Huomioita Karhunmäen nimistönsuunnittelusta

11 LOPUKSI

11.1 Huomioita Karhunmäen nimistönsuunnittelusta

Tutkimukseni toinen tutkimuskysymys oli: Millaiset seikat ovat vaikuttaneet ja vaikuttavat Karhunmäen nimistönsuunnitteluun? Tarkastelen tässä luvussa Joensuun katunimitoimikunnan vastausten kautta Karhunmäen nimistönsuunnittelua ja esitän omia arvioitani Karhunmäen ni-mistönsuunnittelusta.

Kokonaisuutena pidän Karhunmäen nimistönsuunnittelua onnistuneena. Karhuaiheista ryhmänimistöä on jatkettu kekseliäästi, ja nimeämisessä on otettu huomioon Joensuun kaupun-gin Otsola-kaupunginosa ja sen nimistö. Myös muut ryhmänimiaiheet ovat toimivia, vaikka niiden suhde alueen historiaan vaikuttaa olevan pääosin melko löyhä. Karhunmäen kaltaisella alueella suoraan alueeseen liittyvien nimiaiheiden luominen on varmasti haasteellista, jolloin tärkeintä on nimien yksilöllisyys ainakin kunnallisella tasolla. Karhunmäellä on käytetty koh-tuudella myös epätavallisen perusosan sisältäviä nimiä, kuten Talvipesä, Karhunkaari ja Susi-raja. Nimet sopivat muuhun ryhmänimistöön ja alueen rakenteeseen.

Nimistönsuunnittelussa on tärkeää huomioida alueiden vanhaa nimistöä. Katunimitoimi-kunnan vastauksista käy ilmi, että toimikunta on pyrkinyt toimimaan näin sekä Karhunmäellä että yleisemminkin. Huomiota on kiinnitetty muun muassa aikaisempaan nimistönsuunnitte-luun, alueiden elinkeinoihin, asutukseen ja perinteisiin. Keskeinen lähde suomalaiselle nimis-tönsuunnittelulle ovat Kotuksen nimiarkiston kokoelmat, jotka sisältävät nimestäjien keräämää tietoa paikannimistä ympäri Suomen. Kokoelmat on digitoitu, ja keskeisimpiä nimitietoja on mahdollista hakea sähköisestä tietokannasta. Aineisto tarjoaa ikkunan vanhaan nimistöön, ja karttapaikannuksen avulla nimitietojen hahmottaminen on vaivatonta. Kuitenkaan nimestäjien kirjoittamia tarkempia tietoja esimerkiksi nimen taustasta ei ole digitoitu, vaan ne on kirjattu ainoastaan fyysisiin nimilippuihin. Katunimitoimikunnan vastauksissa nimistönsuunnittelussa käytetyiksi lähteiksi mainitaan erilaisten oppaiden lisäksi Kotuksen sivut. Nimiarkistoa ei ole mainitttu katunimitoimikunnan lähteissä.

Luvussa 9.4 mainitsin muistonimiaiheisen ryhmänimistön ongelmista. Karhunmäen ta-pauksessa olisi ollut johdonmukaisinta rajoittaa muistonimien määrää, etenkin kun nimet viit-taavat yksinomaan Antti Kukkoseen ja hänen perheeseensä. Nimien määrä on kuitenkin niin vähäinen, että en näe asiaa merkittävänä ongelmana.

Mitä tulee tutkimuskysymyksissäni esitettyyn huomioon Karhunmäen nimistönsuunnit-telun tulevaisuudesta, varmuudella ei voi sanoa paljoakaan. Katunimitoimikunnan jäsenen mu-kaan Karhunmäelle ei ole esimerkiksi suunniteltu nimiä valmiiksi tulevaisuutta ajatellen, vaikka katunimitoimikunta on joskus toiminutkin näin muiden asuinalueiden kohdalla. Toimi-kunta kokoontuu suunnittelemaan nimistöä yleensä uutta aluetta kaavoitettaessa, joten tulevai-suudensuunnitelmia Karhunmäen varalle ei ole.

11.2 Yhteenvetoa ja jatkotutkimusaiheita

Paikkala on kuvannut osuvasti paikannimien yhtäältä banaalia ja toisaalta erityistä luonnetta.

”Kohde, jonka nimi identifioi, on ensisijainen. Nimiin ei juuri kiinnitetä huomiota niin kauan kun ne toi-mivat ja täyttävät hyvin tehtävänsä. Vasta silloin, jos nimi on väärässä paikassa, hahmottaa tarkoittamaansa aluetta väärin, tuntuu sopimattomalta tai on väärin kirjoitettu, aletaan reagoida; päätöksenteon kannalta usein liian myöhään.” (Paikkala 2001: 179.)

Paikkalan havainto vaikuttaa osuvalta. Tekemäni kyselyn vastauksissa erityisesti poik-keavat ryhmänimiaiheet ja jossain määrin pelkästään isoimmasta ryhmänimiaiheesta eli karhu-aiheesta poikkeaminen nähtiin negatiivisina asioina. Tämä ilmiö on ollut vastauksissa ja sitä kautta myös tutkielmassani keskeisessä osassa. Usein vanhemmat nimet nähtiin säilyttämisen arvoisena ja ikään kuin esimerkkeinä uuden nimistön suunnittelusta. Nimistöön liittyvä kysely toki ohjaa pohtimaan nimiä ja omaa suhtautumista nimistöön, jolloin nimistöä tulee mahdolli-sesti tarkasteltua nimistöön liittyvien ongelmien ulkopuoleltakin. Moni vaikutti pitävän esimer-kiksi oman kotikatunsa nimestä. Kyselyyn vastanneet henkilöt vaikuttivat myös olevan pääosin tyytyväisiä Karhunmäen nimistöön.

Suosituimpia nimiä olivat Talviunentie (9 mainintaa), Pikkukarhuntie (7 mainintaa) sekä Karhunkierros, Karhunkaari ja Isokarhuntie (5 mainintaa kullakin). Vastauksissa nousi vah-vasti esiin toive vanhan paikannimistön ja nimeämisperinteen säilymisestä. Karhuaiheinen ryh-mänimistö mainittiin monissa vastauksissa linkkinä alueen menneisyyteen, ja tämän historian vaalimista pidettiin toivottavana. Myös Antti Kukkoseen ja hänen perheeseensä liittyvä nimistö sai lähes poikkeuksetta vain positiivisia mainintoja osittain samoista syistä.

Epämieluisimmat nimet olivat Viteliköntie (8 mainintaa) ja Hatelikontie (5 mainintaa).

Kolmannen sijan jakoivat Artiokatu ja Suppakuja (3 mainintaa).Epämieluisimpien nimien jou-kossa kärjessä olivat siis ekspressiivisanoista muodostetut nimet. Myös suunnistusaiheiset ni-met ja koko ryhmänimistön suunnistusaihe saivat jonkin verran kritiikkiä osakseen.

Suosittujen nimien joukossa oli paljon karhujen vaarattomuuteen liittyviä nimiä, joista osa on myös karhuja inhimillistäviä nimiä, kuten Karhuvaarintie ja Pikkukarhuntie. Harva pe-rusteli vastauksissaan kuitenkaan Pikku- tai Isokarhuntietä astronomisen ryhmänimiaiheen kautta, mikä saattaa olla osoitus kyseisen ryhmänimiaiheen vaikeaselkoisuudesta. Niin ikään positiiviseksi koettiin Marjakarhuntie, jonka merkitys on kuitenkin hyvin erilainen kuin vas-taajien mielikuvissa. Marjakarhuntie liitettiin positiivisiin ja pehmeisiin mielleyhtymiin, kun taas nimellä on monissa murteissa viitattu vihaiseen naaraskarhuun erityisesti vertauskuvalli-sissa ilmaukvertauskuvalli-sissa.

Mieluisten ja epämieluisten nimien kohdalla sekä ylipäätään nimien esiintymisen määriä tarkasteltaessa myös teiden välisellä hierarkialla on osansa. Monet kadunnimet kuuluvat teille, jotka ovat Karhunmäen alueella keskeisillä paikoilla. Tästä kertoo myös alueen päätien, Kar-hunkaaren suosio. Osa vastaajista viittasikin vastauksissaan siihen, että alueen nimistö ei ole heille kaikilta osin kovin tuttua. Erikoisia nimiä, kuten Talvipesää ja Susirajaa ei juuri mainittu vastauksissa, mikä voi niin ikään johtua teiden arkkitehtuurista ja sijainnista: syrjäisiä ja lyhyitä teitä sekä niiden nimikilpiä ei välttämättä kohdata usein alueella liikuttaessa.

Vastauksien joukossa ei ollut montaa mainintaa epävirallisen nimistön käyttämisestä. Osa vastaajista mainitsi käyttävänsä Karhunmäestä nimeä Karhis. Vastauksissa mainitaan useam-paan kertaan myös ajallinen aspekti, joka epävirallisen nimistön kohdalla liittyy Karhunmäen vaiheittaiseen laajentumiseen ja sitä kautta syntyneeseen nimistöön. Osa vastaajista mainitsi käyttävänsä epävirallisia nimiä, jotka kuvailivat Karhunmäen eri alueiden ikää. Mahdollinen syy epävirallisen nimistön vähäiselle käytölle Karhunmäellä on alueen nopea laajentuminen, jonka seurauksena moni asukkaista ei ole asunut Karhunmäellä kovin kauaa. On myös mahdol-lista, että Karhunmäellä ei ole paljonkaan maamerkkejä tai vastaavankaltaisia korkean käyt-töfrekvenssin alueita, jotka houkuttelisivat ihmisiä käyttämään epävirallista nimistöä. Pohdin työssäni myös sitä mahdollisuutta, että pienen piirin käyttämät primaarit, epäviralliset nimet, joihin ei sisälly esimerkiksi huumoriaspektia, eivät välttämättä näyttäydy ihmisille epäviralli-sena nimistönä.

Olen työssäni tarkastellut myös muita Karhunmäen nimistön ulottuvuuksia, joista osa liit-tyy kaavanimistöön ja täten katunimitoimikunnan työhön. Esimerkiksi linja-autopysäkkien ja asunto-osakeyhtiöiden nimet taas jäävät kaavanimistön ulkopuolelle. Linja-autopysäkkien ni-meäminen on arvioni mukaan ollut Karhunmäellä pääosin asiallista. Pysäkkien nimet ovat

nimistönsuunnittelijoiden ja -tutkijoiden hyväksi havaitsemien ohjeistusten mukaisia. Pysäk-kejä on nimetty esimerkiksi risteävien teiden ja läheisten alueiden mukaan. Erään pysäkin ni-messä on kuitenkin valittu erilainen sijapääte kuin lähialueen kaavanini-messä, mikä on luultavasti virhe. Myös Karhunkaari-pysäkin nimi on kyseenalainen, sillä pysäkin nimi viittaa tiehen, jonka varrella on lukuisia muitakin pysäkkejä.

Karhunmäen pienalueisiin ja puistoihin liittyvää nimistöä ei mainita kyselyn vastauk-sissa. Aiemmassa tutkimuksessa on kuitenkin osoitettu, että muun muassa pienalueiden, puis-tojen ja ulkoilureittien nimillä on merkitystä opastuksen, tiedottamisen ja monenlaisen viran-omaistoiminnan kannalta. Viheralueiden nimistön vähäinen käyttöfrekvenssi on niin ikään ha-vaittu aiemmissa tutkimuksissa. Karhunmäen puistojen ja pienalueiden nimistö liittyy pitkälti ympäröivään nimistöön: esimerkiksi suunnistusaiheisen ryhmänimistön alueella sijaitsee Reit-timestarinpuisto.

Karhunmäkeläisten asunto-osakeyhtiöiden nimet on muodostettu yhtä poikkeusta lukuun ottamatta joko osakekiinteistöjen osoitteen tai läheisen kadunnimen pohjalta. Poikkeuksena on Asunto-osakeyhtiö Joensuun Metsänkuningas. Nimen voi tulkita jäljittelevän asunto-osakeyh-tiöille tyypillistä yläluokkaisaiheista nimistöä, mutta samalla se myös toistaa ryhmänimistön karhuaihetta. Vaikka Karhunmäellä on osoitteen tai lähikadun mukaan nimettyjä asunto-osake-yhtiöitä suhteellisesti enemmän kuin Joensuussa on aiemmin ollut, nimeämistapa on joka ta-pauksessa hyvin tavanomainen.

Karhunmäen muistonimet liittyvät Antti Kukkoseen ja hänen vaimoonsa Elsa Marttiseen.

Nämä Kukkosen perheeseen liittyvät muistonimet muodostavat pienen ryhmänimistön Kukko-lan tiKukko-lan alueella. Vaikka muistonimiaiheisen ryhmänimistön muodostaminen ei ole ennenkuu-lumatonta, se on kuitenkin Kotuksen muistonimiohjeen vastaista. Kuitenkin Karhunmäellä muistonimistö on rajattu pienelle alueelle, joka on vahvasti kytkeytynyt Kukkosiin ja Kukkos-ten kautta myös ympäröivään alueeseen. Olen esittänyt luvussa 9.4 myös Kotuksen ohjeisiin pohjautuvan arvioni siitä, miksi Antti Kukkonen sopii mielestäni muistonimeämisen kohteeksi Karhunmäellä.

Karhunmäelle opastaminen ja navigointi herätti vastaajissa paljon tunteita, vaikka aivan kaikki opastamisen ja navigoinnin ongelmat liittyneet välittömästi nimistöön. Esimerkki tällai-sesta ongelmasta on karttasovellusten hidas päivitys, jolloin Karhunmäen kaltainen laajeneva asuinalue jää osittain karttojen ulkopuolelle. Kuitenkin asukkailla oli mahdollisesti tästä syystä kokemuksia Karhunmäelle opastamisesta. Opastamisen ja navigoinnin parissa ilmenneitä on-gelmia olivat muun muassa samankaltainen tai identtinen nimistö Joensuussa ja Pohjois-Karja-lassa, karhuaiheisen ryhmänimistön hallitsevuus Karhunmäellä sekä liikennesuunnittelun

aiheuttamat opastamisvaikeudet. Karttapalveluja koskevia epäkohtia lukuun ottamatta useim-mat vastaajat eivät kuitenkaan löytäneet epäkohtia Karhunmäelle navigoimisessa ja opastami-sessa.

Olen työssäni tutustunut Karhunmäen nimistöön ja jossain määrin myös nimistönsuun-nitteluun. Kansanonomastisen lähestymistavan vuoksi halusin selvittää myös asukkaiden omia mielipiteitä asukaslähtöisestä nimistönsuunnittelusta. Lisäksi halusin selvittää asukaslähtöisen nimistönsuunnittelun erilaisia prosesseja. Katunimitoimikunnan vastauksista kävi ilmi, että Karhunmäen nimistöä suunniteltaessa ei ole konsultoitu asukkaita, vaikka pienimuotoisia haas-tatteluja on tehty joillain aiemmilla asuinalueilla. Tästä syystä tarkastelin asukasyhteistyötä ni-mistönsuunnittelussa käyttäen hyväkseni Paikkalan (2000) esittelemää kuntien nimistönsuun-nittelukyselyn aineistoa. Verrattaessa asukasyhteistyön prosesseja Arnsteinin (2019) tikapuu-malliin voidaan todeta, että kuntakyselyn vastausten valossa prosessit eivät ole mahdollistaneet kovin tehokasta kansalaisvaikuttamista. Asukkaiden osallistumisesta nimistönsuunnitteluun voi kuitenkin olla monenlaista hyötyä esimerkiksi haja-asutusalueiden nimeämisessä, joten asu-kasyhteistyön mahdollisuutta ei kannata sulkea kokonaan pois. Asukkaiden osallistuminen ni-mistönsuunnitteluun ei kuitenkaan ole mikään itseisarvo, sillä esimerkiksi resurssien puute ra-joittaa yleensä toimintaa. Tekemäni kyselyn vastaajat suhtautuivat asukkaiden osallisuuteen ni-mistönsuunnittelussa pääosin negatiivisesti tai varovaisen skeptisesti.

Karhunmäen asema laajenevana asuinalueena tuo omat mahdollisuutensa, kun tarkastel-laan potentiaalisia jatkotutkimusaiheita. Kyselyyn vastanneet eivät juuri käyttäneet epäviral-lista nimistöä, joten esimerkiksi epävirallisen nimistön synnyn ja kaupungin laajenemisen vä-listä suhdetta olisi mielenkiintoista tarkastella hieman pidemmällä aikavälillä. Toinen kysely-vastauksista esiin noussut ilmiö on ryhmänimiaiheiden arvotus ja siihen mahdollisesti liittyvä ajallinen aspekti. Kyselyyn osallistuneet karhunmäkeläiset viittasivat usein Karhunmäen van-hempien osien ryhmänimistöön, joka usein arvotettiin paremmaksi kuin uudempien alueiden nimistö. Olisi mielenkiintoista selvittää, onko tämänkaltainen mieltymys vanhempaan nimis-töön yleistä myös muilla asuinalueilla vai onko ryhmänimistöaiheen jokin muu piirre merkit-sevämpi. Puistojen ja pienalueiden nimistöä käsittelevässä luvussa esitin ajatuksen urbaaneja viheralueita koskevan nimitaidon tutkimuksesta. Vaikuttaisi siltä, että monet tämänkaltaiset alueet ovat kyllä virkistyskäytössä, mutta alueiden nimiä ei juuri käytetä. Alueet ovat toki mer-kityksellisiä kaavoituksen kannalta ja täten niiden yksilöinti nimien avulla on olennaista. Lu-vussa esitelty yhteys pelastusviranomaisiin on niin ikään aihe, jota voisi tutkia. Olisi mielen-kiintoista selvittää, mikä merkitys nimistöltään pimentoon jäävillä viheralueilla tai urbaaneilla alueilla ylipäätään on pelastusviranomaisten työlle.

Tässä luvussa olen käynyt läpi tutkielmani sisältöä ja näkemyksiäni Karhunmäen nimis-tönsuunnittelusta. Olen myös ehdottanut mahdollisia aiheita jatkotutkimukselle tutkielmaani perustuen.

78 12 LÄHTEET

AALTO,TIINA 2002:Osoitteena Osmankäämintie. Tutkimus eräästä ryhmänimistöstä. – Virit-täjä 106 s. 208–222.

AINIALA,TERHI 2003: Kaupunkinimistön tutkimuksen perusteet. – Virittäjä 123 s. 207–225.

AINIALA,TERHI 2005: Tutkimuskohteena kaupunkinimistö. –Terhi Ainiala (toim.),Kaupungin nimet. Kymmenen kirjoitusta kaupunkinimistöstä s. 10–25. Kotimaisten kielten tutki-muskeskuksen julkaisuja 134. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.

AINIALA, TERHI – HALONEN,MIA 2011: Somalialaistaustaiset nuoret nimistönkäyttäjinä Itä-Helsingissä. –Virittäjä115 s. 193–220.

AINIALA,TERHI –KOMPPA,JOHANNA –MALLAT,KAIJA –PITKÄNEN,RITVA LIISA 2000: Pai-kannimien käyttö ja osaaminen. Nimitaito Pälkäneen Laitikkalassa. –Virittäjä 104 s.

330–354.

AINIALA,TERHI –PITKÄNEN,RITVA LIISA 2002: Paikannimistöntutkimuksen valinnat. Etymo-logioista sosio-onomastiikkaan. – Virittäjä 106 s. 231–240.

AINIALA,TERHI –SAARELMA,MINNA –SJÖBLOM,PAULA 2008: Nimistöntutkimuksen perusteet.

Tietolipas 221. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.

AINIALA,TERHI –VUOLTEENAHO,JANI 2005: Urbaani muutos ja kaupunkilaiset identiteetit. – Virittäjä 123 s. 378–394.

ARNSTEIN,SHERRY 2019 [1969]: A ladder of citizen participation. – Journal of the American Planning Assosiation 85 s. 24–34

DOBERSTEIN,BRENT 2012:Citizen participation in post‐disaster flood hazard mitigation plan-ning in Peterborough, Ontario, Canada. – Risk, Hazards & Crisis in Public Policy 3 s.

1–26

ELLERY,PETER – ELLERY,JANE 2019: Strengthening community sense of place through place-making. – Urban planning 4 s. 237–248

Haapajoen asemakaavan ja asemakaavamuutoksen kaavaselostus 2014.

HAKALA,ULLA, – SJÖBLOM,PAULA 2016: Kunnan nimellä on väliä. – Kielikello 2/2016.

HELLELAND,BOTOLV 2012: Place names and identities. –Botolv Helleland, Christian-Emil Ore

&Solveig Wikstrøm (toim.), Names and identities s. 95–116. Oslo studies in language 4. Oslo: University of Oslo.

HOLM,VESA 2012: Hirvenmetsästäjien epävirallista paikannimistöä. Pro gradu -tutkielma. Jy-väskylän yliopiston kielten laitos.

https://www.hs.fi/nyt/art-2000004876011.html

HÄMÄLÄINEN,LASSE 2014: Mihin katosi Kaisaniemi? –Kielikello 4/2014.

https://www.kaleva.fi/mika-ratkaisi-sodankylan-liikuntahallin-nimikilpai/1862597 https://www.joensuu.fi/tontit/karhunmaki

JOHANSSON,CARINA 2007: Name user perspectives on the street names of Stockholm. – Onoma 2007.

Karhunmäen osayleiskaava 2006.

KETTUNEN,TAINA 1999: Amurinhovista Villa Alfonsoon. – Sirkka Paikkala, Ritva Liisa Pitkä-nen & Peter Slotte (toim.), YhteiPitkä-nen nimiympäristömme. Nimistönsuunnittelun opas s.

100–104. Helsinki: Kotimaisten Kielten Tutkimuskeskus, Suomen Kuntaliitto..

Kielilaki 2003/423, 33 §. (2.2.2020)

http://www.kielitoimistonohjepankki.fi/ohje/205 (2.7.2020).

KIVINIEMI,EERO 1971: Suomen partisiippinimistöä. Ensimmäisen partisiipin sisältävät henki-lön- ja paikannimet. Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran toimituksia 295. Helsinki:

Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.

KIVINIEMI,EERO 1975: Paikannimien rakennetyypeistä. Suomi 118:2. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.

KIVINIEMI,EERO 1990: Perustietoa paikannimistä. Suomi 149. Helsinki: Suomalaisen Kirjalli-suuden Seura.

KIVINIEMI,EERO 1999[1972]: Maisema muuttuu – mullistuuko nimistö? – Sirkka Paikkala, Ritva Liisa Pitkänen & Peter Slotte (toim.), Yhteinen nimiympäristömme. Nimistön-suunnittelun opas s. 9–14. Helsinki: Kotimaisten Kielten Tutkimuskeskus, Suomen Kuntaliitto.

KOISTINEN,ULLA 2008: Asutko hyvässä osoitteessa? – Onnistuneita kadunnimiä Espoossa. – Kielikello 4/2008.

http://www.kielitoimistonohjepankki.fi/ohje/448http://www.kielitoimistonoh-jepankki.fi/ohje/448 (6.5.2020).

https://www.kotus.fi/aineistot/nimiaineistot/paikannimikokoelmat(8.5.2020).

https://www.kotus.fi/ohjeet/nimistonsuunnittelun_ohjeita/julkinen_nimisto_ja_nimikilpailut KROGSETH,OTTO 2012: Names and collective identity. – Names and Identities 4 s. 161–166.

Kulturmiljölag 1988: 950. 4 §. (14.2.2020.) Kuntalaki 2015: 410. 4 §. (14.2.2020)

KUORTTI,JOEL –MÄNTYNEN,ANNE –PIETIKÄINEN, SARI 2008: Kielen rakennustelineillä.Kie-lellisen ja yhteiskunnallisen käänteen merkitys. – Media & Viestintä 31 s. 25–37.

LAMPINEN,SEPPO 2015:Tässä tie, missä kaupunki? Tampere: Tampere University Press.

LEHIKOINEN,LAILA 1999 [1983]: Näkökulmia kadunnimistöön. – Sirkka Paikkala, Ritva Liisa Pitkänen & Peter Slotte (toim.), Yhteinen nimiympäristömme. Nimistönsuunnittelun opas s. 61–64. Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus, Suomen Kuntaliitto.

Maankäyttö- ja rakennuslaki5.2.1999/132

MIELIKÄINEN,AILA 2005: Nimistön- ja sanastontutkimuksen rajamaastossa – Slangi, puhekieli ja murre epävirallisissa paikannimissä. – Terhi Ainiala (toim.), Kaupungin nimet.

Kymmenen kirjoitusta kaupunkinimistöstä s. 26–55. Kotimaisten kielten tutkimuskes-kuksen julkaisuja 134. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.

MÄKINEN,EIJA 2019: Asemakaavoitus ja asianosaisperusteinen valitusoikeus. Ympäristömi-nisteriön julkaisuja 2019:27. Helsinki: Ympäristöministeriö.

MÄNTYNEN,ANNE –PIETIKÄINEN,SARI 2009: Kurssi kohti diskurssia. Tampere: Vastapaino.

NA = Nimiarkiston kokoelmat. Kotimaisten kielten keskus, Helsinki.

NUOLIJÄRVI,PIRKKO 2002: Miten kielentutkija analysoi yhteiskuntaa? –Anna Mauranen, Liisa Tiittula (toim.), Kieli yhteiskunnassa –yhteiskunta kielessä s. 13–33. Suomen sovelta-van kielitieteen yhdistyksen julkaisuja 60. Jyväskylä: Suomen soveltasovelta-van kielitieteen yhdistys ry.

NUPPONEN,ANNE-MARIA 2004: Röllintöllistä Aamuaurinkoon. Joensuulaisten asunto-osake-yhtiöiden nimiä. –Kielikello2/2004

NYSTRÖM,STAFFAN 2007:Anna Lindhs Plats ‘Anna Lindh Place’. The story of an urban com-memorative name. – Onoma 42 s. 111–129.

NYSTRÖM,STAFFAN 2012: Swedish place-name legislation. Application, evaluation, revision.

–Onoma 47 s. 119–136.

NYSTRÖM,STAFFAN 2018: Place-name policies in Scandinavia and elsewhere. Onomastica Uralica 14 s. 65–82.

NYSTRÖM,STAFFAN 2016:Naming parks, footpaths and small bridges in a multicultural subur-ban area. – Guy Puzey & Laura Kostanski (toim.), Names and naming. People, places, perceptions and power s. 185–196. Multilingual matters 163. Bristol: Multilingual Matters.

NÄRHI,EEVA MARIA 1985:Kaavanimistön suunnittelu. – Kielikello 2/1985.

NÄRHI,EEVA MARIA 1999:Muistonimet.–Sirkka Paikkala (toim.), Kaavanimien hätäkaste – Nimistönsuunnittelu kunnissa 1999 s. 96–99. Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen julkaisuja 113. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.

PAIKKALA,SIRKKA –PITKÄNEN,RITVA LIISA –SLOTTE,PETER (toim.) 1999: Yhteinen nimiym-päristömme. Nimistönsuunnittelun opas. Helsinki: Kotimaisten Kielten Tutkimuskes-kus, Suomen Kuntaliitto.

PAIKKALA,SIRKKA 2000: Nimistönsuunnittelu kunnissa 1999.–Sirkka Paikkala (toim.), Kaa-vanimien hätäkaste –Nimistönsuunnittelu kunnissa 1999 s. 7–58. Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen julkaisuja 113. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.

PAIKKALA,SIRKKA 1999:Nimistönsuunnittelu vaatii järkeä ja tunnetta.– Sirkka Paikkala, Ritva Liisa Pitkänen & Peter Slotte (toim.), Yhteinen nimiympäristömme. Nimistönsuunnit-telun opas. s. 54–60. Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus, Suomen Kunta-liitto.

PAIKKALA,SIRKKA 2001: Paikannimet kulttuuriperintönä. – Kaija Mallat, Terhi Ainiala & Eero Kiviniemi (toim.), Nimien maailmasta s. 176–191. Kieli 14. Helsinki: Helsingin yli-opiston suomen kielen laitos.

PAIKKALA,SIRKKA 2009: Sammatin pojasta Lohjan pojaksi – kuntien nimenmuutokset vuonna 2009. – Kielikello 1/2009.

PAIKKALA,SIRKKA 2014: Suomeenkin paikannimilaki. – Kielikello 2/2014.

PAIKKALA,SIRKKA 2015: Nimistönhuolto – kieltä, kulttuuria ja kansainvälistä yhteistyötä. – Kielikello 2/2015.

PATRONEN,OUTI 2017: Rajakarjalaisen sukunimistön kehittyminen osana Suomen karjalankie-lisen ortodoksivähemmistön suomalaistumista 1818–1925. Helsingin yliopiston hu-manistinen tiedekunta.

PEDERSEN,AUD-KIRSTI 2017: The transmission of toponyms in language shift societies. –Terhi Ainiala, Jan-Ola Östman (toim.), Socio-onomastics. The pragmatics of names s. 21–

44.Pragmatics and beyond new series 275. Amsterdam: John Benjamins Publishing Company.

PITKÄNEN,RITVA LIISA 1999: Paikannimet. – Sirkka Paikkala, Ritva Liisa Pitkänen & Peter Slotte (toim.), Yhteinen nimiympäristömme. Nimistönsuunnittelun opas s. 15–22. Hel-sinki: Kotimaisten Kielten Tutkimuskeskus, Suomen Kuntaliitto.

PITKÄNEN,RITVA LIISA 2005: Vanhan Kouvolan kaupunkinimistöä. –Terhi Ainiala (toim.), Kaupungin nimet. Kymmenen kirjoitusta kaupunkinimistöstä s. 165–177. Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen julkaisuja 134. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.

Project for Public Spaces 2017: The Placemaking process. https://www.pps.org/article/5-steps-to-making-places (12.08.2020).

RIEPPONEN,NINA 2008: Marjalan taajamanimistö asukkaiden näkökulmasta. Pro gradu -tut-kielma. Joensuun yliopisto, suomen kieli.

SAARIKIVI,JANNE 2003:Kaavanimistön synty ja kehitys. – Mikko Lounela & Raija Miikkulai-nen (toim.), Kaupunkinimistön historiaa. Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen jul-kaisuja 125. Helsinki: 2003.

SACK,ROBERT DAVID 2010:Geography as a tool for developing the mind – A theory of place making. Lewiston: Edwin Mellen Press.

SINISALO,AINO 1999[1985]:Kaavanimien oikeinkirjoituksesta. – Sirkka Paikkala, Ritva Liisa Pitkänen & Peter Slotte (toim.), Yhteinen nimiympäristömme. Nimistönsuunnittelun opas s. 169–176. Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus, Suomen Kuntaliitto.

SUVIRANTA,SAMI 2012:Katu vai tie? – Kielikello 2/2012.

SUVIRANTA,SAMI 2015: Pysäkkien ja asemien nimeäminen. – Kielikello 2/2015.

SMS = Suomen murteiden sanakirja. 2012. Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 30.

Helsinki: Kotimaisten kielten keskus. s.v. hatelikko. Verkkojulkaisu HTML.

http://kaino.kotus.fi/sms (14.06.2020).

SSA 2 = Suomen sanojen alkuperä. Etymologinen sanakirja. 2 L–P. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura & Kotimaisten kielten tutkimuskeskus 1995.

SÆRHEIM,INGE 2007:Official urban naming. Cultural heritage and identity. – Onoma 42 s. 171-187.

TARVAINEN,OLAVI 1977:Ankarat käskyt kohtalon. Antti Kukkosen elämää ja ajatuksia. Hel-sinki: Kirjaneliö.

TUOMIAHO,SANNI 2019:Lasten osallisuus Vaasassa. Suomenkielisten alakoulujen oppilaskun-tien hallitusten näkemyksiä osallisuudesta. Pro gradu -tutkielma. Vaasan yliopisto, johtamisen yksikkö.

UKSKOSKI,LAURA 2019:Muistonimien suunnittelu 2000-luvulla. – Kielikello 4/2019.

VILKUNA,KUSTAA 1976:Etunimet. Helsinki: Otava.

VILJAMAA-LAAKSO,MARJA 1995: Kadunnimet ja identiteetti. – Kielikello 4/1995.

VILJAMAA-LAAKSO,MARJA 1999: Nimistönsuunnittelu 2000-luvulle. – Sirkka Paikkala, Ritva Liisa Pitkänen & Peter Slotte (toim.), Yhteinen nimiympäristömme. Nimistönsuunnit-telun opas s. 40–53. Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus, Suomen Kunta-liitto.

VIRTANEN,PEKKA 1999: Kaupungin imago. Mikä tekee Pariisista Pariisin ja Pisasta Pisan?

Rakennustieto oy:n Arkki-sarja 11. Helsinki: Rakennustieto.

VUOLTEENAHO,JANI –AINIALA,TERHI –WIHURI,ELINA 2007: The change in planned nomen-clature in Vuosaari, Helsinki. – Onoma 42 s. 213–235.

LIITTEET

Liite 1. Karhunmäen virallinen nimistö

Puistot:

Rasiakuja Tuohivakankuja Purnukuja Puhdekatu Nepparikuja Myssykuja Sormustinkuja Pipokuja Vanttuukuja Ristipistonkuja Havisevankatu Havisevankuja Haapajoentie Ajomiehenkuja Ruustinnankuja

Rovastinkatu Edusmiehentie Mesipolku Turkkipolku Mesikämmenentie Taljapolku Kouvolankatu Kivikontie Hakolahdentie

Liite 2. Asunto-osakeyhtiöiden nimet

Asunto Oy Joensuun Rossinkatu 3 Asunto Oy Joensuun Rossinkulma Asunto Oy Joensuun Karhunpesä

Kiinteistöosakeyhtiö Joensuun Karhunputkentie 12 Kiinteistöosakeyhtiö Joensuun Karhunputkentie 10 Asunto Oy Joensuun Karhunkierros 8

Asunto Oy Joensuun Karhunkierros 6 Asunto Oy Joensuun Karhunkierros 4 As Oy Joensuun Karhunkulma 1 Asunto Oy Joensuun Karhunkaari Asunto Oy Joensuun Pesäpolku 1 Asunto Oy Joensuun Pesäpolku Asunto Oy Joensuun Talvipesä 1 Asunto Oy Joensuun Metsänkuningas Asunto Oy Joensuun Ohtokuja 2 Asunto Oy Joensuun Ohtokuja 1 Asunto Oy Joensuun Omenaisenkuja 1 Asunto Oy Joensuun Mesikämmenentie 12 Asunto Oy Joensuun Mesikämmenentie 14 Asunto Oy Joensuun Rastilippu

Asunto Oy Joensuun Viteliköntie 2 A Asunto Oy Joensuun Viteliköntie 2 B Asunto Oy Joensuun Viteliköntie 2 C

Liite 3. Karhunmäen opastuskartta

Kartan alareunassa näkyy aluetta rajaava Haapajoki. Lännessä Karhunmäki rajautuu Vanhaan valtatiehen, mutta tien läntisellä puolella sijaitsevat Hakolahdentie ja Kivikontie kuuluvat vielä Karhunmäkeen. Pohjoisessa alueen rajana on rautatie ja idässä keltaisella merkitty

In document Karhunmäen nimistö ja asukkaiden mielipiteet (sivua 77-93)