Sukupuolierojen sekä muiden henkilöön liittyvien ominaisuuksien uusintaminen koulutuksessa ja työelämässä ovat Suomessa edelleen tärkeä yhteiskunnallinen kysymys.
Sukupuoleen ja sukupuolten väliseen tasa-arvoon liittyviä tutkimuksia ja raportteja on tehty lukuisia. Samoin maahanmuuttoon ja maahanmuuttajiin liittyviä tutkimuksia on ilmestynyt viime vuosina runsaasti (Airas, Delahunty, Laitinen, Saarilammi, Sarparanta, Shemsedini, Stenberg, Vuori & Väätäinen 2019, 37). Joissakin tutkimuksissa ja raporteissa on eritelty risteäviä eroja esimerkiksi kuvaamalla sekä maahanmuuttotaustaa että sukupuolta.
Segregaatio on yksi alan tutkimuksen keskeinen käsite, jolla tarkoitetaan eriytymistä, eriyttämistä ja eristämistä jonkin ominaisuuden, kuten sukupuolen tai etnisyyden vuoksi.
Työelämässä segregaatio näkyy esimerkiksi töiden jakautumisella sukupuolen mukaisesti.
Horisontaalinen segregaatio tarkoittaa työmarkkinoiden jakautumista eri aloille sukupuolen mukaan ja vertikaalinen segregaatio naisten ja miesten jakautumista eri tasoisiin työtehtäviin. Sukupuolisen segregaation purkamisella pyritään siihen, että naiset ja miehet jakautuisivat koulutukseen, ammatteihin ja tehtävätasoille tasaisesti. (Opetus- ja kulttuuriministeriö 2010, 22–24.)
Suomessa on olemassa laki naisten ja miesten välisestä tasa-arvosta (609/1986) sekä yhdenvertaisuuslaki (1325/2014), joissa painotetaan henkilöiden tasavertaista kohtelua kaikissa tilanteissa, mutta erityisesti työn tekemiseen ja koulutukseen liittyen.
Yhdenvertaisuuslain 8§:ssä kielletään syrjintä “iän, alkuperän, kansalaisuuden, kielen, uskonnon, vakaumuksen, mielipiteen, poliittisen toiminnan, ammattiyhdistystoiminnan, perhesuhteiden, terveydentilan, vammaisuuden, seksuaalisen suuntautumisen tai muun henkilöön liittyvän syyn perusteella”. Yhdenvertaisuuslain 6§:ssä määritellään, että koulutuksen järjestäjillä on velvollisuus arvioida toimintaansa yhdenvertaisuuden näkökulmasta ja toimittava yhdenvertaisuuden edistämiseksi. Laissa naisten ja miesten välisestä tasa-arvosta 5§:ssä säädetään, että koulutuksen järjestäjien on myös kiinnitettävä huomiota siihen, “että tytöillä ja pojilla sekä naisilla ja miehillä on samat mahdollisuudet koulutukseen ja ammatilliseen kehitykseen sekä että opetus, tutkimus ja oppiaineisto tukevat tämän lain tarkoituksen toteutumista”. Nämä lait toimivat perustana myös esimerkiksi oppimateriaalien laatimisen taustalla.
Vuoden 2017 tasa-arvobarometrissa oppilailta on kysytty arvioita tasa-arvon toteutumisesta oppilaitoksissa. Oppilaista yli 90% arvioi sukupuolten tasa-arvon toteutuvan oppilaitoksissa vähintään keskinkertaisesti. (Sosiaali- ja terveysministeriö 2018, 51.) Naisopiskelijoista kaksi viidennestä ja miehistä 34% koki oppilaitoksen henkilökunnan kannustaneen tutustumaan aloihin, jonka työntekijöinä oman sukupuolen edustajat ovat vähemmistönä (Emt., 55–56). Lähes kolmasosa opiskelijoista katsoo opintojensa oppimateriaalin sisältävän oletuksia siitä, millaisia naisten tai tyttöjen ja miesten tai poikien tulisi olla. Puolet miehistä ja naisista lähes kolmasosa arvioi, ettei heidän käyttämässään oppimateriaalissa tai opetuksessa käsitellä sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöjä ja sateenkaariperheitä. Miehet kohtaavat sukupuolen ja seksuaalisuuden moninaisuutta
opinnoissaan naisia harvemmin, mikä voi selittyä sukupuolen mukaan eriytyneistä aloilla ja niiden sisällöillä. (Emt., 53.)
Tilastokeskuksen raportin (2018, 24) mukaan hieman yli neljäsosa Suomen väestöön kuuluvista ei ole suorittanut perusasteen jälkeistä tutkintoa, miehillä luku on hieman naisia suurempi. Ulkomaalaistaustaisista 25–54 -vuotiaista joka kuudennella ei ole perusasteen jälkeistä tutkintoa, niin suomalais- kuin ulkomaalaistaustaisilla naisilla on miehiä useammin perusasteen jälkeisiä tutkintoja (Sutela & Larja 2015, 29; 31). Alojen segregoituminen sukupuolen mukaisesti näkyy erityisesti tietyillä aloilla. Vertailtaessa eri koulutusaloilta valmistuneiden sukupuolia, huomataan, että terveys- ja hyvinvointiala sekä kasvatusala ovat naisvaltaisia ja tekniikan sekä tietojenkäsittelyn ja tietoliikenteen alat miesvaltaisia.
(Tilastokeskus 2018, 24–25.) Ammattialojen segregoituminen sukupuolen mukaisesti näkyy myös ulkomaalaistaustaisilla, mutta hieman lievemmin kuin suomalaistaustaisella väestöllä (Sutela & Larja 2015, 37–38). Ulkomaalaistaustaisten Suomessa suorittamista koulutuksista yleisimpiä ovat sosiaali– ja terveysalan sekä palvelualan tutkinnot niin toisella asteella kuin korkeakouluissa (Emt., 40). Myös tekniikan alat ovat maahanmuuttajataustaisten suosioissa. Huomattavaa kuitenkin on, että myös maahanmuuttajamiehet hakivat ensisijaisesti eniten terveyden ja hyvinvoinnin alojen koulutuksiin, mutta vastaanottivat eniten tekniikan alan paikkoja. Yliopiston puolella maahanmuuttajien on vaikea päästä terveyden ja hyvinvoinnin alojen koulutuksiin. (Airas ym. 2019, 52–54.)
Erot eri ryhmien välillä näkyvät myös tarkasteltaessa työllisyystilannetta. Miehet ovat enemmistönä työttömistä, siten, että miehiä oli vuoden 2020 alussa työttömänä 15 000 naisia enemmän (Suomen virallinen tilasto 2020b). Maahanmuuttajien kohdalla työllisyysaste on vuonna 2014 ollut noin 10% alempi kuin suomalaistaustaisilla (Larja &
Sutela 2015, 72). Erityisesti ulkomaalaistaustasilla naisilla matalampaan työllisyysasteeseen vaikuttaa varhainen lasten saaminen (Emt., 74).
Vuoden 2017 Tasa-arvobarometrissa kerrotaan, kuinka miesten ja naisten ajatukset työelämän tasa-arvoisuudesta eroavat toisistaan. Reilu kolmasosa naisista piti naisten mahdollisuuksia työelämässä yhtä hyvinä kuin miesten. Miehistä reilu puolet arvioi naisten mahdollisuudet samoiksi kuin omansa. Vanhemmat vastaajat arvioivat naisten
mahdollisuudet huonommiksi kuin nuoret. (Sosiaali- ja terveysministeriö 2018, 22.) Miehet uskovat parempiin etenemismahdollisuuksiin työssään, lisäksi miehillä on naisia enemmän esimiestehtäviä (Sutela & Lehto 2014, 51; 99). Miesvaltaisilla toimialoilla keskiarvoansiot ovat useimmiten naisvaltaisia toimialoja suurempia (Suomen virallinen tilasto 2020a).
Nuoret naiset saavat miehiä suurempaa palkkaa kuntasektorilla, muulloin miesten palkka on suurempi. Palkkojen välinen ero sukupuolen mukaisesti kasvaa iän karttuessa.
(Tilastokeskus 2018, 67–68.) Ulkomaalaistaustaiset työskentelevät suomalaistaustaisia vähemmän asiantuntija- sekä toimisto- ja asiakaspalvelutehtävissä. Monissa tehtävissä ulkomaalaistaustaiset työskentelevät kuitenkin lähes yhtä yleisesti kuin suomalaistaustaiset. (Sutela 2015, 84.) Ulkomaalaistaustaiset toimivat suomalaistaustaisia useammin työelämässä palkansaajina työntekijäammateissa. Työsuhde on ulkomaalaistaustaisilla määräaikainen suomalaistaustaisia useammin. (Emt., 88; 90.)
Naisiin kohdistuvan syrjinnän koettiin vuoden 2013 Työolotutkimuksen perusteella vähentyneen vuosien varrella. Työssäkäyvistä palkansaajista naiset ovat kuitenkin kokeneet miehiä enemmän työsyrjintää tai eriarvoista kohtelua eri tilanteissa. Työpaikoilla koetaan syrjintää erityisesti tiedonsaannissa, työtoverien tai esimiesten asenteessa, arvostuksen saamisessa ja palkkauksessa. Syrjintäperusteena on useimmin mainittu suosikkijärjestelmät sekä työsuhteen tilapäisyys tai osa-aikaisuus. Myös muun muassa sukupuoleen, ikään, perheellisyyteen, ihonväriin tai kansallisuuteen ja seksuaaliseen suuntautumiseen liittyviä syrjintäperusteita on mainittu. Nuoreen ikään liittyvä syrjintä on lisääntynyt, kun taas yli 50-vuotiaiden ikäsyrjinnän koetaan vähentyneen. (Suomen virallinen tilasto 2014.) Suomessa palkansaajina olevista ulkomaalaistaustaisista valtaosa katsoo, että ulkomaalaistaustaisia kohdellaan tasa-arvoisesti heidän työpaikallaan. Yli viidennes Lähi-Idästä tai Afrikasta lähtöisin olevista oli kuitenkin kohdannut työpaikallaan epätasa-arvoista kohtelua ulkomaalaistaustaisten suhteen. (Väänänen, Toivanen, Koskinen 2015, 114–115.).
Tasa-arvobarometrissa 2017 on kysytty naisten ja miesten arviota siihen, kuinka todennäköisesti transihminen tai intersukupuolinen kokisi syrjintää vastaajan omalla työpaikalla. Naisista joka kolmas piti syrjintää erittäin tai melko todennäköisenä ja erittäin tai melko epätodennäköisenä kaksi kolmannesta. Miehistä reilu kolmasosa piti syrjintää erittäin tai melko todennäköisenä ja erittäin tai melko epätodennäköisenä 60%. (Sosiaali- ja terveysministeriö 2018, 78.)
Vallan epätasaista jakautumista voidaan tarkastella valittujen kansanedustajien näkökulmasta. Vuonna 2019 pidetyissä eduskuntavaaleissa valituista ehdokkaista 47% oli naisia, mikä on enemmän kuin koskaan aikaisemmin. Eduskuntaan valitut miehet ovat keskimäärin selvästi valittuja naisia vanhempia. Valituista 200 ehdokkaasta yksi on syntyperältään ulkomaalainen. Valituista kansanedustajista korkeakouluasteen tutkinto on noin 70%:lla. (Suomen virallinen tilasto 2019.) Eduskunnan käyttämä päätäntävalta ei jakaudu samalla tavoin kuin Suomen väestö tai äänioikeutettuihin kuuluvat.