Käsittelen seuraavaksi kuvittamista ja kuvien merkitystä, sillä tutkielmani aineistona toimivat kuvituskuvat. Kuvallinen viestintä on sanallista viestintää universaalimpaa.
Sanallinen viestintä on sopimuksenvaraista ja vaihtelee kulttuureittain, kuvallisen viestin ymmärtämisessä ei esimerkiksi tarvita tietoa tietyn kielen kieliopista. Kuvat ovat kuitenkin sidoksissa niin kulttuuriin kuin aikaan, joten mitä kauempana kuva näissä suhteissa katsojaa on, sitä vaikeampi katsojan on tulkita kuvan sisältöä. (Anttila 2000, 257–258.) Opetustilanteissa kuvitus havainnollistaa lukijalle tekstiä sekä auttaa ymmärtämään ja jäsentämään sitä.
Kuva kiinnittää katsojan huomion useimmiten tekstiä helpommin, mutta tämän lisäksi kuvan tulisi saada aikaan haluttu tarkoitus. Tutkimustiedon mukaan kuvilla on neljä päätehtävää: ne rikastuttavat ja ohjaavat havaintoa, organisoivat verbaalista havaintoa ja helpottavat ymmärtämistä (Hatva 2018, 60; kts. Jagozinska 1976). Kuvat toimivat ikään kuin ulkoisena muistina, ne auttavat jäsentämään tekstiä, tuottavat elämyksiä ja toimivat vihjeinä mieleen palautuksessa (Hatva 2018, 102–104). Ahjopalo-Niemisen (1999, 16) mukaan kuvaan on myös helpompi samastua kuin verbaaliseen viestiin, sillä kuvat herättävät ihmisissä tunteita, mielikuvia ja muistoja.
Oppikirjojen kohdalla kuvien huomiovoima ohjaa oppilaita suuntaamaan huomionsa tekstin sijaan kirjassa olevaan kuvitukseen. Kuvitus ei ole vain keino, jolla kirjaa koristellaan, vaan se voi olla apuväline oppimiseen. (Hatva 1993, 128.) Kouluissa on mahdollista käyttää oppitunneilla aikaa oppikirjoissa olevien kuvien tarkastelemiseen sekä mahdollisesti myös niiden kyseenalaistamiseen (Ahjopalo-Nieminen 1999, 7). Lado (2012, viii) kuvailee, kuinka englantia opettavissa kuvakirjoissa välitetään viestiä tekstin lisäksi kuvien avulla.
Kuvakirjoilla on interaktiivisten elementtien myötä sosiaalinen vaikutus. Kirjojen tekstit ja kuvat eivät muutu, mutta sosiaaliset elementit vaihtelevat osallistujien ja tilanteen mukaisesti. (Emt., viii.)
Kuvatyyppinä valokuva on aina kuvaus tietyistä tapahtumista kuvaushetkellä. Valokuva on rajaus kokonaisuudesta ja rajauksen avulla päätetään mitä kuvaan sisällytetään ja mitä
jätetään ulkopuolelle. Samoin kuvakulmalla vaikutetaan siihen, kuinka kuvauksen kohteeseen suhtaudutaan. Kuvaa muokkaamalla sitä manipuloidaan vastaamaan kulloisiakin tavoitteita. Valokuvan käyttäminen kuvituksen keinona voi vahvistaa katsojalle tunnetta siitä, että kuvitus on faktatietoa kohteestaan. (Hatva 2018, 107–108.) Piirrokset syntyvät vaiheittain, viiva viivalta, valokuvaan verrattuna piirroksen prosessi on hitaampi.
Piirrosten hyöty kuvituksessa on, että niiden avulla voidaan esittää tilanteita, joista ei ole valokuvia tai joista ei voida ottaa valokuvia, tällaisia ovat esimerkiksi historialliset tapahtumat, fantasiakuvat tai mittakaavaltaan liian suuret tai pienet kohteet. (Emt., 110–
111.)
Kuvituksen suunnittelu ja syitä kuvitukselle
Taidetta pidetään itseilmaisuna, mutta kuvitus toimii usein jonkin muun asian rinnalla tai tukena (Ahjopalo-Nieminen 1999, 14). Kuvittajan työn tarkoituksena ei ole ilmaista tunteita työssään niin kuin taiteilijan tavoite voi olla, mutta kuvittajakin voi käyttää taiteellisia ilmaisukeinoja tilauksen tavoitteiden saavuttamiseksi (Hatva 2009, 19). Kuvittaja hyödyntää mielikuvitustaan muuttamalla tekstin kuviksi. Kuvat voivat viihdyttää katsojaa ja tehdä kokonaisuudesta visuaalisesti miellyttävämmän, mutta kuvat myös välittävät viestejä sekä tukevat katsojan mielikuvan syntymistä. (Ahjopalo-Nieminen 1999, 15.)
Kuvittaja käyttää työssään valtaa, sillä esimerkiksi kuvakulmaa vaihtamalla saadaan aikaan erilaisia mielikuvia. Näin ollen kuvan valitsija ohjailee katsojien mielikuvia ja käsityksiä kuvan kohteesta. (Ahjopalo-Nieminen 1999, 12.) Kuvittajan työtä voi määritellä hänen oma tietoinen päätöksensä kuvituksesta tai työryhmän kanssa tehty yhteinen suunnittelutyö.
Kuvitustyöhön vaikuttaa myös kuvitettavan teoksen olemus, onko kuvitettava teksti esimerkiksi tietokirjan tekstiä vai runoutta. Kuvittajalla on oltava käsitys teoksen tiedollisesta tehtävästä, sillä tämän tiedon avulla kuvan sisältöä ja muotoa voidaan kohdentaa halutulla tavalla. Kuvituksen avulla voidaan laajentaa lukijan ajattelua symboliseen suuntaan, antaa lisätietoa tai tarjota mahdollisuuksia yhdistää itse verbaalisen ja visuaalisen viestinnän yhteyksiä. Lisäksi kuvitusta tehtäessä voidaan pohtia, halutaanko kuvalla tukea erityisesti ymmärtämistä, muistamista vai tunnistamista. (Hatva 2018, 98.)
Kirjan kuvitus voi edistää oppimista, mutta se saattaa myös johdattaa lukijan ajatuksia harhapoluille tai häiritä tekstin ymmärtämistä (Hatva 1987, 9). Kuvan tarkoituksena on välittää viesti katsojalle ja välillä huono toteutus voi estää tämän viestin välittymisen.
(Emt., 128.) Kirjan kuvitusta suunniteltaessa taustalla on jonkinlainen käsitys oppimisesta.
Kuva toimii kokonaisuuden osana ja voi virittää esimerkiksi ongelmien ratkomiseen. Hyvä kuva tukee tekstin ymmärtämistä ja muistamista. (Emt., 18.) Tärkeää olisi tietää, mitä tietoa oppilailla jo ennestään on, jotta uutta tietoa voidaan rakentaa aiemman päälle (Emt., 64).
Kuvitus havainnollistaa opetustilanteissa lukijalle tekstiä ja auttaa ymmärtämään ja jäsentämään sitä. Katsoja tulkitsee kuvia yhteydessä tekstiin, sillä ihminen pyrkii hahmottamaan asiat kokonaisuuksina. Kokonaisuuden perusteella katsoja pyrkii löytämään merkityksiä ja itselleen ymmärrettäviä selityksiä. (Hatva 2009, 65.) Parhaimmillaan kuva toimii tekstin tukena eläen samalla omaa elämäänsä ja innostamalla katsojan mielikuvitusta (Ahjopalo-Nieminen 1999, 15–16). Hatva (2018, 96) on samoilla linjoilla, kuva ja teksti voivat parhaimmillaan täydentää toisiaan, visuaalisen ja verbaalisen ilmaisun käyttäminen yhdessä antaa laajemmat mahdollisuudet myöhemmälle mieleen palauttamiselle. Kuvituksen avulla lukijan ei tarvitse luoda itse mielikuvaa tekstin perusteella, sillä kuvitus antaa ulkoisen mallin (Emt., 58–59). Kuvituksen vaikutus muistamisessa ja ymmärtämisessä on yhteydessä kuvan ja tekstisuhteen laatuun (Emt., 60). Kuvalla on mahdollista esittää kokonaisuus yhdellä kertaa, kun taas tekstimuodossa saman asian esittäminen olisi sarjallista. Näin ollen kuvaa voi tarkastella oman kiinnostuksen mukaisessa järjestyksessä ja kiinnittää huomiota haluamiinsa kohtiin. (Emt., 95.) Jotta kuvitusta voi hyödyntää esimerkiksi muistin tukena, on kuvien tultava huomatuiksi (Emt., 143).
Kiinnostavuus ohjaa esimerkiksi sitä, mihin lukija kiinnittää aukeamalla huomiota.
Kiinnostavuuteen vaikuttavat niin sisällölliset kuin ulkoiset tekijät. Sisällöllisiä tekijöitä ovat esimerkiksi juoni, eli se mitä kuvassa tapahtuu, ulkoisiin tekijöihin taas kuuluvat muodolliset tekijät kuten värivalinnat ja sommittelu. (Hatva 1993, 51.) Hatva (2018, 98) esittää, että kuvituksen päätehtävinä voisivat toimia huomion suuntaaminen ja esteettisen vaikutelman luominen sekä kuvan ”tiedollisiin ominaisuuksiin perustuvat dokumentointi, orientointi ja symbolisuus”
Kuvitus ja visuaaliset keinot voivat olla apuna vieraan kielen oppimisessa. Lado (2012, 7) kertoo, kuinka englannin kielen alkeita opetettaessa monissa ymmärtämiseen kannustavissa strategioissa käytetään visuaalisia keinoja, kuten kuvakortteja, piirustuksia tai valokuvia, äidinkielen ohella, näiden avulla voidaan näyttää ymmärtämistä ei-kielellisin keinoin.
Kuvituksen toimiessa “ulkoisena muistina” parhaiten toimivat kuvat, jotka kiinnittävät huomion, erityisesti voimakkaimmat ärsykkeet huomataan, mutta myös esteettisyyteen voidaan kiinnittää huomiota. Muistamisen helpottamisen lisäksi kuva voi auttaa ymmärtämään tekstin merkityksiä tai “rikastaa käsitystämme asiasta”. Kuvien myötä voidaan myös ilmaista asioita, joita ei sanota ääneen. Tällaisia ääneen sanomattomia seikkoja voivat olla esimerkiksi toivotun sukupuolen kuvaaminen ja sukupuoliroolien ylläpitäminen tai purkaminen. (Hatva 1993, 47–48.)