Käytän kuvien semioottisena analyysimenetelmänä Anttilan (2005, 373–375) esittelemää konnotatiivista kuva-analyysia, sillä siinä keskitytään erityisesti kuvien välittämään merkitykseen. Anttila (2000, 260) kehottaa kuva-analyysin tekijää etenemään systemaattisessa kuva-analyysissa denotaatiosta konnotaatioon, eli kuvan yksityiskohtaisesta sisällöstä tulkinnan esittämiseen. Konnotatiivinen kuva-analyysi on kolmivaiheinen. Ensimmäiseksi tarkastellaan kuvan peruselementtejä denotatiivisella tasolla. Tarkoituksena on kuvan kuvaileminen sen merkkejä ja niiden välisiä suhteita sanallistamalla. Seuraava vaihe on konnotatiivinen taso, jossa kuvan merkkeihin lisätään katsojan niihin yhdistämiä lisämerkityksiä. Konnotaatiot liittävät kuvan merkitykset kulttuurisiin ja yhteiskunnallisiin tekijöihin. Kolmannessa vaiheessa kuvan semioottinen viesti kootaan lisäämällä ja täydentämällä konnotatiivisia yhteyksiä esimerkiksi käsittelemällä kuvan tarkoitusta. (Anttila 2005, 373–374.)
Lähdin analyysissa liikkeelle kuvien skannaamisesta sähköiseen muotoon. Kävin oppikirjat läpi yksitellen ja valitsin skannattavaksi kaikki kuvat, joissa oli näkyvillä ihmisen osia, ihminen tai ihmisiä. Skannattuani kuvat, siirsin kuvat yhteen tiedostoon, johon ryhmittelin ne kirjoittain. Tämän jälkeen kävin kirjan ja tiedoston läpi, tarkastaen, että olen skannannut kaikki tutkielmaani kuuluvat kuvat.
Kävin kirjojen kuvitukset läpi kuva kuvalta ja kirjasin Excel-tiedostoon, kuinka monta henkeä kuvassa on (1, 2–5 tai yli 5), henkilöiden iän silmämääräisesti arvioituna (lapsi, nuori, aikuinen, vanhus, ei määriteltävissä), sukupuolen (mies, nainen, ei määriteltävissä), ovatko kuvituksen henkilöt rodullistettuja (kyllä, ei, ei määriteltävissä), onko uskontoa näkyvissä kuvassa, huomiot seksuaalisuudesta sekä tavallisesta poikkeavasta terveyden tilasta. Luokkaan liittyvät huomioita tein ainoastaan yksityiskohtaisemmassa kuva-analyysissa. Kuvien määrittelemisessä pyrin mielekkyyteen, kuvakokonaisuuksissa laskin kuvat erillisinä, mikäli ne eivät olleet selkeästi visuaalisessa yhteydessä toisiinsa. Kuvissa, joissa oli lukuisia henkilöitä ja osa mahdollisesti epäselvästi kuvattuja, otin laskuihin mukaan mielekkäästi katsottavissa olevat hahmot. Kuvat, joissa ihmisiä tai osa ihmisistä ei näkynyt kokonaan, noudatin myös mielekkyyden periaatetta, pääsääntönä pidin sitä, että henkilöstä tulisi näkyä jotakin merkittävämpää kuin ainoastaan jalkaterät tai päälaki.
Semioottiseen analyysiin valitsin oppikirjojen työelämää käsittelevien lukujen kuvat.
Päädyin työelämää koskevien kuvien valintaan, sillä aihetta käsitellään joka kirjassa ja se vastaa tutkielmani tutkimuskysymyksiin. Tavoitteenani on tutkia, millaisena tulevaisuus näyttäytyy erilaisille nuorille ohjattaville kuvien perusteella ja tähän työtä kuvaavat kuvat soveltuvat hyvin. Työelämää käsittelevien lukujen sisällöt eivät ole yksi yhteen eri kirjoissa, vaan ne poikkeavat hieman toisistaan. Pääasiassa luvuissa käsitellään eri ammatteja ja aloja. Joissakin kirjoissa käsitellään myös kansainvälisyyttä, yrittäjyyttä, työelämään tutustumista ja työelämään liittyviä taitoja. Hatva (2009, 48) on tutkimuksissaan keskittynyt kuvien ja tekstin yhteyteen, sillä kuvitusta luodaan usein tekstin pohjalta ja kuvituksen merkitys syntyy osittain tekstin kautta. Tässä tutkielmassa jätin tekstin kuvien analyysin ulkopuolelle, johtuen pro gradu tutkielman laajuudesta. Tarkoituksenani oli myös kiinnittää huomiota juuri kuviin. Otin työhön liittyvien kuvien analyysiin mukaan kuviin kiinteästi kuuluvat tekstit.
Työelämää koskevat luvut ovat kirjoissa nimetty hieman eri tavoin, ja osassa kirjoista kuvitus on pääasiassa piirrettyä ja toisissa valokuvia. Kuvia on myös hyvin eri määrä eri kirjoissa. Opastin-kirjassa työelämää käsittelevä luku on nimeltään työ ja ammatit, ja se sisältää yhteensä kahdeksan kuvaa. Lukiosuunta-kirjasta valitsin jatko-opinnot ja työelämä – luvun alakappaleet: työelämätaidot, yrittäjyys sekä ura ja jatko-opinnot, joissa on yhteensä seitsemän kuvaa. Futurix-kirjasta vastaava luku on nimeltään työelämä, ja se sisältää yksitoista kuvaa. Reitti-kirjassa työ -luvussa kuvia on yksitoista. Opoa! -kirjasta valitsin toisen yläluvun käsittelyn kohteeksi. Luku sisältää alaluvut: työelämää kohti, tutustumaan töihin ja ammatteihin, työelämään tutustuminen ja työnhakutaidot yhteensä 35 kuvalla, joista osasta muodostuu kuvakokonaisuuksia. Yhteensä analysoitavia kuvia on 72 kappaletta.
Selvyyden vuoksi nimesin kuvat kirjain-numero koodilla, kirjain kertoo mistä kirjasta kyseinen kuva on ja numero kertoo kuinka mones kuva kyseinen kuva kyseisessä kirjan luvussa on. Opastin-kirjassa olevat kuvat on koodattu A-kirjaimella, Lukiosuunta-kirjan B-kirjaimella, Futurix-kirjan C:llä, Reitti-kirjan kuvat D-kirjaimella ja Opoa!-kirjan kuvat E-kirjaimella.
Semioottiseen kuva-analyysiin valitsemani kuvat analysoin yksitellen käyttäen konnotatiivisen analyysin tasoja: denotaatiota, konnotaatiota ja kuvan tarkoitusta sekä kuvan semioottista viestiä. Liitin oheen esimerkin kuva-analyysista kuvasta A.1 (Vesivalo
& Värtö, kuvat: Koivikko & Ryynänen 2018, 48). Käytännössä toteutin analyysin siten, että loin tiedoston, johon lisäsin kuvan viereen tekstin, jossa erittelin nämä tasot. Tehtyäni konnotatiivisen analyysin kaikille kuville, tulostin kuvat teksteineen ja leikkasin kuva-tekstiparit erilleen muista pareista.
KUVA A.1 Denotatiivinen taso: Pyöreän muotoisessa kuvassa on hammaslääkäri, hammashoitaja sekä potilas.
Kuva on ensimmäinen aukeaman neljästä kuvasta. Kuvan sävymaailma painottuu sinisen ja valkean sävyihin.
Hammaslääkäri on mies, kaksi muuta naisia. Potilas on sijoitettu kuvassa keskelle, hän makaa hammaslääkärin tuolissa, työntekijöiden tehdessä toimenpiteitä. Kuvan henkilöt ovat vaaleaihoisia aikuisia, työntekijät ovat pukeutuneet työvaatteisiin ja välineet ovat hammaslääkärin tarvikkeita.
Konnotatiivinen taso: Kuva on rajaukseltaan tiukka ja katsojan huomio kiinnittyy potilaalle tehtäviin toimenpiteisiin. Hoitaja ja lääkäri ovat kuvassa aktiivisia toimijoita, jotka hoitavat potilasta lääketieteen mukaisesti. Työvaatteet viittaavat lääkärin työlle annettavaan arvoon.
Kuvan tarkoitus ja semioottinen viesti: Kuvassa esitellään hammaslääkärin työtä katsojille.
Työ kuvataan siistinä ja ihmisläheisenä, sillä siinä ollaan tekemisissä niin potilaan kuin toisen työntekijän kanssa. Kuvassa miehen tunnistaa lääkäriksi hänen valkoisesta takistaan ja naiset toimivat passiivisemmissa rooleissa.
Tämän jälkeen etenin kuva-tekstiparien teemoittelemiseen. Teemoittelemisessa aineistosta etsitään olennaisimmat teemat, jotka liittyvät aineiston sisältöön, ei yksityiskohtiin (Moilanen & Räihä 2015, 61). Toteutin teemoittelua aineistolähtöisesti. Pyrin etsimään kuvien sisältä yhtenäisyyksiä, eli teemoja. Lisäksi hyödynsin intersektionaalisuuden osa-alueita ja kävin läpi kuvia myös näiden tekijöiden kautta. Teemoitellessa olennaista on käydä aineistoa usean kertaan läpi ja muodostaa teemoista merkitysverkko. (Moilanen &
Räihä 2015, 62.)
Tuloksia esitellessäni hyödynnän aineiston kvantifioimista esimerkiksi laskemalla yhteen eri intersektionaalisuuden tekijöiden määriä. Lukujen esitteleminen on selkeä keino havainnollistaa muun muassa sukupuolten esiintymismääriä aineistossa.
5 KUVAKOKONAISUUDEN MONINAISUUS
Tutkielmani tavoitteena on selvittää, millaista kuvastoa ohjauksen oppikirjoissa esitetään.
Tutkimuskohteena on selvittää, millaiset ihmiset kuvituksessa ovat näkyvillä ja keitä kuvituksessa ei esitetä. Käsittelen tässä pääluvussa ensimmäisen tutkimuskysymykseni näkökulmasta tutkielman tuloksia. Tarkastelun kohteena on oppikirjojen koko kuvakokonaisuus esillä olevien ihmisten moninaisuuden suhteen. Tutkin millaisille ihmisryhmille ohjauksen oppikirjojen kuvitus tarjoaa samastumisen mahdollisuuksia. Olen jakanut luvun kahteen osaan, ensin käsittelen intersektionaalisuuden tekijöiden elementtejä, joita kuvituksessa on näkyvillä. Tämän jälkeen keskityn teemoihin, joita kuvituksessa ei määritellä relevanteiksi, eli tekijöitä, joita kuvituksessa ei ole esillä juuri yhtään.
Valitsin aineistooni kirjoista kuvat, joissa näkyi ihminen, osia ihmisestä tai useita ihmisiä.
Näitä kuvia oli ohjauksen oppikirjoissa yhteensä 311. Kuvista suurimmassa osassa (179 kuvaa) oli kuvattuna yksi ihminen. Seuraavaksi eniten oli kuvia, joissa henkilöitä oli kahdesta viiteen (98) ja vähiten kuvia, joissa ihmisiä oli enemmän kuin viisi (34). Iän perusteella kuvissa on yhteensä 811 hahmoa, sukupuolen perusteella 799 ja rodullistettujen hahmojen perusteella 801. Erot johtuvat siitä, että kaikissa kuvissa kaikkia osa-alueita ei ole voinut analysoida mielekkäästi. Voidaan kuitenkin todeta, että henkilöhahmoja on yhteensä noin 800.
Opastin-oppikirjassa on ihmisen kuvia ainoastaan valokuvien muodossa ja Reitti-oppikirjassa ainoastaan piirroksina. Muissa ohjauksen oppikirjoissa on ihmisiä sisältäviä kuvia niin piirroksina kuin valokuvina. Ihmisiä sisältävien kuvien määrä vaihteli huomattavasti kirjoittain. Ihmisiä sisältävien kuvien lisäksi kirjoissa on vaihdellen myös muita kuvia. Kirjojen kansikuvat olivat samantyylisiä kuin kirjojen sisäkuvat. Opastimen (Vesivalo & Värtö 2018) kannessa on eläinhahmoja, Reitti-kirjan (Niemi ym. 2015) kannessa on yksivärinen tausta ja piirrettyjä symboleita. Lopuissa kolmessa kirjassa kannessa on ihmisiä. Futurixin (Heikkinen ym., 2018) kannessa on valokuva, jossa nuori mies katsoo kiikareilla kohti lukijaa, tämän olkapäälle on liitetty piirretty vastaava miespuolinen hahmo kiikareiden kanssa. Opoa!-kirjan (Hiekkataipale ym. 2018) kansi koostuu seitsemän piirroshahmon kuvasta, jota on käytetty myös kirjan sisäkuvituksessa.
Kaksi seitsemästä hahmosta on hieman muita tummempi ihoisia. Lukiosuunnan (Hiekkataipale ym. 2019) kannessa on kaksi nuorta, vaaleaihoinen poika ja tummaihoinen tyttö.