Nimistönsuunnittelussa huomioitavia asioita ja katunimitoimikunnan näkemyksiä

Nimistönsuunnittelussa keskeisessä osassa on nimenkäyttäjien todellisuus, jossa paikannimien hyvät ja huonot puolet punnitaan. Kuntaliiton kyselyn valossa juuri asukkaat ovat yleisin sidos-ryhmä (94 %), joka on huomioitu kuntien nimistönsuunnittelussa jollain tavalla (Paikkala 2000:

39–40). Asukkaita on kuultu erityisesti haja-asutusteiden nimeämisen yhteydessä. Syynä tähän on yleensä ollut joko resurssien tai tiedon puute: viranomaisilla ei ole aina ollut tarpeeksi tietoa haja-asutusalueista nimeämistä varten. Haja-asutusalueiden nimeämisessä on hyödynnetty eri-tyisesti kyläyhdistysten apua. Kaava-alueiden nimeämisessä asukkaiden ja kunnan keskinäinen yhteydenpito on ollut passiivisempaa, mikä johtuu luultavasti siitä, että kaava-asioissa käsittelyt ja valitukset ovat vakiintuneempia menettelyitä. Kuntien vastauksissa vuorovaikutus asukkai-den kanssa on lajiteltu kuuteen osaan: asukaskokoukset, alueelliset järjestöt, suorat yhteyasukkai-den- yhteyden-otot asukkaisiin, asukkaita edustavien asiantuntijoiden kuuleminen, passiiviset palautteen vas-taanottamistavat ja asukkaille tiedottaminen tai tiedotusvälineiden hyväksikäyttö. (Paikkala 2000: 40.)

Olen tätä tutkimusta varten haastatellut Joensuun katunimitoimikunnan kahta jäsentä (ky-selylomake liitteessä 4). Paikkalan havainto asukkaiden vähäisestä kuulemisesta kaavanimis-tönsuunnittelussa pitää paikkansa myös lähes kaksikymmentä vuotta myöhemmin Karhunmäen kohdalla. Karhunmäen kaavanimistöä suunniteltaessa asukkaita ei ole kuultu. Haastattelemani Joensuun katunimitoimikunnan jäsenen mukaan sekä entisiin että nykyisiin asukkaisiin on aiemmin oltu yhteydessä Penttilän asuinalueen nimistöä suunniteltaessa, mutta haastateltu joukko on tällöin ollut hyvin pieni. Nimistönsuunnittelija niin ikään mainitsee, että usein aika on rajoittava tekijä tällaisissa tilanteissa. Kuntien toiminnan vertailu on tässä yhteydessä haas-tavaa, sillä kuten edellä mainitsin, kuntien toimintatavoissa on paljon eroja. Lisäksi kuntaky-selyn vastauksissa on laskettu mukaan myös passiivinen vuorovaikutus, johon sisältyy esimer-kiksi kuntalaisten kirjeiden ja puhelujen vastaanottaminen (Paikkala 2000: 40). Toinen haastat-telemani katunimitoimikunnan jäsen huomauttaa, että Joensuun katunimitoimikunta kokoontuu vasta silloin, kun asialistalle on kertynyt päätettäviä asioita. Myös Paikkala (mp.) toteaa, että Kuntaliiton teettämän kyselyn vastauksista on mahdotonta sanoa, olisiko kunnilla asukkaiden kuulemisessa parantamisen varaa. On selvää, ettei nimistönsuunnittelun päällimmäisenä tavoit-teena voi olla kunnan asukkaiden mahdollisimman suuri vastuuttaminen nimistönsuunnitte-lusta. Iso määrä asukkaita tarkoittaa yleensä myös isoa määrää erilaisia intressejä: kuntakyselyn vastauksissa entisessä Nurmon kunnassa haja-asutusalueiden asiakkailla on ollut erimielisyyk-siä tien nimestä, ja Reisjärvellä asukkaat olisivat halunneet omien talojensa nimiä tiennimiksi (Paikkala mts: 39–40). Mielestäni on kuitenkin positiivista, että kuntalaisia on kuultu ja

21

oletettavasti myös edelleen kuullaan nimistöasioissa. Tämä ei kuitenkaan poista tarvetta asian-tuntijoiden kuulemiselle nimistönsuunnittelussa. Kuntalaisten kuuleminen voi osaltaan luoda positiivista mielikuvaa nimistöstä ja sen suunnittelusta. Asukkaiden suhde nimistönsuunnitte-luun on läsnä myös omassa kyselytutkimuksessani, ja käsittelen sitä tuonnempana.

Viljamaa-Laakso (1999: 41) painottaa, että nimistönsuunnittelussa tulee huomioida kes-tävän kehityksen näkökulma, johon tässä yhteydessä luetaan paikkakunnan kieli, kulttuuri ja historia. Nämä ovat myös Karhunmäen asukkaille tekemässäni kyselyssä keskeisiä elementtejä, sillä vaikka vanhat nimet ymmärrettävästi ilmentävät paikkakunnan historiaa, nimistönsuunnit-telu elää muun yhdyskuntasuunnitnimistönsuunnit-telun mukana. Viljamaa-Laakso (mp) huomauttaakin, että vanhat nimet eivät yleensä riitä asemakaavoihin. Tällöin on tarve luoda enemmän tai vähem-män uutta nimistöä. Niin sanottu vähemvähem-män uusi nimistö tarkoittaa tässä yhteydessä nimistöä, joka toistuu samankaltaisena kaupungista toiseen. Kauppakatu, Kirkkokatu ja Koulutie ovat esimerkkejä tällaisista nimistä. Myös tavallisimmat, määriteosaltaan luontoaiheiset kadunnimet voidaan lukea tähän joukkoon. Katunimitoimikunnan jäsenten vastauksissa mainitaan, että Kar-hunmäen nimistöä on lähdetty suunnittelemaan alueen vanhan kadunimistön pohjalta, johon kuuluu Nallepolun ympäristössä sijaitseva alue (Liite 3). Alueen karhuaiheinen nimistö on siis ollut lähtökohtana, kun aluetta on alettu noin viisitoista vuotta sitten kaavoittamaan.

Paikallisen kielen huomioiminen liittyy tässä tapauksessa aluemurteisiin. Katunimitoimi-kunnan edustaja mainitsee, että murretta on käytetty ”mausteena” suunnitelluissa nimissä, mutta pääosin on pitäydytty yleiskielessä. Suunnittelija mainitsee, että Ohto on mielletty mur-teelliseksi versioksi Otson murmur-teelliseksi versioksi. Ei ole aivan selvää, tarkoittiko suunnittelija, että katunimitoimikunnan piirissä on ajateltu näin, vai ovatko asukkaat tulkinneet sanan näin.

Katunimitoimikunnan edustaja viittaa kuitenkin Kustaa Vilkunan (1976) teokseen Etunimet, jonka mukaan Ohto-nimeä on tavattu Hämeestä jo 1300-luvulla. Ohto-sanan murteellisuus ei siis ole aivan selvää, kuten ei ole sanan etymologiakaan. Itämurteiseksi sitä ei välttämättä ole tulkittukaan. Nykykielessä Otso on eittämättä yleisempi, joten Ohton käyttäminen on osoitus ainakin vanhemman variantin suosimisesta.

Viljamaa-Laakson (1999: 41) huomatus vanhojen nimien riittämättömyydestä johtaa sii-hen, että usein nimistönsuunnittelussa päädytään ryhmänimiin tai aihenimiin. Ryhmänimillä tarkoitetaan tietyn aihepiirin ympärille rakennettua nimistöä. Suurin osa kaupunkien nimistöstä on ryhmänimiä, ja usein ryhmänimien aiheilla ei ole alun perin mitään tekemistä alueen kanssa (Lehikoinen 1999: 61). Aiemmin mainitut, maamerkkeihin pohjaavat kadunnimet voidaan lu-kea löyhemmillä kriteereillä omaksi ryhmäkseen, ja näiden ryhmänimien suhde alueeseen on helposti ymmärrettävissä. Näiden geneeristen ryhmänimien ilmaisemat tarkoitteet ovat niin ikään melko vanhoja ja pysyviä: kirkkoja harvemmin siirrellään pitkin kaupunkia,

22

luonnonmuodostelmista puhumattakaan. Karhunmäen ryhmänimissä on havaittavissa esimerk-kejä ryhmänimien erilaisista taustoista. Alueelta löytyy muun muassa vanhan paikannimistön pohjalta luotua karhuaiheista ryhmänimistöä, näennäisen mielivaltaisesti luotua suunnistusni-mistöä sekä taivaankappaleisiin liittyvää nisuunnistusni-mistöä, jonka inspiraationa on ollut katunimitoimi-kunnan jäsenen mukaan karhuaiheinen ryhmänimistö. Taivaankappaleaiheiseen nimistöön kuu-luvat esimerkiksi Pikku- ja Isokarhuntie. Toimikunnan edustaja mainitsee Karhunmäen ryh-mänimiaiheista esimerkkeinä myös edesmenneen Antti Kukkosen kotitilan ja mitä ilmeisimmin myös Kukkosen itse innoittamat nimet sekä suunnistusaiheiset nimet. Ryhmänimien taustat voivat siis olla moninaisemmat kuin aiemmin esitelty dikotomia paikkakuntaan liittyvistä ja liittymättömistä nimistä antaa ensisilmäyksellä ymmärtää.

Ryhmänimet eivät yleisyydestään huolimatta ole aina toimivia. Aiemmin mainitsemani geneerisyys on yksi piirre: hajuttomat ja mauttomat nimet voivat olla helppo ratkaisu, mutta niitä on myös vaikea nähdä alueen imagoa nostavana tekijänä. Viljamaa-Laakson (1999: 41) esittelemä kestävän kehityksen näkökulma korostuu ryhmänimissä, joiden painoarvo on lähtö-kohtaisesti isompi kuin yksittäisten nimien. Kritiikkiä ovat saaneet esimerkiksi vanhan maa-laisnimistön hylkääminen kaupunkimaisemman nimistön vuoksi, samankaltaisten ryh-mänimien pirstominen ympäri kaupunkia, alueelle kuulumattoman aluemurteen käyttäminen sekä nopeasti vanhenevien muotinimien käyttö ryhmänimissä (Lehikoinen 1999: 62–64). Paik-kala (2000: 62) korostaa niin ikään paikallismaiseman huomioimisen tärkeyttä aihepiirinimiä suunniteltaessa. Onnistunut esimerkki tästä on Turun kaupungin aihepiirinimistö, johon kuuluu esimerkiksi nuijasodan, yliopiston historian ja Vaasa-suvun jäseniin liittyviä nimiä. Nähtäväksi jää, millainen tulee olemaan Lohjan kaupungin Emoji- ja Meemikadun vastaanotto. Varsinai-siksi muotinimiksi näitä kadunnimiä ei voi kutsua niiden epätavallisuuden vuoksi. Asema-kaava-arkkitehti Juha Anttila argumentoi nimien puolesta osittain samoista lähtökohdista kuin Lehikoinen vuosikymmeniä aiemmin: Anttilan mukaan Lohjalla on jo ennestään paljon luon-toaiheisia nimiä sekä vanhoihin elämäntapoihin liittyviä nimiä, joten Lohjalla on tietoisesti ha-luttu sisällyttää kaavanimistöön elementtejä ihmisten tämänhetkisestä elämästä.

(https://www.hs.fi/nyt/art-2000004876011.html) Vaikka nimistä voi olla montaa mieltä, on Lohjan tapauksessa selvästi huomioitu Viljamaa-Laakson (1999: 41) peräänkuuluttama paikan-niemien imago- ja kulttuurihistoriallinen aspekti.

Nimistöasiantuntijoiden ja asukkaiden käsityksiä ryhmänimistöstä on tarkasteltu myös Joensuussa. Joensuun Marjalan asukkaat ovat pääosin olleet tyytyväisiä alueen ryhmänimiin, mutta osa on kokenut esimerkiksi luontoaiheiset ryhmänimet liian yleisiksi, jolloin alueen oma-leimaisuus voi kärsiä. (Riepponen 2008: 38–40.)Vaikka moni asukas on kokenut Marjalan alu-een luonto- ja vuodenaikateemaisen ryhmänimistön alueelle sopivaksi, on ryhmänimistön

23

inspiraationa ollut Utran kaupunginosan historia, josta on lainattu Kesäyö-nimisen kalastuspai-kan nimi Marjalaan. Tästä on lähdetty kehittämään vuodenaika- ja myöhemmin tuuliteemaista nimistöä alueelle. (mts. 26–27.)Näin ollen Marjalan alueelle on ikään kuin istutettu nimi, jolla on yhteys Joensuun historiaan, vaikka kyseessä ovatkin kaupungin vastakkaisilla puolilla sijait-sevat asuinalueet.

Suomessa nimistönsuunnittelun tukena on Kotuksen nimiarkisto, johon kuuluu noin 2,7 miljoonan nimilipun paikannimikokoelma. Nimilipuista käy yleensä ilmi nimen yleiskielistetyt sekä murteelliset kirjoitusasut, paikan sijainti ja selitys siitä, millainen paikka nimen tarkoite on. Lisäksi nimilipuissa voi olla lisätietoja paikkasta. Aineiston digitalisointi on käynnistetty vuonna 2017, ja työ jatkuu edelleen. (Kotus.) Viljamaa-Laakso (1999: 42) toteaa, että kuntien nimiviranomaisilla tulisi olla pääsy Kotuksen nimikokoelmiin. Paikannimikokoelma tarjoaakin nimistönsuunnittelun tueksi tietoa eri alueiden vanhasta paikannimistöstä, joka on tärkeää huo-mioida uudisnimistöä suunniteltaessa. Katunimitoimikunnan jäsenen vastauksissa on mainittu erinäisiä oppaita sekä Kotuksen verkkosivut, joita hyödynnetään ja on hyödynnetty Joensuun nimistöä suunniteltaessa. Paikannimikokoelmia ei kuitenkaan mainittu vastauksissa.

Nimistönsuunnitteluun kuuluu olennaisesti nimistönhuolto, joka tarkoittaa nimistön oi-keinkirjoituksen ohjailua. Muun kielenhuollon ohessa Kotuksella työskentelee myös nimistön-huollon asiantuntijoita, jotka muun muassa antavat lausuntoja ja neuvontaa nimiin liittyvissä asioissa. Nimistönhuollon tavoitteita ovat esimerkiksi vanhan paikannimistön suojelu, koti-maisten nimikäytäntöjen tunnetuksi tekeminen ja kaava- sekä haja-asutusalueiden nimistön-suunnittelun auttaminen. (Kotus verkkosivut.) Jopa yksittäisten alueiden, esimerkiksi kaupun-kien, sisällä voi olla hyvin erilaisin tavoin kirjoitettuja paikannimiä, sillä vanhojen nimien koh-dalla oikeinkirjoituskäytänteet eivät ole olleet kaikilta osin vakiintuneita. Vanhat nimet ovat saattaneet jäädä normienvastaisissa kirjoitusasuissaan elämään, sillä kaavan osana niiden muu-tos on edellyttänyt kaavan muuttamista, jolloin kaavan ja täten myös virheellisesti kirjoitettujen nimien muuttamiseen on saattanut mennä pitkä aika. (Sinisalo 1999: 169.)

Nimistönsuunnittelun sujuvuus edellyttää prosessin valvontaa, ja juuri nimistönhuollossa tulisi osoittaa tarkkaavaisuutta. Närhi (1985) huomauttaa, että kunnallista nimistönsuunnittelua valvovan tahon tulisi myös huolehtia, että hyväksytyt nimiehdotukset päätyisivät yleiskielen mukaisessa asussa esimerkiksi nimikilpiin ja opaskarttoihin, sillä ihmiset käyttävät näitä oikea-kielisyyden malleina. Kunnissa on herännyt huoli myös kaupallisuuden ja yksittäisten edunval-vojien vahvistuvasta asemasta nimeämisessä, mitä olisi tarpeen korjata lainsäädännöllä. Muu-toin nimistönhuollon vaikutusvalta voi heikentyä merkittävästi. (Paikkala 1999: 51.) Asiaa ei ainakaan helpota se, että Paikkalan (mp.) mukaan nimistönsuunnittelu ja -huolto kaipaisi kun-takyselyn perusteella tarkempaa koordinointia monessa kunnassa.

24

Nimistönhuolto on huolehtinut erityisesti kaava- ja haja-asutusalueiden nimistön tarkis-tuksesta ja nimistönsuunnitteluun liittyvästä ohjeistarkis-tuksesta, mutta nimistönhuolto valvoo myös esimerkiksi erilaisten järjestöjen, organisaatioiden ja hallinnollisten alueiden nimeämistä. Suo-men nimistönhuolto on toiminut jo pitkään yhteistyössä esimerkiksi Ruotsin ja Viron kanssa.

Lisäksi Suomi on mukana YK:n paikannimien asiantuntijaryhmän toiminnassa, jossa pyritään standardoimaan paikannimien käyttöä ja esimerkiksi nimien tietokantoja. (Paikkala 2015.)

25