Linja-autopysäkkien nimet

Vaikka nimien käytännöllisyyttä ja nimenkäyttäjien todellisuutta ei voi unohtaa kadunnimien suunnittelussa, on nimien käytännöllisyys erityisen korostunut julkisen liikenteen pysäkkien nimeämisessä. Pysäkkien nimet eivät kuulu kaavanimistöön, ja pysäkkien nimien suunnittelun ja tarkastuksen käytännöt vaihtelevat eri kunnissa. Paikkala toteaa, että suomalaisille kunnille tehdyn nimistönsuunnittelukyselyn valossa useassa kunnassa ei nimetä pysäkkejä eikä pysä-köille oletettavasti tehdä myöskään nimikilpiä.Joidenkin kuntien vastauksissa mainitaan, että tavalliset kansalaiset käytännössä nimeävät pysäkit. Useimmiten pysäkkien nimeäminen kuu-luu kunnan teknisen tai rakennustoimen tahoille. Yleistä on myös, että pysäkkien nimien suun-nittelu kuuluu joukkoliikennetoimelle tai liikennesuunsuun-nittelulle. Myös liikennöitsijät huolehti-vat joskus osittain tai kokonaan pysäkkien nimeämisestä. (Paikkala 2000: 20–21.) Suviranta (2015) toteaa, että hyvä pysäkinnimi on tarpeeksi yksilöivä ja paikannettava, jotta esimerkiksi samalla tiellä sijaitsevat pysäkit erottuvat toisistaan.

Karhunmäellä pysäkit on nimetty pääosin risteävien teiden mukaan esimerkiksi Artioka-duksi tai KompassikaArtioka-duksi. Myös läheisten alueiden ja niiden mukaan nimettyjen teiden perus-teella on annettu nimiä pysäkeille Matara (Matarantie), Varpaniemi (Varpaniementie), Paksu-niemi (Paksuniementie) ja Meijerinurmi. Näiden pysäkkien nimissä on päädytty nimeämään kohde läheisen paikan mukaan, vaikka varsinainen pysäkki sijaitsisikin hieman sivussa tästä

50

paikasta. Paikannettavuutta helpottaa kuitenkin, että pysäkkiin yhdistyy risteävä tie, joka on nimetty viereisen paikan mukaan. Olen kirjoittanut näiden risteävien teiden nimet sulkeiden sisälle edellisessä listauksessa. Suvirannan (2015) mukaan edellä lueteltujen esimerkkien kal-tainen lyhentäminen sopii hyvin pysäkkien nimeämiseen. Koistisen mukaan Espoon joukkolii-kennekeskuksen suositus on, että pysäkit nimettäisiin risteävien teiden mukaan. Koistinen tuo esiin myös Marja Viljamaa-Laakson tekemiä ohjeistuksia, joissa pysäkkien nimeämiskohteet valittaisiin päätulosuunnan mukaan, silloin kun on useampia vaihtoehtoja. Muita ohjeistuksia ovat pysäkkiparien nimeäminen samalla tavoin sekä edellytys pysäkinnimien pysyvyydestä, johon ratkaisuksi ehdotetaan pysäkkien nimeämistä kaavanimien perusteella. (Koistinen 2005:

5.)

Monet edellä mainittuja ohjeita on noudeatettu myös Karhunmäellä, ja ne voidaan nähdä melko yleispätevinä ohjeistuksina, vaikka risteävien katujen lisäksi on toki monia muitakin paikkoja, joiden mukaan pysäkkejä voidaan nimetä. Suviranta (2015) mainitsee esimerkkeinä aukioiden, rakennusten ja puistojen nimet. Karhunmäellä tällaisia pysäkinnimiä ovat esimer-kiksi Kukkola ja Meijerinurmi. Koistinen (2005: 4) mainitsee, että Espoossa joukkoliikenne-keskuksen suunnittelemia nimiä on harvoin tarkistettu, jolloin niitä on jouduttu korjaamaan esi-merkiksi kirjoitusvirheiden takia. Vaikuttaisi siltä, että Karhunmäen Meijerinurmi-pysäkin ni-messä on myös kirjoitusvirhe, sillä asemakaavanimissä Meijerinurmi kirjoitetaan muodossa Meijerinnurmi, eli genetiivipäätteisellä määriteosalla. Kukkolan ja Meijerinurmen pysäkit ovat saaneet nimensä Karhunmäen asuinalueeseen kuuluvien alueiden mukaan. Kukkola kattaa Kuk-kosen sukutilan alueen, ja Haapajoen asemakaavan ja asemakaavanmuutoksen kaavaselosteen (2014: 19) mukaan Meijerinurmi-nimeä on käytetty Haapajoen lähialueesta. Meijerinnurmen puisto sijaitsee kuitenkin melko kaukana Haapajoesta: lähempänä Haapajokea sijaitsee Jokikal-lionpuisto. Haapajoki on myös Karhunmäen asuinalueen eteläraja ainakin kirjoitushetkellä (Liite 3.)

Jos alueiden nimiä käytetään pysäkkejä nimettäessä, olisi syytä valita asuinalueita pie-nempiä alueita, koska isommilla alueilla on usein useampia pysäkkejä (Suviranta 2015). Kois-tinen (2005: 10) kuitenkin huomauttaa, että esimerkiksi Espoossa moni linja-autopysäkki on nimetty asuinalueen tai esimerkiksi Espoonlahden mukaan, mutta nämä pysäkit sijaitsevat yleensä merkittävissä risteyksissä, jolloin ison alueen käyttäminen nimessä on hyväksyttäväm-pää. Karhunmäellä Meijerinurmi ja Kukkola noudattavat melko tarkkaan tätä periaatetta, mutta Karhunkaari-tien tilanne on hieman toisenlainen. Suurin osa Karhunmäen linja-autopysäkeistä sijaitsee alueen päätiellä, Karhunkaarella. Kuitenkin Karhunkaari on kahden pysäkin nimenä, ja muilla pysäkeillä on läheisten teiden tai alueiden mukaiset nimet. Karhunkaari-pysäkin vie-ressä sijaitsee muun muassa Karhunmäen koulu, mutta on mahdollista, että pysäkki on ollut

51

paikalla jo ennen koulua. Joka tapauksessa Karhunkaaren tilalle olisi selkeyden vuoksi sopinut jokin muu nimi. Instituutioiden ja yritysten mukaan nimeäminen on tunteita herättävä asia, eikä se usein ole nimistönsuunnittelua koskevien ohjeiden mukaista. Kritiikkiä on saanut osakseen esimerkiksi Kaisaniemi-metropysäkin nimeäminen Helsingin yliopiston metropysäkiksi. Alu-een historiaan ja muuhun nimistöön kiinnittyvä Kaisaniemi-nimi on nähty uhrina Helsingin ja Espoon sekä kaupunkien yliopistojen välisessä brändien kilpavarustelussa. (Hämäläinen:

2014.) Perusopetusta tarjoavan koulun kohdalla tilanne on kuitenkin erilainen, ja suurempana ongelmana lienee koulujen katoavaisuus, jolloin pysäkkien nimien kaavanimistön mukaan voi olla turvallisempi vaihtoehto. Karhunmäen uudehkon, vuonna 2017 toimintansa aloittaneen koulun kohdalla tämä ei ehkä ole kovin ajankohtainen huoli, mutta kuten mainitsin, koulun lähellä sijaitsevat pysäkit on nimetty Karhunkaari-tien mukaan.

Karhunmäen kaltaisen esikaupunkialueen linja-autopysäkkien nimeäminen risteävien tei-den ja läheisten pienalueitei-den mukaan on siis järkevä ratkaisu. Tiheämmin asutuilla alueilla, joissa on enemmän palveluja ja maamerkkejä, voidaan käyttää monipuolisemmin eri alueiden ja rakennusten nimiä, jos tarve on. Suvirannan (2015) näkemyksen mukaan pysäkkien nimien tunnettavuus on alati lisääntymässä, sillä elektronisten reittikarttojen ja aikataulujen suosio ei ole ainakaan laskemassa ja myös useissa julkisen liikenteen kulkuneuvoissa on käytössä kuu-lutuksia ja näyttöjä, jotka kertovat seuraavan pysäkin.

Pysäkkien epäviralliset nimet ovat myös yksi ulottuvuus, jolla vaikuttaisi olevan omia lainalaisuuksia tai ainakin painotuksia. Valitettavasti omassa aineistossani ei mainita pysäkkien epävirallisia nimiä, vaikka yhden vastaajan Karhis-vastaus voisi viitata teoriassa Karhunkaaren pysäkkiin, sillä Karhiksen tarkoitetta ei vastauksessa eritelty. Paljon todennäköisempää on kui-tenkin, että Karhiksella viitataan Karhunmäkeen, kuten tekee toinen Karhiksen maininnut vas-taajakin. Koistisen tutkimuksessa valtaosa pysäkkien epävirallisista nimistä on muodostettu paikan sijainnin pohjalta, ja suuri osa näistä nimistä viittaa liikerakennuksiin, joista valtaosa on erilaisia myymälöitä. Muita paikan sijaintiin liittyviä rakennuksia ovat esimerkiksi koulu, ui-mahalli, Kela ja kirkko. (Koistinen 2005: 22.) Karhunmäellä liiketiloja ei juuri ole, ja huomat-tavin alueella sijaitseva julkinen rakennus on Karhunmäen koulu. Voi olla, että yksi syy epävi-rallisen pysäkkinimistön poissaololle on juuri selkeiden maamerkkien puute. Voi myös olla, että vastaajat eivät mielessään yhdistäneet pysäkkien epävirallisia nimiä muuhun epäviralliseen nimistöön. Kyselylomakkeessa annettiin epävirallisten nimien esimerkkeinä asuinalueen ja puiston nimet, Niikka ja Ikuisen vapun aukio. Kuten Koistisen (mp.) aineistokin osoittaa, py-säkkien epävirallisissa nimissä ei ole erityisen paljon kielellä leikittelyä. Uskoisin, että pysäk-kien epävirallisessa nimistössä pragmaattisuus ja sijainnin täsmentäminen ovat etusijalla, jol-loin esimerkiksi *Koulun pysäkkiä ei välttämättä mielletä epäviralliseksi nimeksi. Tämä on

52

vahvasti spekulatiivista, ja todennäköistä on, että tässäkin asiassa syyt epävirallisen nimistön puuttumiseen ovat pitkälti samoja kuin muussakin epävirallisessa nimistössä: verrattain nuori, esikaupunkimainen asuinalue ei ole ainakaan vielä synnyttänyt mainittavasti epävirallista ni-mistöä oman aineistoni perusteella.