4.3 Organisatoriset luovuutta rajoittavat ja vahvistavat tekijät
4.3.4 Organisaatiokohtaiset tekijät
Toimeksiantosuhteet ovat yksilöllisiä. Freelancereilla on keskenään hyvin erilaisia suhteita mediaorganisaatioihin ja yksittäisellä toimittajalla voi olla myös useita laadultaan erilaisia toimeksiantosuhteita eri organisaatioihin. Freelancereiden toimeksiannot vaihtelevat satunnaisesta juttukaupasta pitkään jatkuneeseen yhteistyöhön. Freelancerin organisatoriseen asemaan vaikuttaa se, millaisen tai millaisten ostajien kanssa hän on luonut yhteistyösuhteita, ja kuinka tiiviitä ne ovat.
Freelancerit luokittelevat Pakkasen mukaan toimeksiantajia hyviin ja huonoihin ostajiin muun muassa maksetun palkkion suuruuden perusteella (Pakkanen 2011, 163).
Toimeksiantajilla on erilaisia rooleja freelancerille. Freelancerit pyrkivät Pakkasen (2011, 164) väitöksen mukaan sopeuttamaan työnsä mielekkyyttä ja siitä saatavaa palkkaa siten, että toimeksiantajiksi yritettiin saada sekä sellaisia, jotka turvaavat toimeentulon, ja sellaisia, jotka maksavat hyvin, sekä kolmantena sellaisia, joille tehtävät jutut toivat mielekkyyttä työhön. Pakkasen väitöstutkimuksessa ilmeni myös muita strategioita, joilla freelancerit pyrkivät suhteuttamaan työstä saatavan palkkion ja juttuun nähdyn vaivan. Epätyydyttäviä palkkioita maksaviin ostajiin freelancerit soveltavat hylkäämisen strategiaa, mikä tarkoittaa, että freelancerit pyrkivät pääsemään eroon huonosta toimeksiantosuhteesta tai pitävät sitä yllä vain pahan päivän varalle. (Pakkanen 2011, 163–165.)
Sopeuttamisen strategiassa toimittaja suhteuttaa oman työn määrää siihen, kuinka hyvä toimeksiantosuhde on; paremmille ja paremmin maksaville toimeksiantajille töitä tehdään enemmän kuin huonoksi koetuille. Pyrkiessään tinkimään mahdollisimman
84 huomaamattomasti laadusta, freelancerit tinkivät esimerkiksi tehdystä taustatyöstä, haastateltavien määrästä ja kieliasun viimeistelystä. (Emt.)
Järjestölehtiin paljon kirjoittava haastateltava kertoi, ettei hän koe järjestölehtien kentällä juurikaan luovuutta rajoittavia tekijöitä. Samainen haastateltava oli pitänyt yllä pitkään toimeksiantosuhdetta erääseen huonosti maksavaan paikallislehteen.
Pitkäaikainen yhteistyösuhde on mahdollistanut sen, että toimittaja voi valita vapaasti, mistä haluaa kirjoittaa. Paikallislehti maksaa niin pieniä palkkioita, että haastateltava kuvailee siihen kirjoittamiaan juttuja pikemmin harrastukseksi ja identiteettityöksi.
Yhteistyösuhde hyvään ostajaan voi loppua yllättäenkin, esimerkiksi jos julkaisu lopetetaan tai yhteistyökontakti organisaatiossa vaihtuu. Eräs haastateltava kuvaili tilannetta, jossa toimituksen ostaja vaihtui:
”…se ilmotti mulle ensimmäisenä vain, että hän ei ole ollenkaan kiinnostunu sinun osaamisesta ja töistäs (…) Ilmasista ideoista se oli kyllä kovastikin kiinnostunut.” (L6)
Myös organisaation taloudellinen tilanne ja freebudjetti, eli freelancereilta ostettaviin juttuihin käytettävä vuosittainen rahamäärä, voi muuttua. Erään ostajaorganisaation budjetin pieneneminen nousi kahdessa haastattelussa esiin. Yhden haastateltavan mukaan organisaatio tilasi häneltä aiemmin enemmän toimeksiantoja valmiiksi tarjotuilla aiheilla. Haastateltavan mukaan tilanne muuttui 2010-luvulla, ja nykyään freelancerilla pitää olla hyvä ja valmiiksi mietitty juttuidea, jotta se menee kaupaksi.
Toinenkin samalle organisaatiolle joitain vuosia sitten kirjoittanut freelancer kertoi myös, että kyseinen organisaatio oli lakannut ostamasta häneltä juttuja budjetin supistamisen myötä.
85 4.3.5 Paikka freelancereiden hierarkiassa
Freelance-toimittajat ovat erilaisessa asemassa keskenään muun muassa, koska heillä on keskenään erilaiset ostajaverkostot. He ovat siis erilaisessa hierarkisessa asemassa.
Vaikka olen asemoinut tämän alaluvun organisatorisen tason alle, vaikuttaa toimittajien hierarkkiseen asemaan vahvasti kaikki kolme tarkastelemaani tasoa: yksilöllinen, organisatorinen ja prekaari.
Csíkszentmihályi muistuttaa, että tulee ymmärtää, että kunkin alan kulttuuriseen tietoon käsiksi pääsyyn on eri tavalla avointa eri ihmiskategorioille. (Csíkszentmihályi 1988, 336.) Pakkasen väitöstutkimuksen tulokset osoittavat, että toimeksiantojen saamisella on vahva korrelaatio sosiaalisiin suhteisiin, joita freelancer on onnistunut luomaan toimeksiantajiin (Pakkanen 2011, 87).
Pakkanen kuvailee freelancereiden keskinäistä hierarkiaa jäävuorimallin avulla.
Alimpana hierarkiassa, tasolla kolme, ovat aloittelevat freelancerit, joilla on löysät yhteydet ydintoimituksiin ja heikko ansiotaso. Keskimmäisen ryhmän mallissa muodostavat keskitason freelancerit. Heillä on vaihtelevat suhteet ydintoimituksiin ja jotka hakevat lisää vakituisia asiakkuuksia, ja joiden ansiotaso voi olla heikko tai tyydyttävä tai se voi vaihdella paljon. Ylimpänä, tasolla yksi ovat journalismin kauppapaikalle vakiintuneet freelancerit, joilla on tiiviit yhteydet ydintoimituksiin ja vakiintuneet toimeksiantosuhteet ja hyvä tai tyydyttävä ansiotaso. Huipulla olevat ovat osaamisensa, suhteidensa ja tai aiemmin alalla hankitun tunnettuutensa ansiosta päässeet tähän ”systeemiin”. Systeemiin pääsy on vaikeaa, koska siellä on jo tietty määrä ihmisiä. Mitä korkeammalla freelancer hierarkiassa on, sitä paremmat mahdollisuudet heillä on luovaan työhön resurssiensa ansiosta. Toisaalta hierarkiassa voi myös pudota. Vain jäävuoren huippu näkyy ulospäin, vaikka pinnan alla on paljon suurempi joukko kirjoittajia. (Emt., 86–87.) Arvioni mukaan haastateltavista suunnilleen kolme kuuluu Pakkasen määrittelemään paikkansa vakiinnuttaneeseen jäävuoren huippuun ja muilla toimeksiantosuhteet ovat vaihtelevampia ja toimeentulo epävarmempaa.
86 Tutkielmaani haastateltujen freelancereiden työkokemus vaihtelee noin yhdestä vuodesta 40 vuoteen päätoimisena freelancerina. Informanteilla oli haastatteluhetkellä noin yhdestä kolmeen päätoimeksiantajaa, joitain poikkeuksia lukuun ottamatta.
Freelancerin toimeentulolle on varmempaa, jos hänellä on useampi toimeksiantaja, joten koko toimeentulo ei ole yhdestä toimijasta riippuvainen. (Pakkanen 2011, 46) Tutkielmaani haastatelluista vähemmän aikaa alalla olleet kertoivat useimmin olevansa tyytymättömiä toimeksiantosuhteidensa määrään tai laatuun. Epävarmuutta ja vaihtelua oli kuitenkin myös niillä, jotka olivat olleet alalla yli kymmenen vuotta. Osa freelancereista kertoi ottavansa vastaan epäkiinnostavina pitämiään työtehtäviä, jotta pärjäisivät taloudellisesti.
Eräs päätoimisena freelancerina noin vuoden työskennellyt toimittaja kertoi tekevänsä toimeksiantoja ostajalle, jonka aiheita hän ei lähtökohtaisesti pidä luovina tai innostavina. Hän nimesi ostajamedian sisällöt luovuutta rajoittavaksi tekijäksi. Mitä vähemmän freelancerilla on valinnan varaa ostajien suhteen, sitä enemmän hän joutuu tekemään kompromisseja.
87 Yksi haastateltavista kertoi tekevänsä sisältömarkkinointia, minkä koki luovuuden kannalta rajoittavana:
”viime vuonna aloin tekee tosi paljon sisältömarkkinointia, niin (…) mä sanoinki välillä sen lauseen just miehelleki, et vitsi must tuntuu et mun luovuutta oikein niinku nakerretaan” (L10)
Vähemmän aikaa freelancereina työskennelleillä oli vähemmän mahdollisuuksia valita toimeksiantajista mieleisemmät. Se ilmeni vastauksissa, joissa freelancerit kuvailivat tyytyväisyyttään työtilanteeseensa. Toisaalta journalistit ovat myös realistisia ja ajattelevat, että välillä vähemmän kiinnostavia toimeksiantoja on otettava vastaan. Yksi vähän aikaa päätoimisena freelancereina toimineista informanteista kuvaili työtilannettaan seuraavasti:
”En erityisen tyytyväinen. En täysin epätyytyväinenkään. Ehkä on pakko ottaa vastaan jonkun verran sellaisia projekteja, mitkä ei innosta hirveästi, mutta mitä tekee rahan takia. Ja sitten välillä ärsyttää, että ei ikinä tiedä, mitä muutaman kuukauden päästä tulee.” (L8)
Kolmella haastateltavista oli ollut viime aikoina paljon toimeksiantajia, ja he kertoivat myös olevansa tällä hetkellä tyytyväisiä työtilanteeseensa. Heistä yksi oli työskennellyt vasta pari vuotta päätoimisena freelancerina ja oli onnistunut löytämään luovuutta tukevia toimeksiantosuhteita, joihin hän oli tyytyväinen, ja joiden kanssa tehtävä juttukauppa toi riittävän toimeentulon:
88
”…ehkä mä oon niin hyvä, tai sit mulla on oikeesti käyny vaan oikeesti tuuri sen suhteen, että mä oon saanu tosi lyhyessä ajassa tosi hyvin sellaisia asiakkaita, joilta tulee säännöllisesti toimeksiantoja, ja jotka ostaa multa juttuja paljon (…), olen siis tyytyväinen.” (L1)
Hierarkian huipulta voi myös pudota (Pakkanen 2011, 86). Aineiston konkaritoimittajan haastattelu osoitti, että freelancer voi kokea olevansa yksilöllisten taitojensa ja kokemustensa ansiosta luovuutensa huipulla, mutta silti kokea, ettei hänen työlleen ole tilausta, koska nuoret toimittajat ja uudet tavat tehdä journalismia ovat ajaneet ohi.
Paikka hierarkiassa ei ole ainoastaan yhteydessä työvuosien määrään. Se, millainen luovuus on kysyttyä, vaihtelee ajan mukaan (Csíksentmihályi 1988):
”Ja mielestäni olen tällä hetkellä omilta ammatillisilta taidoiltani siis oman elämäni huipulla. En vertaa keneenkään muihin, koska mulla on erilainen tapa tehdä näitä töitä. Mutta ei mulla oo koskaan ole niin vähän ollu kysyntää, näille taidoille, ja minä mielestäni edustanki semmosta niinku menneen maailman tyyliä ja ajattelutapaa ja tapaa toimia, ja ei ole riittävästi töitä (…) ollut.” (L6)
Yksi haastateltavista erottui joukosta kiinnostavana esimerkkinä. Kysyttäessä luovuutta rajoittavista ja tukevista tekijöistä (kysymykset 4 ja 5), hän mainitsi luovuutta rajoittavina tekijöinä vain itseensä liittyviä ominaisuuksia, kuten laiskuuden tai matalan motivaation. Kyseinen freelancer ei maininnut yhtäkään organisatoriseen tasoon tai prekaariin tasoon liittyvää tekijää luovuutta rajoittavaksi. Luovuutta tukevana hän puolestaan mainitsi prekaariin tasoon liittyvän vapauden. Kyseinen freelancer sijoittuu Pakkasen esittämän jäävuorimallin huipulle ja hän kertoi saavansa säännöllisesti
89 apurahaa. Tämä voi olla yksi syy sille, että hän ei nähnyt organisatorisilla tai prekaareilla tekijöillä olevan vaikutusta luovuuden toteuttamiseen.
Kun vertaa Pakkasen jäävuorimallia Csíksentmihályin (1988, 330–331) systeemimalliin, jäävuoren huipulla ovat muun muassa sellaiset freelancerit, jotka ovat saaneet kentän (field) huomion ja arvostuksen, eli kyseessä on sosiaalisen arvostuksen osoitus. Kenttä koostuu niistä henkilöistä, joilla on valtaa vaikuttaa kunkin alan vallitsevan kulttuurin kaanonin sisältöön. (Emt.) Journalismin alalla arkisen työn näkökulmasta tällaisia portinvartijoita ovat freelancereiden toimeksiantajat, kuten eri mediaorganisaatioiden ostajat, joiden kanssa freelancerit käyvät juttukauppaa. Kentän arvostusta joidenkin yksilöiden työtä kohtaan osoitetaan esimerkiksi erilaisten alalla myönnettävien palkintojen (esimerkiksi Päätoimittajien yhdistyksen jakama Suuri Journalistipalkinto) ja apurahojen (esimerkiksi Koneen säätiö ja Journalistisen kulttuurin edistämissäätiö) kautta. Kulttuurisen arvostuksen saaminen nostaa toimittajan statusta ostajan silmissä.
4.4 Prekaari asema tuottaa ristiriitaisen vapauden tilan
Tulososion neljännessä alaluvussa erittelen freelancer-journalistien haastatteluista nousevia prekaariin työhön liittyviä piirteitä, jotka vaikuttavat luovuuteen edesauttavasti tai rajoittavasti. Prekaarin tason erityispiirteet liittyvät epätyypillisiin työsuhteisiin, työn ja toimeentulon epävarmuuteen ja itsenäisyyteen. Siinä missä organisatorinen taso liittyi organisaatioiden kanssa tehtävään yhteistyöhön ja organisaatioiden rooliin, prekaarilla tasolla huomio kiinnittyy prekaarin työn ominaispiirteisiin yksilönäkökulmasta. Prekaareista tekijöistä aineistosta kauttaaltaan korostui ajan ja rahan sekä vapauden ja yksinäisyyden väliset suhteet.
90 Suoraan kysymykseen ”Mitä luovuuden rajoitteita kohtaat työssäsi freelancerina?”
(haastattelukysymys numero 4) haastatelluista kuusi nimesi vähintään yhden prekaariin tasoon liittyvän piirteen, jota piti luovuutta rajoittavana. Tällaisia tekijöitä olivat:
• Raha ja toimeentulo (4 vastaajaa). 6
• Rajallinen aika käytettävissä kuhunkin juttuun (3 vastaajaa).
• Yksinäisyys.
• Koti ei ole aina paras työskentelypaikka.
Suoraan kysymykseen ”Mikä freelancerina työskentelyssä tukee luovuutta?”
(haastattelukysymys numero 5) haastatelluista yhdeksän mainitsi vähintään yhden prekaariin tasoon liittyvän piirteen, jota piti luovuutta edistävänä. Tällaisia tekijöitä olivat:
• Vapaus aikatauluttaa työtään miten haluaa (8 vastaajaa).
• Mahdollisuus kirjoittaa itseä kiinnostavista aiheista (8 vastaajaa).
• Mahdollisuus valita mieleinen työympäristö (2 vastaajaa).
• Mahdollisuus pysyä työtä häiritsevän ryhmäkäyttäytymisen ulkopuolella, jota työyhteisöissä ilmenee (2 vastaajaa).
• Mahdollisuus valita yhteistyökumppaninsa.
• Riippumattomuus yhdestä työnantajasta, ei samanlaista lojaliteettivelvoitetta.
• Mahdollisuus nukkua hyvin.
• Freelancerius herkistää katsomaan maailmaa juttuideoiden näkökulmasta.
Prekaarin aseman vapautta tukevat tekijät vaikuttavat tulosten perusteella painavan enemmän luovuuden vaakakupissa kuin prekaariin asemaan liittyvä epävarmuus ja
6 Merkitsen samoin vastanneiden määrän, kun samankaltaisen vastauksen antoi vähintään kaksi haastateltavaa.
91 yksinäisyys. Tulokset ovat samassa linjassa aiempien freelancer-toimittajien motivaatiota ja luovan työn rajoitteita käsitelleiden tutkimusten tulosten kanssa.
Esimerkiksi Hermesin ja kumppaneiden (2017) tutkimat luovien alojen työntekijät mainitsivat vapauden tärkeimpänä perusteena työskennellä itsenäisenä ammatinharjoittajana (emt., 93). Silken ja Hayesin tutkimukseen osallistuneista freelancereista suurin osa esitti ajan ja materiaaliset resurssit työntekoon vaikuttavimpina tärkeimpinä tekijöinä, kun he päättivät, minkä tyyppisiä juttuja he ottivat tehtäväkseen (Silke & Hayes, 2019, 375). Silken ja Hayesin haastattelemat toimittajat kertoivat, että pitkien juttujen kirjoittaminen ei ole taloudellisesti yhtä kannattavaa kuin lyhyempien ja nopeasti valmistuvien artikkeleiden. Tutkiviin juttuihin tai muihin paljon soittelua ja selvittelyä vaativiin töihin ei ole useinkaan kannattavaa tarttua. Lisäksi mediaorganisaatioiden omistuksen keskittyminen harvojen omistajien käsiin vähentää potentiaalisten toimeksiantajien määrää, ja tekee toimittajat varovaisemmiksi. (Emt., 367–376.)
Kysymysten 4 ja 5 jälkeen siirsin katseeni jälleen koko haastatteluaineistoon. Kun aineistoa kokonaisuudessaan tarkastelee työn prekaariuden näkökulmasta, haastatteluiden puheista erottuu sosiaalisuuden ja keskustelujen kaipuu, jotka mielletään luovuutta tukeviksi.
Prekaariuteen liittyvät luovuutta rajoittavat ja tukevat tekijät jakautuivat selkeärajaisesti vapauteen ja yksinäisyyteen sekä aikaan ja rahaan. Tämän luokittelun tein suoraan aineistosta nousseista huomioista. Erottelin freelancerin vapauden kahden alaotsikon alle. Ensinnäkin vapaus mahdollistaa omaehtoisen ja itsenäisen työskentelyn. Toisaalta sen kääntöpuolena tulee yksinäisyys. Aika ja raha ovat prekaarissa työssä niin erottamattomat toisistaan, että käsittelen niitä saman alaotsikon alla.
Käsittelen prekaariin luovuuteen vaikuttavia aihealueita seuraavissa alaluvuissa:
Freelancerin vapaus: työtä omilla ehdoilla (4.4.1), Freelancerin vapaus: kolikon toisella puolella yksinäisyys (4.4.2) ja Aika – raha -ongelma ratkaistaan tinkimällä luovuudesta (4.4.3).
92 4.4.1 Freelancerin vapaus: työtä omilla ehdoilla
Freelancerin työ kiteytyy ja perustuu ajatukseen vapaudesta (esim. Jokinen 2018). Myös tämän tutkielman kysymykseen ”Mikä freelancerina työskentelyssä tukee luovuutta?”
(5. kysymys) neljä nimesi ”vapauden” luovuutta tukevana tekijänä. Pyysin joitain vapauden maininneita haastateltavia tarkentamaan, mitä vapaus heille merkitsee.
Vapaus liittyy haastateltavien puheissa mahdollisuuksiin tehdä asioita haluamallaan tavalla. Eräs haastatelluista kertoo, että hän ei käytä itsestään adjektiivia ”luova”, vaan hän kuvaa itseään mieluummin juuri ”vapaaksi”. Hänen puheissaan freelancerius siis saa vapauden kautta synonyymimerkityksen sanalle luova. Niistäkin haastateltavista, jotka eivät nimenneet kysymykseen 5 vapautta luovuutta tukevana tekijöin, kuitenkin jopa seitsemän mainitsi jossain vaiheessa haastattelua freelanceriuteen liitetyn mielikuvan vapaudesta.
Kysymykseen luovuutta tukevista tekijöistä (5. kysymys) nousivat esiin ylivoimaisesti mahdollisuus aikatauluttaa omaa työtä vapaasti ja valita itseä kiinnostavat juttujen aiheet. Haastateltavista kahdeksan vastasi kysymykseen luovuutta vahvistavista tekijöistä juuri ajankäytön vapauden ja mahdollisuuden työskennellä milloin haluaa.
Samoin kahdeksan mainitsi, että luovuutta tukee se, että freelancerina voi kirjoittaa itseä kiinnostavista ja mielekkäistä aiheista. Tällaisilla tekijöillä on suora positiivinen vaikutus freelancerin sisäiseen motivaatioon, mikä puolestaan vaikuttaa luovuuteen.
Tosiasiassa läheskään kaikki freelancerit eivät voi kirjoittaa vain itseään kiinnostavista aiheista (ks. myös luku 4.3.5 Paikka freelancereiden hierarkiassa). Kaksi freelancereista mainitsi luovuuttaan rajoittavan (4. kysymys) sen, että tullakseen taloudellisesti toimeen, he joutuvat kirjoittamaan myös aiheista, jotka eivät kiinnosta heitä. Niihin lähtökohtainen motivaatio on heikompi ja niistä on vaikea innostua. Tämän vuoksi kaksi haastatelluista ilmaisi suhtautuvansa vapauden toteutumiseen kriittisesti:
93
”Ja aika paljon puhutaan freelance-toimittajien kohdalla siitä vapaudesta.
Mä suhtaudun siihen ehkä pikkuisen varovaisesti. Se on semmoinen mantra, mitä usein jotenkin hoetaan, kun puhutaan freelance-töistä, enkä mä tiiä kuinka reaalisesti se sit toteutuu. Niin mä en ehkä nimeä sitä kuitenkaan luovuutta edistäväksi asiaksi ainakaan nyt heti.” (L2)
Kuitenkin vapauden toteutumiseen kriittisesti suhtautuvat toimittajat kokivat luovuutta tukevana juuri vapauteen liitetyn mahdollisuuden aikatauluttaa työnsä haluamallaan tavalla ja kirjoittaa haluamistaan aiheista. Kun freelancerit voivat kirjoittaa itseään kiinnostavista aiheista, he välttyvänsä ”mansikkasatojutuilta” tai ”nakkijutuilta”, joiksi he kutsuvat työsuhteiseen toimittajuuteen kuuluvia ”pakollisia pahoja”. Eräs haastateltavista kuvasi, että:
”saa oikeesti miettii (…), mist nyt oikeesti haluis tehdä, eikä kukaan häiritse sitä sellasella keskinkertasella korvaan kuiskutuksella.” (L8)
Juttuideat voivat syntyä aiempien töiden pohjalta ja johtaa luontevasti jatkojuttuihin.
Freelancerius mahdollistaa myös suuren variaation juttujen aihepiireissä, vaikkakin haastateltaville freelancereille oli jokseenkin muodostunut vähintään pari ominta erikoistumisaluetta:
”mä säntäilen niihin suuntiin, mitkä tuntuu kiinnostavilta tai mistä tulee milloinkin idea (…) lienee aiheellista sanoa, et (…) aika vähän uutisjuttuja, tosikin vähän uutisjuttuja teen. Enemmänkin siis niinku lainausmerkeissä featuree tai kritiikkiä tai niinku analyysia, uutisanalyysi lienee se järkevin genre.” (L3)
94 Aiheiden vapaan valitsemisen lisäksi toinen luovuutta tukeva tekijä on työn aikataulullinen vapaus. Työtään aikatauluttamalla freelancereiden on mahdollista nukkua silloin, kun väsyttää, tehdä töitä silloin kun on energiaa, ja tauottaa työtään tarvittaessa. Yksilöt ovat eri aikaan päivästä parhaimmillaan: Eräs haastateltava kertoi olevansa luovimmillaan pian herättyään aamupäivällä ja toinen kirjoittavansa illalla, jos haluaa kirjoittaa erityisen luovaa tekstiä.
Tauottaminen näyttäytyy oman hyvinvoinnin ja luovuuden kannalta tärkeänä. Tauot päivän keskellä voivat olla hyvinkin inspiroivia. Näin kuvailee eräs haastatelluista keskelle arkipäivää sijoittuvia pitkiäkin taukoja työstä:
”…Mun ei kuuluis olla täällä, ja tässä mä vaan kävelen galleriaan ja tuun pois. Meen syömään tai meen kahville. Se on, se lisää sellasta, mä tunnen olevani niinku liikkuva kynä: Mulle tapahtuu paljon, mulle, mä näen ideoita, juttuideoita, ja mulla on, ootas, tällä kertaa tällanen pieni vihko mukana, ja sit mä kirjotan ”tää tyyppi, tää paikka, tää…” joo! (…) Mä en tiedä miten Hesarissa esimerkiks tapahtuu, et voiks toimittaja lähtee virkistämään luovaa, hakemaan luovaa tilaa, mut mä voin.” (L5)
Tracy Russon (1998) tutkimus viittaa siihen, että journalistit samaistuvat enemmän ammatti-identiteettiinsä kuin siihen mediaorganisaatioon, jonka palkkalistoilla ovat (emt.). Freelancer-uran valitessaan toimittajat voivat käytännössä päättää, etteivät he kirjoita tai tee lainkaan töitä, jotka ovat ristiriidassa heidän omien ammatillisten arvojensa kanssa, ja siten voivat vähentää organisatorisen tason aiheuttamaa painetta.
Freelancer on etäällä organisaation ytimestä, minkä ansiosta freelancerin on mahdollista vähentää luovuutta sabotoivia tekijöitä ympäristöstään.
95 Informanteista kolme mainitsi positiivisena puolena freelanceriudessa sen, että ei tarvitse olla toimituksen sisällä osana toimitusten sosiaalisia verkostoja. Työyhteisöjen luovuutta rasittavina piirteinä mainittiin klikkiytyminen ja ristiriidat sekä tietynlainen ryhmäkäyttäytyminen, jonka mainittiin yltävän jopa normatiiviseen pukeutumiseen ja puhetapaan. Henkilökemioiden ongelmat vievät energiaa ja huomiota työstä. Ryhmään sopeutumisen paine puolestaan tasapäistää ihmisiä.
Kysymykseen ” Mikä freelancerina työskentelyssä tukee luovuutta?” (5. kysymys) yksittäiset haastateltavat mainitsivat aiempien lisäksi, että freelancer-status mahdollisuus kirjoittaa useammalle toimeksiantajalle ja erilaisempia juttuja kuin työsuhteisena pystyisi kirjoittamaan. Lisäksi mainittiin mahdollisuus valita mieleinen työympäristö. Eräässä vastauksessa myös kerrottiin freelanceriuden herkistävän ihmistä luovuudelle, sillä ammatillinen status edellyttää sitä:
”freelancerina saattaa myös herkistyä löytämään juttuaiheita semmosista paikoista, mistä ei niitä ehkä muuten löytäisi... mutta tääkin antaa ehkä semmosen idealistisen kuvan freelance-toimittajuudesta, mutta siinä lienee jotakin totta.” (L2)
4.4.2 Freelancerin vapaus: kolikon toisella puolella yksinäisyys
Neljä tutkielmaan haastatelluista freelancereiksi mainitsi jossain vaiheessa haastattelua kokevansa tai kokeneensa freelanceriuden yksinäiseksi uraksi. Tämä oli odotettu tulos, sillä toimiva vuorovaikutus kollegojen kesken ruokkii tutkitusti yksilöiden ideointikykyä ja mielikuvitusta (Malmelin ja Poutanen 2017, 114) ja luovuutta puolestaan heikentää tuen puute (Amabile 1996, 231–232).
Yksinään työskennellessä työyhteisön positiiviset puolet jäävät puuttumaan. Amabilen ja kumppaneiden tutkimuksen mukaan organisaatioissa harjoitettu työntekijöiden rohkaiseminen ja luovuuden tunnustaminen edesauttavat luovuutta (emt. 1996, 231–
96 232). Organisaatiotasolla positiivinen tunnekulttuuri voi johtaa rohkeampiin kokeiluihin ja avoimuuteen poikkeavia ajatuksia kohtaan (emt., 399). Sosiaaliset tekijät ovat luovuuden kannalta jopa ratkaisevia, koska ne vaikuttavat yksilön työmotivaatioon (emt., 3–6).
Freelancerin työ on yksinäistä, koska freelancerina saa harvemmin tunnustusta työstään, hän on yksin vastuussa isoista asioista, eikä saa esimerkiksi ideoilleen sosiaalista peilipintaa. Informantit kertovat saavansa ideoita ja intoa juttujen tekemiseen keskusteluista kollegojen ja ystävien kesken. Suomalaisessa järjestelmässä freelancer vastaa yrittäjänä juridisesta vastuusta (Pakkanen 2011, 16), ja voi siis olla heikommassa oikeudellisessa asemassa kuin työsuhteinen, esimerkiksi jos jutun julkaisemisesta seuraa oikeustoimia.
Työn yksinäisyys voi altistaa uupumukselle. Yksi haastateltavista totesi, että hänen työntekonsa ei olisi ehkä päässyt kärjistymään uupumukseen, jos hän olisi työskennellyt jonkun muun kanssa samassa tilassa. Itsensätyöllistäjän pitää olla erityisen tietoinen oikeuksistaan ja omista rajoistaan, koska hän ei kuulu työsuojelun piiriin:
”Freelancerin täytyy tietää oikeutensa ja olla tietonen tosi paljon enemmästä, mitä tulee työntekemiseen, omiin rajoihin, siihen, mitä itseltä pitää odottaa, ja mikä menee överiks ynnä muuta. Freelancerin täytyy itte olla ittensä paras puolustaja ja tukia ja kaikkee sitä, mitä työyhteisö, työnantaja voi tarjota.” (L7)
Freelancerit voivat pyrkiä ratkaisemaan yksinäisyyden ongelmaa esimerkiksi järjestämällä työntekoaan sosiaalisemmaksi:
97
”Mä oon aina yrittäny ympäröidä itseni sellaisilla ihmisillä, joista minä pidän, eli mulla on ollu yhteisiä työhuoneita erinäisten kollegojen kanssa, koska mä oon kokenu myös, että freelancer-duuni voi olla tosi yksinäistä.
On vaikeaa olla luova, jos ei oo ketään, kenen kanssa jakaa ajatuksia.” (L4)
”…voiha sitä rakentaa ittelleen jonkulaisen työyhteisön jos sitä tarvii. Ja mie koen, että minunlainen ihminen sitä kuitenki jollain tasolla tarvii. Et on just se keskusteluyhteys, mikä on sen hyvinvoinnin ja kautta työtehon ja luovuuden kannalta tärkeetä” (L7)
4.4.3 Aika – raha -ongelma ratkaistaan tinkimällä luovuudesta
Kaikista tyypillisimmät prekaariin asemaan liittyvät luovuuden rajoitteet ovat toimeentulon ongelmat sekä juttuihin käytettävissä olevan ajan rajallisuus. Neljä freelanceria mainitsi rahaan liittyviä tekijöitä luovuutta rajoittavia tekijöitä kysyttäessä.
Kaksi haastateltavista mainitsi luovuutta rajoittavana sen, että toimittajalle maksetaan tuotteiden määrästä, ei laadusta. Kysymykseen ”Mitä luovuuden rajoitteita kohtaat työssäsi freelancerina?” (4. kysymys) toiseksi yleisin työn prekaariin luonteeseen liittyvä vastaus oli aika. Haastatelluista kolme mainitsi ajan puutteen tai kiireen luovuutta rajoittavana. Tämä yhdistelmä johtaa siihen, että freelancerin on sopeutettava työmäärä jutusta saatavaan rahamäärään, mikä tarkoittaa kompromisseja esimerkiksi ideoinnissa, haastatteluiden toteutuksessa ja tekstin hiomisessa (Pakkanen 2011, 164).
Eräs haastateltava esitti myös, että luovia ideoita ei ole aina taloudellisesti järkevää toteuttaa. Freelancer ei esimerkiksi saa välttämättä taloudellista tukea esimerkiksi juttumatkoihin tai erilaisiin juttuideoihin, mikä rajaa ideoinnin ja toteuttamisen mahdollisuuksia.
Jos töitä joutuu kasaamaan varmistaakseen toimeentulonsa, tulee kiire ja stressi.
Luovuus ei puolestaan kukoista kiireen alla (Uusikylä, 2012). Päinvastoin, sillä luova
98 prosessi on aikaavievä ja monivaiheinen. Luova prosessi etenee seuraavien vaiheiden kautta: Aluksi ongelma määritetään ja arvioidaan tapoja sen ratkaisemiseksi. Toinen vaihe on hautumisvaihe, jossa idea saa kehittyä osana tiedostamattomia ajatusprosesseja, kolmannessa vaiheessa ratkaisu ongelmaan syntyy oivalluksen myötä ja neljännessä eli vahvistamisen vaiheessa arvioidaan ideoita ja kehitetään niitä kohti konkreettista lopputulosta. Klassikoksi muotoutuneen luovan prosessin mallin kehitti Graham Wallas vuonna 1926. (Malmelin & Poutanen 2017, 51.)
Aika on siis todella tärkeä yksittäinen luovuutta edistävä tekijä. Kun ihmisen on
Aika on siis todella tärkeä yksittäinen luovuutta edistävä tekijä. Kun ihmisen on