teksti ole mahdollijokai-nen, selit-täminen ja perusteleminen (todisteleminen) eivät ole toisiaan poissulkevia luok-kia.
Tässä artikkelissa lähestyn selittävyyttä tekstin rakenteen tasolla. Fairclough (1995: 13) on todennut, että tekstejä voidaan lähestyä monilta eri yleisyystasoilta.
Yksi yleisyystaso on tekstilajin viestinnän tarkoitukset tekstin tuottajien näkö-kulmasta. Tekstianalyyttisiin näkökulmiin siirryttäessä abstraktein taso suhtautu-misen teoriaa mukailevan (White 1998) hahmotelmani mukaan on rakenteen taso, seuraavaksi funktionaalisten jaksojen analyysi ja viimeiseksi diskurssi-semanttinen taso, johon myös sanastollis-kieliopillinen näkökulma kietoutuu.
Näin abstraktilta tasolta edetään konkreettisempaan suuntaan eli kohti sanatasois-ta merkitysanalyysiä. Samoin selittävyyskin voi rakentua tekstissä useammalla kuin yhdellä tasolla.
Olen aikaisemmin tarkastellut taloussanomalehtien pääkirjoitusten toimittajien näkemyksiä siitä, millaisia viestinnän tarkoituksia he näkevät pääkirjoituksilla olevan (ks. Katajamäki 2005). Taloussanomalehtien pääkirjoitustoimittajat ovat haastatteluissaan kuvanneet pääkirjoituksia muun muassa teksteiksi, joiden
tarkoi-tuksena on selittää asioita lukijoilleen. Selittäminen viittaa siihen, että selittäjällä on enemmän tietoa kuin sillä, jolle selitetään. Myös haastateltavien nimeämä lin-jan vetämisen tarkoitus voi toimia selittämisenä, sillä haastateltavan mukaan sen avulla lukija ”voi saada käsityksen siitä, mitä terve taloudenpito kussakin yksittäi-sessä tapauksessa tarkoittaa”. Pääkirjoitustoimittajan sosiaalinen rooli hahmottuu haastattelupuheen kautta opettajaksi, jonka roolina on tietää enemmän ja välittää tämä tieto myös lukijalle ja joka haluaa tarjota lukijoille tiedollisia ja taidollisia välineitä talouden maailman ymmärtämiseen. (Ks. Katajamäki 2005) Pitää kui-tenkin muistaa, että haastateltavat samaten kuin aiemmat mediatutkimukset ovat esittäneet pääkirjoituksille monia muitakin viestinnän tarkoituksia (ks. esim.
Stonecipher 1990: 23; van Dijk 1993: 265). Selittäminen on vain yksi monien muiden joukossa. Vaikka pääkirjoitustoimittajat kategorisoivat tämän tekstilajin selittäväksi, selittäminen on yleiskielen sana, jolla on monenlaisia merkityksiä eri käyttötilanteissa. Silti saattaa olla niin, että tekstien viestinnän tarkoitusten kate-gorisoiminen nostaa esille joitain näkökulmia, jotka nousevat näkyviin myös teks-tianalyyseissä.