Antti Kukkonen ja muistonimet

Muistonimet ovat nimiä, joiden taustalla on yleensä jokin henkilö tai tapahtuma. On syytä huo-mioida, että tavallisetkin paikannimet pitävät yllä muistoja, vaikka niitä ei ole tietoisesti annettu jonkin asian muistoksi. (Närhi 1999: 96.) Muistonimeäminen yleistyi 1800-luvulla, jolloin kan-sallisaatteen vahvistuminen monessa Euroopan maassa johti erilaisiin tapoihin, joilla pyrittiin nostamaan kansallishenkeä. Muistonimeäminen tarjosi tällöin mahdollisuuden poliittisten ideo-logioiden vahvistamiselle. Kuitenkin myös paikallinen historia on saanut paljon tilaa muisto-nimeämisessä. Erityisesti esikaupunkialueilla paikallishistoria on vaikuttanut muistonimeämi-seen. (Vuolteenaho, Ainiala & Wihuri 2007: 216–217.) Närhen (1999: 96) mukaan 1900-lu-vulla nimenomaan henkilöiden mukaan annetut muistonimet yleistyivät. Usein muistonimet an-netaankin juuri henkilöiden mukaan.

Henkilöiden lisäksi myös yritysten mukaan on mahdollista nimetä esimerkiksi katuja.

Erityisesti yritysten vuosipäivien lähestyessä nimistönsuunnittelusta päättävät tahot saavat eh-dotuksia liikelaitoksiin liittyvistä muistonimistä. Vaikka muistonimiä koskevat yleisohjeet pä-tevät pääosin yrityksiin liittyvissä muistonimissäkin, monet yritysmaailman aspektit tuovat uu-sia ongelmia nimenantoon. Yritysten nimen tai toiminnan muuttuminen on ilmiö, joka on risti-riidassa nimeämisen ajallisen ulottuvuuden kanssa: nimen tulisi olla sopiva vielä pitkän ajan jälkeenkin. (Närhi 1999: 96.) Nimistönsuunnittelun tulisi toimia tällaisissakin tilanteissa omilla ehdoillaan. Hienovarainen nimeäminen esimerkiksi yrityksen toimialan tai yhtä yritystä laa-jemman elinkeinon mukaan voi olla parempi vaihtoehto. Esimerkki tästä on Vuosaaressa, jossa alueella aiemmin sijainnut tiili- ja kevytbetonitehdas sekä kiviaineksen jalostaminen ylipäätään ovat inspiroineet kaavanimistöä esimerkiksi Hiekkalaiturintien ja Kalkkihiekantien nimissä (Vuolteenaho, Ainiala & Wihuri 2007: 223).

Muistonimeäminen ei ole ongelmatonta toimintaa. Kun valitaan potentiaalisia henkilöitä muistonimeämistä varten, joudutaan kandidaatteja aina arvottamaan, sillä muistonimiä voidaan antaa rajatusti ja kandidaatteja on asetettava kiireellisyysjärjestykseen. Perustavanlaatuinen on-gelma muistonimeämisessä on niin ikään sen päinvastainen prosessi muuhun nimistönsuunnit-teluun verrattuna. Tavallisesti nimi joudutaan kehittämään tien tai puiston tapaiselle tarkoit-teelle. Muistonimeämisessä lähtökohtana taas on nimi, jolle tulee löytää tarpeeksi arvokas kohde. (Nyström 2007: 114.)

59

Karhunmäen alueella muistonimiä on rajatusti, ja nähdäkseni kaikki viittaavat rovasti Antti Kukkoseen, jonka kotitila, Kukkola, sijaitsee Karhunmäen alueella. Tila siirrettiin Kar-hunmäelle Onttolasta vuonna 1887 (Karhunmäki III:n asemakaava ja asemakaavan muutos 2012). Muistonimet ovat ylipäätään suhteellisen harvinaisia: Ukskoski (2019) arvioi, että alu-eesta riippuen muistonimien osuus nimistöstä vaihtelee muutamasta prosentista viidesosaan.

Karhunmäen muistonimiä inspiroinut Antti Kukkonen oli pitkäaikainen kansanedustaja sekä opetusministeri. Kukkonen tuomittiin myös sotasyyllisyysoikeudenkäynneissä Rydin ja kump-paneiden kanssa. Kukkosen jäsenyys hallituksen ulkoasiainvaliokunnassa mainittiin syyksi pi-dätykselle ja tuomitsemiselle. Sotasyyllisten nimeämiseen määrätty tutkijakunta totesi, että to-siasiallinen vastuu ulkopolitiikan hoidosta sodan aikana kuului presidentille sekä pää-, ulkoasi-ain- ja puolustusministereille, eikä Kukkosta tulisi täten asettaa syytteeseen. Näin kuitenkin tapahtui. Kukkonen oli ollut ajoittain poissa ulkoasiainvaliokunnan kokouksista, joissa oli pää-tetty sotaa koskevista tärkeistä asioista. Hänen oma toimialansa oli muutenkin rajoittunut pit-kälti kulttuurielämään, mutta näistä lieventävistä asianhaaroista huolimatta Kukkonen tuomit-tiin vankeuteen, jonka hän istui osittain vankilassa ja osittain sairaalassa. (Tarvainen 1977: 51–

52, 57–58.)

Kukkonen toimi myös Pohjois-Karjalan hyväksi muun muassa Pohjois-Karjalan maakun-taliiton kautta, jonka toiminnassa Kukkonen oli mukana perustamisesta lähtien. Kukkonen oli mukana Joensuun korkeakoulun sekä Joensuun keskussairaalan perustamisessa. (Tarvainen 1977: 75–78.) Rovastina toimimisen lisäksi Kukkonen on ollut paikallisesti merkittävä hahmo myös maatalouden kannalta. Kukkolan tila Karhunmäellä työllisti monia ihmisiä, ja vaikka Kukkonen kansanedustajana ja myöhemmin vankina oli paljon poissa kotoa, tilan toiminta jat-kui työnjohtajan avulla (mts: 45–46).

Karhunmäellä Kukkolan tilan entisillä mailla sijaitsevat Rovastinkatu, Edusmiehentie ja Ruustinnankuja. Nimet viittaavat Antti Kukkoseen sekä hänen vaimoonsa Elsa Marttiseen.

Muistoniminä ne sopivat alueelle erityisen hyvin, sillä Kukkolan tilan vaiheet ovat eittämättä olleet merkittäviä Karhunmäen alueelle. Vaikka Kukkosen toiminta on ollut koko maakunnan kannalta merkittävää, sopivat nimet erityisen hyvin juuri Karhunmäkeen, sillä Tarvaisen (1977:

11) mukaan Kukkolan tila on ollut osa Kontiolahden, Pielisensuun ja Joensuun kuntaa. Ei ole tavatonta, että tunnettuja henkilöitä pyritään valjastamaan heidän elämänvaiheidensa kautta eri paikkakuntien maskoteiksi. Ei ole mielekästä tai mahdollistakaan rajata muistonimien käyttö-oikeutta vain tietyille alueille, ja varmasti jos kiinnostusta on, olisi mahdollista nimetä Antti Kukkosen mukaan paikkoja muuallakin kuin Kukkolan tilan ympäristössä. Nimet kertovat enemmän juuri tämän alueen historiasta. Nykyään tila kuuluu Kukkosen suvun sijaan Pohjois-Karjalan Maataloussäätiölle (http://www.kukkolantila.fi).

60

Kielitoimisto on muistonimiään koskevassa ohjeistuksessa liittänyt ohjeeseen Helsingin kaupungin ohjeet muistonimien nimeämiseen. Nämä ohjeet pohjautuvat YK:n paikannimikon-ferenssin suosituksiin. Ohjeet koskevat pääosin henkilöiden mukaan annettavia muistonimiä.

(http://www.kielitoimistonohjepankki.fi/ohje/205.) Jos Antti Kukkosta ja häneen sekä Elsa Marttiseen liittyviä muistonimiä peilataan Helsingin kaupungin ohjeisiin, voidaan todeta, että nimien antaminen on ollut ainakin seuraavilta osin perusteltua. Kukkonen on muun muassa elänyt merkittävän osan elämästään alueella, hän on osa alueen historiallista kerrostuneisuutta ja hän on tehnyt kansallisesti merkittävän elämäntyön. Ohjeistuksessa on myös lisäys, jossa sanotaan: ”Henkilön tulee nauttia kunnioitusta ja arvonantoa myös oman alansa, poliittisen viiteryhmänsä ja aikakautensa ulkopuolella.” Tämä on toki melko tulkinnanvaraista. Joka ta-pauksessa Antti Kukkonen on ollut monessa mukana, ja hänen julkinen toimintansa on ollut pääosin positiivista. Myös näytösluontoisten sotasyyllisyysoikeudenkäyntien syytettyjen jou-kossa Kukkosen rooli oli kyseenalainen. Kukkosta pidettiin Tyko Reinikan ohella sotasyylli-sepäiltyjen joukossa vähiten keskeisinä toimijoina (Tarvainen 1977: 56–57).

Jo termi muistonimi viittaa nimien antamisen ajalliseen aspektiin: ei ole mielekästä antaa nimiäelossa olevien tai aivan hiljattain edesmenneiden ihmisten mukaan. Tämä on huomioitu myös Helsingin kaupungin ohjeistuksessa: ohjeistuksen mukaan muistonimien antamista voi harkita aikaisintaan silloin, kun on kulunut viisi vuotta henkilön kuolemasta (http://www.kieli-toimistonohjepankki.fi/ohje/205). Närhi (1999: 96) mainitsee suosituksen, jonka mukaan hen-kilön kuolemasta tulisi odottaa 25–30 vuotta ennen nimen antamista, jolloin käytännössä seu-raava sukupolvi saisi tehdä päätöksen nimeämisestä. Ruotsin paikannimiohjeistusta tarjoava viranomainen Ordnamnsrådet taas on esittänyt YK:n esityksen pohjalta kunnanvaltuustoille, että henkilön kuoleman jälkeen pidettäisiin 3–5 vuoden väli ennen muistonimeämiseen ryhty-mistä (Nyström 2007: 113). On joka tapauksessa järkevää ottaa ajallista etäisyyttä henkilöihin, jotka ovat ehdolla muistonimikandidaateiksi. Viime vuosisadan loppupuoliskolla on uusittu paljon muistonimiä, jotka on annettu poliittisesti merkittävien henkilöiden mukaan (Närhi 1999: 96). Saarikivi (2003) toteaa, että esimerkiksi Neuvostoliiton romahdus ja sosialistisen kauden loppuminen johti Itä-Euroopassa tuhansiin nimenmuutoksiin, kun paikannimiä haluttiin palauttaa takaisin sellaisiksi kuin ne olivat olleet vuosikymmeniä aiemmin. Muistonimet ovat siis alttiita samanlaiselle kriittiselle tarkastelulle kuin muutkin menneisyyden henkilöihin ja ta-pahtumiin viittaavat objektit, esimerkiksi patsaat. Närhi (1999: 96) huomauttaa, että vuosikym-menien tai -satojen väli henkilön kuoleman ja muistonimen antamisen välillä ehkäisee myös muistonimien arvon vesittymistä. Ajan kuluminen auttaa näin muistettavan henkilön työn ar-vottamisessa. Karhunmäellä muistonimiä on annettu pääosin vuosikymmeniä Antti Kukkosen kuoleman jälkeen. Poikkeuksena on Kukkolantie, joka on ollut osa kaavanimistöä ainakin jo

61

vuonna 1985. Nimen määriteosan Kukkola viittaa toki tilaan, joka on Antti Kukkosta vanhempi.

Kuitenkin Kukkonen itse lienee tunnetuin tilan isäntä, joten täysin erillisinä tilaa ja henkilöä ei voida pitää. Antti Kukkonen kuoli vuonna 1977. Eksplisiittisesti Kukkoseen ja Marttilaan viit-taavat nimet on suunniteltu vasta 2000-luvulla, jolloin aikaa on jo ehtinyt kulua Kukkosen kuo-lemasta.

Nimien muuttaminen on prosessi, joka heikentää paikannimien arvokkuutta, sillä paikan-nimet ovat yhtäältä linkki menneisyyteen ja toisaalta keskeinen osa jokapäiväistä elämää. Jotta nimien muuttamiselta vältyttäisiin, on ensiarvoisen tärkeää muistaa hienovaraisuus ja kriittinen ote erityisesti muistonimissä. Muistonimien vaikutus nimenmuutoksiin on valitettavaa riippu-matta, oli syy mikä hyvänsä. Ukskoski (2019) toteaa osuvasti, että muistonimien sisältämät konnotaatiot leimaavat aina nimettyä paikkaa. Positiivisista konnotaatioista ja niiden metsästä-misestä esimerkkinä on se, miten esimerkiksi Jyväskylä, Alajärvi jaKuortane ovat nimenneet yhden tai useamman kadun Alvar Aallon mukaan. Kaikilla paikkakunnilla on toki yhteys Aal-lon elämään, joten nimeämisessä on haluttu korostaa AalAal-lon henkilökohtaista suhdetta paikka-kuntaan. Tämän arvo markkinoinnissa ja ylipäätään positiivisessa julkisuudessa on ilmeinen.

Negatiivisia konnotaatioita ovat herättäneet esimerkiksi Suomen sisällissotaan liittyvät muisto-merkit, mutta varsinaiset nimet ovat jääneet monumenttien ja patsaiden varjoon. Museoiden ja muistomerkkien ulkopuolella sisällissotaan liittyvät nimet ovatkin melko harvinaisia. Joensuun keskustan puistossa sijaitsee sodan päätteeksi pystytetty Vapaudenpatsas, ja itse puisto on ni-meltään Vapaudenpuisto. Myöhemmin myös muita sisällissotaan liittyviä muistomerkkejä on pystytetty Joensuuhun. Nämä muistomerkit nostavat esiin muun muassa punaisten roolia sisäl-lissodassa.

Närhi (1999: 97) huomauttaa, ettei pelkkä paikan omistaminen ole riittävä peruste muis-tonimen antamiselle. Tämä on kohtuullinen rajoitus muistonimeämiselle, mutta todellisuudessa sen toteuttaminen voi olla hankalaa. Kun muistettavan henkilön ja nimettävän paikan tulisi kyt-keytyä toisiinsa syvemmällä tavalla, vastaan tulevat rakennetun ympäristön rajoitteet. Tämä on yksi muistonimeämisen ongelmista: muistettavien henkilöiden ja nimettävien tarkoitteiden määrät eivät välttämättä kohtaa, jos muistonimeämisessä halutaan noudattaa tiukasti Närhen mainitsemaa vaatimusta.Ihmiset luonnostaan olettavat, että henkilön ja paikan välillä on jon-kinlainen yhteys, jos paikka on nimetty henkilön mukaan. Tällöin nimistönsuunnittelija voi jou-tua vaikean päätöksen eteen, sillä muistonimen ja paikan yhteys on syvälle juurtunut oletus eikä sen sivuuttaminen ei ole helppo ratkaisu. (Nyström 2007: 114–115.)

Jos muistettavien henkilöiden valitseminen vaatii tarkkuutta ja hienovaraisuutta, on koh-tuullista odottaa vastaavaa huolellisuutta myös paikkojen valitsemisessa. Nyström (2007: 114–

115) huomauttaa, että etsittäessä nimeämättömiä paikkoja muistonimeämistä varten päädytään

62

usein syrjäisiin paikkoihin tai nimeämään ulkoilureittien tai viheralueiden tapaisia paikkoja, joiden nimet ovat yleensä jo lähtökohtaisesti toissijaisia. Tämä sotii henkilönnimien mukaan annettujen muistonimien periaatteita vastaan: muistettavia henkilöitä pyritään lähtökohtaisesti kunnioittamaan. On selvää, että kunnioituksen kannalta nimettävä tarkoite ja sen sijainti eivät ole yhdentekeviä.

Kuten edellä ilmaisin, mielestäni Kukkoseen liittyvien muistonimien sijainti on ihanteel-linen juuri Kukkolan tilan läheisyyden vuoksi, mutta perusteet tulee toki olla myös nimen ole-massaololle. Näitä Kukkosen elämäntyöhön liittyviä syitä käsittelin jo edempänä, joten nimille on muitakin perusteita kuin alueella pitkään sijainnut talo. Varsinaisia Kukkosen perheeseen liittyviä nimiä on kolme: Edusmiehentie, Ruustinnankuja ja Rovastintie. Lisäksi alueella on vanhempaan kaavanimikerrostumaan kuuluva Kukkolantie. Helsingin kaupungin ja Kotuksen muistonimiohjeistuksessa huomautetaan, että muistonimiä ei tule koota ryhmänimistöksi (https://www.kotus.fi/ohjeet/nimistonsuunnittelun_ohjeita/muistonimet_ja_nimikkopaikat).

Kukkolaan ja Kukkosen sukuun liittyviä nimiä on alueella siis neljä, ja näiden lisäksi alueella on lisäksi Ajomiehenkuja, joka viitannee joko metsästykseen tai eläinten tai kulkuneuvojen kul-jettajaan. Tiedossani ei ole mitään linkkiä, joka kytkisi tiennimen Kukkosiin, vaikka tie sijaitsee vastapäätä Ruustinnankujaa. Alueen maankäytön ja nimistön suhteen olisi oletettavaa, että nimi liittyisi niin ikään Kukkosiin. Eräs vastaajista mainitsi nimen esimerkkinä negatiivisen konno-taation sisältämästä karhuaiheisesta nimestä.

(64) Ajomiehenkuja, nimi ihan ok, mutta asuimme aikaisemmin Marjakarhuntiellä ja tykkäsin siitä enemmän. Nimi liittyi suoraan Karhunmäkeen, mutta ajomies viittaa metsästykseen, ei yhtä kiva. (i.12)

Yhtä kaikki voidaan havaita, että alueen tämän varsin pienen alueen tienimistö koostuu lähes yksinomaan Kukkosiin liittyvästä nimistöstä. Tämä on vastoin edellä mainittua ohjeis-tusta muistonimistä ja ryhmänimistöstä. Vallitsevan ratkaisun puolesta puhuu tosin se, että alue on hyvin pieni, jolloin alueen kadunnimet voivat jäädä epämääräiseksi ryppääksi. Lisäksi Kuk-kosen sukua on hyödynnetty nimeämisessä Antti Kukkosta laajemmin. Alue on melko erillään muustaa Karhunmäestä, joten yhtenäisen ja erottuvan kaavanimistön suunnittelu tälle alueelle on jossain määrin perusteltua, vaikka alueella onkin vain kourallinen kadunnimiä.

Mitenkään tavatonta muistonimiaiheisen ryhmänimistön luominen ei toki ole. Tukhol-man Fredhällin kaupunginosassa keskeinen ryhmänimistön aihe on ruotsalaiset kirjailijat. Ky-selyn perusteella alueen asukkaat kokevat kirjailija-aiheen miellyttäväksi ja alueen arvostusta nostavaksi. Alueen kadunnimistö on suunniteltu pääosin 1930-luvulla, ja monet alueen

63

muistonimiin valitut kirjailijat ovat näin ollen eläneet yli sata vuotta sitten. Aikaa kirjailijoiden kuolemasta kaavoitushetkeen on niin ikään kulunut hyvin kauan. (Johansson 2007: 45.) Ny-ström (2003:18–19) mainitsee muistonimiaiheisen ryhmänimeämisen keinona, jolla voidaan nimetä paikkoja henkilöiden mukaan, vaikka kyseisillä henkilöillä ei olisikaan ollut kontaktia nimettävään paikkaan. Vaikka nimistönsuunnittelijanakin toimineen Nyströmin (ks. Nyström 2007) kanta muistonimeämiseen vaikuttaisi olevan varovaisen kielteinen, hän yhtä kaikki esit-telee muistonimiaiheisen ryhmänimeämisen yhtenä vaihtoehtona. Tämä prosessi taas on vas-toin Helsingin kaupungin ja Kotuksen ohjeistusta muistonimeämisestä. Kansalliset ohjeistukset ja toimintatavat esimerkiksi kunnallisella tasolla voivat siis vaihdella hyvin paljon. Huomion-arvoista on myös se, että vanhoissa kaupungissa muistonimet voivat kuulua satoja vuosia van-haan nimistökerrostumaan, jolloin muistonimeämislinjauksia ei tule muodostaa täysin varauk-setta vanhojen toimintatapojen pohjalta.

Eräissä kyselyn vastauksissa asukkaat ovat kommentoineet Kukkosaiheista nimistöä.

(65) Kukkolan tilan läheisyydessä olisi hyvä säilyttää perinteisemmät kadun nimet. (i.14) (66) Kukkola, Pikkukarhunkatu, Rovastinkatu on mieluisimmat. (i.14)

(67) [Kysymys: Millä kadulla asut? Mitä mieltä olet katusi nimestä?] Edusmiehentie. Sopii Kuk-kolan entisen tilan maille. (i.7)

Kukkolan alueen muistonimet saavat siis kannatusta. Kaksi vastaajaa on kuitenkin ni-mennyt Rovastinkadun kolmen epämieluisimman nimen joukkoon. Toinen vastaajista peruste-lee valintaa sillä, ettei nimi sovi karhu- ja luontoaiheisten nimien joukkoon. On toki mahdol-lista, että vastaaja ei ole yhdistänyt Rovastinkatua Antti Kukkoseen.

64