Samaistumisperusteinen luottamus

Tiimiin samaistuminen koostui tässä aineistossa yhteisestä tavoitteesta, tutustumisesta, yhtei-sistä kokemuksista ja huumorista. Samaistumisen vastakohta oli erilaisten alaryhmien muodos-tuminen ja vastakkainasettelut, sekä yksilöllinen oman edun tavoittelu. Löydökset olivat ver-rattavissa Lewickin ja Bunkerin (1996, 120–123) samaistumisperusteiseen luottamukseen, jossa osapuolet jakavat samankaltaisia tavoitteita ja mieltymyksiä ja identifioivat itsensä ryh-mässä vallitseviin tavoitteisiin. Tässä mallissa samaistumisperusteista luottamusta edeltää tie-toperusteinen luottamus, jossa toisesta kerätään tietoa tutustumisen kautta.

Tiimin jäseniin tutustumiselle annettu aika koettiin merkittävänä tekijänä luottamuksen syn-nyssä. Tutustuminen tapahtui tarinoissa erityisesti tiiminmuodostuksen alkuvaiheessa ja loi si-ten pohjan yhteistyölle ja keskustelun ja tiimityöskentelyn luonteelle. Toiseen tutustuminen

auttoi ymmärtämään toisen lähtökohtia ja tarkoitusperiä. Se oli myös tarpeellista tehtävien so-vittamisessa tiimin jäsenten erilaisiin kykyihin ja intresseihin sopiviksi. Tutustumisen vähäi-syys puolestaan johti siihen, että käsitys toisista tiimin jäsenistä jäi puutteelliseksi, kunkin osaa-misalueita ja vahvuuksia ei välttämättä hahmotettu samalla tavalla, ja toisten toiminta ja työs-kentelymallit jäivät pimennon peittoon. Siten yhteisten intressien löytäminen samaistumispe-rusteisen luottamuksen rakentaminen voi olla haasteellista.

V26: ”Esimiehenä aina pyrin puolueettomasti arvioimaan uuden henkilön luon-netta, vahvuuksia, mahdollisia heikkouksia ja mitoittamaan tehtävänantoja ja toi-mintoja sen mukaisesti. Virtuaalisesti skannaaminen jää huomattavasti heikom-malle tasolle, jolloin toiset projektissa olevat eivät voi optimaalisesti tukea ja täy-dentää toisiaan, vaan suoritus on enemmänkin minä-keskeinen.”

Edellinen kirjoittaja koki virtuaalisen vuorovaikutuksen haasteena tutustumiselle, mutta toi-sissa tarinoissa tutustuminen koettiin mahdollisesti myös virtuaalisessa vuorovaikutuksessa.

Tutustuminen ja yhteiset kokemukset lisäsivät samaistumisen kokemusta tiimissä. Samaistu-minen ilmeni esimerkiksi yhteisten kokemusten kautta. Seuraava kirjoittaja tutustui työtove-riinsa vapaamuotoisen keskustelun kautta ennen varsinaisen yhteistyön aloitusta. Samankal-taisten kokemusten löytäminen antoi keskustelunaiheen, mikä puolestaan syvensi tutustumista.

V2: ”Kerroimme myös omista työhistorioistamme ja siitä missä asuimme ja olimme asuneet. Yhtä-äkkiä totesimme, että useita vuosia sitten olimme olleet samanaikaisesti matkoilla toisella puolella maapalloa, samoilla seuduilla, että asuneet myös vuosia samassa kotikaupungissa! Näistä paikkakunnista meillä oli yhteistä puhuttavaa kesken varsinaisen asiakeskustelun.”

Epävirallisessa keskustelussa on mahdollista avautua ja tutustua toisiin asiakeskustelua parem-min. Avautuminen ja tutustuminen puolestaan kasvattaa tarinoiden perusteella luottamusta tii-missä. Huumori on eräs epävirallisen keskustelun muoto, joka voidaan itsessään nähdä myös luottamuksen osoituksena.

V1: ”Projektiryhmässä vallitsee avoin ja tasa-arvoinen henki, huumoriakin esiintyy.”

Vaikka toiset luonnostaan käyttävät huumoria kommunikoinnin keinona toisia enemmän, yh-teisen huumorin löytäminen voi toimia samaistumisen muotona ja rakentaa sanatonta

yhteis-ymmärrystä ihmisten välillä. Luottamuksen ja yhteisymmärryksen vallitessa tiedetään, millai-nen huumori on sopivaa ja se voi toimia henkisenä kevennyksenä, joka on kuormittavassa työssä tärkeää.

Yhteisen tavoitteen selkeys tuo omanlaistaan yhteisyyttä, kun kaikki tietävät tekevänsä työtä samaa lopputulosta kohti ja olevansa riippuvaisia toistensa työskentelyistä. Kun toiseen sa-maistutaan, uskotaan hänen olevan itsen kanssa samalla puolella ja tekevän töitä yhteisten in-tressien eteen. Näin samaistuminen toiseen vahvistaa luottamusta siihen, että hän toimii luot-tajan toivomalla tavalla. Samaistuminen voi ilmetä seuraavassa katkelmassa kuvailtuna toimin-tana, jossa tiimi kokee työskentelyn yhteiseksi toiminnaksi.

V4: ”Vedetään yhtä köyttä ja uskalletaan laittaa itsensä likoon, vaikeidenkin es-teiden ylittämiseksi, yhteispelihengessä.”

Jos yhteinen tekemisen henki ei ole vahvana läsnä, suorittaminen jää yksilökeskeiseksi, mikä ei tue tiimin toiminnan ideaa. Seuraavassa epäluottamuksesta kertovassa katkelmassa työsken-tely ja tehtävät olivat eriytyneitä, minkä vuoksi tiimi ei kokenut tekemistä yhteiseksi, eikä kes-kinäinen tukeutuminen ja keskustelu ollut läsnä.

V21: ”Tapaamiset sähköpostien ja videoneuvottelujen välityksellä oli enemmän-kin kunenemmän-kin omien työtehtävien kuvaamista enemmän kuin yhdessä tekemisen ja yhteisten tavoitteiden ja pyrkimysten luomista.”

Eläytymistarinoissa samaistumisperusteista luottamusta vaikeuttavia seikkoja yksilökeskei-syyden ja eriytyneiden tehtävien lisäksi olivat alaryhmien tai niin sanottujen klikkien muodos-tuminen. Ne osaltaan vaikuttivat muihin samaistumista vaikeuttaviin tekijöihin, kuten epätie-toisuuteen toisten tekemisistä ja päätöksistä, kommunikaation ulkopuolelle jättämiseen, eriy-tyneisiin näkemyksiin, vastakkainasetteluihin ja ennakkoluuloihin.

V23: ”Yhteydenpito ei ole ollut kaikilta osin avointa eikä ole välttämättä kohdis-tunut kaikille ryhmän jäsenille, vaan on voinut syntyä epävirallisia pienempiä ryhmiä ja sitä kautta vastakkainasettelua ryhmän jäsenten kesken.”

Alaryhmiä muodostui tarinoissa silloin kun joillain paikkakunnilla oli useampi tiimin jäsen.

Henkilö koki ulkopuolisuutta jäädessään vähemmistön asemaan ja kokeissaan jäävänsä pää-töksenteosta ulkopuolelle. Eräässä esimerkissä koettiin, että vahva paikallinen identifikaatio voi luoda ennakkoluuloja toisia paikallisia identiteettejä kohtaan. Tässä esimerkissä mainittu

Helsinki-syndrooma aiheuttaa vastakkaisasettelun ja ennakkoluulon toiminnalle jo ennen yh-teistyön alkua. Silloin oma paikallinen identiteetti ajaa helposti tiimi-identiteetin ohi ja näistä lähtökohdista yhteistyön rakentaminen on haasteellista.

V28: ”Toinen luottamusta nakertava seikka voisi olla jonkunlainen Helsinki-syn-drooma. (---) Eli vahva ajatus siitä, että Helsingissä kaikki on isompaa, viisaam-paa ja paremviisaam-paa kuin muualla Suomessa. Se ei ole hyvä lähtökohta minkäänlai-selle yhteistyölle.”

V29: ”Oma työtä oli hankala sovittaa muiden tekemisiin – jäi sellainen tuntuma, että varsinkin paikkakunnilla, joissa oli useampi projektityöntekijä, käsiteltiin ja sovittiin asioita pienessä piirissä ja tulokset tuotiin ikään kuin sovittuina asioina tiedoksi muille. Tuli sellainen ulkokehällä roikkuja olo.”

Näiden esimerkkien valossa ryhmään samaistuminen tuo tietynlaista yhteisymmärrystä, joka helpottaa toisten toiminnan ennustamista ja arvioimista. Siten samaistuminen toimii luottamuk-sen perustana. Seuraavassa perehdyn tarkemmin siihen, kuinka yhteisymmärrys koettiin osana luottamusta, ja mikä väärinkäsitysten rooli oli epäluottamuksessa.