Tässä alaluvussa vastataan ensimmäiseen tutkimuskysymykseen siitä, miten potilastur-vallisuuskulttuuria on kuvattu kansainvälisessä kirjallisuudessa. Kysymyksellä pyrittiin selvittämään, onko tutkimuksilla jokin taustateoria tai lähtökohta. Lisäksi kootaan yhteen, miten tutkimuksissa turvallisuuskulttuuria ja -ilmastoa on määritelty sekä mitä turvalli-suuskulttuurin ulottuvuuksia tutkimuksissa esiintyi.
Tutkimusten taustateoriat
Tutkimuksen aineistossa kahdessa tutkimuksessa (Newham ym. 2014; Ausserhofer ym.
2013) tuotiin esiin tutkimusta ohjaava teoria. Newhamin ja tutkimusryhmänsä tutkimuk-sessa (2014), jossa kehitettiin ja testattiin turvallisuusilmastokysely, kyselyn kehitystä ohjasivat korkean luotettavuuden teoria (High Reliability Organization Theory) sekä att-ribuutioteoria. Teorioiden mukaan organisaatiot ja tiimit panostavat onnettomuuksien ris-kien välttämiseen arvioimalla ja reflektoimalla turvallisuusilmastonäkemyksiä. Teoriat kuvaavat myös turvallisuusilmastokäsitysten, yksilöllisen turvallisuuskäyttäytymisen ja työpaikan turvallisuustulosten yhteen linkittymistä. (Newham ym. 2014.) Ausserhoferin ja tutkimusryhmänsä tutkimuksessa korkean luotettavuuden teoria nähtiin tarkoittavan tietoisuutta potentiaalisista haittatapahtumista ja valmiutta välittömästi puuttua niihin, pienten haittatapahtumien seuraamista ja niihin puuttumista, asioiden pelkistämisen vält-tämistä ja herkkyyttä aistia poikkeamia. Lisäksi se tarkoittaa resilienssikyvyn ylläpitä-mistä ja asiantuntijuuden kunnioittamista. (Ausserhofer ym. 2013.)
Viidessä tutkimuksessa tuotiin tutkimuksen lähtökohdaksi tai viitekehykseksi James Rea-sonin organisaation onnettomuuksien systeemimalli (Giles ym. 2019; Hernan ym. 2016;
McEachan ym. 2014; Ginsburg ym. 2009; Matsubara ym. 2008). Tutkimuksissa virhei-den katsottiin mallin mukaisesti olevan seurausta toimintajärjestelmien heikkouksista.
Onnettomuuksien syntyyn vaikuttavat organisaation eri tasoilla olevat olosuhteet, jotka pettävät samalla hetkellä.
Potilasturvallisuuskulttuurin- ja ilmaston määritelmät
Kymmenessä tutkimuksessa määriteltiin potilasturvallisuuskulttuuria tai -ilmastoa (Tau-lukko 6).
TAULUKKO 6. Potilasturvallisuuskulttuurin- ja ilmaston määritelmät
Kulttuuri Ilmasto Tutkimus
käyttäytymismallien lähde, jota voidaan tut-kia, kuvailla ja muuttaa
työntekijöiden jaettu käsitys turvallisuu-desta
Monaca ym. 2020 heijastelee yksilön arvoja ja se näkyy
sitou-tumisena yhteisöön käytäntö, ohje ja menettely, sekä tiettynä
aikana koettu näkemys turvallisuudesta Ortiz ym.
2019 työntekijän näkemys
turvallisuuskäytän-nöistä ja menettelytavoista, joilla on tar-koitus vähentää hoidosta potilaalle aiheu-tuvia haittoja
Zhu ym.
2019
kuvaa turvallisuuteen liittyviä menettelyjä,
odotuksia, asenteita ja käyttäytymistä Meddings
ym. 2017 henkilökunnan käsitys kulttuurista
kysely-hetkellä Walpola
ym. 2017 syvempi jaettu käsitys perusarvoista ikkuna kulttuurille ja henkilöstön käsitys
turvallisuudesta
Ginsburg ym. 2013.
jaettu arvo, siitä mikä on tärkeää ja uskomus
siitä, miten asiat hoidetaan Milne ym.
2012 arvoja, asenteita, osaamista ja
käyttäytymis-malleja, jotka vaikuttavat turvallisuuteen si-toutumisessa
yksilön mielipide ja asenne Zwart ym.
2011
kulttuurin pintailmentymä Ginsburg ym. 2009 käyttäytyminen, uskomus, arvo, asenne
or-ganisaation toiminnasta, tavoitteista ja pro-sesseista
Schutz ym. 2007
Monacan ja tutkimusryhmänsä (2020) potilaan turvallisuuskulttuurikyselyn kehittämis-tutkimuksessa kulttuuri nähtiin käyttäytymismallien lähteinä, joita voidaan tutkia, ku-vailla ja muuttaa. Ilmasto puolestaan nähtiin työntekijöiden jaettuina käsityksinä turval-lisuudesta. Henkilökunnan kyselyt voivat tutkimuksen mukaan paremmin kartoittaa il-mastoa kuin kulttuuria. (Monaca ym. 2020.) Hoitajaopiskelijoiden turvallisuusilmastoky-selyn kehitystyössä ilmasto nähtiin käytäntönä, ohjeina ja menettelyinä liittyen turvalli-suuteen. Henkilökunnan näkemyksiä ilmastosta voidaan tutkimuksen mukaan mitata. Il-masto viittaa myös tiettynä aikana koettuihin näkemyksiin turvallisuudesta. Kulttuurin nähdään heijastelevan yksilön arvoja ja se näkyy sitoutumisena yhteisöön. (Ortiz ym.
2019.) Zhun ja tutkimusryhmänsä tutkimuksessa (2019) turvallisuusilmastokyselyn vas-taavuudesta hoitajien ja lääkäreiden välillä, ilmasto nähtiin työntekijän näkemyksenä tur-vallisuuskäytännöistä ja menettelytavoista, joilla on tarkoitus vähentää hoidosta potilaalle aiheutuvia haittoja (Zhu ym. 2019). Turvallisuuskulttuurin nähtiin kuvaavan turvallisuu-teen liittyviä menettelyjä, odotuksia, asenteita ja käyttäytymistä. Sen nähtiin olevan
tärkeä tekijä katetri-infektioiden ehkäisyssä. Tiimin turvallisuuskulttuuri voi joko vahvis-taa turvallisuutta tai olla sille esteenä. (Meddings ym. 2017.)
Sairaala-apteekkia koskevassa turvallisuusilmastotutkimuksessa todettiin, että kulttuurin tutkimukseen tarvitaan työlästä ja aikaa vievää etnografista tutkimusta. Sen vuoksi käy-tetään ilmaston mittaamista, joka kertoo henkilökunnan käsityksistä kulttuurista kysely-hetkellä. (Walpola ym. 2017.) Kulttuuria ja ilmasto määriteltiin myös kulttuuritutkija Ed-gar Scheinin mukaan. Ilmasto nähtiin ikkunana kulttuurille. Ilmasto on henkilöstön käsi-tys turvallisuudesta ja kulttuuri syvempi jaettu käsikäsi-tys perusarvoista. Tämän tutkimuksen mukaan ilmasto tulisi määritellä ja mitattava kohdennetusti. (Ginsburg ym. 2013.)
Zwartin ja tutkimusryhmänsä (2011) yleislääkäritoimintaan liittyvässä turvallisuuskult-tuuritutkimuksessa kulttuuri määriteltiin tarkoittamaan arvoja, asenteita, osaamista ja käyttäytymismalleja, jotka vaikuttavat turvallisuuteen sitoutumisessa. Kvantitatiivisessa tutkimuksessa voidaan arvioida vain ilmastoa, joka viittaa yksilön mielipiteisiin ja asen-teisiin. Koska molempia termejä käytetään tarkoittamaan samaa asiaa, päädyttiin tässä tutkimuksessa käyttämään kulttuuri-sanaa.
Synnytysyksikköön liittyvässä turvallisuuskulttuurin muutosmittaria koskevassa tutki-muksessa kulttuuri määriteltiin jaetuiksi arvoiksi siitä, mikä on tärkeää ja uskomuksiksi siitä, miten asiat hoidetaan (Milne ym. 2012). Poliklinikkahoitoon liittyvässä turvallisuus-kulttuurikyselyn validointitutkimuksessa kulttuuri määriteltiin käyttäytymiseksi, usko-muksiksi, arvoiksi, asenteiksi organisaation toiminnasta, tavoitteista ja prosesseista (Schutz ym. 2007).
Scheinin sekä Guldenmundin teorioihin kulttuurin kerroksista viitattiin myös Ginsburgin ja kumppaneiden vuonna 2009 kulttuurin vahvuuteen keskittyvässä tutkimuksessa. Sen mukaan kulttuuri ja ilmasto katsotaan liittyvän läheisesti toisiinsa. Turvallisuusilmasto on kulttuurin pintailmentymä ja sitä voidaan mitata kvantitatiivisesti. Tutkimuksessa to-dettiin, että tarvitaan kulttuurin vahvuuden mittaamista, koska se kertoo siitä kuinka yh-tenäisiä ja jaettuja ovat käsitykset turvallisuudesta. Vahvoissa kulttuureissa käyttäytymi-sen ennustaminen on luotettavampaa. (Ginsburg L. ym. 2009)
Kulttuurin ja ilmaston ulottuvuudet
Suomensin kaikki (n = 94) tutkimuksissa esiintyneet kulttuurin tai ilmaston ulottuvuudet ja muodostin niistä teemoittain 16 yläluokkaa. Yläluokat ryhmittelin Reimanin ja tutki-musryhmänsä (2008) turvallisuuskulttuurin ulottuvuuksien mallin avulla kolmeen pää-luokkaan: organisaatioon liittyviin ulottuvuuksiin ja psykologisiin ulottuvuuksiin sekä sosiaalisiin prosesseihin. Luokittelu oli haastavaa, koska varsinkin psykologiset ulottu-vuudet ja sosiaaliset prosessit olivat osittain tulkinnanvaraisia eikä voitu varmuudella ar-vioida tarkoitettiinko ulottuvuudella samaa asiaa, mitä tarkoitettiin Reimanin ja tutkimus-ryhmänsä mallissa. Useissa tutkimuksissa ei tuotu esiin ulottuvuuksia kuvaavia kyselyjen väittämiä. Siksi tässä tutkimuksessa ei väittämiä käsitelty. Taulukossa 7 on esitelty ylä-luokat ja pääylä-luokat. Lukumäärä kertoo, kuinka usein ulottuvuus esiintyi tutkimuksissa.
Ulottuvuudet toistuivat tutkimuksissa, joissa oli käytetty samoja kyselyjä. Tutkimuksissa esiintyneet ulottuvuudet ovat nähtävissä kokoomataulukossa liitteessä 3 sekä ulottuvuuk-sien ryhmittelytaulukossa liitteessä 5.
TAULUKKO 7. Tutkimuksissa esiintyneet kulttuurin ja ilmaston ulottuvuudet
Pääluokat Yläluokat lukumäärä
Organisaatioon liitty-vät ulottuvuudet
Johtaminen Resurssit Kommunikaatio Tiimityö Oppiminen Tiedon kulku Palautteen antaminen
Haittatapahtumien raportointi ja seuranta Ulkopuolisten toimijoiden hallinta Työn tukeminen ohjeilla
32 31 20 20 19 9 8 7 3 1 Psykologiset
ulottu-vuudet Turvallisuusmotivaatio ja ymmärrys ja suhtautuminen vaa-roihin
Vastuu Työn hallinta
16 13 1 Sosiaaliset prosessit Suhtautuminen virheisiin
Normien muodostuminen Poikkeamien normalisointi
11 2 1
Yleisimmät organisaatioon liittyvät ulottuvuudet olivat johtaminen, resurssit, kommuni-kaatio, tiimityö ja oppiminen. Lisäksi siihen kuuluivat tiedonkulku, palautteen antaminen, haittatapahtumien raportointi sekä seuranta ja ulkopuolisten toimijoiden hallinta ja työn tukeminen ohjeilla. Psykologisiin ulottuvuuksiin luokittui kolme ulottuvuutta: vastuu,
turvallisuusmotivaatio sekä ymmärrys ja suhtautuminen vaaroihin ja työn hallinta. Sosi-aalisiin prosesseihin luokittuivat suhtautuminen virheisiin, normien muodostuminen ja poikkeamien normalisointi.