Tässä alaluvussa raportoidaan vastaukset toiseen tutkimuskysymykseen, miten potilas-turvallisuuskulttuuria on arvioitu kansainvälisessä kirjallisuudessa. Kysely tai mittari sekä tutkimuksen tarkoitus ja tutkimusmenetelmät on eritelty taulukossa liitteessä 4. Ai-neiston kaikista (N = 31) julkaisuista suurin osa (n = 21) oli kulttuurikyselyjen kehittämi-seen ja/tai psykometristen ominaisuuksien testaamikehittämi-seen liittyviä tutkimuksia. Agency for Healthcare Research and Quality järjestön (AHRQ) Survey on Patient Safety Culture -mittari (SOPSC) oli yleisin ja sitä käytettiin kahdeksassa tutkimuksessa. Seuraavaksi ylei-sin (n = 5) oli Patient Measure of Safety (PMOS). Tutkimusmenetelmänä oli 17 julkai-sussa kvantitatiivinen poikkileikkaustutkimus. Yhdeksässä julkaijulkai-sussa käytettiin useam-paa tutkimusmenetelmää. Kyselyjen kehittämistyössä käytettiin joko kirjallisuuskat-sausta tai asiantuntijapaneelimetodia tai molempia. Niiden avulla kehitettiin kysely, joka testattiin ja tulokset käsiteltiin kvantitatiivisin menetelmin. Kaksi tutkimuksista oli laa-dullista.
AHRQ:n SOPS (Survey of Patient Safety) -turvallisuuskulttuurikyselyä käytettiin vii-dessä turvallisuuskulttuurin vaikutuksia arvioivassa tutkimuksessa (Li ym. 2019; Med-dings ym. 2017; Hagopian ym. 2012; Mahrous 2018; Farup 2015). Tutkimuksissa käsi-teltiin SOPS-kyselystä hoitokotiin (Li ym. 2019), perusterveydenhuoltoon (Hagopian ym.
2012) sekä sairaalaan ja kohdemaahan mukautettuja versioita (Mahrous 2018; Meddings 2017; Farup 2015). Näitä kvantitatiivisia tutkimuksia tarkastellaan tarkemmin turvalli-suuskulttuurin yhteydestä turvallisuuteen käsittelevässä alaluvussa 4.4.
Potilasturvallisuuskulttuurikyselyt
Monimenetelmätutkimuksessa kehitettiin kiinalaiseen äitiys- ja lastenhuoltoon haastat-telu- ja asiantuntijapaneelimetodien avulla kysely (PSCS-MCHI), joka testattiin vapaa-ehtoisilla ja todettiin sen validiteetti ja reliabiliteetti hyväksi. Tutkimuksessa nousi esiin kymmenen turvallisuuteen liittyvää ulottuvuutta: potilaan ja henkilökunnan sitoutuminen potilasturvallisuuteen, johdon reagointi potilasturvallisuusriskeihin, havaittu johtamisen
tuki, henkilöstön vaikutusmahdollisuudet ja mitoitus, haittatapahtumien raportointi, eh-käisevät lääketieteelliset käytännöt, koulutus sekä kuljetus ja siirto. Tutkimuksessa todet-tiin, että turvallisuusmittarit tulisi adaptoida palvelun, organisaation, yksikön ja jopa yk-silön kontekstiin. Tutkimus on tekijöidensä mielestä kontekstisidonnainen eikä ole yleis-tettävissä ilman jatkotutkimuksia. (Wang ym. 2019.)
Suomalaisessa magneettisairaalan hoitotyön johtajuustutkimuksessa yksi tutkimusosa-alue oli potilasturvallisuuskulttuurin arvioiminen neljässä magneettisairaalassa. AHRQ:n Hospital Survey on Patient Safety Culture (HSPSC) -kysely käännettiin tutkimusta varten suomeksi ja takaisin englanniksi, jotta suomenkielisen version asianmukaisuudesta voi-tiin varmistua. Kyselyn tulokset kulttuurin osalta olivat kohtalaiset ja tavoitetason ala-puolella. Erot turvallisuuskulttuurin osalta neljässä sairaalassa olivat suuret ja niiden pää-teltiin heijastavan hoidon ja hoitoympäristöjen monimutkaisuutta. Tutkimuksessa todet-tiin, että hoitotyön johtajien tulisi lisätä näkyvyyttä työskentelemällä tiiviimmin henki-löstönsä kanssa ja kiinnittää huomiota välittömän palautteen antamiseen potilasturvalli-suudesta. (Kvist ym. 2013.)
Turvallisuuskulttuurikysely SCOPE (Safety Culture Questionnaire for General Practice) kehitettiin kvantitatiivisessa tutkimuksessa. Yleislääketieteeseen tarkoitettu kysely joh-dettiin hollantilaisesta AHRQ:n HSOPS:sta (Hospital Survey on Patient Safety Culture) versiosta. Kyselyn versiointi tapahtui asiantuntijapaneeleissa. Kysely testattiin noin 300 vastaajalla ja sen todettiin olevan validiteetiltaan tyydyttävä. Ainoastaan onnettomuuk-sien raportointi ja avoimuus korreloivat huonosti, koska useimmat vastaajat eivät olleet niitä koskaan raportoineet. Tutkimuksessa tunnistettiin kahdeksan turvallisuuskulttuuri-tekijää: siirtotilanteet ja tiimityö, tuki ja yhteenkuuluvuus, kommunikaation avoimuus, virheistä saatu palaute ja niistä oppiminen, halukkuus raportoida virheistä, asianmukaiset menettelytavat ja henkilöstö, yleinen käsitys potilasturvallisuudesta sekä johdon odotuk-set ja toimet. (Zwart ym. 2011.)
CAS-potilasturvallisuuskulttuurimittari (Cultural Assessment Survey) kehitetiin turvalli-suuskulttuurin kehittymisen seuraamisen apuvälineeksi synnytysyksikössä. Monimene-telmätutkimuksessa asiantuntijoiden haastattelujen ja kyselyjen avulla saatiin esiin kuusi turvallisuuskulttuurin kehittämiseen liittyvää tekijää: potilasturvallisuus on kaikkien
yhteinen asia, tiimityö, yksilöllinen arvostus, avoin kommunikaatio, oppiminen ja yksi-löllinen voimaannuttaminen. Kysely todettiin ominaisuuksiltaan vahvaksi ja se todettiin luotettavaksi arvioimaan muutoksia potilasturvallisuuskulttuurissa. (Milne ym. 2012.)
Kanadalaisessa tutkimuksessa pyrittiin parantamaan ja validoimaan kulttuurimittaria (MSI PSC) käyttämällä laajalti hyväksyttyjä tiukkoja psykometrisiä validointimenette-lyjä. Tutkimuksessa oli yli 11 000 vastaajaa kymmenessä erilaisessa terveydenhuollon organisaatiossa. Kvantitatiivisessa tutkimuksessa keskityttiin nimenomaan arvioimaan kulttuurin vahvuutta, minkä merkkinä pidetään jaettua käsitystä kulttuurista. Se on tär-keää, koska vahvoissa kulttuureissa käyttäytymisen ennustaminen on helpompaa ja hei-koissa kulttuureissa työntekijöiden turvallisuuskäyttäytyminen on vaihtelevaa. Todettiin, ettei MSI-kyselyllä ole riittäviä psykometrisiä ominaisuuksia tutkimuksessa käytetyillä menetelmillä ja että tarvitaan tarkempia turvallisuuskulttuurin määritelmiä ja luotettavuu-den mittaamista. Ongelmana pidettiin muun muassa sitä, että kulttuuri voi olla konteksti-kohtaista ja eri ammattiryhmillä erilainen. Tämän vuoksi varoitettiin käyttämästä kulttuu-ritutkimustuloksia vertailuun. (Ginsburg L ym. 2009.)
Potilasturvallisuusilmastokyselyt
Aineistossa oli viisi julkaisua, joissa ilmoitettiin tutkittavan turvallisuusilmastoa (safety climate). Potilasturvallisuusilmastokyselyn tulosten vastaavuutta eri ammattiryhmien kesken arvioitiin 34 kohdan turvallisuusilmastokyselyllä (Chinese Hospital Survey of Pa-tient Safety Climate). Vastaukset käsiteltiin tekijäanalyysillä, joilla pyrittiin löytämään ne kyselyn osa-alueet, jotka vastasivat eri ammattiryhmillä toisiaan. Tulosten perusteella ammattiryhmien välille saatiin osittainen vastaavuus. Lääkäreiden ja sairaanhoitajien vä-lillä todettiin vahva vastaavuus kyselyn osa-alueilla, jotka liittyivät organisaation oppi-miseen, yksiköiden saamaan tukeen turvallisuudesta, turvallisuusjärjestelyihin, sitoutu-miseen turvallisuudesta sekä virheraportointiin ja ryhmätyöhön. Vastaavuutta ei löytynyt osa-alueista liittyen turvajärjestelmiin, viestintään, vertaisarviointiin ja henkilöstöresurs-seihin. Tutkimuksen mukaan tulosten vastaavuudesta tulee varmistua, jotta samaa mitta-ria voidaan käyttää eri ammattiryhmille. Näin estetään harhaanjohtavia päätelmiä, joilla voi olla kielteisiä vaikutuksia potilasturvallisuusilmaston parantamistoimenpiteiden kan-nalta. Tutkimuksessa todettiin, että tarvitaan kuitenkin laadullista tutkimusta siitä miten eri ryhmät ymmärtävät kysymykset. (Zhu ym. 2018.)
Yhteisöapteekkiympäristöön kehitettiin kirjallisuuskatsaukseen sekä asiantuntijapaneeli-menetelmään perustuen turvallisuusilmastokysely Pharmacy Safety Climate Question-naire, jonka psykometriset ominaisuudet todettiin valideiksi (Newham ym. 2014). Tämä kysely mukautettiin australialaiseen sairaala-apteekkiympäristöön Walpolan ja tutkijatut-kimusryhmänsä (2017) tutkimuksessa. Kysely todettiin myös tässä validiksi ja todettiin sillä voitavan arvioida muutoksia turvallisuusilmapiirissä. Tutkimuksessa tunnistettiin kolme eurooppalaisesta tutkimuksesta poikkeavaa ilmaston osa-aluetta. Samoja ilmaston osa-alueita olivat syyllistämätön kulttuuri, organisaation oppiminen ja työolosuhteet. Uu-det ulottuvuuUu-det olivat huoli parannustoimenpiteistä, auktoriteettien kyseenalaistaminen ja turvallisuusasioiden lakaiseminen maton alle. (Walpola ym. 2017.)
Kanadalaisessa kvantitatiivisessa poikkileikkaustutkimuksessa (Ginsburg 2013) tarkoi-tuksena oli arvioida ja raportoida kanadalaisen potilasturvallisuusilmastokyselyn psyko-metriset ominaisuudet ja sopivuus erilaisiin hoitoympäristöihin. Tutkimuksessa saatiin kuusi turvallisuusilmaston ulottuvuutta: johdon tuki turvallisuuteen, haittatapahtumien seuranta, turvallisuusjohtaminen, oppimiskulttuuri, avoin viestintä sekä tuomitsematon kulttuuri. Can-PSCS-kyselyn validiteetti ja reliabiliteetti todettiin vahvoiksi ja kyselyn olevan sovellettavissa monenlaisiin hoitoyksiköihin sekä myös sopivan vastaaviin kan-sainvälisiin systeemeihin.
Ausserhoferin ja tutkimusryhmänsä (2013) tutkimuksessa testattiin aikaisemmin akuutti-sairaaloihin kehitetty ja testattu SOS-kysely (Safety Organizing Scale) hoitokotiympäris-töön. Kvantitatiivisessa validiteettia ja reliabiliteettia mittaavassa kyselyssä testattiin eri-tyisesti henkilöstön sitoutumista turvallisuuskäyttäytymiseen sekä kollektiivista tietoi-suutta turvallisuudesta. Näiden katsottiin olevan tärkeitä tekijöitä onnistuneille laadunpa-rannustoimenpiteille kuten kaatumisen ehkäisylle. SOS-kyselyssä on vähemmän kysy-myksiä kuin esimerkiksi AHRQ:n kyselyssä, mikä voi vaikuttaa vastaushalukkuuteen myönteisesti ja sen todettiin soveltuvan myös heikon lukutaidon omaaville työntekijöille.
Matsubara tutkimusryhmineen (2008) kehitti japanilaiseen kulttuuriin sopivan potilastur-vallisuusilmastomittarin. Kahdeksasta osa-alueesta muodostettu kyselylomake todettiin luotettavaksi ja päteväksi sekä riittäväksi työpaikkatutkimuksiin ja soveltuvaksi Japanin
terveydenhuollon organisaatioihin. Lisäksi sen todettiin sopivan nimenomaan yksikön si-säiseen seurantaan eikä organisaatioiden välisiin vertailuihin.
Potilaskyselyt
Aineistossa oli kuusi tutkimusta, jotka koskivat potilaille tarkoitettujen potilasturvalli-suuskyselyjen kehittämistä tai validointia. Niistä vain yksi (Monaca ym. 2020) tutkimus oli varsinainen turvallisuuskulttuuriin liittyvän kyselyn kehittämistutkimus. Muut koski-vat potilaan turvallisuuskyselyjä. Potilaille kohdistuvien turvallisuuskyselyjen osa-alueet ovat samoja, joita liitetään työntekijöiden kulttuurikyselyihin kuten kommunikaatio, tii-mityö ja johtaminen, joten ne hyväksyttiin aineistoon.
Monacan ja kollegoiden (2020) tutkimuksessa kehitettiin ja testattiin kyselyä (Patients' Perceptions of Safety Culture Scale), jolla voidaan selvittää potilaan käsitystä turvalli-suuskulttuurista. Kehitystyön tuloksena syntyneen kyselyn väittämät liittyivät kulttuuria kuvaaviin teemoihin kuten turvallisuudentunteeseen, informaatioon, tiimityöhön ja kom-munikaatioon sekä henkilökunnan riittävyyteen. Kyselyn mittausominaisuuksia pidettiin tyydyttävänä.
Viidessä tutkimuksessa käsiteltiin samaa Patient Measure of Safety -kyselyä (PMOS) eri terveydenhuollon ympäristöissä. Alkuperäisen PMOS-kyselyn kehitys- ja validointityötä on kuvattu Gilesin ja tutkimusryhmänsä vuonna 2013 ilmestyneessä englantilaisessa tut-kimuksessa. Kyseessä oli laadullinen kehitystutkimus, jossa potilaan rooli oli keskeinen.
Potilaita haastateltiin ja pyydettiin kuvaamaan kokemuksia. Kehitystyön apuna käytettiin YCFF-työkalua, jolla pyritään tunnistamaan järjestelmän piilevät heikkoudet. Haastatte-lumetodin pohjalta syntyi kysely, joka muodostui muun muassa kommunikaatioon, tiimi-työhön, johtamiseen ja oppimiseen sekä arvostukseen ja kunnioitukseen liittyvistä osa-alueista. Tutkimuksen johtopäätösten mukaan potilaat tunnistavat tekijöitä, jotka vaikut-tavat heidän hoitonsa turvallisuuteen ja kyselyn avulla todettiin voitavan ymmärtää ja tunnistaa turvallisuusongelmia potilaiden näkökulmasta. Tätä Gilesin ja tutkimusryh-mänsä vuonna 2013 kehittämää kyselyä käytettiin kolmen muun aineistosta nousseen ky-selytutkimuksen lähtökohtana (Giles ym. 2013). Vuonna 2014 Isossa-Britanniassa jul-kaistussa PMOS-kyselyyn perustuvassa tutkimuksessa testattiin sairaalaolosuhteissa missä määrin potilaiden näkemykset turvallisuudesta vastasivat työntekijöiden
näkemyksiä. Potilaat arvioivat kyselylomakkeen avulla turvallisuuteen vaikuttavia piile-viä, paikallisia ja tilannekohtaisia tekijöitä. Kysely sisälsi muun muassa kommunikaati-oon, fyysisen ympäristön turvallisuuteen ja hoidon koettuun oikea-aikaisuuteen liittyviä tekijöitä. Samojen osastojen työntekijät vastasivat AHRQ:n turvallisuuskulttuuriky-selyyn. Vertailussa potilaiden tulokset korreloivat työntekijöiden antamien arvioiden kanssa osaston turvallisuudesta. Kehitetyn potilaskyselyn todettiin auttavan tunnistamaan proaktiivisesti heikkouksia, joita ei muuten havaita. Lisäksi todettiin, että kyselyn avulla voidaan seurata turvallisuuden kehittymistä. (McEachan ym. 2014.)
Australialaisessa tutkimuksessa tehtiin PMOS-kyselyn pohjalta haavoittuville vanhuspo-tilasryhmille suunnattu turvallisuuskysely, jonka kehitystyössä potilaan rooli oli merkit-tävä. Kyselyn validiteettia testattiin potilaalla muun muassa ”think aloud” -menetelmää, jossa potilasta pyydetään ajattelemaan ääneen ja näin varmistetaan, että potilas ymmärtää ja miten potilas ymmärtää kysymykset. Kyselyn merkitystä pidettiin tärkeänä huomioi-den vanhusväestön kasvava määrä. (Taylor ym. 2016.) Hernanin ja tutkimusryhmänsä (2016) tutkimus perustui myös PMOS-kyselyyn. Laadullisilla metodeilla validoitu kysely kehitettiin perusterveydenhuollon käyttöön Australiaan. Tutkimuksessa todettiin kyselyn tarjoavan potilaille tavan tunnistaa turvallisuustapahtumiin vaikuttavia tekijöitä ja näin potilaiden olevan tärkeä tietolähde vahinkojen ehkäisyssä. Vuonna 2019 Giles ja tutki-musryhmänsä modifioivat PMOS-kyselyn Isossa-Britanniassa perusterveydenhuollon käyttöön. Kysely testattiin ja validoitiin kvantitatiivisia menetelmiä käyttäen ja se osoitti hyväksyttävää validiteettia ja reliabiliteettia. Kyselyn todettiin voivan auttaa tunnista-maan heikkoja alueita perusterveydenhuollossa, varsinkin niitä, joita ei ilmoiteta tai, jota ei tunnisteta muiden toimenpiteiden avulla. Sillä ei kuitenkaan todettu kykyä ennustaa virheitä.
Potilasturvallisuuskyselyt opiskelijoille
Kolme potilasturvallisuuskulttuuritutkimusta koski opiskelijoiden tai vastavalmistunei-den käsityksiä turvallisuuskulttuurista. Espanjalaisessa tutkimuksessa (Ortiz ym. 2019) mukautettiin ja validoitiin ARHQ:n HSOPS-kyselyä sopivaksi hoitotyön opiskelijoille.
Kyselyn tarkoituksena on mitata opiskelijoiden omia käsityksiä potilasturvallisuudesta sekä sitä, kuinka lähellä opiskelijoiden käsitykset ovat ammattilaisten käsityksistä turval-lisuuskulttuurista. Kyselyn todettiin mittaavan turvallisuusilmaston voimakkuutta eli
turvallisuuskäsitysten yksimielisyyttä tutkittavassa ryhmässä. Tutkimuksen todettiin tuot-tavan hyödyllistä tietoa koulutustarpeisiin. Lisäksi opiskelijoille kohdistettu turvallisuus-ilmastokysely auttaa opiskelijoita tunnistamaan turvallisuuskäytäntöjä ja vaikuttaa heidän asenteisiinsa turvallisuutta ja potilaita kohtaan. (Ortiz ym. 2019.)
Kanadalaisessa tutkimuksessa testattiin kuusitekijäisen kyselyn sisäistä johdonmukai-suutta tekemällä kysely lähes 4 500 vastavalmistuneelle lääkärille, sairaanhoitajalle ja farmaseutille. Kyselyn tarkoituksena on tutkia vastavalmistuneiden käsityksiä omasta tur-vallisuusosaamisesta. Kysely keskittyi ensisijaisesti potilasturvallisuuden sosiokulttuuri-siin osaamisulottuvuuksosiokulttuuri-siin kuten ryhmätyöhön, viestintään, riskien hallintaan ja inhimil-listen tekijöiden ymmärtämiseen, haittatapahtumien tunnistamiseen sekä turvallisuuskult-tuuriin. Kyselyn todettiin olevan ominaisuuksiltaan vahva ja sitä voitaisiin käyttää vasta-valmistuneiden osaamiskäsitysten mittaamiseen näissä ammattiryhmissä. (Ginsburg ym.
2012.)
Schnallin ja tutkimusryhmänsä tutkimuksessa (2008) kehitettiin ja testattiin hoitajaopis-kelijoille tarkoitetun PS-ASK-kyselyn ominaisuuksia. Lähtökohtana käytettiin aikaisem-paa lääketieteen opiskelijoille suunnattua vastaavaa kyselyä, jonka kehittelytyössä ei tes-tin psykometrisiä ominaisuuksia testattu. Kysely mittasi potilasturvallisuusasenteita, tai-toja ja tietai-toja. Tietojen ja taitojen osalta mittari todettiin validiksi, mutta asenneosuus vaatii vielä tarkennusta.
Muut kyselyt
Kanadalaisessa tutkimuksessa kehitettiin vahinkotapahtumista oppimisen vastemittari.
Monimenetelmäisessä tutkimuksessa todettiin, että organisaatioilla on taipumus reagoida vakaviin vahinkoihin enemmän kuin vähemmän vakaviin tapahtumiin ja läheltä piti -ti-lanteisiin. Tulosten mukaan pääteltiin, että näiden oppimisvasteiden (menetelmien) tulisi olla erilaisia erityyppisille vahingoille. Todettiin, että oppimisvasteet ovat myös käytän-nöllisiä prosessimittoja, joten tätä mittaria voidaan pitää joko oppaana tai tarkistuslistana, miten arvioida nykyisiä turvallisuuskäytäntöjä tai pitää tavoitteiden asettamisen apuna.
(Ginsburg LR ym. 2009.)
Parkerin ja tutkimusryhmänsä (2015) tutkimuksessa tavoitteena oli tunnistaa hyödylliset mittausvälineet, joilla potilasturvallisuuskulttuuria voidaan arvioida perusterveydenhuol-lon organisaatioissa Euroopassa ja arvioida niiden ominaisuuksia. Tutkimuksessa asian-tuntijat ja perusterveydenhuollon ammattilaiset useista EU-maasta arvioivat olemassa olevia turvallisuuskulttuurin arviointivälineiden soveltavuutta ja potentiaalisia potilastur-vallisuuskulttuurin indikaattoreita perusterveydenhuoltoon. Turvallisuusmittareille teh-tiin kenttätestaus neljässä maassa. Parhaimmat arvosanat saivat The Manchester Patient Safety Framework ja AHRQ:n avohoitopalvelujen järjestäjille tarkoitettu versio. Tässä monimenetelmäisessä tutkimuksessa tunnistettiin yhteensä 16 kulttuuriin liittyvää poti-lasturvallisuusindikaattoria, joista parhaimmat arvosanat sai hoidon prosessiin liittyvät indikaattorit kuten haittatapahtumien seuranta, potilaspalaute, ehdotuslaatikko ja käsihy-gieniaohje. Tutkimuksessa todettiin, että turvallisuuskulttuuri-indikaattoreiden tulisi kes-kittyä prosesseihin, eikä hoidon tuloksiin. Hoidon prosessit ilmentävät työntekijöiden ja ryhmien käyttäytymistä ja siten kuvaavat kulttuuria, mutta tulokset määräytyvät monien tekijöiden kuten perussairauden perusteella.
Tiimityön toimivuutta arvioitiin kehittämällä mittaristo havainnointiin perustuvassa seu-rantatutkimuksessa, jossa erilaisia tehohoidon hoitotilanteita arvioitiin. Tiimityön seuran-taan löydettiin neljä ulottuvuutta; kommunikaatio, johtaminen, toisia tukeva käyttäytymi-nen ja päätöksen teko. Tutkimuksessa todettiin, että tiimityön kompetenssia voidaan ar-vioida, mutta arvioiden tekijöiden kompetenssiin on kiinnitettävä huomiota. (Dietz 2018.)