Suosituimmat nimet

Kyselyssäni pyysin asukkaita nimeämään Karhunmäen alueelta kolme mieluisinta ja kolme epämieluisinta paikannimeä. 28 vastaajasta neljä ei osannut nimetä hyviä tai huonoja nimiä.

Lisäksi yksi vastaaja totesi, ettei alueelta löydy hyviä nimiä. Kaikki vastaajat eivät myöskään nimenneet kolmea mieluisinta ja epämieluisinta nimeä mutta nimesivät joitain nimiä. Pääosin kaikki vastaajat kuitenkin nimesivät sekä kolme mieluisinta että epämieluisinta nimeä peruste-luineen. Suosituimmat nimet olivat Talviunentie (9 mainintaa), Pikkukarhuntie (7 mainintaa) sekä Karhunkierros, Karhunkaari ja Isokarhuntie (5 mainintaa kullakin). Suosituimpien nimien joukossa on Karhunkaari, alueen päätie, josta pienemmät tiet lähtevät haarautumaan. Vastauk-sissa Karhunkaari mainittiin osuvaksi nimeksi päätielle (1 ja 2).

(1) En tunne aluetta niin hyvin että osaisin nimetä. Karhinkaari on kuvaava "pääkaduksi" (i.2) (2) Karhunkaari -> selkeä ja kuvaava, koko paikan läpäisevä tie (i.26)

Ryhmänimistössä Karhunkaari nousee esiin, sillä tavanomaisen Karhu + gen. -määrite-osan yhteydessä on harvinaisempi perusosa kaari, joka kuvastaa hyvin tien muotoa. Kotuksen nimistönsuunnitteluohjeissa -kaari tosin mainitaan kadunnimien tavallisten loppuosien yhtey-dessä (http://www.kielitoimistonohjepankki.fi/ohje/448). Vastaavanlainen ratkaisu on nähtä-vissä toisella puolen Joensuuta Noljakan kaupunginosassa, jossa Noljakankaari jakaa Taka-Noljakan pienempiin osiin, ja Marjalan kaupunginosassa sijaitseva Sateenkaari on myös kaa-reutuva tie mutta ei samankaltainen päätie kuin Noljakankaari tai Karhunkaari. Riepposen tut-kimuksessa Sateenkaari on saanut kaksi ääntä ja päässyt täten mieluisimpien kadunnimien lis-talle. Vaikka nimen suosio on melko hillittyä, ei nimi myöskään esiinny epämieluisimpien ni-mien joukossa. (2008: 50, 53). Sekä omassa että Riepposen tutkimuksessa -kaari-perusosan ympärille rakentuvat kadunnimet ovat saaneet siis positiivisen vastaanoton.

Viljamaa-Laakson (1999: 42) mukaan Kuunsäteen tai Karhunhampaan kaltaiset paikan-nimet, joiden perusosa ei eksplisiittisesti kuvaile tarkoitteen maastoa, eivät ole yleensä kovin suosittuja asukkaiden keskuudessa. Normista poikkeavia -kaari-loppuisia nimiä ei kuitenkaan voi lukea täysin samaan kastiin kuin Kuunsäde-tyyppisiä nimiä. Edellä mainitut -kaari-loppui-set kolme nimeä myös kuvailevat selvemmin tarkoitettaan, sillä ne viittaavat teihin, jotka ovat kaareutuvia. Näin ollen epätyypillisempi -kaari-perusosa on melko helposti ymmärrettävissä,

26

jos tarkoite eli tie on tuttu. On oletettavaa, että Karhunkaaren esiintymisfrekvenssiin kyselyssä vaikuttaa juuri tien tunnettuus ja liikennesuunnittelun kannalta merkittävä asema.

Suvirannan (2012) mukaan -kaari-tyyppiset tien tai maaston muotoa kuvailevat loppuosat ovat tyypillisiä vaihtoehtoja tavanomaisille -katu- ja -tie-päätteisille nimille. Aivan tasa-arvoi-sia eivät -kaari-loppuiset nimetkään ole, sillä Karhun- tai Noljakankaarella ei ole yleiskielen appellatiivivastinetta toisin kuin Sateenkaarella.Karhun- ja Noljakankaaren suhde asuinaluei-den nimiin eli Karhunmäkeen ja Noljakkaan on kuitenkin selkeä ja yksiselitteinen, kun taas Sateenkaari kuuluu Marjalan asuinalueeseen. Sateenkaari ei ole pelkästään nokkela sanaleikki, vaan se nimenä liittyy Marjalan taivas- ja sääaiheiseen ryhmänimistöön. Nimi miellettäneen nokkelaksi ja tarpeeksi kuvaavaksi nimeksi myös laajemmin, sillä Postin postinumerohaun pe-rusteella Suomessa on kymmenen Sateenkaari-nimistä kadunnimeä, Karhunkaaria on kaksi ja Noljakankaaria yksi. Postin hakukone ei mahdollista yksittäisten nimenosien etsimistä, joten -kaari-loppuisten paikannimien yleisyyttä ei ainakaan tätä kautta voi toistaiseksi selvittää. Ni-met ovat kuitenkin esimerkkejä rajankäynnistä norminmukaisen ja normeja rikkovan nimeämi-sen parista.

Viljamaa-Laakson edellä esitetty näkemys epämääräisten perusosien vieraannuttavasta vaikutuksesta pitänee paikkansa, mutta on mielenkiintoista huomata, että -kaari perusosan si-sältävät sanat vaikuttavat kuitenkin olevan melko suosittuja ainakin minun sekä Riepposen ai-neistojen valossa. Samanlaisia havaintoja on tehty myös Espoossa. Espoon asukkaille laadittiin kysely, jossa selvitettiin asukkaiden suhtautumista Espoon kadunnimiin ja niiden käyttöön. Tut-kimuksessa havaittiin, että osa vastaajista piti omalaatuisista paikannimistä. Kehuja saivat juuri tavanomaisista -katu- ja -tie-tyyppisistä kadunnimistä poikkeavat nimet, joiden loppuosa on esimerkiksi kallio tai niitty. Erään vastaajan mielestä tällaiset nimet ovat osoitus luovuudesta.

Espoossa kadunnimet kuten Purolehto, Sulka ja Ruutisarvi ovat esimerkkejä tällaisista nimistä.

(Koistinen: 2008.) Käytännössä tämänkaltaisissa kadunnimissä vain taivas on rajana, ja kuten edellä kaari-nimien yhteydessä mainitsin, tämän nimityypin nimet voivat olla keskenään hyvin erilaisia, jolloin niiden niputtaminen yhteen on tarpeettoman yksinkertaistavaa. Olisi mielen-kiintoista tarkastella, suhtautuvatko nimenkäyttäjät eri tavalla erilaisiin epätyypillisen perus-osan sisältäviin kadunnimiin. Esimerkiksi maaseudulle tyypillisistä maastoappellatiiveista koostuvat Purolehto-tyyppiset nimet, kadunnimen tarkoitteen katufunktiota sivuavat Karhun-kaari-tyyppiset nimet ja tarkoitteeseen viittaamisen kannalta hyvin epäselvät Sulka-tyyppiset nimet ovat esimerkkejä epätavallisen perusosan nimityypin monipuolisuudesta.

Karhunmäen alueella on Karhunkaaren ja Karhunkierroksen lisäksi muitakin perusosal-taan erikoisempia kadunnimiä, kuten Jänönputki, Vuohenputki, Koiranputki, Talvipesä, Susi-raja ja Kiertoreitti. Näistä SusiSusi-raja mainitaan kolmen mieluisimman nimen joukossa kahdesti,

27

Kiertoreitti kerran. Sekä Susiraja että Kiertoreitti mainitaan toisaalta kolmen epämieluisimman nimen joukossa kerran. Epämieluisissa nimissä mainitaan myös Jänönpolku, jolla ilmeisesti tarkoitetaan Jänönputkea, sillä Jänönpolku ei sijaitse Joensuun kaupunkialueella. On toki mah-dollista, että kyseisellä vastaajalla on sattunut lapsus kirjoittaessa, mutta jos vastaaja muistaa Jänönputki-tien nimen väärin, ei nimen epämieluisuuden syynä varmaankaan ole silloin epä-tyypillinen -putki-osa. Epätyypillisen perusosan sisältävät nimet eivät siis juuri nouse aineis-tosta esiin Karhunkaarta ja Karhunkierrosta lukuun ottamatta. Mielestäni Susiraja ja Talvipesä ovat Karhunmäen kadunnimistä tarkoitteen ja nimen välisen suhteen osalta kaikkein epämää-räisimpiä. -putki-loppuiset kadunnimetkin viittaavat tässä Karhunmäen teihin, jotka ovat ly-hyitä ja suoria – siis ilmeisen putkimaisia, vaikka nimet onkin lainattu kasveilta. Putki onkin ehkä helpompi mieltää osaksi kadunnimeä kuin pesä tai raja. Kuitenkin myös Susirajan ja Tal-vipesän voidaan katsoa kuvaavan tarkoitteitaan osuvasti, vaikka ne päälle päin näyttäisivät suh-teellisen epätyypillisiltä kadunnimiltä Karhunmäelle. Karhunmäen reuna-alueella sijaitseva, il-meisen itseironinen Susiraja mainitaan mieluisissa ja epämieluisissa nimissä, mutta valintoja ei ole perusteltu sen enempää. Hyvin lyhyen ja kerämäisen tien nimenä toimivaa Talvipesää ei mainita mieluisten ja epämieluisten nimien kohdalla ollenkaan. Talvipesä tosin mainitaan esi-merkkinä ryhmänimien outoudesta.

(3) Ne ovat vähän outoja, esim. Karhunputkentie, Talvipesä yms. (i. 28)

Käsittelen tuonnempana nimien herättämiä mielleyhtymiä, joiden yhteydessä mainitaan myös eniten ääniä saanut Talviunentie. Talvipesä ja Talviunentie, kaksi karhujen talvehtimiseen liittyvää nimeä, ovat lähellä toisiaan sekä muodossa että merkityksessä, mutta Talviunentie mai-nitaan yhdeksän kertaa, kun Talvipesää ei mainita lainkaan. Luullakseni syy on sama kuin Kar-hunkaaren tapauksessa. Isot ja moneen tiehen yhdistyvät tiet ovat tunnetumpia, joten ne maini-taan useammin. Pienemmät ja liikennemäärältään vähäisemmät tiet taas jäävät helpommin pi-mentoon. Talviunentie yhdistyy yhteensä kolmeen tiehen, ja se on huomattavasti Talvipesää pidempi tie. Talvipesä yhdistyy vain Pikkukarhuntiehen. Tämänkaltaisilla seikoilla on luonnol-lisesti vaikutusta nimitietouteen, vaikka kadunnimet yleensä ovatkin suhteellisen tunnettuja verrattuna esimerkiksi luontonimiin, joiden käyttötarve ja tunnettavuus voivat muuttua rajusti-kin sukupolvien välillä. Nimien hahmottaminen ja niiden tulkitseminen nimenkäyttäjien arki-todellisuudessa voi myös olla luonteeltaan erilaisempaa kuin nimistönsuunnittelijat ovat ajatel-leet. Susirajan sijoittuminen asuinalueen reunalle ei välttämättä ole itsestään selvä asia, mutta

28

Talvipesä-tien muoto ja sen yhteys karhun rakentamaan talvehtimispaikkaan voi olla vielä han-kalampi hahmottaa, jos ei ole käynyt tällä umpikujaan päättyvällä tiellä tai tutkinut aluetta kar-talta. Voi toki olla, että olen itse ylitulkinnut katunimitoimikunnan nimeämisintentioita, mutta luulisin silti, että edellä mainitut epätyypillisen perusosan sisältävät nimet herättäisivät joka tapauksessa ajatuksia niiden käyttäjissä. Varmasti näin on tapahtunutkin jollain tasolla, mutta vastauksissa ei ole vain tartuttu nimien epätyypillisiin elementteihin. Suurin osa maininnoista liittyi siihen, miten nimet liittyvät alueen ryhmänimiin. Epätyypillisen perusosan sisältäviä ni-miä on siis arvotettu sekä miellyttäviksi että epämiellyttäviksi, mutta pääosin maininnat ovat olleet positiivisia. Karhunmäen tapauksessa nimien mahdollinen outous ei vaikuta olevan ne-gatiivinen piirre.

Joskus paikannimien perusosilla voi olla merkitystä muun yhdyskuntasuunnittelun kan-nalta. Toivottavaa olisi, että nimet olisivat sopivia rakennetun ympäristön kanssa: jo taajama-alueen sisällä on kohtuullista miettiä, kuinka kaupunkimainen ympäristön tulee olla, jotta esi-merkiksi -katu-sanan käyttö on perusteltua nimessä. Havainnollistava esimerkki löytyy Tuk-holmasta, jossa nimistönsuunnittelusta vastaavaa toimikuntaa pyydettiin valmistelemaan mur-hatun ulkoministerin, Anna Lindhin, muistonimeä ja nimettävää paikkaa. Toimikunta päätti el-vyttää vanhan, monikäyttöisen nimielementin plats ’paikka’. Nyströmin näkemyksen mukaan tämän nimenosan etuna on sen monikäyttöisyys, sillä se on tarpeeksi epämääräinen, jotta se voidaan yhdistää monenlaisiin paikkoihin. Muistonimeen suunniteltu tyypillisempi loppuosa torg ’aukio’, jäi juuri yleisyytensä takia pois, sillä Anna Lindh platsin vieressä sijaitsee torg-loppuinen paikka. (Nyström 2007: 126.)

Vähemmän käytetty nimenosa vois siis tuoda nimelle tarvittavaa erottuvuutta, joka muis-tonimen tapauksessa voidaan nähdä jonkinlaisena itseisarvona. Sama pätee merkittäviin koh-teisiin, jotka jäävät muistonimeämisen ulkopuolelle. Jos epätavallisen perusosan sisältävät ni-met viittaavat esimerkiksi alueen kannalta keskeiseen liikenneväylään, epätavallinen nimi voi helpottaa muistettavuutta ja paikannettavuutta. Tämä on toki tapauskohtaista, ja kuten edellä olen maininnut, kaikki epätavallisen perusosan sisältävät nimet eivät ole samanlaisia, kun tar-kastellaan loppuosien harvinaisuutta.