4.5.1 Ajallisuus eläytymiskertomuksissa
Eläytymiskertomuksista kymmenen oli kirjoitettu niin, että niistä oli luettavissa selkeä ajalli-nen jatkumo. Ajalliajalli-nen kulku oli luottamustarinoista kuudessa ja epäluottamustarinoista vii-dessä. Tässä luvussa erittelen tyypilliset ajalliset jatkumot, jotka tarinoissa olivat havaittavissa ja tarkastelen näitä lopuksi suhteessa pikaluottamuksen teoriaan. Ajallinen kulku myötäili kai-kissa luottamustarinoissa samaa laajempaa kaavaa. Seuraavassa kappaleessa olen yhdistellyt eri luottamustarinoita kuvaten niissä ilmenneen tyypillisen tapahtumien kulun.
Alun onnistumisen merkitys oli tärkeä kaikissa kuudessa tarinassa. Alkuun voi liittyä jännityk-sen tunteita, varsinkin jos virtuaalinen yhteistyö on työmuotona uusi. Useimmiten ensimmäi-nen tapaamiensimmäi-nen oli tarkoitettu tutustumiselle, ilman liian tiukkaa asialistaa. Viimeistään ensim-mäisen tapaamisen jälkeen luotiin työtila, jossa keskustelua voidaan jatkaa. Seuraavissa tapaa-misissa keskusteltiin tehtävästä, rooleista ja toimintatavoista, eli tehtiin yhdessä yhteiset peli-säännöt ymmärrettäviksi. Tiimin jäsenille annettiin näin avaimia onnistuneeseen tiimityöhön.
Alun tehtävänjaon ja roolituksen jälkeen asetettiin välitavoitteita, joiden toteutumista myös seurattiin. Seuraamista voitiin toteuttaa esimerkiksi valmistelutehtävien tekemisellä, säännöl-lisellä yhteydenpidolla tai virtuaalisilla työpajapäivillä. Joissain tarinoissa myös välitavoittei-den saavuttamista juhlistettiin, tai niistä saatiin sanallista kiitosta. Kasvokkaisia tapaamisia jär-jestettiin useissa luottamuskertomuksissa vähintään kerran projektin aikana. Niiden myötä ih-miset tutustuivat toisiinsa enemmän ja pitivät työpajoja projektin tiimoilta. Tyypillisesti onnis-tunut alku johti onnistumisen kierteeseen, jossa jokainen ottaa vastuuta välittömästi, antaa pa-noksensa tehtävään ja saapui säännöllisesti pidettäviin palavereihin valmistautuneena. Virtu-aalisen yhteistyön tullessa tutummaksi toimintaan tulee lisää varmuutta. Näillä avuilla saavu-tettiin luottamus ja onnistunut lopputulos.
Aloitus oli tärkeässä asemassa myös epäluottamustarinoissa. Tyypillisin epäluottamustarina oli sellainen, jossa asiat menivät väärille urille jo alussa, minkä jälkeen niitä oli vaikea palauttaa enää oikeaan suuntaan. Epäluottamustarinoissa oli kuitenkin variaatioita siinä, kuinka alku on-nistui. Yhdessä epäluottamukseen johtaneessa tarinassa aloitustapaaminen oli vielä onnistunut, tai ainakaan kaikki eivät kokeneet epäonnistumista alusta alkaen.
Alku oli epäonnistunut silloin, kun tavoite ja tehtävät jäivät tiimin jäsenille epäselviksi, eikä heillä ollut aikaa tutustua toisiinsa ja yhteydenpito jäi puutteelliseksi. Yhdessä tarinassa kaikki
tuntuvat olevan alussa yhtä mieltä tavoitteista ja toiminnasta. Tässä tarinassa kokoustettiin monta kertaa, ennen kun huomattiin, että kokoukset keskittyivät jo käytyjen asioiden kertaa-miseen, eivätkä edenneet. Huomattiin, että toiminnasta puuttui vastuunjako ja puheenjohtajuus.
Vaikka alku oli siis onnistunut, siinä oli mahdollisesti kuitenkin sivuutettu selkeä rooli- ja teh-täväjako. Epäonnistuneen alun jälkeen tiimin jäsenet eivät luota toisiinsa siinä suhteessa, että esimerkiksi tehtävien delegoiminen olisi sujuvaa. Siten työskentely jää hyvin yksilökes-keiseksi. Tehtävänantoja korjaillaan ja samoja asioita joudutaan tekemään uudestaan. Lisäksi ulkoinen aikataulupaine voi kärjistää tilannetta entisestään. Tämä johtaa siihen, että aikatau-luissa ei pysytä ja tiimissä ei ole yhteishenkeä. Lopputulos epäluottamustarinoissa saatiin ko-koon aikataulusta myöhässä. Koettiin, että mitään aidosti innovatiivista ei saatu aikaiseksi. Pa-himmassa tapauksessa tiimin jäsenet kääntyvät toisiaan vastaan ja käteen jäi ennakkoluuloisuus samanlaisia projekteja ja tiiminjäseniä kohtaan.
Useassa vastauksessa virtuaalisen tiimin varhainen organisoituminen ja roolien selkeys nousi merkittäväksi tekijäksi luottamuksen kannalta. Tämä tukee aiemmin esiteltyä pikaluottamus-teoriaa, jonka mukaan rooleihin perustuva varhainen luottamus syntyy tiimin muodostumisen alkuvaiheessa. Tarinoista voidaan vetää sellainen johtopäätös, että projektin alulla on suuri merkitys luottamuksen rakentumisen ja projektin onnistumisen kannalta. Erityisesti roolien ja tehtävien jako, sekä toisiin tutustuminen edes pinnallisella tasolla heti alusta alkaen luo mah-dollisuudet luottamuksellisen yhteistyön syntymiselle. Näiden seikkojen valossa voidaan to-deta, että roolien selkeyteen perustuvalle pikaluottamusteorialle löytyy tukea eläytymistari-noista. Tällä aineistolla ei kuitenkaan täysin voida todistaa pikaluottamusteoriaa, sillä tarinoista ei ole luettavissa, kuinka luottamuskäytös toimi ja mille tekijöille se perustettiin heti tiimin aloittaessa toimintansa. Alun jälkeen monessa tarinassa myös syvempi tutustuminen ja suhteen vahvistaminen kasvattivat ajansaatossa luottamusta ennestään, joten sen ei voida myös nähdä nojaavan pelkästään rooleihin tai sosiaalisiin kategorioihin.
4.5.2 Luottamus- ja epäluottamustarinoiden vertailua
Eläytymismenetelmän tärkeä ominaisuus on variointi, minkä vuoksi on syytä hieman verrata eri kehyskertomusten pohjalta kirjoitettuja tarinoita. Tätä tarkoitusta varten olen taulukoinut aineistosta esiin nousseet ylä- ja pääluokat (taulukko 1). Tässä luvussa esitellään taulukoinnin pohjalta tehtyjä huomiota tarinoiden eroista ja samankaltaisuuksista. Kumpaakin kehyskerto-musta kohden oli melkein saman verran tarinoita, eli toiseen ei ainakaan selkeästi vaikuttanut
olevan vaikeampi vastata kuin toiseen. Tarinoiden kulut olivat melko samanlaisia, niin että epäluottamus tai luottamuksen puute ilmeni monessa mielessä luottamuksellisuuden vastakoh-taisena toimintana.
Pääpiireissään luottamus ja epäluottamus olivat tarinoissa johdettavissa kuviossa 4 kokoamiini teemoihin. Luottamuksen tekijät koostuivat ennustettavuudesta, oikeudenmukaisuudesta, avoi-muudesta, yhteenkuuluvuudesta, yhteisymmärryksestä ja vastavuoroisesta tuenannosta. Epä-luottamus puolestaan sisälsi arvaamattomuutta, epäoikeudenmukaisuutta, sulkeutuneisuutta, yksilökeskeisyyttä, väärinkäsityksiä ja tuen puutteellisuutta. Tämän teemoittelun olen tehnyt uudelleenluokittelemalla taulukossa 1 esitellyt aineiston yläluokat. Tämän jaottelun tarkoitus on visualisoida luottamukselle ja epäluottamukselle annetut merkitykset. Tarinoiden perus-teella luottamus nähtiin uskomuksena siihen, että toinen toimii luottamuksen tekijöiden mu-kaisesti. Epäluottamus puolestaan kumpusi toisen käytöksessä havaittavista epäluotettavuuden tekijöistä.
KUVIO 4 Luottamus ja epäluottamus.
Toimintaa määrittävät puitteet, kuten aikataulutus ja johtajuus, olivat mainittu useassa luotta-mustarinassa. Useassa luottamuksesta kertovassa tarinassa roolit, vastuut tai tavoitteet, tai kaikki niistä, olivat selkeitä ja kaikkien tiimin jäsenten tiedossa. Epäluottamustarinoissa erityi-sesti johtajuuden puute, ja sitä myötä toimintaa määrittävien puitteiden, kuten aikataulutuksen heikkous näyttäytyivät epäluotettavuutta herättävinä tekijöinä.
Luottamustarinoissa ja epäluottamustarinoissa mainittiin kasvokkaiset tapaamisen yhtä monta kertaa. Luottamustarinoissa kasvokkaisia tapaamisia pidettiin projektin edetessä ja ne olivat keskeisiä luottamusta kasvattavia tekijöitä. Epäluottamustarinoissa tiimit eivät tavanneet kas-votusten, mikä puolestaan lisäsi epäluottamusta. Kirjallinen kommunikaatio ja videoneuvotte-lut saivat epäluottamustarinoissa kasvokkaisia tapaamisia suuremman roolin. Epäluottamusta-rinoissa oli yleisempää, että tiimi käytti pelkkää kirjallista kommunikaatiota yhteydenpidon muotona. Kirjallinen kommunikaatio oli epäluottamustarinoissa usein lyhytsanaista ja helposti väärinymmärryksiin johtavaa, kun taas luottamustarinoissa kirjallinen kommunikaatio oli rik-kaampaa, ja sitä käytettiin muiden yhteydenpidon menetelmien tukena. Sekä epäluottamusta-rinoissa, että luottamustarinoissa koettiin, että videoneuvottelut eivät antaneet samanlaista mahdollisuutta tutustumiselle kuin kasvokkainen vuorovaikutus. Luottamustarinoissa niillä nähtiin kuitenkin olevan jossain määrin kasvokkaisuutta korvaava vaikutus.
Suhde- ja tehtäväkeskeinen tuki ilmenivät luottamuskertomuksissa melkein yhtä monta kertaa, joten tästä ei ole tehtävissä yleistystä siitä, että toinen tuen muoto olisi toista enemmän läsnä virtuaalisessa kontekstissa. Tehtäväkeskeinen tuki oli sekä luottamus- että epäluottamustari-noissa hieman suhdekeskeistä enemmän edustettuna, mutta aineistosta ei ole vedettävissä joh-topäätöstä sen suhteen, että tehtäväkeskeinen, tai kognitioperusteinen luottamus olisi suhdepe-rusteista merkittävämmässä asemassa virtuaalitiimin kontekstissa. Sen sijaan suhde - ja tehtä-väkeskeisyys täydensivät toisiaan, eikä niitä voinut täysin erottaa toistaan.
Roolit, vastuut ja tavoitteet, avoin vuorovaikutus sekä tehtäväkeskeisen tuen muodot olivat luottamustarinoiden suurimmat alaluokat. Epäluottamustarinoissa väärinkäsitykset, niistä joh-tuvat konfliktit ja tehtävien ja yksilöiden eriytyneisyys olivat merkittävimpiä epäluottamusta aiheuttavia vuorovaikutuksen teemoja. Lisäksi sitoutumattomuus ja vastuunottamattomuus oli-vat epäluottamustarinoissa suuremmassa asemaassa kuin sitoutuminen ja vastuunotto olioli-vat luottamustarinoissa.
Epäluottamuksen, luottamuksen ja yhteistyön teemat tavoitettiin kummankin kehyskertomuk-sen pohjalta. Vaikka tarinat olivat pääosin mielikuvitukseen perustuvia, osassa tuotiin suoraan esille, että tarina oli tositapahtuviin perustuva. Tarinoiden pohjalta oli pääteltävissä, että vas-taajilta löytyi omakohtaista kokemusta sekä luottamuksesta että epäluottamuksesta virtuaali-sessa tiimissä.
Pääluokat Yläluokat TAULUKKO 1 Yläluokat ja pääluokat.
5 POHDINTA