Virtuaalitiimien tutkiminen keskittyi aluksi lähinnä opiskelijoista koottuihin ryhmiin. Autent-tisten työtiimien tutkiminen lisääntyi 2000-luvun alkupuolella. Organisaatioympäröistöissä toimivissa työtiimeissä kokemukset luottamuksesta ja muista ryhmäilmiöistä voivat olla erilai-sia kuin koetilanteissa ja siksi virtuaalitiimejä onkin hyvä tutkia niiden luonnollisessa konteks-tissaan. (Virolainen 2010, 112.) Koetilanteesta poiketen luonnollisissa työtiimeissä ovat kehit-tyneet omat toimintatavat, toimintaa säätelevät arvot ja sosiaaliset suhteet, jotka vaikuttavat käyttäytymisen taustalla. Myös tässä pro gradu -tutkielmassa tarkastellaan tosielämän työtii-mejä ja niiden näkemysmaailmaa.
Eskola (1998, 71) totesi, että eläytymismenetelmä toimii parhaiten silloin kun materiaali kerä-tään jonkun ryhmän kokoontumistilanteessa. Koska tilanteessa ryhmäläisten on oltava paikalla joka tapauksessa, myös todennäköisyys, että he vastaavat siinä hetkessä annettuun tehtävään, on suurempi. Aikaisemmin esimerkiksi postikyselyt ovat tuottaneet laihoja tuloksia vastaus-prosentin suhteen. Myöhemmin kuitenkin esimerkiksi Kultalahti (2015) on käyttänyt sosiaa-lista mediaa apunaan aineiston keräämiseen e-lomakkeella. Hän julkaisi tutkimuspyynnön Fa-cebook -seinällään ja saavutti näin 309 vastaajaa, jotka kaikki vastasivat neljään eri kehysker-tomukseen.
Tässä tutkimuksessa sovelsin menetelmää sähköpostilla lähetettyihin e-lomakkeisiin. E-lo-make valikoitui metodiksi saavuttavuutensa ja sen yksinkertaisen käytettävyyden vuoksi. Lo-make sopi sähköpostilla vastaajille välitettäväksi, eikä näin ollen kyselyn järjestäminen vaati-nut tutkimukseen osallistuvilta organisaatioilta paljoa aikaa. Sähköpostilla oli mahdollista ta-voittaa myös suuri joukko ihmisiä ja e-lomake on työssään päivittäin informaatioteknologiaa käyttäville ihmisille helppo ja luonnollinen vastausmuoto.
Kehystarinat ovat aina sidoksissa tutkimuskysymykseen, eikä niiden laatimiseen siksi voida märitellä yleistä ohjeistusta. Tutkimuksissa on kuitenkin havaittu, että kehystarinoiden pitämi-nen lyhyinä auttaa osallistujia pysymään annetussa aiheessa. Kehystarinoissa on yleisesti vari-oitu yhtä elementtiä tai yksityiskohtaa, mutta varivari-oituja elementtejä voi olla myös useampi. On hyvä ottaa huomioon, että vastausten variaatiot ovat aina kerroksittaisia, monimutkaisia ja si-sältävät erilaisia nyansseja. Jos kehystarinoissa on useampia variaatioita, myös vastausten va-riaatioiden määrä moninkertaistuu. (Wallin, Koro-Ljungberg & Eskola 2019.)
Tässä tutkielmassa e-lomake rakentui kahdesta eri luottamukseen virtuaalisessa tiimissä liitty-västä kehyskertomuksesta, jossa vastaaja asetettiin toimijan asemaan. Ensimmäinen kehysker-tomus kuvasi skenaariota, jossa virtuaalitiimin projekti oli onnistunut ja tiimissä vallitsi luot-tamus. Toisessa kehyskertomuksessa luottamusta ei ollut saavutettu, eivätkä jäsenet olleet tyy-tyväisiä lopputulokseen. Ohjeistuksessa pyysin osallistujia vastaamaan toiseen näistä kerto-muksista. Jotta vastaukset saataisiin satunnaistettua niin, että vastauksia kumpaankin kehys-kertomukseen tulisi riittävä määrä, muodostin ohjeistuksen seuraavasti: ”Jos syntymäpäiväsi on parillinen luku, kirjoita tekstisi kehyskertomuksen numero 1 pohjalta. Jos syntymäpäiväsi on pariton luku, kirjoita tekstisi kehyskertomuksen numero 2 pohjalta.” Käytetyt kehyskerto-mukset (LIITE 2) ovat seuraavat:
Kuvittele, että olet saanut yhteisen työprojektin suoritettavaksi ihmisten kanssa, joita et juurikaan tunne entuudestaan. Työskentelette eri paikkakunnilla tai ehkä jopa eri maissa, joten yhteydenpitonne projektin tiimoilta tapahtuu pääosin säh-köpostin ja videoneuvottelujen muodossa. Toteutatte projektinne onnistu-neesti ja koet, että tiimissänne vallitsi hyvä luottamus. Tekisit mielelläsi yh-teistyötä näiden henkilöiden kanssa jatkossakin. Eläydy tarinaan. Mitkä ta-pahtumat/asiat tähän lopputulokseen ovat johtaneet?
Kuvittele, että olet saanut yhteisen työprojektin suoritettavaksi ihmisten kanssa, joita et juurikaan tunne entuudestaan. Työskentelette eri paikkakunnilla tai ehkä jopa eri maissa, joten yhteydenpitonne projektin tiimoilta tapahtuu pääosin säh-köpostin ja videoneuvottelujen muodossa. Projektin päätyttyä et ole tyytyväi-nen lopputulokseen ja koet, että tiiminne jäsenten välille ei syntynyt luotta-musta. Et haluaisi tulevaisuudessa työskennellä samojen ihmisten kanssa.
Eläydy tarinaan. Mitkä tapahtumat/asiat tähän lopputulokseen ovat johtaneet?
Näissä kehyskertomuksissa varioin tosiasiassa kolmea toisiinsa sidottua elementtiä: työprojek-tin lopputulosta, tiimissä vallinnutta luottamusta ja tulevaisuuden yhteistyöhalukkuutta. Kysy-myksen asettelun tarkoitus on tuoda esiin niitä mekanismeja, joilla luottamuksella koetaan ole-van vaikutus yhteistyöhön ja tehtävässä suoriutumiseen. Kehystarinoissa kuvataan tilanne, jossa luottamus on johtanut positiivisiin lopputuloksiin ja epäluottamus negatiivisiin lopputu-loksiin. Näin ei aina ole, ja luottamuksella voi olla negatiivisia vaikutuksia siinä missä
epäluot-tamuksella voi olla myös positiivisia vaikutuksia tiimin suoriutumiselle ja tiimin jäsenten vä-lisille suhteille (Kujala, Lehtimäki & Pučėtaitė, 2016; Jarvenpaa, Shaw & Staples 2004, 254).
Samoin yhteistyötä voi olla ilman luottamusta ja saavutettu lopputuloskin voi olla onnistunut ilman luottamuksen syntymistä (Mayer, Davis & Schoorman 1995, 712–713). Nämä elementit ovat kuitenkin toisiinsa sidoksissa keskinäisen riippuvuuden vallitessa ja monessa tutkimuk-sessa on todettu luottamuksen vaikuttavan positiivisesti yhteistyön laatuun ja tiimin suoriutu-miseen joko suorasti, tai epäsuorasti (ks. esim. Alsharo, Gregg, Ramirez 2017; Ahuja 2010).
Kysymyksen asettelulla ei siis pyritä selvittämään, vaikuttaako luottamus näihin lopputulok-siin, vaan kuinka se on niihin sidoksissa.
Osa tutkimuskysymystä on, miten luottamus määritellään tiimin jäsenten kokemusmaailmassa.
Eläytymismenetelmän keinoin odotettavissa oleva vastaus kertoo luottamukseen johtavista ta-pahtumien kulusta. Kehyskertomukset rajaavat vastausten fokuksen tiimin jäseniin kohdistu-vaan luottamukseen. Tässä tapauksessa esimerkiksi instituution vaikutus ei ole suoraan tarkas-telun alla, mutta voi tulla vastauksissa esille myös tiimin jäsenten välisinä organisoitumisen ja kommunikaation muotoina.
Yleensä tutkimuksissa osallistujille on annettu yksi kehystarinan versio vastattavaksi, mutta myös sellaisia tutkimuksia on toteutettu, joissa osallistujia on pyydetty vastaamaan kaikkiin kehyskertomuksiin (ks. esim. Kultalahti 2015). Useaan kehyskertomukseen vastaamisen pyy-täminen voi kuitenkin olla myös riski, koska vastaajilla ei välttämättä ole aikaa ja energiaa vastata kumpaankin kysymykseen, mikä voi vaikuttaa vastausten laatuun. (Wallin, Koro-Ljungberg & Eskola 2019). Tässä tutkimuksessa pyysin osallistujia vastaamaan vain yhteen kertomukseen, mutta e-lomakkeella oli näkyvillä kaksi kehyskertomuksen variaatiota ja käy-tännössä heidän oli mahdollista vastata kumpaankin niistä.
Eläytymismenetelmä vaatii sen verran keskittymistä ja aikaa vastaajilta, että aiemman tutki-muksen mukaan paljoa muuta tietoa ei kannata samanaikaisesti yrittää kerätä. (Eskola 1998;
72, 250). Pyysin vastaajia eläytymistehtävien lisäksi vastaamaan kolmeen taustatietokysymyk-seen; ammattiala, ikä ja sukupuoli. Tässä mittakaavassa ei ole kuitenkaan tarkoitus kyetä teke-mään yleistyksiä näihin tekijöihin liittyen, vaan ne ovat suuntaa antavia ja pohdintaa edesaut-tavia taustatietoja. Kun lomake on lähetetty moneen eri organisaatioon, vastaajan ammattiala osoittaa myös sen, mistä organisaatioista vastauksia on jo saatu.
Kehystarinan toimivuutta kannattaa aina testata ennen sen laajempaa käyttöönottoa. Joskus voi nimittäin käydä niin, että kehystarina ei ohjaakaan vastaajien mielikuvitusta oikeaan suuntaan, ja saadut tarinat eivät vastaa alkuperäistä kysymyksenasettelua. (Eskola 1998, 71) Lähetin lo-makkeen ensin yhdelle osallistujalle. Vastauksena oli tutkimuskysymyksen kannalta mielekäs eläytymiskertomus, joten lähetin seuraavaksi tutkimukseen osallistumispyynnön useampaan organisaatioon.
Edustavuus ja otanta eivät tämän tyyppisessä tutkimuksessa ole tärkeitä, joten jos osa ihmisistä jättää vastaamatta, se ei varsinaisesti vaikuta tutkimuksen lopputulokseen (Eskola 1998, 73).
Tässä tutkimuksessa lähetin pyynnön osallistua tutkimukseen useaan organisaatioon, eikä ky-seessä ollut esimerkiksi yksittäinen tiimi, jonka kaikkia jäseniä olisi pyydetty osallistumaan tutkimukseen.
Tutkimuksen vastaukset on kerätty kevään 2017 aikana ja tutkimukseen osallistui henkilöitä yhteensä viidestä valtion organisaatiosta ja yhdestä yksityisestä. Osallistuvat henkilöt toimivat kehityksen, hallinnon, johdon, rahoituksen, maanmittauksen, tutkimuksen, lain ja tekniikan alan asiantuntijatehtävissä. Vastaajat työskentelivät eri paikkakunnilta käsin erilaisten hank-keiden ja projektien parissa.
Osallistujia oli yhteensä 24, joista 13 oli naisia ja 10 miehiä ja yksi ei ilmaissut sukupuolta.
Heidän keski-ikänsä oli noin 47 vuotta. Viisi henkilöä vastasi kumpaankin kehyskertomukseen, joten eläytymistarinoita kertyi yhteensä 29. Eläytymistarinoista 15 vastasi ensimmäistä kehys-kertomusta (jossa luottamus syntyi) ja 14 toista kehyskehys-kertomusta (jossa luottamus ei syntynyt).
Yhteensä aineistoa syntyi reilun viidentoista ja puolen sivun verran rivivälillä 1,5 ja fontilla Times New Roman. Lyhyin tarina oli 27 sanaa pitkä ja pisin tarina oli pituudeltaan 312 sanaa (1 sivu).
Saatujen vastausten summa oli lähellä Eskolan (2001, 74) määrittelemää suositeltavaa 15 – 20 vastuksen määrää. Eläytymismenetelmätarinoihin pätee hänen mukaansa saturaation eli kyl-lääntymisen ajatus, jossa 15 – 20 vastausta kehyskertomusta kohden riittää, koska tämän mää-rän jälkeen vastausten peruslogiikka alkaa toistaa itseään. Toisaalta esimerkiksi Braun ja Clarke (2019) ovat kritisoineet saturaation käsitettä laadullisessa tutkimuksessa. He huomaut-tavat, että analyysissa merkitys syntyy tiedon tulkitsemisen kautta, eikä laadullinen aineisto koostu niin sanotuista ”tietoelementeistä”. Sen vuoksi etukäteen asetetut arviot siitä, kuinka monta vastausta tarvitaan ja milloin lopettaa tiedon keruu, ovat väistämättä subjektiivisia. Niitä
ei siis voida lopullisesti määrittää ennen analyysin tekoa, vaikka suuntaa antavia määriä voi-daankin aiemmasta tutkimuksesta arvioida. Eläytymismenetelmällä tutkimuksia on toteutettu huomattavasti Eskolan määritelmää suuremmalla vastausmäärällä (ks. esim. Kultalahti 2015), mutta myös pienemmillä määrillä (ks esim. Hyrkäs, Appelqvist-Schmidlechner & Kivimäki 2005). Tässä tutkimuksessa 15 ja 14 vastausta kehyskertomusta kohti tuottivat melko kattavan aineiston, niin että analyysi oli mielekäs toteuttaa niiden pohjalta.