Pikaluottamusteoria

Lyhytaikaiset projektit sisältävät usein monimutkaisia tehtäviä, ja niiden toteutus voi olla haas-teellista, koska väliaikaisessa yhteistyössä tiimin jäsenet eivät välttämättä tiedä tarkkaan tois-tensa taustoja ja tietämistä tai osaamista. Lisäksi lyhytaikaisten tiimien erityispiirre on se, että niillä ei ole paljon aikaa toteuttaa perinteisiä luottamusta edesauttavia toimintoja, kuten tiimin jäsenten tutustumista, yhteisten kokemusten luomista, vastavuoroista avautumista ja lupauk-sien täyttämistä. (Meyerson, Weick & Kramer 1996, 167–168.) Niiden on siten haastava ke-hittyä heikosta rakenteesta vahvaan rakenteeseen ja juuri heikon rakenteen tilassa luottamus on merkittävä tekijä (Jarvenpaa, Shaw & Staples 2004, 256). Luottamus on lyhytaikaisissa tii-meissä tärkeä toiminnan mahdollistava tekijä, koska projektiluontoiset tehtävät vaativat tiimin

jäseniltä hyvin yhteen sovitettua toimintaa, vaikka he eivät tietäisikään toistensa taustoista pal-joa. Tämä ristiriita luo luottamukselle väliaikaisissa systeemeissä perinteisestä poikkeavia omi-naisuuksia. (Meyerson, Weick & Kramer 1996, 167–168.)

Esimerkiksi Lewicki ja Bunker (1996) totesivat luottamuksen olevan prosessi, joka kehittyy alhaisesta luottamuksesta vuorovaikutuksen myötä vahvemmaksi luottamukseksi. Monet tut-kimukset, kuten Jarvenpaa & Leidner (1999) sekä Meyerson, Weick & Kramer (1996) ovat kuitenkin todenneet, että luottamus voi olla korkea ja varhainen luottamus voi olla olemassa jo aivan ryhmän alkuvaiheissa, joissa jäsenet eivät ole vielä ehtineet olla vuorovaikutuksessa tois-tensa kanssa. Tällainen varhainen luottamus perustuu olemassa oleviin taipumuksiin, institu-tionaalisiin odotuksiin, sekä kognitiivisiin prosesseihin, kuten sosiaaliseen kategorisointiin.

Koska ryhmän jäsenillä ei ole mahdollisuutta tutustua toisiinsa henkilökohtaisesti, mutta teh-tävän toteuttaminen vaatii keskinäistä luottamusta, luottamus rakennetaan rooli- tai ryhmäta-soisten stereotyyppisten kategorisointien varaan. Henkilö muodostaa siis uskomuksia toisen varhaisesta luotettavuudesta suhteessa tilanteeseen ja rooliin käytöksen sijaan. Tätä kutsutaan pikaluottamukseksi (englanniksi swift trust). (Jarvenpaa, Shaw & Staples 2004, 252.)

Pikaluottamus nojaa yksilöiden aikaisempiin kokemuksiin ja näkemyksiin luotettavasta ryh-mästä, henkilökohtaisen tutustumisen sijaan. (Hakonen, Vartiainen & Kokko 2004, 127–128.) Lyhytaikaisen tiimin aloittaessa toimintansa, sen jäsenillä on alusta asti odotuksia toisiaan koh-taan. Näitä varhaisia odotuksia ja käsityksiä kutsutaan kognitiiviseksi tekijäksi. Kognitiiviset tekijät ovat sosiaalisia kategorioita, joihin tiimin jäsenet toisensa sijoittavat ja ne ovat yhdistet-tävissä niihin työrooleihin, joita väliaikaisen tiimin jäsenillä on. Väliaikaisissa tiimeissä yksilöt voivat nähdä toisensa enemmänkin tehtävien ja erikoistumisalojen määrittelemien roolien, kuin yksilöllisten ominaisuuksien kautta. Roolien selkeys auttaa vähentämään epävarmuutta suh-teessa toisiin. (Meyerson, Weick & Kramer 1996, 173, 175; Crisp & Jarvenpaa 2013.) Henki-löön voidaan siis luottaa, jos hänen roolistaan on myönteisiä kokemuksia tai mielikuvia. Jos henkilö toimii asiantuntija-asemassa, hänen tietämykseensä luotetaan ja hänen odotetaan ole-van tietyn alan asiantuntija. Roolin mukainen toiminta edelleen vahvistaa luottamusta, kun taas roolin vastainen toiminta ja roolien epäselvyys heikentävät luottamusta (Meyerson, Weick &

Kramer 1996, 181).

Pikaluottamus ei ole perinteisen luottamuksen tavoin samaistumista toiseen tai yksilöiden vä-lisiä suhteita, vaan enemmänkin sitä voi kuvailla tekemisenä tai toimintana. Pikaluottamuk-sessa tunteilla ei ole niin paljon painoarvoa, vaan sitä määrittää enemmänkin kognitio, verkos-ton ja työn luonne, vähäinen henkilökohtainen avautuminen, kontekstisuus, vaatimaverkos-ton riippu-vuus ja tehtävän sisäistäminen. Näiden tekijöiden vuoksi pikaluottamus on laadultaan etäistä.

Pikaluottamus on tavallaan strategia epävarmuuksien kanssa toimimiseen. Meyerson, Weick

& Kramer, 1996, 192.)

Vaikka pikaluottamus eroaa perinteisistä luottamuksen synnyn malleista, se ei sulje pois sy-vemmän, esimerkiksi tietoon perustuvan luottamuksen rakentumisen mahdollisuutta, jos ryh-män jäsenet ovat tarpeeksi pitkään tekemisissä keskenään. (Hakonen, Vartiainen & Kokko 2004.) Mikäli tiimin jäsenillä on vahva luotto ympäröivään instituutioonsa, tämä on myös omi-aan mahdollistamomi-aan pikaluottamuksen synnyn myös tiimitovereita kohtomi-aan. Instituutioperus-teinen luottamus määrittyy reiluuden ja oikeudenmukaisuuden havaintoihin organisaatiossa, ryhmässä, ja organisaation politiikan täytäntöönpanossa. Erityisesti johtajan toiminta vaikuttaa käsitykseen organisaation luotettavuudesta. Käsitys siitä, kuinka luotettavalla tavalla organi-saatio toimii, voidaan suoraan laajentaa siinä työskenteleviin ihmisiin, vaikka näitä ei olisi edes tavattu entuudestaan. (Wise 2013, 67–68)

Crisp ja Jarvenpaa (2013) tutkivat pikaluottamuksen muodostumista pitkittäistutkimuksessa toisilleen entuudestaan vieraista opiskelijoista kootuissa monikansallisissa virtuaalitiimeissä.

Tutkimuksessaan he vahvistivat käsitystä luottamuksen tärkeydestä niin sanottuna liimana ryh-män jäsenien välillä. He tulivat siihen lopputulokseen, että kategorioiden vaikutus voi olla pi-kaluottamusteoriassa merkittävä. Siksi heidän mukaansa pikaluottamuksen kannalta on tärkeää tarkastella kommunikaation sisältöä ja siinä ilmeneviä toimintoja, sosiaalisia identiteettejä ja sosiaalisia kategorioita. Stereotyypit ovat yksi kognitiiviseen luottamukseen vaikuttava tekijä.

Positiivisetkin stereotyypit voivat olla joissain tapauksissa olla pahasta, sillä ne voivat koota liian suuria odotuksia ja paineita stereotyypittelyn kohteille. Liian alhaiset odotukset toisaalta voivat luoda suuria kompensointipaineita. (Ema., 2013, 54.)

Organisaatiossa vallitsevat normit tarjoavat säännöt hyväksyttävälle ja ei hyväksyttävälle käy-tökselle. Sillä tavoin ne ohjaavat tiimin toimintaa tehokkaammaksi erityisesti silloin kun ryh-mässä vallitsee epävarmuus. Normien tulee kuitenkin olla ryhmäläisten yhteisesti jaettuja kä-sityksiä. Tämä voi olla haasteellista saavuttaa väliaikaisissa tiimeissä, joiden jäsenet mahdolli-sesti tulevat erilaisista sosiaalisista systeemeistä. Kommunikaation avulla ryhmäläiset tulevat

tietoiseksi siitä, millainen käytös koetaan ryhmässä soveliaaksi. Kommunikaatiosta muodostuu sekä normien lähde, että se konteksti, jossa ne käytännössä toimivat. Kommunikaation on to-dettu monissa tutkimuksissa vaikuttavan luottamukseen positiivisesti, mutta se ei yksin riitä selittämään luottamuksen syntyä. Kommunikaatiossa täytyy myös asettaa ja valvoa suorituk-seen liittyviä normeja. Tämä tarkoittaa esimerkiksi yhteisten tavoitteiden asettamista, sekä tie-don jakamista ryhmästä tai sen jäsenistä. Yhdessä nämä tekijät vähentävät jäsenien käsitystä siitä, että toisten käytöksellä voisi olla negatiivinen vaikutus suhteessa yhteisiin tavoitteisiin.

Varhainen luottamus rakentuu kommunikaation normatiivisten toimintojen kautta. (Crisp &

Jarvenpaa, 2013, 47.)

Lisäksi ryhmän yhteinen innostus ja onnistuminen edesauttavat pikaluottamuksen syntyä. On-nistumiset kertovat kyvystä voittaa riskit, joita yhteistyöhön vieraiden ihmisten kanssa välttä-mättä liittyy. Onnistuminen koetaan suoriutumisena, joka on pikaluottamuksen keskiössä. (Ha-konen, Vartiainen & Kokko 2004, 127–128.)

Vaikka pikaluottamus on ollut lyhytkestoisia tiimejä tutkittaessa huomion kohteena jo pidem-män aikaa, pikaluottamuspäätöksen oikeellisuudesta on kiinnostuttu enempidem-män vasta hiljattain.

Luottamus voi olla korkeaa jo ennen vuorovaikutusta, mutta luotettavuuden ennakkokäsitys voi johtaa myös harhaan. Esimerkiksi Schilke & Huang (2018) havaitsivat tutkimuksessaan, että vain lyhytkin, erityisesti verbaalinen vuorovaikutus osapuolien kesken vaikutti positiivi-sesti kykyyn asettua toisen osapuolen perspektiiviin ja sen myötä luottamuspäätöksen oikeel-lisuuteen. Sen sijaan, jos edeltävää vuorovaikutusta ei ollut, pikaluottamuspäätös saattoi olla usein virheellinen. Näiden tulosten valossa pikaluottamuspäätökseen nojaaminen voi olla mie-lekästä, kunhan sitä ennen on tarjottu mahdollisuus edes lyhytaikaiseen vuorovaikukseen osa-puolten välillä. Varhainen kontakti, erityisesti verbaalisen vuorovaikutuksen muodossa on siis kriittistä virtuaalitiimejä muodostaessa. (Ema. 2018.) Suuri kommunikaation taso varhaisessa vaiheessa antaa tiimin jäsenille uskoa siitä, että jäsenet ovat sitoutuneet yhteiseen tehtävään.

Myöhemmissä vaiheissa suurella kommunikaation määrällä ei ole havaittu olevan niin suurta vaikutusta luottamukseen, koska myöhemmissä vaiheissa liian tiivis kommunikaatio voi jopa antaa vaikutelman tarkkailusta ja luottamuksen puutteesta. (Jarvenpaa, Shaw & Staples. 2004, 263.)

Huolimatta pikaluottamusteorian suosiosta, ei ole selvää, kuinka hyvin pikaluottamuksen kä-site on sovellettavissa uudenlaisiin globaaleihin organisaatioihin, nopeaan teknologian muu-tokseen, ja jatkuvan innovaation tarpeeseen (Blomqvist & Cook 2018, 31). Blomqvist ja Cook

(2018) tarkastelivat tarvetta uusia tätä käsitettä uudenlaisten organisaatioiden valossa. Nykyai-kaiset hajautuneet ja nopeasti muuttuvat organisaatiot ovat tehneet pikaisesta luottamuksesta entistä tärkeämpää. Nykyisin luottamuksen muodostamiseen teknologia-välitteisesti tarvittava aika vähenee mediarikkaiden kommunikaatioalustojen yleistymisen myötä. Ne mahdollistavat virtuaalisen kommunikaation tilan ja ajan rajojen yli antaen runsaasti tietoa toisten persoonasta ja identiteetistä. Lisää tutkimusta tarvitaan vielä siitä, kuinka osapuolet oppivat toistensa hen-kilökohtaisista identiteeteistä teknologian välityksellä. (Blomqvist & Cook 2018, 39.)

3 TUTKIMUSMENETELMÄ JA AINEISTO