Nimien ja ryhmäidentiteettien suhde

Nimistöä ja sen käyttöä voidaan tarkastella ryhmäidentiteettien kautta. Moderni tai postmoderni identiteetti rakentuu kolmesta osasta: jatkuvuudesta, koherenssista ja yksilöllisyydestä. Näihin identiteettien osiin kohdistuu myös vastavoimia, kuten koherenssin särkyminen erilaisten roo-lien ja odotusten vuoksi tai yhdenmukaistuminen esimerkiksi globalisaation seurauksena. Juuri tämä kamppailu identiteeteistä on ajanut ihmisiä kohdistamaan katseensa menneisyyteen ja aiemmin tärkeiksi koettuihin asioihin. (Kroegseth 2012: 162.) Særheimin (2007: 172) mukaan identiteetit ja kulttuuriperintö kiinnostavat tutkijoiden lisäksi myös kaupunkisuunnittelijoita sekä kaupunkien virkamiehiä, sillä niissä nähdään muun muassa turismissa hyödynnettävää ar-voa. Myös osa kyselyyni vastanneista asukkaista kommentoi alueellisen yhtenäisyyden ja

39

yhteisöllisyyden teemoja Karhunmäellä. Tarkastelen asukkaiden vastauksia tuonnempana tässä luvussa.

Tarkasteltaessa ryhmäidentiteettejä, on selvennettävä yksilön ja yhteisön identiteettien yhtäläisyyksiä ja eroja. Kroegseth (2012: 163–164) esittää, että yhteisöjen ja yksittäisten hen-kilöiden identiteetit pohjaavat toisiinsa, ja kollektiivinen identiteetti voidaan nähdä yksilön identifioitumisena yhteisöönsä. Paikannimet voivat henkilönnimien tapaan heijastella identi-teetin kolmea kulmakiveä: paikannimi kytkee paikan ja henkilöt rajattuun ympäristöön, perin-teen jatkuvuuperin-teen. Lisäksi paikan ja siihen viittaavan nimen yksilöllisyys vahvistaa identiteetin yksilöllisyysaspektia. (Mts. 164.) Osa edellä mainituista nimien funktioista, esimerkiksi nimen yksilöivä tehtävä, voi vaikuttaa itsestään selvältä. Kuitenkin Krogsethin esimerkki havainnol-listaa nimien roolia ilmiössä, jossa ihmiset kohdistavat katseensa kulttuuriperintöön ja ryh-mäidentiteetteihin. Monet epäviralliset nimet mielletään kaupunkilaisnuorten yhteisöjen iden-titeettiä ilmaiseviksi elementeiksi (Ainiala 2005: 383). Omassa kyselyssäni epävirallista nimis-töä koskeva kysymys on muodossa ”Käytetäänkö perheessänne epävirallisia paikannimiä Kar-hunmäen virallisten paikannimien sijaan? --” Tarkoitukseni oli tiedustella epävirallisen nimis-tön käyttöä kenen tahansa perheenjäsenen toimesta eikä ainoastaan perheen sisäistä epäviralli-sen nimistön käyttöä.

Perheen sisäinen kielimuoto voi olla yksilöllä hyvin erilainen muihin kielimuotoihin ver-rattuna, joten pidän todennäköisenä, että myös perheiden sisällä syntyy epävirallista nimistöä.

Useimmilla ihmisillä on varmasti joko omiin kokemuksiin tai muiden ihmisten anekdootteihin pohjaavia tietoja perheiden sisäisestä epävirallisesta paikannimistöstä. Helsinkiläisnuorten epä-virallisen nimistön käyttö on paljolti pienten ryhmien keskuudessa tapahtuvaa (Ainiala 2005:

386). Ei liene mahdotonta, että perheen kaltainen – ainakin oletusarvoisesti – pieni yksikkö voisi toimia epävirallisen nimistön kasvualustana. Tiivistetysti intentioni oli selvittää karhun-mäkeläisten epävirallisen nimistön luonnetta ja käyttöä, eikä vastauksista käy ilmi, että vastaa-jat olisivat rajanneet vastauksensa oman perheensä sisäiseen epäviralliseen nimistöön. Huomi-onarvoista on myös se, että kaupunkimaisessa ympäristössä on enenevissä määrin siltojen, ka-dunkulmien ja portinpielien kaltaisia kohteita, joihin on tarve viitata, vaikka niillä ei ole viral-lista nimeä (Mielikäinen 2005: 29). Selvyyden ja tiiviimmän ilmaisun vuoksi olen kysymyk-sessä käyttänyt postpositiota sijaan. Kyselyyni vastasi kaksi alle viisitoistavuotiasta ja yksi 15– 24-vuotias nuori, joten nuorten epävirallisesta nimistöstä Karhunmäellä ei voida tehdä päätel-miä. Näistä vastaajista ainoastaan yksi alle viisitoistavuotias ilmoitti, ettei heidän perheessään käytetä Karhunmäen alueeseen liittyviä epävirallisia nimiä. Muut vastaajat kertoivat epäviral-lisen nimistön käytöstään seuraavasti:

40

(32) Käytetään koska olemme asuneet täällä lähemmäs 20 vuotta, joten jotkin nimet ovat jääneet siltä ajalta (i.17)

(33) Käytämme joskus karhunmäen paikannimien sijasta nimiä, kuten Uusialue, Vanha-alue yms. Koska nämä nimet ovat edes vähän siedettävämpiä, kuin nämä '' viralliset paikanni-met''. (i.28)

(34) Uusi alue (keski karhunmäki) ja uusin alue (lähempänä reijolaa oleva alue). Muita ei ole ehtinyt oikein muodostua. (i.19)

On selvää, että epävirallisen nimistön syntyminen edellyttää useimmissa tapauksissa, että virallista paikannimistöä käytetään taajaan. Ajallinen aspekti on tällöin merkittävässä osassa.

Esimerkissä 32 annetaan ymmärtää, että nuoren informantin perhe on asunut alueella jo ennen vastaajan syntymää, ja ajan kuluessa myös epävirallisen nimistön käyttö on yleistynyt per-heessä. Jälkimmäisessä esimerkissä viitataan Karhunmäen uusiin ja vanhoihin alueisiin. Tämä jako toistuu myös muissa vastauksissa, kuten edellä jo osoitin. Epävirallisella paikannimistöllä saatetaan usein arvottaa erilaisia alueita sekä niiden asukkaita (Ainiala & Vuolteenaho 2005:

387–388). Tässä tapauksessa arvottava jako näyttäytyy nimistöä koskevaksi. Mahdollisia alu-eisiin liittyviä konnotaatioita on vaikea löytää aineistostani: eronteko uuden ja vanhan välillä vaikuttaa olevan ainoa epäviralliseen nimistöön liittyvä teko, joka voidaan nähdä alueita arvot-tavaksi. Esimerkki 32 osoittaa, miten verrattain pientä asuinaluettakin voidaan jakaa pienem-piin osiin. Sinällään ei ole erikoista, että alueiden ikä nähdään merkityksellisenä ja epäviralli-seen nimistöön sopivana piirteenä. Alueet itsessään ovat melko pysyviä, joten niiden yksilöin-nille on todennäköisesti tarvetta. Paikannimistön ja paikan muuttuessa nimen tarkoite voi kui-tenkin muuttua, mitä esimerkki 33 hyvin kuvaa.

Jos nimi on laajasti käytössä, on sillä hyvät edellytykset säilyä käytössä pitkään (Ainiala 2008: 125–126). Karhunmäen jako uusiin ja vanhoihin alueisiin nousee vahvasti esiin muun muassa ryhmänimiä koskevissa vastauksissa. Tämä johtuu osittain myös siitä, että Karhunmäen ryhmänimistössä on poikettu karhu- ja Kukkos-aiheesta uudemmilla asuinalueilla. Tämä hel-pottanee alueen hahmottamista ja jaottelua, ja vaikka alueet eivät merkittävästi eroa esimerkiksi arkkitehtuurin tai liikennesuunnittelun perusteella vanhemmasta Karhunmäestä, osa vastaajista on selvästi korostanut alueiden eroa muuhun Karhunmäkeen.

Hellelandin (2012: 98) mukaan ihmiset haluavat mieltää paikannimet pysyviksi ja joh-donmukaisiksi konstruktioiksi. Vastaajien taipumus jakaa ja arvottaa Karhunmäen nimistöä sen iän mukaan tukee tätä havaintoa. Viljamaa-Laakso (1995) taas toteaa, että aluenimen muutos-takin isompi shokki on osoitenimen muutos. Yhdessä vastauksessa mainitaan tällainen

41

osoitteenmuutostapaus, jonka vuoksi opastamiseen on käytetty apuna vanhaa tiennimeä. Näh-däkseni osoitteiden muutos on tavallisinta kuntaliitosten yhteydessä, jolloin esimerkiksi saman-nimisistä teistä toinen joudutaan nimeämään uudestaan. Vaikka osoitteenmuutokset eivät mitä ilmeisimmin ole arkipäivää Karhunmäellä, monessa vastauksessa korostuu uudempien alueiden nimistön ongelmallisuus erityisesti verrattuna vanhempaan, karhuaiheiseen nimistöön.

Paikkala (2009) esittää, että asuinpaikka ilmaisee ihmisen identiteettiä, jossa yhdistyvät fyysinen paikka sekä omat ja kollektiiviset kokemukset joskus monien sukupolvien takaa, jol-loin ihminen kiinnittyy paikkaan. Paikkala (mp.) argumentoi kirjoituksessaan kuntien nimien merkityksestä, mutta edellä esitelty ajatus on sovellettavissa myös asuinalueiden mittakaavaan.

Karhunmäen vanhempien alueiden asukkaissa on oletettavasti paljon myös sellaisia ihmisiä, jotka ovat asuneet alueella pitkään ja näin ollen kiinnittyneet alueeseen aikojen saatossa. Alueen laajeneminen ja uusien ryhmänimiaiheiden saapuminen voi näyttäytyä alueidentiteettiä horjut-tavana asiana – ainakin eräät vastaukset tukevat tätä käsitystä. Toki paikannimen suhde paik-kaan tai ihmisten identiteetteihin ei ole aina näin yksinkertainen, mutta kuten vastauksista sekä aiemmista tutkimuksista (esim. Riepponen 2008) käy ilmi, asuinalueen nimistöllä on merkitystä sen asukkaille. Nimi on olennainen tekijä myös jatkuvuuden, identiteetin ja paikan erityispiir-teiden korostamisen kannalta (Hakala & Sjöblom 2016). Voidaan siis sanoa, että kun ihmiset asuvat kauan samalla alueella ja kiinnittyvät ympäristöönsä, paikannimistöllä on entistä suu-rempi rooli identiteetin muodostumisessa.

Vaikka alueen jaottelu vanhempiin ja uudempiin osiin nousi esiin muissakin kysymyk-sissä, oli vanhalle nimistölle varattu myös oma kysymyksensä. Ohessa on muutama vastaus kysymykseen ”Miten alueiden vanhaan nimistöön tulisi suhtautua uutta nimistöä luotaessa?”.

(35) Teema olisi syytä pysyä samana. Karhunmäki on vuosikymmeniä ollut! (i.5)

(36) Olisi kiva jos nimistö pysyisi samassa aihepiirissä. (i.25)

(37) Minusta hyvä kun kaikki ovat samaa teemaa toki osoitteen muutos hankaloitti aluksi var-sinki mapsin kanssa perillä etsiviä ja piti muistaa aina mainita vanha tien nimi (i.17)

Keskeisenä esiin nousee toive siitä, että nimistö pysyisi samankaltaisena kuin ennenkin.

Tutkimuksessani kyse on nimistä ja nimien käytöstä, ja vastaajatkin ovat kommentoineet alu-eiden eroja lähinnä nimistön näkökulmasta. Kiusaus ylitulkinnalle ei tässä tapauksessa liene vahva, sillä oman käsitykseni mukaan alueet eivät esimerkiksi sosioekonomisilla mittapuilla eroa merkittävästi toisistaan eivätkä vastaajat tuo esiin Karhunmäen sisäisten alueiden eroja esimerkiksi alueilla asuvien ihmisten kohdalla. Pari vastaajaa tuo esiin huomion siitä, että

42

epävirallisen nimistön vähäinen käyttö voisi johtua alueen nuoresta iästä. Tämä pitänee paik-kansa mutta on yhtä lailla suhteellista. Vanhojen ja uusien alueiden nimiä jaottelevat ja arvot-tavat asukkaat ovat mitä ilmeisimmin asuneet Karhunmäellä hieman pidempään, jotta ajallinen näkökulma nimistöön – ja mahdollisesti nimistöä koskevat mielipiteet – ovat voineet kehittyä.

Nimistön suhdetta asuinalueen imagoon kuvaa myös nimistön paikannettavuus. On toki huomioitava asian pragmaattinen ulottuvuus: yleisesti ottaen on toivottavaa, että asuinalueelle olisi vaivatonta opastaa ja navigoida. Nimistön paikannettavuus kertoo kuitenkin siitä, että alue ja sen nimistö ovat tunnettuja. Kuten edellä totesin, paikannimen ja paikan imagon suhde ei ole aina tarkasteltavissa saman sapluunan kautta. Virtanen (1997: 12) toteaa, että nimellä on paikan imagon kannalta merkitys, mutta nimen merkitys korostuu vasta sen jälkeen, kun paikka itses-sään on tunnettu. Virtanen puhuu asiasta kaupunkien kontekstissa, eivätkä nämä ajatukset ole välttämättä sovellettavissa esimerkiksi asuinalueiden tasolle, joissa yksittäisten nimien ja mänimien merkitykset voivat olla keskenään hyvin erilaiset. Nähdäkseni Karhunmäellä ryh-mänimillä on keskeinen merkitys alueen imagolle. Karhuaiheiset ryhmänimet voidaan nähdä alueen tavaramerkkinä, ja saman kunnan nimistöä suunniteltaessa joudutaankin käytännössä osoittamaan ryhmänimistöä tietylle alueelle selvyyden vuoksi. Karhuaiheiset nimet assosioitu-vat ilmeisen tehokkaasti Karhunmäkeen ihmisten mielissä.Vastauksista nousi esiin samankal-taisia ajatuksia ryhmänimien vaikutuksesta imagoon ja paikannettavuuteen. Huomioita esitet-tiin sekä Karhunmäellä että laajemminkin. Seuraavat aineistoesimerkit ovat vastauksia kysy-mykseen ”Mitä mieltä ylipäätään olet tietyn aihepiirin ympärille laadituista paikannimistä? Pe-rustele.”

(38) Pidän kyllä. Tuo alueellista yhtenäisyyttä, pelkästään kadun nimen perusteella voi jo pää-tellä sen sijoittuvan karhunmäkeen vaikkei olisi aiemmin kadun nimeä kuullutkaan.

(39) Tykkään siitä kun sen perusteella osaa suunnilleen sanoa missä kaupunginosassa asuu. (i.24)

(40) Hyvä juttu, tekee yhteisöllisyyden tuntua ja helposti voi tietää missä päin kaupunkia tie on nimen perusteella. (i.17)

Osa vastaajista siis arvostaa sitä, että nimet ovat paikannettavissa asuinalueen tarkkuu-della. Aiemmassa tutkimuksessa on noussut esiin samankaltaisia havaintoja. Päres-Schulmanin tutkimuksessa informantteina toimivat tavalliset espoolaiset, ja niukan enemmistön mielestä hyvä alueen nimi on sellainen, joka on helppo paikantaa (Päres-Schulman 2005: 209). Edellis-ten esimerkkien sekä karhuaiheisEdellis-ten nimien positiivisen vastaanoton valossa vaikuttaisi siltä, että Karhunmäen asukkaat pitävät siitä, että alueella on niin sanotusti ryhmänimistö alueen

43

nimeä myöten. Itse Karhunmäki-nimeen ei varsinaisesti otettu kyselyssä tai vastauksissa kan-taa, vaikka aiemmin viittasinkin nimen tietynlaiseen hämäryyteen. On syytä huomata, että ni-men etymologia sekä opaakkius ovat kuitenkin suhteellisia asioita: Karhunmäki-nimen osat ovat melko tavallisia paikannimissä. Itä-Suomessa eläinten, myös karhun eri varianttien, käyttö sukunimissä on tavallista, ja nykyisen Itä-Suomen alueella onkin jo keskiajalle ulottuva suku-nimiperinne toisin kuin Länsi-Suomessa. Olennaista tämän tutkimuksen kannalta on kuitenkin se, että Karhunmäki-nimen etymologia ei ole säilynyt ainakaan kovin laajalti tunnettuna. Tästä huolimatta moni vastaaja vaikuttaa reflektoivan alueen nimistöä tai nimistöä laajemminkin juuri Karhunmäkeen. Helleland (2012: 102) huomauttaakin, että paikannimistön historian tun-teminen ei ole edellytys nimiin kiinnittymiselle, vaan uudet ja vanhat paikannimet elinympä-ristöissä muodostavat keskeisen osan kollektiivisesta nimiperinteestä ja vahvistavat ihmisten juurtumista paikkoihin joka tapauksessa.

44