Tässä tutkimuksessa tarkastelen, miten ampuma-aselain (AL, 1/1998) mukaisesti aseita on säilytettävä, miten keräämäni ja analysoimani tutkimusaineiston mukaan aseita säilytetään sekä miten aseturvallisuutta voitaisiin parantaa. Käytän tutkimuksessani lainopin metodeja eli menetelmiä ja empiiristä oikeustutkimusta. Olen valinnut tutkimukseni aiheeksi ampu-ma-aseturvallisuuden ja etenkin ampuma-aseiden säilytysturvallisuuden. Ampuma-aseiden asianmukainen säilyttäminen ehkäisee niiden joutumista asiattomien käsiin esimerkiksi asuntomurtojen yhteydessä, ja sitä kautta asianmukainen säilyttäminen myös vaikuttaa markkinoilla olevien luvattomien aseiden määrään. Asianmukainen asesäilytys vähentää aseiden anastamista jaaseisiin liittyvää rikollisuutta sekä parantaa aseturvallisuutta.
Nykyinen ampuma-aselaki (AL, 1/1998) on tullut voimaan 1.3.1998. Lain voimaantulon jälkeen siihen on tehty useampia muutoksia, joista viimeisin 1.12.2015. Muutoksilla on pyritty parantamaan aseturvallisuutta.
Aseturvallisuudella tarkoitetaan ampuma-aseista ja -tarvikkeista annettuja säännök-siä noudattaen ampuma-aseiden haltijoiden valistamista sekä heidän valvontaansa si-ten, että he kykenevät kaikissa olosuhteissa myönnetyn ampuma-aseluvan mukaises-ti käsittelemään ja säilyttämään ampuma-aseita turvallisesmukaises-ti. Turvallisella käsittelyllä tarkoitetaan, että aseiden käsittelystä ei ole vaaraa aseen käsittelijälle eikä muille henkilöille tai omaisuudelle. Aseturvallisuuteen kuuluu myös kaiken ampuma-aseisiin liittyvän rikollisuuden torjunta ja aseiden asiattomiin käsiin joutumisen es-täminen. 1
Olen ammatiltani poliisi, ja oma kiinnostukseni aseiden säilyttämiseen liittyy siihen, että olenpyydettäessä tehnyt vuositarkastuksia aseliikkeisiin ja myös yksityishenkilöiden luok-se. Olen työssäni havainnut, miten aseiden säilytysturvallisuudessa olisi paljon parannetta-vaa. Olen rajannut tutkimuksestani pois asealan elinkeinoharjoittajat (kaupallisessa tarkoi-tuksessa elinkeinoa harjoittavat) ja keskittynyt pelkästään yksityishenkilöiden aseiden säi-lytykseen. Poliisin on vähintään kerran vuodessa tarkastettava alueellaan toimivien
ase-1Aseturvallisuus2011, s. 4.
elinkeinonharjoittajien 25 §:n 1 momentin nojalla pitämät tiedostot sekä kirjanpito, varas-tot ja säilytystilat. Kyseisten aseliikkeiden säilytysturvallisuuden valvonta kuuluu sekä Poliisihallitukselle että paikallispoliisille, ja nähdäkseni valvonta on hyvällä tasolla (AL 116,1 §).
Tässä tutkimuksessa selvitän ampuma-aselainsäädännön riittävyyttä viranomaisen valvon-taoikeuden ja ampuma-aseiden säilytysturvallisuuden kannalta. Selvitän myös,millä tavoin yksityishenkilöt säilyttävät ampuma-aseitaan. Tavoitteenani onkin etsiä keinoja, miten am-puma-aseiden säilytysturvallisuutta voisi parantaa, ja tutkimustani varten olen muun muas-sa haastatellut ampuma-aseiden ja lupavalvonnan parismuas-sa työskenteleviä asiantuntijoita.
Tutkimuskysymys Tutkittava aineisto Käytetty analysointimenetelmä
Kuvio 1.2Tutkimuksen runko.
Olen anonut Poliisihallitukselta tutkimuslupaa kesäkuussa 2017 poliisin tietojärjestelmiin (Patja ja Rikitrip) jaasetietojärjestelmään (Luhti). Tutkimuslupa myönnettiin 7.7.2017 ja lupa on voimassa siihen asti, kun luovutettujen tietojen käyttö on tarpeen tutkimuksen suo-rittamista varten tai sen asianmukaisuuden varmistamiseksi, kuitenkin enintään 31.12.2019 saakka.3Poliisin tietojärjestelmistä olen etsinyt tietoa anastettujen ampuma-aseiden mää-ristä ja säilytyksestä, ja Luhti-rekistemää-ristä olen saanut tarkempia tietoja niin aseista kuin aseluvan haltijoista.
En juurikaan ole löytänyt kotimaista tai kansainvälistä, omaa tutkimustani vastaavaa am-puma-aseiden säilyttämistä koskevaa tutkimusta. Aihe on kuitenkin ajankohtainen lain-muutoksen vuoksi(AL 106,2, säilyttäminen, turvakaapit, asetus 956/2017),ja kuten edellä todettiin, myös aseluvanhaltijoiden melko suuren määrän vuoksi. Ampuma-aseiden asian-mukainen säilyttäminen koskettaakin maassamme useita kotitalouksia. Aina kun puhutaan aseturvallisuudesta, pitää myös huomioida asesäilytyksen merkitys. Tutkimukseni lopussa esitän muutamia konkreettisia muutosehdotuksia, jotka voisivat parantaa aseisiin liittyvää turvallisuutta. Tutkimuksessani selvitän myös asesäilytyksestä määräävien pykälien laatua ja sitä, olisiko niissä kehittämismahdollisuuksia. Pyrin myös saamaan tietoa siitä, miten aseiden säilytys on toteutettu tällä hetkellä. Aseiden säilyttämistä olen selvittänyt satun-naisotannalla, kyselytutkimuksen tuloksia analysoimallaja rikosilmoituksia läpi käymällä.
Koska aseluvanhaltijoita on yli puoli miljoonaa (n. 600 000),olen käyttänyt satunnaisotan-taa koko aseluvanhaltijoiden joukosta,ja tästä syystä joudunkintyytymään siihen, että tut-kimuksenitulokset antavat vain suuntaa todellisesta tilanteesta asesäilytyksen osalta.4 1.2 Taustaa
Suomessa on poliisin asetietojärjestelmän (Luhti) mukaan noin 1,8 miljoonaa asetta (lu-vanhaltijoilla aseita on vähän yli 1,6 miljoonaa).5 Hallituksen esityksen mukaan aseiden yhteismäärästä metsästysaseita (haulikoita, kivääreitä ja pienoiskivääreitä) on suurin osa, ja käsiaseiden määrä on reilut 200 000.6 Tarkkaalukumäärää ei voida sanoa johtuen uusista aseista, luvattomista aseista ja muista aseista, jotka eivät näy kyseisessä rekisterissä.
Yli-3POL- 2017- 12701, s 1 3.
4Metsämuuronen 2009, s. 61.
5Luhti-asetietojärjestelmä, käyttöönotto 2012. Kyseisessä asemäärässä on mukana myös asehallintoon hävi-tettäväksi lähetetyt aseet. Luvanhaltijoilla on Luhdin mukaan hieman yli 1,6 miljoonaa asetta.
6HE 266/2016 vp, s. 6.
tarkastajaReima Pensalan arvion mukaan laittomien aseiden määrä Suomessa on 200 000 800 000 asetta.7
Suunnitteilla olevan uuden asetietojärjestelmän (ASKEL-asetietojärjestelmä, 1.12.2018) käyttöönoton jälkeen kaikki Suomeen tuotavat aseet on tarkoitus kirjata rekisteriin ja muu-toinkin parantaa rekisterin ajantasaisuutta.8 Ampuma-aseen hallussapitoon oikeuttavan luvan haltijoita on yli 600 000.9 Aseiden säilytysturvallisuus koskettaa siis yli 600 000 ih-mistä ja myös heidän läheisiään.
Ampuma-aseiden asianmukainen säilyttäminen on osa aseturvallisuutta. Kun aseet säilyte-tään lainmukaisesti, ne eivät pääse niin helposti asiattomien tai esimerkiksi samassa asun-nossa olevien lasten käsiin. Luhdin mukaan anastettuja aseita on Suomessa noin 3 300 ja kadoksissa olevia on yli 8 50010. Arvioin kuitenkin, että edellä mainitut luvut ovat todelli-suudessa suuremmat. Anastetun tai kadonneen aseen omistaja on velvollinen ilmoittamaan siitä viipymättä poliisille (AL 111 §). Kun ilmoittaminen jää asianomistajalle itselleen, saattaa olla, että monessa tapauksessa anastus/katoaminenjää ilmoittamatta. Aseen omista-ja voi pelätä ilmoittamisesta aiheutuvan harmia hänelle itselleen omista-ja on myös tapauksia, joissa aseen omistaja ei tiedä, eikä edes välitä siitä, että hänen aseensa on anastettu.
Ampuma-aseiden säilyttämiseen on tullut tiukennus 1.12.2015. Muutoksen mukaan: Jos säilytettävänä on erityisen vaarallinen ampuma-ase tai yli viisi ampuma-asetta, on aseet säilytettävä 119 §:n 2 momentin 3 kohdan nojalla annetussa sisäministeriön asetuksessa määritellyssä murtoturvallisessa ja lukitussa turvakaapissa. Turvakaappia ei kuitenkaan edellytetä, jos aseiden säilytyspaikan poliisilaitos on hyväksynyt säilytystilat (AL 106,2
§.) Lainkohdassa onviiden vuoden siirtymäaika, ja sepäättyy 1.12.2020.
1.3 Tutkimusaineisto ja -menetelmät
Tämä tutkimus on jaettu lainopilliseen osaan ja empiirisen tutkimuksen osaaneli kyseessä on monitieteinen oikeustutkimus.Näin ollen tutkimuksessa onmyös käytetty hyväksi
lain-7Yle Uutiset2016.
8Poliisihallituksen koulutus2017.
9HE 20/2014 vp, s. 17.
10Luhti,kesäkuu 2017.
opin menetelmiä ja empiiristä lähestymistapaa. Tarkastelen lainsäädännön vaikutuksia, vaikka perusvire on empiirinen. Tutkimuksen empiirinen ote on toteutettu vuorovaikutus-suhteessa juridiikkaan.11 Tarkoitus on avata sitä, mistä osa-alueista aseturvallisuus muo-dostuu, mikä merkitys näillä eri osa-alueilla on ja voidaanko niille esittää kehitysehdotuk-sia.
Säilytyssäännösten sisällöllinen kehittäminen helpottaa aselain noudattamista. Se vähentää lain tulkinnanvaraisuuksia, helpottaa viranomaisen valvontatyötä ja estää väärien tulkinto-jen kautta aiheutuvia turhia oikeudenmenetyksiä. Kuten eräs asiantuntija on tämän tutki-muksen yhteydessä tehdyssä haastattelussa todennut:
ei olisi tulkinnanvaraisuuksia. Tässä tullaan sitten siihen, että nämä ovat myöskin oikeusturvatekijöitä sille luvanhaltijalle. Ei ole epä-selviä tilanteita, ei tule tavallaan oikeuden menetyksiä suuntaa ja toiseen. Oikeustur-va myöskin viranomaiselle ja oikeusOikeustur-varmuus ja asioiden ennustettavuus pitäisi olla selkeä. 12
Ampuma-aselaki antaa asesäilytykselle tietyt perusvaatimukset, jotka voidaan mielestäni tiivistää kolmeksi pääkäsitteeksi: huolellisuusvelvollisuus (AL 105 §), riittävä turvataso ja valvottavuus (AL 106,1 §) sekä rakenteellinen suojaus (AL 106,2 3 §). Ampuma-aseiden säilytysturvallisuus koostuu esimerkiksi seuraavista osista: asekaapin paikan valinta raken-nuksessa, mahdollinen kätkeminen rakenteisiin ja asianmukainen kiinnitys, rakenteellinen murtosuojaus (asekaapin standardit), avainturvallisuus, patruunoiden säilytys (omassa kaa-pissa, mieluiten eritilassa kuin aseet) sekä viimeinen jatärkein turvallisuuteen vaikuttava seikka eli aseluvanhaltija itse.
Aseiden määrä, toimintatavat ja kaliiperi vaikuttavat asesäilytykseen liittyvään ulkopuoli-seen, ei-toivottuun kiinnostukseen. Tästä syystä tietoa ampuma-aseiden omistamisesta ei ole syytä jakaa ulkopuolisille. Aiheeseen liittyvää keskustelua on syytä välttää tai käydä sitä pelkästään saman lajin harrastajien parissa.
11Ervasti2004, s. 14 15.
12Haastattelu2017,H3 päällystölle tehty teemahaastattelu.
Vuonna 2014 Suomessa anastettiin aseita 400 kappaletta. KRP:n Kari Pasasen mukaan laittomien aseiden markkinat ovat varsin pitkälle kansalliset.13 Neljä vuotta myöhemmin, vuonna 2018 MTV-uutisten haastateltavana ollut rikostarkastajaArto Tuomela kertoi, mi-tentörkeiden ampuma-aserikosten määrä on ollut kasvussa. Tämä edellyttää toimia ja esi-merkiksi selvitystä siitä, mistä aseet ovat peräisin. Haastattelussa Tuomela totesi, että lait-tomien aseiden määrä on kasvanut ja entistä useammin ne liittyvät huumerikoksiin ja ve-lanperintään.14
Tutkimukseni alussa tuonesiin sitä teoreettista viitekehystä, johon ampuma-aseiden säily-tyssäännökset perustuvat. Ampuma-aselain lisäksi käytän tässä työssä myös muita oikeus-lähteitä, esimerkiksi hallituksen esityksiä. Tutkimusmenetelmien valintaan ovat vaikutta-neetuudet avautuvat näkökulmat oikeuteen ja oikeudellisten ilmiöiden havainnoista synty-vät virikkeet.15 Jotta tutkimus antaisi mahdollisimman kattavan kuvan tarkasteltavasta il-miöstä, käytän myös erilaisia aineistoja, teorioita ja menetelmiä eli kyseessä on triangulaa-tio.16 Analyysimenetelmänä ampuma-aselain tarkastelussa on lainopillinen analyysi, jonka avulla pyrin selvittämään, mitä valittu aineisto (AL 10 luku) pitää sisällään. Kyseisestä luvusta käsittelen seuraavien pykälien sisältöjä: huolellisuusvelvollisuus (AL 105 §), säi-lyttäminen (AL 106 §) ja lain noudattamisen valvonta (AL 115 §). Käyn myös läpi ampu-ma-aselain keskeisimmät vaiheet ja muutokset 20 vuoden aikana. Suomalaisen aselain si-sältöä verrataan myös muiden Pohjoismaiden vaatimuksiin,ja tämä vertailu koskee lähinnä säilytysvaatimuksia, turvakaappivaatimuksia ja hälytysjärjestelmien vaatimista.
Suomessa ampuma-aseillatehdyt joukkosurmat ovat pakottaneet päättäjiä tekemään muu-toksia voimassa olevaan lakiin. Muutoksissa joudutaan rajoittamaan yksilön oikeuksia, jotta kollektiivisia oikeuksia voitaisiin parantaa eli ajaudutaan tilanteeseen, jossa joudutaan vertailemaan ja punnitsemaan perusarvoja ja oikeuksia keskenään.
13Yle Uutiset2014.
14MTV-uutiset2018.
15Hirvonen2011, s. 7.
16Keinänen Väätäinen 2015,s. 14. Triangulaatio tarkoittaa sitä, että yhdessä tutkimuksessa yhdistellään useammanlaisia aineistoja keskenään.
1.4 Haastattelut
Ensimmäisen osan empiirisestä tutkimuksesta toteutin haastattelujen muodossa. Haastatte-lut ovat kaikki nimettömiä17. Olen vuoden 2017 syksyn aikana haastatellut kahta poliisin päällystövirassa olevaa henkilöä Lounais-Suomen poliisilaitokselta ja neljää päällystövi-rassa olevaa henkilöä Poliisihallituksesta. Kaikki haastattelut äänitettiin nauhurilla sekä varmistukseksi vielä puhelimella. Haastattelujen päämääränä oli saada tutkittavaan aihee-seen osaavilta alan ammattilaisilta kokemukaihee-seen perustuvia vastauksia. Kaikki edellä mai-nitut henkilöt tekevät suurimman osan työajastaan ampuma-aseiden ja niihin liittyvien pää-tösten parissa, ja he ovat olleet kyseisissä viroissa vuosia, joten heillä on siksi monipuoli-nen tuntemus ampuma-aseista, säilytysvaatimuksista ja eri lupaprosessin vaiheista. Haasta-teltaville esitetyt kysymykset koskettivat osaltaan niitä kohtia ampuma-aselaissa, jotka mielestäni voisivat kaivata muutosta.
Olen analysoinut kerätyn haastatteluaineiston ja aineistosta tuon esiin asiantuntijoiden nä-kemyksiä ja myös faktoja liittyen tutkittavaan aiheeseen. Pyrkimyksenäni on ollut tulkita laadullisen sisällönanalyysin keinoin haastatteluaineistoja ja myös tiivistää laajaa haastatte-luaineistoanostamalla niistä esiin olennaisimmat sisällöt. Samalla olen kuitenkin pyrkinyt huolehtimaansiitä, ettei haastattelujen sisältö ole muuttunut. Analysointia varten olen tal-lettanut jokaisen haastateltavan vastaukset omiksi tiedostoiksi.
Aineistolähtöisessä analyysissä pyritään luomaan tietty kokonaisuus tutkimusaineistosta siten,että se palvelee mahdollisimman hyvin tutkimuksen tarkoitusta.18 Olen työssäni ja-kanut haastattelujen sisällöt teema-alueisiin: 1) tärkein tekijä ampuma-aseiden säilytystur-vallisuuden kannalta, 2) alle viiden aseen säilytys, 3) aseiden säilytysturvallisuuden val-vonta, 4) yksityishenkilöillä olevien aseiden määrän rajoittaminen ja 5) aseturvallisuut-ta/säilytysturvallisuutta parantava idea. Valitut teema-alueet edustavat ajankohtaisia aihei-ta, neliittyvät aseturvallisuuteen ja ne ovat erityisen tärkeitä mietittäessä kokonaisturvalli-suuden parantamisen keinoja.
17Käytännössä henkilötietolaki (1999/523) velvoittaa käsittelemään ja myös suojaamaan kaikenlaisia henki-löä koskevia tietoja sisältävää aineistoa erityisen huolellisesti. Olen käynyt läpi jokaisen haastateltavan kans-sa tutkimukseni tavoitteet ja haastatteluaineiston käytön tavat. Suostumuslomakkeeskans-sa olen korostanut tutki-mukseen osallistumisen vapaaehtoisuutta ja aineiston luottamuksellista käsittelyä. Tästä syystä olen päätynyt käsittelemään haastateltavia nimettöminä.
18Tuomi Sarajärvi 2018, s. 108.
Haastateltavien vastauksista olen hakenut tiettyjä yhteyksiä ja kerännyt kokonaisuuksia, jotka tulkinnan kautta selkiytyivät lopullisiksi päätelmiksi. Saatuja päätelmiä olen verran-nut voimassa olevaan aselakiin ja viimeaikaisiin muutoksiin sekä poliisin lupavalvonnan käytäntöihin. Haastateltaville esittämäni kysymykset ovat liitteenä tutkimuksen lopussa (liite 1).
Toteutin haastattelut siten, että haastateltavat saivat etukäteen tutustua kysymyksiin. Ky-seessä oli niin sanottu puolistrukturoitu haastattelu, jossa kaikki haastateltavat saivat samat kysymykset, mutta vastauksia ei sidottu vastausvaihtoehtoihin, vaan jokainen sai vastata kysymyksiin omin sanoin. Haastattelujen kysymykset liittyivät ennalta valittuihin teemoi-hin, ja tavoitteena oliselvittää etenkin heikosti tunnettuja asioita.19
1.5 Kyselytutkimus
Kyselytutkimuksen laajempi osa (350) on toteutettu viidellä eri poliisiasemalla Lounais-Suomen poliisilaitoksen alueen asetarkastuspisteissä. Kyselytutkimus liitettiin osaksi ase-tarkastusta, jossa tiedusteltiin, miten aselupaa hakenut henkilö on aikonut järjestää asesäi-lytyksen. Vastauksia kertyi yhteensä 516 kappaletta. Keskeinen tulos tässä tutkimuksen osassa on se, miten suuri osa aseluvanhaltijoistasäilyttää oman ilmoituksensa mukaan asei-ta sasei-tandardihyväksytyssä turvakaapissa. Tarkasteluni kohdistuukin siihen, minkälainen on tilannesäännön ja aseluvanhaltijoidenasesäilytyksenvälillä eli miten nämä kaksi käsitettä ovat vuorovaikutuksessa. Tutkimuksessa tuon säännön (AL 106 §) ja asesäilytyksen väli-sen eron lähemmäs toisiaan.20
Kyselytutkimusaineiston osalta analysoin sitä osaa, mikä koskee aseiden säilyttämistä.
Tarkastelen siis ainoastaan niitä kohtia, joista käy ilmi, miten luvanhaltija säilyttää aseita, mikä on aseiden yhteismäärä ja onko hän hankkimassa turvakaapin lain siirtymäajan puit-teissa (1.12.2020 mennessä). Kyselytutkimuksen analysoituja tuloksia lähestyn siten, että niistä saadaan numeraalisia tuloksia, jotkaesitän tunnuslukujen, kuten suhteellisten osuuk-sien ja keskiarvojen avulla sekä graafisesti erilaisten taulukoiden avulla. Perusjoukkona tutkimuksessa ovat aseiden omistajat ja havaintoyksikkönä on yksi aseen omistaja, johon liittyviä muuttujia seuraan (aseiden määrä, säilytystapa,onko henkilö aikeissa hankkia
uu-19Metsämuuronen 2009, s. 247.
20Keinänen Kilpeläinen Väätäinen 2010, s. 23.
den turvakaapin).21Saatu määrällinen tulos on näin helpommin ymmärrettävässä muodos-sa, ja tuloksen avulla voidaan tehdä päätelmiä asesäilytyksen laadusta. Lopuksi vertaan päätelmiä vielä voimassa olevan lain vaatimuksiin.
Olen harrastanut urheiluammuntaa noin kaksi vuosikymmentä ja toiminut poliisin lupaval-vontaryhmässä viimeiset kuusi vuotta. Näin kertyneen kokemuksen perusteella olettamuk-senani on, että läheskään kaikki vastaajat eivät tiedä tarkkaan, millainen turvakaappi heillä pitäisi olla, mikä ero on turvakaapilla ja asekaapilla tai onko heidän turvakaapissaan hy-väksytty standardimerkintä (asetus turvakaappien standardien muuttumisesta 956/2017, voimaan 1.3.2018). Asian julkinen tiedottaminen ei myöskään ole ollut sillä tasolla, kuin sen tulisi olla.
Kyselytutkimuksesta saamieni tulosten perusteella kyselyyn vastanneista 66 % säilyttää aseensa standardihyväksytyssä turvakaapissa ja 19 % säilyttää asetta asekaapissa. Saatu tulos on mielestäni erittäin hyvä, kun huomioidaan, että 1 5 aseen säilyttäminen ei nykyi-sen lain mukaan vaadi standardihyväksyttyä turvakaappia. Tilannetta parantaa entisestään se, että säilytystä koskevalla pykälällä (AL 106,3 §) on viiden vuoden siirtymäaika, joten aseluvanhaltijoilla on edelleen yli kaksi ja puoli vuotta aikaa parantaa aseiden säilytystur-vallisuutta.
Vastauksista yli 350 oli annettu poliisin asetarkastuksen yhteydessä, mikä on voinut vai-kuttaa myös saatuihin vastauksiin. Kyselyt on tehty nimettöminä, mutta on mahdollista, että poliisin läsnäolo on vaikuttanut annettuihin vastauksiin. Aselupaprosessissa aseiden säilytystä käydään läpi useaan kertaan, esimerkiksi sekä hakemusta jätettäessä että haastat-telussa, joten säilytyksen vaatimukset pitäisi olla melko hyvin tiedossa prosessin tässä vai-heessa. Poliisin asetarkastukseen tuleville aselupaon jo myönnetty, joten ei ole nähdäkseni mitään syytä antaa vääriä tietoja kyselytutkimuksessakaan. Tässä yhteydessä on kuitenkin syytä korostaa, että se otanta, joka vastasi kyselyyn,edustaa käsitykseni mukaan sitä kol-mannesta, joka huolehtii aseiden säilyttämisestä erinomaisella tavalla. Tämä joukko koos-tuu henkilöistä, joilla on hallussaan tuore päivitetty tieto siitä, miten aseita tulisi säilyttää.
Heille lainmukainen asesäilytys on aseluvan myöntämisen edellytys ja lisäksi tälle joukolle harrastuksen merkitys on suuri.Näistä syistä johtuen voi olettaa, että he ovat myös
valmii-21Vilpas2018, s. 5.
ta panostamaan aseiden lainmukaiseen säilyttämiseen. Kyselytutkimuksella saatua tulosta ja sen todellista suhdetta asesäilytykseen ei voida valitettavasti mitenkään todentaa.
1.6 Rikosilmoitukset 2012 2017
Kolmannen osan empiirisestä tutkimuksesta toteutin siten, että hain tietoja poliisin tietojär-jestelmän (Rikitrip) rikosilmoituksista, jotka oli kirjattu poliisille 1.1.2012 1.1.2017 väli-senä aikana nimikkeellä varkaus tai törkeä varkaus ja ampuma-aserikos tai törkeä ampuma- sekä kaikki ne ilmoitukset, joissa mainittiin ase tai ampuma-ase . Tutkimuksen kohteena oli kaksi aluetta: Lounais-Suomen poliisilaitoksen alue (pääpaikka Turku) ja vertailualueena Sisä-Suomen poliisilaitoksen alue (pääpaikka Tampere). Lou-nais-Suomen poliisilaitoksen alueella asukasluku oli tutkimushetkellä 697 283 ja Sisä-Suomen poliisilaitoksen alueella oli tuolloin 785 552 asukasta. Tarkastelun kohteena ole-valla alueella asui yhteensä noin 1,5 miljoonaa ihmistä.22 Rikitrip-järjestelmään kirjataan kaikki poliisille tehdyt rikosilmoitukset ilmoitusajasta seuraavan 24 tunnin aikana.
Tarkastellulta viiden vuoden ajalta rikosilmoituksia edellä mainituilla hakuehdoilla tuli yhteensä 1 863 kappaletta, joista tähän tutkimukseen tuli Lounais-Suomen poliisilaitoksen alueelta 81 ja Sisä-Suomen poliisilaitoksen alueelta 127 rikosilmoitusta eli yhteensä 208.
Näiden poliisilaitosten alueilla anastettiin ilmoitusten mukaan 654 asetta viiden vuoden aikana. Tutkimusaineistoni perusteellavoin tästä rikoksen kohteeksi joutuneesta ryhmästä todeta, että he edustavat selkeästi aseluvanhaltijoista sitä kolmannesta, joilla ampuma-aseeseen liittyvä harrastus ei ole ollut enää aktiivista tai ampuma-aseen säilyttäminen on ollut puutteellista tai monessa tapauksessa se on unohtunut kokonaan. Eli ampuma-aselain 105 §:n mukainen huolellisuusvelvoite onjäänyt toteutumatta. Aineiston perusteella tämän tutkimusryhmän henkilöt säilyttivät aseita lukitsemattomissa vaatehuoneissa, sängyn tai sohvan alla tai muuten siten, että aseet olivat helposti anastettavissa. Vaikka aselaki on edellyttänyt aseiden huolellista säilyttämistä jo 20 vuotta, ilmoitukset osoittavat mielestäni sen, että muutos parempaan tapahtuu hitaasti ja vanhatasesäilytyksen perinteet ovat monen suomalaisen kohdalla edelleen niitä, mitä käytännössä toteutetaan.
22PolStat-järjestelmä 2017.
Analysoinrikosilmoitusten sisältöjä erittelemällä esiin nostettuja määriä.Määrät on kerätty Excel-taulukkoon ja näin saaduilla pylväsdiagrammeilla helpotetaan saatujen lukujen arvi-ointia ja mittaamista. Numeraaliset tulokset esittävät ampuma-aselain muutosten todellisia vaikutuksia ampuma-aseiden säilyttämiseen. Käytännössä tilastotiede voidaan jakaa kol-meen osaan: aineiston rakentaminen, aineiston analyysi ja tilastollinen päättely. Rikosil-moitusten sisältöjä analysoimalla saadaan tärkeää tietoa siitä, miten lain tarkoitus on käy-tännössä toteutunut.23
Tutkimuksen avulla tarkoitukseni onsaada tietoa siitä, miten aseita on säilytetty. Päättelyni perustuu Lounais-Suomen poliisilaitokselle kirjattujen rikosilmoituksien määriin, joita ver-taan Sisä-Suomen poliisilaitokselle tehtyihin ilmoituksiin samalla aikavälillä. Syy, miksi olen valinnutjuuri nämä poliisilaitokset, johtuu alueiden asukasmääristä (L-S 697 283 S-S 785552), jotka ovat melko lähellä toisiaan. Jäsennän ja analysoin anastettujen aseiden määrän ja säilytystavat kuvien ja tunnuslukujen avulla. Saatujen tunnuslukujen perusteella luonpäätelmiä siitä, miten aseiden säilytys on toteutettu suhteessa voimassa olevaan lakiin.
Aineistojen perusteella tehtävä päättely on vaikeaa, ja siksi onkin syytä välttää sellaisia väitteitä, joita ei voida perustella. Analysoin tutkimusaineistoa myös pylväsdiagrammien muodossa, joka helpottaa aineiston hahmottamista ja myös päättelyä. Aineiston määrä ja laatu vaikuttavat aineiston tuottamaan tulokseen. Rikosilmoitusten kohdalla yksittäisen ilmoituksen sisältö riippuu pitkälti ilmoittajan antamien tietojentodenperäisyydestä, mutta myös poliisin kirjaamistavalla voi olla merkitystä lopputulokseen.24
23Keinänen 2005, s. 54 55.
24Keinänen 2005, s. 56 61.
2 AMPUMA-ASEET JA NIIDEN SÄILYTTÄMISEEN LIITTYVÄT LAINKOHDAT
2.1Määritelmät
Ampuma-aseidensäilyttämiseen liittyy moniakäsitteitä ja niidenmääritelmiä. Tässä luvus-samäärittelen käsitteet ampuma-ase,erityisen vaarallinen ampuma-ase,asekaappi ja tur-vakaappi. Näiden käsitteiden avaaminen helpottaa tutkittavan ilmiön hahmottamista ja ymmärtämistä yleisellä tasolla.
Ampuma-aseellatarkoitetaan välinettä, jolla ruutikaasunpaineen, nallimassan räjähdys-paineen tai muun räjähdysräjähdys-paineen avulla voidaan ampua luoteja, hauleja tai muita ammuk-sia taikka lamaannuttavia aineita siten, että siitä voi aiheutua vaaraa ihmiselle (AL 2 §).
Tämän määritelmän lisäksi ampuma-aseella tarkoitetaan myös esinettä, joka muistuttaa ampuma-asetta tai on materiaalin puolesta muunnettavissa toimivaksi ampuma-aseeksi.
EU-direktiivin (EU) 2017/853 1 artiklan määritelmän mukaan mpuma-aseella tarkoitetaan kannettavaa, piipulla varustettua asetta, jolla voidaan palavan ajoaineen Saman direktiivin artiklassa 13 määri-tetään aseiden säilyttämisestä:
Ampuma-aseet ja ampumatarvikkeetolisi säilytettävä turvallisesti, kun ne eivät ole välittömässä valvonnassa. Jos ampuma-aseita ja ampumatarvikkeita säilytetään muualla kuin turvakaapissa, ne olisi säilytettävä erillään toisistaan. Asianmukaista säilytystä ja turvallista kuljetusta koskevat vaatimukset olisi määriteltävä kansalli-sessa lainsäädännössä, ottaen huomioon kyseisten ampuma-aseiden ja ampumatar-vikkeiden lukumäärä ja luokka 25
Erityisen vaarallisella ampuma-aseella tarkoitetaan:
1) sinkoa, kranaatinheitintä, takaaladattavaa tykkiä sekä rakenteeltaan ja käyttötarkoituk-seltaan vastaavaa ampuma-asetta sekä ohjus-ja raketinheitinjärjestelmää;
2) sarjatuliasetta;
25 Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi (EU) 2017/853, annettu 17. toukokuuta 2017. Aseiden han-kinnan ja hallinnan valvonnasta annetun neuvoston direktiivin 91/477/ETY muuttamisesta, s. 27.
3) muuksi esineeksi kuin ampuma-aseeksi naamioitua ampuma-asetta(AL 9 §).
Erityisen vaarallisen aseen hankkimiseen aseluvan myöntää tai sen peruuttaa Poliisihallitus (AL 42,1 §). Tällainen ase on säilytettävä sisäministeriön asetuksen (956/2017) mukaisessa turvakaapissa (AL 106, 3 §).
Ampuma-aseiden ja niiden säilyttämisen yhteydessä käytetään usein käsitettä asekaappi.
Kyseiselle käsitteelle ei kuitenkaan ole olemassavirallista määritelmää; ampuma-aselaki ei tunne käsitettä asekaappi. Kuitenkinpoliisille tehdyissä asevarkauksien rikosilmoituksissa käytetään yleisesti käsitettä asekaappi. Tämä vaikeuttaa osaltaan tapauskohtaisten aseiden säilytyksen lainmukaisuuden arviointia. Turvakaappi on puolestaanmääritelty sisäministe-riön asetuksessa vuodelta 2002 (163/2002) sekä uudessa sisäministeriön asetuksessa (956/2017). Eri yhteyksissä on käytetty myös käsitettä hyväksytty asekaappi, jolla viitataan kuitenkin yleisimmin turvakaappiin. Oma ehdotukseni olisi, että ampuma-aselain 106,2 §:
ään lisätään määritelmä asekaappi ja sille tietty minimistandardi, jonka mukaisesti 1 5 asetta pitäisi säilyttää.
ään lisätään määritelmä asekaappi ja sille tietty minimistandardi, jonka mukaisesti 1 5 asetta pitäisi säilyttää.