Ensimmäinen tutkimuskysymykseni koski ohjauksen oppikirjojen kuvitusta kokonaisuutena ja sitä, millaisille ihmisryhmille kuvitus tarjoaa samastumisen mahdollisuuksia. Tulosten perusteella kuvituksessa esitetään suurimmaksi osaksi kohderyhmän ikäisiä ja hieman vanhempia hahmoja, joihin ohjattavien on ikänsä puolesta helppoa samastua. Naisia ja miehiä on esillä jotakuinkin saman verran, sukupuoleltaan neutraaleja hahmoja on myös
suhteellisen reilusti. Rodulliset hahmot olivat vähemmistössä ja aasialaistaustaisia ei ollut juuri lainkaan. Uskonto näkyi muutamassa kuvassa, samoin merkkejä seksuaalisuudesta, mutta ne eivät olleet kirjojen kuvituksen keskiössä. Poikkeavaa terveydentilaa kuvaavia kuvia oli myös hyvin vähän ja pääosin näissä kuvissa esiteltiin sosiaali- ja terveysalaa.
Toinen tutkimuskysymykseni koski ohjauksen oppikirjojen kuvituksessa olevien henkilöhahmojen kuvaamista intersektionaalisuuden näkökulmasta. Konnotatiivisen kuva-analyysin perusteella kuvituksessa jatketaan suurimmaksi osaksi sukupuolen rakentamista ammateittain. Työelämäkuvituksessa rodullistetuttuja naisia oli miehiä enemmän, mutta rodullistettuja kuvattiin erilaisissa yhteyksissä. Intersektionaalisuuden mukaisia risteäviä tekijöitä kuvituksessa ei ollut juuri lainkaan ja muita vähemmistöjä oli kuvattu niukasti.
Collins ja Bilge (2016, 12) kuvailevat, kuinka yhtä intersektionaalisuuden osatekijää tarkastelemalla ei voida saavuttaa täyttä ymmärrystä moninaisista ongelmista, joita useisiin vähemmistöryhmiin kuuluminen voi aiheuttaa. Kirjojen kuvitus ei kuitenkaan tarjoa juurikaan mahdollisuuksia tarkastella useamman intersektionaalisuuden osatekijän vaikutuksia kuvattuihin henkilöhahmoihin.
Representaatioiden intersektionaalisuuden mukaan niin sanalliset kuin visuaaliset representaatiot välittävät vastaanottajalle tietoa kohteestaan. Representaatiot vaikuttavat siihen, millaisena todellisuus nähdään, niiden avulla rakennetaan kuvaa ideaalista.
(Karkulehto ym. 2017, 22.) Tässä tutkielmassa tutkin tarkasti työelämäkuvituksen henkilöhahmojen representaatioita. Haavisto ja Kivikuru (2009, 88–89) sekä Paikkala (2017) ovat huomanneet, että maahanmuuttajataustaiset tai muihin vähemmistöihin kuuluvat esitetään mediassa pääosin joko ongelmalähtöisissä yhteyksissä tai sankarirooleissa. Tämän tutkielman perusteella rodullistetut esiintyivät yhtä lailla erilaisissa, mutta varsin tavallisissa rooleissa vaaleaihoisten rinnalla. Henkilöiden rodullistettavuus ei vaikuttanut tämän arvoon. Kuvituksessa esiintyi useita kuvia, jotka edustivat rodullistettuja, ja jotka symboloivat yhteistyötä eri tasoilla.
Kuvitus sisältää niin yksittäisiä henkilövalokuvia kuin laajoja kaupunkikuvapiirroksiakin.
Osa kuvista muodosti kuvapareja tai laajempia kuvakokonaisuuksia, mutta suurin osa kuvista oli tarkoitettu katsottavaksi omana kokonaisuutenaan. Kaikki kuvat ovat värillisiä ja visuaalisesti selkeitä. Osa kuvista oli selkeästi yhteydessä lukunsa aiheeseen ja kuvien
avulla esiteltiin esimerkiksi työelämätaitoja. Kun kuvat ovat selkeästi yhteydessä tekstiin, kuvituksella voidaan katsoa olevan monia oppimista parantavia taitoja, sillä kuvat voivat tukea tekstin ymmärtämistä ja myöhempää mieleen palauttamista (Hatva 2018, 96;
Ahjopalo-Nieminen 1999, 15–16).
Työelämäkuvastossa esitellään jonkin verran erilaisia ammatteja ja työtehtäviä sekä työelämässä vaadittavia ominaisuuksia. Tämän tutkimuksen perusteella ei ilmennyt räikeitä esimerkkejä tietyn ihmisryhmän kuvaamisesta aina samoin tavoin, mutta kuvitus on pitkälti kulttuuristen normien mukaista. Hatva (1993, 47–48) kuvailee, kuinka kuvituksen avulla voidaan ilmaista asioita, joita ei voida sanoa ääneen. Tällaisia voivat olla esimerkiksi toivotun sukupuolen kuvaaminen. Jäin pohtimaan toisintiko aineiston kuvitus jonkinlaisia odotuksia esimerkiksi naisista luovan työn ammattilaisina tai kahvilatyöntekijöinä, sillä miehiä kuvattiin näissä ammateissa vähemmän tai ei lainkaan.
Samanaikaisesti kuvaston lääkärit olivat miehiä. Alojen segregoituminen sukupuolen mukaisesti näkyy aineistossa, mutta aineisto sisältää myös sukupuolisen segregaation purkamista edustavia kuvia. Monet aineiston kuvat eivät edusta suoraan jotakin ammattia, vaan kuvaavat esimerkiksi ominaisuuksia, joita työelämässä tarvitaan. Suomen sukupuolen mukaan segregoituneimmista aloista tekniikan, tietojenkäsittelyn ja tietoliikenteen alaan liittyy vain muutama kuva, jonka hahmot ovat miehiä. Terveys- ja hyvinvointiala on Suomessa naisvaltainen, mutta kuvituksessa esiintyy kumpaakin sukupuolta.
(Tilastokeskus 2018, 24–25.)
Vuoden 2017 Tasa-arvobarometrin (Sosiaali- ja terveysministeriö 2018, 53) puolet miehistä ja lähes kolmasosa naisista oli sitä mieltä, että heidän käyttämässään oppimateriaalissa tai opetuksessa ei käsitellä sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöjä. Tämän tutkielman perusteella opinto-ohjauksen oppikirjoissa nuoret eivät kohtaa näiden vähemmistöjen edustajia, vaikka yksi oppiaineen keskeisistä aihealueista on itsetuntemus.
Toisaalta kuvituksessa esitetään suhteellisen runsaasti henkilöhahmoja, joiden sukupuolta ei voitu analysoida selvästi naiseksi tai mieheksi. Kuvituksessa esitetyt kaksi perhettä jatkavat kuvausta perinteisestä ydinperheestä. McCormick (2016, 126) on kiinnittänyt huomiota siihen, kuinka perinteisten ydinperhemallien toistaminen yhä uudestaan saa lukijan käsittämään, kuinka tästä mallista poikkeaminen on epätavallista. Sama mielikuva säilyy opinto-ohjauksen oppikirjoja tarkastellessa seksuaalivähemmistöjen näkökulmasta.
Opinto-ohjauksessa itsetuntemuksen osa-aluetta tarkastellaan omien vahvuuksien ja
tulevaisuuden toiveiden näkökulmasta, mutta siten, että henkilökohtaisiksi katsotut sukupuolisuuden ja erityisesti seksuaalisuuden osa-alueet jäävät taka-alalle.
Ihminen rakentaa identiteettiään muun muassa suhteessa muihin ihmisiin, kouluun ja mediaan. Identiteetti kuvaa yksilötasolla sitä, millaiseksi ihminen kokee itsensä ja mihin hän uskoo. (Saaristo & Jokinen 2013, 136–137.) Representaatioita tarkastelemalla voidaan huomata, millaista identiteettiä esitykset luovat (Karkulehto ym. 2017, 21). Nuori ja vaalea heteroseksuaalisesti suuntautunut, uskontoon neutraalisti suhtautuva ja terveydellisiä haasteita kokematon löytää kirjoista runsaasti samastumisen mahdollisuuksia.
Vähemmistöryhmät eivät sen sijaan välttämättä löydä itseään kuvaavia henkilöhahmoja kirjan kuvituksesta, vaikka moninaisuuttakin esitetään. Ikäihmiset, vammaiset ja seksuaaliselta suuntautumiseltaan vähemmistöön kuuluvat jäävät tässäkin aineistossa näkymättömiin. Opinto-ohjauksen kirjojen kuvitus tarjoaa erilaisia identiteetin rakentamismahdollisuuksia eri ihmisryhmille. Valtaväestölle löytyy runsaimmin identiteetin rakentamispalikoita ja samastumisen kohteita. Representaatioiden intersektionaalisuuden näkökulmassa oppikirjojen kuvituksessa vammaiset nähdään hoivan kohteina, eikä heitä ole kuvattu työelämäkuvituksessa lainkaan. Vammaisten rooli työelämässä on näkymätön.
Myös Bernabé-Villodre ja Martínez-Bello (2018, 503) totesivat tutkimuksessaan, että vammaisia oli kuvattu vain vähän musiikkikasvatuksen oppikirjoissa.
Ohjauksen kirjojen kuvitusta tutkittaessa näkisin, että julkisuus näkyy kirjoissa siten, että kuvat ovat harkittuja. Julkiseen käyttöön suunnitellut dokumentit pyritään tekemään tilanteeseen sopiviksi ja tuottamaan halutunlaista kuvaa kohteestaan (Kananen 2008, 81).
Oppimateriaalien pyrkimyksenä on neutraali kerronta, mutta samalla ne edustavat koulumaailmamme pedagogista ajattelua (Mikkilä-Erdmann ym. 1999, 436). Oppikirjat edustavat yhteiskunnassa vallalla olevia arvoja ja esittävät mitkä asiat nähdään tavallisena ja normaalina (Mikander 2016, 7). Tutkimuksessani olleiden kirjojen kuvituksesta vastaa yksi tai kaksi henkilöä, joilla on kokonaiskäsitys kirjan kuvituksesta ja kuvituksen tavoitteista. Kuvitusta suunniteltaessa uskoisin, että nykyään kiinnitetään aiempaa enemmän huomiota siihen, keitä kuvissa kuvataan ja mihin kuvituksella pyritään. Tästä huolimatta monia vähemmistöjä esitetään kuitenkin hyvin vähäisessä määrin.
Paradigmaattiset valinnat painottuvat pääasiassa enemmistöjen eduksi.
Mielestäni olisi tärkeää kiinnittää huomiota, niin kuvituksen suunnittelussa kuin kuvitusta oppitunneilla käytettäessä, siihen, että kuvitus sisältäisi monenlaista sisältöä. Kuvitus kulkee linjassa läpi oppikirjan, esimerkiksi tämän aineiston kirjoissa yhdessä oli ainoastaan valokuvia ja tietty tyyli pysyy kirjan kannesta kanteen. Kustantajan tekemä linjaus voi vaatia kuvittajalta luovuutta, jotta moninaisuuden tavoite saataisiin muiden tavoitteiden ohella toteutumaan. Käsitykseni mukaan oppitunneilla ei juurikaan käytetä aikaa oppikirjojen kuvituksen tutkimiseen tai sen kyseenalaistamiseen. Kuvituksen tutkiminen opettaisi kuitenkin esimerkiksi kuva-analyysi- sekä medialukutaitoja, joita tarvitaan.