Poliisille tehdyt rikosilmoitukset vuosina 2012 2106

Kävin läpi Lounais-Suomen poliisilaitoksen ja Sisä-Suomen poliisilaitoksen alueen ri-kosilmoituksia. Poliisilaitosten alueella asui tutkimushetkellä yhteensä noin 1,5 miljoonaa ihmistä. Alueiden asukasluvussa oli vajaan 90 000 asukkaan ero.

Ampuma-aseiden anastamisista kirjattiin rikosilmoituksia yhteensä molemmilla alueilla 208 rikosilmoitusta. Lopputulos anastettujen aseiden osalta oli 654 asetta viiden vuoden aikana. Ilmoitusten taikka anastettujen aseiden määrissä ei ollut sanottavia eroja poliisilai-tosten välillä. Lounais-Suomen poliisilaitoksen alueella oli esimerkiksi enemmän tapauk-sia, joissa aseet oli anastettu kerrostalon alakerran häkkivarastoista. Lounais-Suomen alu-eella peräti 9 % aseista (Sisä-Suomi 3 %) oli säilytetty häkkivarastoissa, joihin murtautu-minen on erittäin helppoa. Varastotilat eivät ole valvonnan alla, ja niihin pääsy onnistuu jopa ilman työkaluja. Tästä syystä kyseiset tilat eivät sovi aseiden säilyttämiseen.

Rikosilmoituksia tehtäessä ei ilmoituspohjassa ole kohtaa, missä kysyttäisiin, miten aseet olivatsäilytettynä. Tähän liittyen ehdottaisin, että poliisin kirjauslomakkeeseen lisättäisiin kohta aseiden määrästä ja sen perusteella erilaiset vaihtoehdot siitä, miten säilytys oli ky-seisessä tapauksessa järjestetty. Tässä tutkimuksessa niiden aseiden osalta, jotka olivat olleet asekaapissa, huomio kiinnittyi siihen, että Sisä-Suomen poliisilaitoksen alueella pe-räti 33 % tapauksista koko asekaappi oli anastettuaseiden lisäksi (L-S alueella 17 %

tapa-uksista). Lounais-Suomen poliisilaitoksen alueen asekaappeihin oli päästy avaimella peräti 59 % tapauksista,mikä kertoo asekaapin avaimen erittäin huolimattomasta säilyttämisestä.

Tutkimukseni kannalta mielenkiintoisin seikka on tiettyjen lukujen keskinäinen suhde.

Tarkastelussani selvisi, että aseita on ilmoitettu anastetuksi näiden kahden poliisilaitoksen alueella yhteensä 654 asetta. Anastettujen aseiden määrä koko Suomessa on samalla ajan-jaksolla (2012 2016) ollut 2 127.Mielenkiintoisimmat luvut liittyvät aseiden katoamiseen.

2012 2016 välisenä aikana kirjattiin Lounais-Suomen poliisilaitoksen alueella kadonneek-si 1 770 asetta ja vastaava luku Sisä-Suomen poliisilaitoksen alueella oli 1 615 asetta.

Kahden poliisilaitoksen alueella oli ilmoitettu kadonneeksi yhteensä 3 385 asetta eli yli viisinkertainen määrä anastettuihin aseisiin nähden. Määrä on mielestäni melko suuri ja kaipaisi lisäselvitystä. Kadonneista aseista kirjataan poliisille sekalaisilmoitus (S-ilmoitus).

Kuviossa 7 on nähtävillä Suomessa kadonneiden aseiden määrä vuosina 2010 2017. Muu-tostaon tapahtunut vuosien 2012 ja 2013 vuosien välillä.

Kuvio 7. Kadonneeksi ilmoitetut aseet Suomessa.

Yksi syy kadonneiden aseiden määrän kasvuun vuoden 2012 jälkeen on ollut 26.11.2012 käyttöönotettu Luhti-asetietojärjestelmä. Järjestelmän käyttöönoton jälkeen poliisi on li-sännyt järjestelmän ajantasaisuuteen tähtäävää toimintaa. Esimerkkinä voidaan mainita kuolinpesät, joiden selvityksen yhteydessä kadonneita aseita on kirjattu järjestelmään.

Vuoden 2012 jälkeen on kirjattu tapahtumia, joissa aseet ovat kadonneet jo todellisuudessa useita vuosia sitten. Nämä uudesta rekisteristä ja kirjauskäytäntöjen muuttumisesta johtu-neet seikat ovat lisänjohtu-neet kadonneeksi kirjattujen aseiden määrää huomattavasti. Kolman-tena tekijänä kadonneiden aseiden kokonaismäärien nousuun on ollut tarkennettu asetieto-jen seuranta, jossa vanhoja korttitietoja on syötetty koneelle.

Rikosilmoitustenperusteella lähes 60 % aseista oli säilytetty asekaapin ulkopuolella ja 30

% erilaisissa kaapeissa, jotka eivät olleet lukittuna. Autossa säilytys oli keskimäärin 5 % luokkaa. Ilmoituksien perusteella vain 40 %aseista oli säilytetty asekaapissa eli kuten odo-tettavissa oli,valtaosa varastetuista aseista oli säilytetty lainvastaisesti.

Lounais-Suomen poliisilaitoksen alueella asekaapissa olleisiin aseisiin oli päästy käsiksi avaimella 59 %tapauksissa. Vastaava luku oli Sisä-Suomen poliisilaitoksen alueella 30 % eli melko suuri sekin. Uudessa ministeriön asetuksessa turvakaapeista ei ole mainintaa kaapin ankkuroinnista. Sisä-Suomen poliisilaitoksen alueella 33 % tapauksista asekaappi oli anastettu aseiden mukana.Tässä pitää kuitenkin huomioida, että sen paremmin asekaa-pin tyyppiä kuin lukitustakaanei yleensä ollut kovin tarkkaanmääritelty ilmoituksessa.

Ampuma-aseita koskeva lainsäädäntö oli Suomessa kansainvälisestikin poikkeuksellisen heikko aina vuoteen 1998,jolloin aseiden säilytystä koskevat säännökset lisättiin ampuma-aselakiin. Ampuma-aseita anastettiin ennen lain muutosta seuraavasti: vuonna 1993 anas-tettiin 980 asetta, vuonna 1994 anasanas-tettiin 932 asetta ja vuonna 1995 anastettujen aseiden määrä oli 900 asetta.¹⁰⁷ Aseiden anastamisrikokset ovat vähentyneet siten, että vuosien 2012 2016 välisenä aikana anastetuksi oli ilmoitettu yhteensä 2 127 asetta. Eli keskiarvona tämä tarkoittaa noin 425 asetta vuodessa, muutos 1990-luvun alkuun on siis karkeasti puo-let.

Tilanteen kehittymistä kuvastaa kuvio 8, jonka tulokset perustuvat poliisin asetietojärjes-telmän tietoihin sekä kolmen ensimmäisen vuoden osalta hallituksen esityksestä (HE 183/1997) tietoihin.Suuntaus on hyvä, ja toivottavaa on, että viimeisin lain muutos turva-kaapeista edelleen vähentää aseiden anastamista ja sitä kautta aseiden käyttöä erilaisissa rikoksissa.

107HE 183/1997 vp, s. 17.

Kuvio 8. Luhti-asetietojärjestelmän ja hallituksen esityksen (HE 183/1997 vp.) tietojen mukaan.

Joukkoampumiset Suomessa ja muualla ovat vaikuttaneet ampuma-aselakiin ja aselupien myöntämiseen. Viranomaiset estävät vuosittain neljästä kuuteen joukkoampumisuhkaa, ja potentiaalisten tekijäehdokkaiden löytäminen aiheuttaa viranomaisille valvonnallisia haas-teita.¹⁰⁸ Aseiden väärinkäytökset vaikuttavat yleiseen mielipiteeseen ja luovat negatiivista kuvaa kaikkeen, mikä liittyy aseisiin. Samalla kuitenkin unohtuvat ampuma-aseisiin liittyvät hyväksyttävät käyttötarkoitukset, kuten metsästys ja urheiluammunta.

108Helsingin Uutiset 2016.

Kuvio 9.Henkirikosten määrän kehitys Suomessa.

Kokonaisuutena tarkastellen aseiden käyttö rikoksentekovälineenä on vähentynyt (kuvio 9), ja erityisen positiivinen kehitys on jatkunut vuoden2008 jälkeen, jolloin vuotuinen am-puma-aseella tehtyjen henkirikosten määrä on ollut 30 vuodessa. Vuonna 2013 vastaava luku oli 15 ampuma-aseella tehtyä henkirikosta vuodessa. Positiivinen kehitys on jatkunut siten, että kyseinen luku on ollut vuonna 2017 7 ampuma-aseella tehtyä henkirikosta vuo-dessa. Kuvion 8 tiedot on saatu kriminologian ja oikeuspolitiikan instituutin tutkimuksesta.

Aseturvallisuus on parantunut viimeisten vuosien aikana, kuten kuviot 8 ja 9 osoittavat.

Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että ennaltaehkäisy ja valvontatyö olisivat tulleet valmiiksi.

Rikosilmoitusten tiedot asesäilytyksestä antavatkin selkeää kuvaa siitä, että valvontatyötä on aihetta edelleen jatkaa.

Valvontatyön mahdollistamiseksi viranomaiset tarvitsevat enemmän toimivaltuuksia lain valvontaan. Tämä tarkoittaa tietyissä tilanteissa yksilön oikeuksiin puuttumista yleisen järjestyksen ja turvallisuuden parantamiseksi. Vaikka asevarkauksien määrät ja ampuma-aseen käyttö tekovälineenä henkirikoksissa ovat vähentyneet, ei voida ajatella, että kaikki on jo kunnossa. Rikosilmoituksien kertoma taso asesäilytyksestä kaipaa välitöntä paran-nusta. Viranomaisten tulee parantaa ja lisätä tiedottamista aseturvallisuuteen liittyen ja

jatkaa monipuolista yhteistyötä eri harrastajaryhmien kanssa sekä monipuolistaa eri viran-omaisten kanssa tehtävää yhteistyötä niin Suomessa kuin rajojen ulkopuolellakin. Ampu-ma-aseiden säilytysturvallisuuden parantaminen vähentää ampuAmpu-ma-aseiden joutumista asiattomien käsiin, ja se myös vaikeuttaa rikolliseen tarkoitukseen suunniteltujen aseiden saatavuutta sekä parantaa aseturvallisuutta.

Jotta aseturvallisuutta voidaan jatkossa parantaa, vaatii se avointa yhteiskunnallista keskus-telua.Meidän kaikkien on hyväksyttävä se, että ympärillämme oleva maailma ja sen arvot ovat muuttuneet. Aseturvallisuuden kehittämisessä on kyseeri oikeuksien keskeisestä ase-masta. Suomessa aseluvan saaminen on ollut melko helppoa, yleinen ilmapiiri on ollut melko asemyönteinen ja siitä syystä tarkennetut ja tiukemmat ampuma-aseisiin liittyvät vaatimukset aiheuttavat vastustusta. Aseturvallisuuden parantaminen vaatii kuitenkin puut-tumista yksilön oikeuksiin yleisen järjestyksen ja turvallisuuden perusteella. Yksilön oi-keudet pitää olla oikeassa suhteessa velvollisuuksiin nähden.

LIITTEET

LIITE 1: Teemahaastattelun kysymykset