Puistojen ja pienalueiden nimet

Kuten epävirallista nimistöä käsittelevässä luvussa kävi selväksi, Karhunmäen asukkaat jaotte-levat asuinaluettaan pienempiin osiin muun muassa alueiden iän perusteella. Ilmeisesti eri ai-koihin suunniteltujen alueiden nimistössä on eroja, sillä juuri alueiden nimistön ja erityisesti ryhmänimistön arvostus vaihteli jonkin verran ja asukkaat kytkivät havainnot eri aikoihin ra-kennettuihin alueisiin. Toukokuussa 2020 Karhunmäen alue on jaettu neljään erilliseen piena-lueeseen. Jokaisella alueella on yksilötunnus, mutta Joensuun kaupungin karttapalveluista tai verkkosivustolta alueiden nimet eivät käy ilmi. Alueiden yksilötunnuksina toimivat numerosar-jat. Suvirannan (2010) mukaan osa-alueiden nimet ovat tärkeitä, sillä ne ovat yhtäältä pienten piirien käytössä ja toisaalta keskeisessä osassa opasteissa ja jopa tiedotusvälineissä. Pienalueet ovat osa-aluehierarkiassa suuralueiden ja tilastoalueiden alapuolella. Kontrastina sanottakoon, että Karhunmäen alue ja sen lähellä sijaitseva Pyhäselän ranta-alue muodostavat yhden tilasto-alueen. Alueet seuraavat pitkälti ryhmänimien osoittamaa jakoa, ja mitä ilmeisimmin uusille alueille on haluttu suunnitella uudenlaisia ryhmänimiä. Näitä havaintoja myös asukkaat ovat esittäneet vastauksissaan.

(58) Vanhemmat alueet ovat uudempia onnistuneempia. (i.13)

(59) Hyvin on mielestäni onnistunut. Uusimmalla alueella tosin nimiä, joita en osaa yhdistää esim.paikan historiaan ja ne tuntuvat siksi oudoilta tänne. (i.23)

(60) Alueen nimistökokonaisuus on itselleni vielä hieman epäselvä, sillä alue on laajentunut ja laajentuu edelleen voimakkaasti. (i.11)

(61) Uusi alue (keski karhunmäki) ja uusin alue (lähempänä reijolaa oleva alue). Muita ei ole ehtinyt oikein muodostua. (i.26)

Karhunmäen eri-ikäiset alueet sekä niiden nimistö ovat herättäneet monenlaisia ajatuksia.

Usein vastauksissa on mainittu mieltymys vanhojen alueiden nimiin, jotka ovat pääosin karhu-aiheisia. Myös Kukkolan tilan alueella on ollut asutusta jo pitkään, mutta kaupunki osti tilan

53

maat vasta pitkälti 2000-luvulla, joten alueen ikää voi hahmottaa monella tavalla. Pienalueista pohjoisin pienalue alue kattaa Karhunmäen luoteisosan, jonka karhuaiheinen kadunnimistö on toiminut karhuaiheisen ryhmänimistön innoittajana katunimitoimikunnan jäsenen mukaan.

1985-vuoden kartassa tämä alue on ollut jo olemassa toisin kuin Karhunkaarelta haarautuvat karhuaiheiset kadunnimet, jotka nykyään on kaavoitettu ja rakennettu melko tiiviiksi alueeksi.

Samalla pohjoinen alue kattaa myös suurimman osan karhuaiheisesta nimistöstä. Vain Pentue-puisto jakaantuu osittain toiseen alueeseen. Vastauksista voi päätellä, että tämä alue hahmottuu asukkaiden mielissä alkuperäiseksi Karhunmäeksi tai vanhaksi Karhunmäeksi.

(62) [Kysymyksessä kysyttiin mieluisimpia ja epämieluisimpia nimiä] Tassupolku, Käpäläpolku ja Nallenpolku on mieluisia, koska ne on karhunmäen vanha alue, josta karhunmäki on al-kanut laajentumaan. Epämieluisia ei ole, kaikki nimet kelpaa. (i.18)

(63) Karhunmäessä ovat ihmiset eläneet jo 50-60-luvulla! Hyvä juttu jotta perinne säilyy karhu-aiheisissa kadunnimissä. (i.5)

Kuten edellä totesin, alue on ollut olemassa jo pitkään, vaikka sen laajentuminen on en-simmäisten karhuaiheisten kadunnimien ikään suhteutettuna melko nuori ilmiö. Karhuaiheisten kadunnimien lisäksi alueen puistojen nimissä karhuaihe on vahvasti edustettuna. Pienalueeseen kuuluvat Karhunsammalpuisto, Pentuepuisto, Mykykankaanpuisto, Karhunkaarenpuisto ja Karhunmäenpuisto.

Muita Karhunmäen alueen puistoja ovat Karhukuusikonpuisto, Reittimestarinpuisto, Sup-papuisto, Meijerinnurmenpuisto, Soilukanpuisto, Jokikallionpuisto, Välinurmenpuisto, Kar-hunkaaren leikkipuisto ja Meijerinnurmen leikkipuisto. Puistojen nimiä ei mainita vastauksissa, ja monet näistä puistoalueista eivät ole perinteisiä puistoja hoidettuine nurmineen ja kukkaistu-tuksineen. Asemakaavaan merkityt puistoalueet koostuvat Karhunmäellä usein enemmän tai vähemmän hoidetusta metsästä. Puistoalueet on asemakaavassa osoitettu pääosin joko lähivir-kistysalueiksi tai urheilu- ja virkistyspalvelualueiksi. Puistoihin ei eksplisiittisesti viitattu teet-tämässäni kyselyssä eikä siihen liittyvissä vastauksissa.

Viheralueiden nimistä ja niiden käytöstä on jonkin verran tutkimusta. Tukholmassa, Hjorthagenin kaupunginosassa, viheralueiden viralliset nimet eivät ole aina kovin laajalti tun-nettuja, vaan niihin viitataan usein aluetta kuvailevilla, primaareilla epävirallisilla nimillä.

Myös Akallan kaupunginosan ulkoilureittien nimet ovat alueen asukkaille tuntemattomia, koska nimiä ei käytetä kylteissä tai osoitteissa. (Johansson 2007: 45.) Saman huomion ulkoilu-reittien ja muiden samankaltaisten tarkoitteiden nimistä ja nimikylteistä Tukholmassa on tehnyt Nyström (2016: 195). Varsinkin tapauksissa, joissa päädytään jälkikäteen nimeämään polkuja

54

tai vastaavia tarkoitteita, nimen omaksuminen vaatii näkyvyyttä, jota nimikyltit tarjoavat. Kylt-tien tai mahdollisesti muiden keinojen käyttäminen nimien esittelyssä on lopulta kiinni nimis-tönsuunnittelijoiden tai muiden viranomaisten intresseistä. Käsittelen tätä ajatusta sekä Nyströ-min tutkimusta vielä tämän luvun lopussa.

Vaikka Karhunmäen asukkaat tuntisivat lähiympäristönsä puistoalueet myös niiden kaa-vanimien osalta, on vastausten perusteella syytä olettaa, että nimet eivät ole kovin ahkerassa käytössä eikä niiden merkitys alueen hahmottamiseen ole kovin keskeinen. Verrattaessa Kar-hunmäen viheralueita Tukholman Hjorthageniin tulee huomioida alueiden erilainen historia.

Hjorthagenin alue on ollut historiallisesti osa kuninkaallista metsästyspuistoa Kungliga Djur-gårdenia – kyselyn perusteella myös alueen asukkaat tuntevat tämän tiedon hyvin (Johansson 2007: 44).Voisi olettaa, että alueen historian painottuessa viheralueiden hyödyntämiseen myös viralliset nimet säilyisivät tunnetumpina, mutta näin ei kuitenkaan ole käynyt. Historiallisten alueiden nimien säilyttäminen ei aina ole mahdollista tai tarkoituksenmukaistakaan, kun alue käy läpi isoja muutoksia.

Karhunmäen puistoalueiden nimien käyttöfrekvenssi ja tunnettuus voivat olla vaatimat-tomia, mutta mahdollisia syitä on monia. Epäsäännöllisiä metsäalueita voi olla vaikeaa hahmot-taa erillisiksi alueiksi, nimiä ei joissain tapauksissa merkitä esimerkiksi nimikyltteihin ja met-säalueiden virkistyskäyttö voi olla vähemmän kohdistettua kuin perinteisten puistojen. Jälkim-mäisellä kohdalla tarkoitan sitä, että puistoihin lähdetään usein keskitetymmin viettämään aikaa kuin metsiin, joissa alueelta toiselle liikkuminen on tyypillisempää. Johansson (2007: 45–46) toteaa, että asukkaat tuottavat tarvittaessa isoille puistoalueille omia nimiä, joiden avulla aluetta on mahdollista jakaa pienempiin osiin. Puistoalueiden nimeäminen ja niiden käyttötarkoituksen osoittaminen on kaavoituksen kannalta olennaista, mutta yksilön näkökulmasta näin ei aina ole.

Puistoalueiden ja niihin sisältyvien siltojen, polkujen ynnä muiden nimeäminen voi tapahtua myös muunlaisin perustein. Tukholmassa puistoja ja kevyen liikenteen väyliä on nimetty muis-takin lähtökohdista kuin tavallisten asukkaiden jokapäiväisestä elämästä. Nimeämisprosessin katalyyttinä toimi viranomaisten, erityisesti pelastusviranomaisten tarve pienempien alueiden nimeämiselle. Vaikka alueen asukkaita haastateltiin alueen nimistöstä ja siihen kohdistuvista odotuksista, nimistöä suunniteltiin ensisijaisesti viranomaistoiminnan helpottamiseksi. Näin ol-len paikkojen virallinen nimeäminen on perusteltua, vaikka tavalliset asukkaat eivät juuri käyt-täisikään nimiä. (Nyström 2016: 192–195.)

Ihmisten nimitietoutta on tutkittu maaseudulla, jossa maatalouteen ja luontoon liittyvä nimistö ei usein siirry kokonaan sukupolvelta toiselle. Tämänkaltainen tutkimus on mielekästä juuri maaseudun muuttuvan elinkeinoelämän ja muiden olosuhteiden vuoksi. Voi kuitenkin olla, että urbaaneja puistoalueita koskevan nimitiedon tutkiminen voisi tarjota uudenlaisia

55

näkökulmia kaupungin asukkaiden elämään. Aihe on mielenkiintoinen myös siksi, että Suo-messa tavanomaiset kaupunkien metsäalueet ovat maailmalla harvinaisia.