4.4 Prekaari asema tuottaa ristiriitaisen vapauden tilan
4.4.3 Aika – raha -ongelma ratkaistaan tinkimällä luovuudesta
Kaikista tyypillisimmät prekaariin asemaan liittyvät luovuuden rajoitteet ovat toimeentulon ongelmat sekä juttuihin käytettävissä olevan ajan rajallisuus. Neljä freelanceria mainitsi rahaan liittyviä tekijöitä luovuutta rajoittavia tekijöitä kysyttäessä.
Kaksi haastateltavista mainitsi luovuutta rajoittavana sen, että toimittajalle maksetaan tuotteiden määrästä, ei laadusta. Kysymykseen ”Mitä luovuuden rajoitteita kohtaat työssäsi freelancerina?” (4. kysymys) toiseksi yleisin työn prekaariin luonteeseen liittyvä vastaus oli aika. Haastatelluista kolme mainitsi ajan puutteen tai kiireen luovuutta rajoittavana. Tämä yhdistelmä johtaa siihen, että freelancerin on sopeutettava työmäärä jutusta saatavaan rahamäärään, mikä tarkoittaa kompromisseja esimerkiksi ideoinnissa, haastatteluiden toteutuksessa ja tekstin hiomisessa (Pakkanen 2011, 164).
Eräs haastateltava esitti myös, että luovia ideoita ei ole aina taloudellisesti järkevää toteuttaa. Freelancer ei esimerkiksi saa välttämättä taloudellista tukea esimerkiksi juttumatkoihin tai erilaisiin juttuideoihin, mikä rajaa ideoinnin ja toteuttamisen mahdollisuuksia.
Jos töitä joutuu kasaamaan varmistaakseen toimeentulonsa, tulee kiire ja stressi.
Luovuus ei puolestaan kukoista kiireen alla (Uusikylä, 2012). Päinvastoin, sillä luova
98 prosessi on aikaavievä ja monivaiheinen. Luova prosessi etenee seuraavien vaiheiden kautta: Aluksi ongelma määritetään ja arvioidaan tapoja sen ratkaisemiseksi. Toinen vaihe on hautumisvaihe, jossa idea saa kehittyä osana tiedostamattomia ajatusprosesseja, kolmannessa vaiheessa ratkaisu ongelmaan syntyy oivalluksen myötä ja neljännessä eli vahvistamisen vaiheessa arvioidaan ideoita ja kehitetään niitä kohti konkreettista lopputulosta. Klassikoksi muotoutuneen luovan prosessin mallin kehitti Graham Wallas vuonna 1926. (Malmelin & Poutanen 2017, 51.)
Aika on siis todella tärkeä yksittäinen luovuutta edistävä tekijä. Kun ihmisen on mahdollista käyttää vapauttaan ja aikaansa haluamallaan tavalla, on mahdollista, että mielen tiedostamattomasta osasta tulevat impulssit voivat järjestäytyä uudella tavalla ja muodostaa luovia ratkaisuja (Uusikylä 2012, 183). Useat haastateltavat toivat esiin, että jutun ideoinnista ja kehittelystä ei makseta, vaikka ne ovat tärkeitä vaiheita luovassa työssä.
”…paljon myös sellasta työtä, mistä ei makseta senttiäkään. Siitä creaus-prosessista7, niin sehän vaatii sitä aikaa, ja sitä ei voi pakottamalla pakottaa… Et pitää olla aikaa juoda kahvia ja rupatella siitä asiasta. Pitää juoda olutta ja rupatella siitä asiasta. Ja siitä se syntyy.” (L4)
Tämän vuoksi ideointiin ja näkökulman kehittämiseen ei ole järkevää käyttää runsaasti aikaa ja energiaa. Vastuu ideoinnista vaikuttaisi siirtyneen yhä enemmän freelance-journalistin vastuulle, joten tilanne on freelancerin näkökulmasta ristiriitainen.
7 Creaamisella tarkoitetaan luovaa idean kehittämisen prosessia.
99 Freelance-toimittajat tekevät usein myös paljon työtä vaativia juttuja kuten ulkomaan journalismia ilman, että toimeksiannosta on kirjoitettu sopimusta. Sopimuksettomuus johtaa kerta toisensa jälkeen toistuvaan epävarmuuteen jutun julkaisemisesta ja palkkion saamisesta (Rosenkranz 2019). Tutkielmaani haastatelluista kaksi mainitsi tehneensä omalla riskillä ulkomailta jutun, joiden julkaisusta he eivät olleet varmoja, ja jotka veivät heiltä itseltään aikaa ja rahaa.
Epävarma ja haavoittuvainen asema vaikuttaa sekä laadullisesti että määrällisesti freelancerien tuottamiin juttuihin (Hayes & Silke 2019, 376). Aika ja materiaaliset resurssit vaikuttavat siihen, millaisista aiheista freelancerit kirjoittavat. Monen freelancerin toimeentulo on kiven alla, eikä kaikilla ole varaakaan tarttua paljon selvittelyä vaativiin ja tulenarkoihin aiheisiin. Sen sijaan toimittajat suosivat lyhyitä ja suoraviivaisia töitä, joista saa paremmin rahaa suhteessa työhön käytettyyn aikaan.
Lisäksi freelancereilla ei ole samanlaista oikeudellista suojaa kuin työsuhteisella, mikä rajaa osan juttuideoista ulkopuolelle. (Emt. 2019, 367–376.) Media-alan prekarisaatiosta on seurannut Hayesin ja Silkin mukaan journalismin diskurssien kaventuminen, eli moniäänisyyden väheneminen journalistisessa mediassa (emt., 376). Tässä mielessä yksittäisen toimittajan luovuudella on vaikutusta myös median moniäänisyyden näkökulmasta.
100
5 JOHTOPÄÄTÖKSET
Viimeisessä luvussa kertaan tutkielmani tärkeimmät tulokset ja tarkastelen tutkimukseni reliabiliteettia ja validiteettia sekä käsittelen aineiston erityispiirteitä, ja tutkimusprosessissa nousseita jatkotutkimusaiheita. Haastattelin tutkielmaa varten kymmentä freelanceria, jotka saavat vähintään puolet tuloistaan freelancer-journalismista. Valitsin haastateltavaksi mahdollisimman erilaisia journalisteja, jotta saisin luovuudesta mahdollisimman laajan käsityksen ja ymmärtäisin myös freelancereiden hierarkian ja kokemuksen mukanaan tuomia merkityksiä luovuudelle.
Käyttämäni haastattelumenetelmä oli puolistrukturoitu haastattelu ja aineiston analyysin tein sisällönanalyysin keinoin ja havaintomatriisia hyödyntäen.
Tutkielmani osoittaa, että luovuus on freelancer-journalistin ydinosaamista. Erään haastateltavan sanoja lainaten: luovuus on yksi merkittävimpiä asioita, jotka ”pitävät freelance-toimittajan leivänsyrjässä kiinni”. Lisäksi luovuus näyttäytyy tärkeänä ja erottamattomana osana freelance-journalistien persoonallisuutta ja merkityksellisenä pitämiään asioita.
Tutkimuskysymykseni olivat:
1. Mitä on journalistinen luovuus freelancer-toimittajan näkökulmasta?
2. Millaiset yksilölliset, organisatoriset ja prekaariin asemaan liittyvät tekijät rajoittavat ja edistävät freelancer-journalistin työn luovuutta?
Ymmärsin, että minun tulee freelance-toimittajien luovuutta tukiessani tarkastella ulkoisia ja hyvin konkreettisia tekijöitä, jotka vaikuttavat freelancereiden työn tekemisen mahdollisuuksiin, koska luovuutta tulee tarkastella aina kontekstissaan (Amabile 1996, 35). Haastatteluiden ja luovuusteorian sekä freelance-journalisteja koskevan teorian pohjalta muotoilin freelance-journalistien luovuuden kontekstin kolmijaon. Kolmijaon kautta tarkastelin siis freelance-journalistien luovuuteen vaikuttavia yksilöllisiä, organisatorisia ja prekaareita tekijöitä.
101 Yksilölliset tekijät liittyvät muun muassa journalistin taitoihin ja persoonallisuuteen.
Organisatorisilla tekijöillä tarkoitan niitä ostajatahoon liittyviä tekijöitä, joilla on vaikutusta freelancerin työhön. Prekariaatiksi kutsutaan uutta yhteiskuntaluokkaa, johon kuuluu erilaisissa tilapäisissä ja epätyypillisissä työsuhteissa työskentelevät henkilöt, esimerkiksi freelancerit, joiden tulevaisuus näyttäytyy ennalta-arvaamattomana. (Hayes & Silke 2019, 366.)
Ensimmäiseen tutkimuskysymykseeni, ”Mitä journalistinen luovuus on freelance-toimittajan näkökulmasta?”, vastaan seuraavasti: journalistinen luovuus on avain työntekoon. Ilman luovuutta on mahdotonta työskennellä freelance-journalistina, koska journalistinen prosessi vaatii alusta loppuun luovuutta. Freelancerille luovuus on vielä työsuhteista tärkeämpää, sillä juttuideoiden kehitteleminen ja myyminen on yksinään freelancerin luovuuden ja sinnikkyyden varassa. Journalistinen luovuus on ennen kaikkea ongelmanratkaisua. Journalisti joutuu ratkaisemaan monenlaisia ongelmia.
Usein ongelmat liittyvät journalismin ihanteiden ja käytännön todellisuuden ristiriitoihin. Journalismin ihanteita ovat muun muassa objektiivisuus, itsenäisyys, totuudenmukaisuus ja nopeus (Deuze 2011, 444–447). Usein aiheet ovat myös kiistanalaisia ja tunteita herättäviä, minkä vuoksi tarkkuus ja faktuaalisuus on erityisen tärkeää. Oman haasteensa totuudellisuuden vaatimukselle luo samanaikainen vaatimus nopeudesta.
Journalismi on haastateltujen puheissa myös paljolti tarinankerrontaa. Monet journalistisista luovista ongelmista ovatkin eettisiä, ja toimittajan täytyy esimerkiksi pohtia, kuinka kertoa kertomus, joka kiinnostaa lukijaa ja pysyy samaan aikaan uskollisena faktoille. Journalistin työ, ja samalla ongelmanratkaisu, on myös hyvin käytännöllistä. Luovuutta vaaditaan journalistien mukaan jokaisessa jutun teon arkisessakin vaiheessa, kuten siinä, kuinka juttukeikalla ulkomailla ollessaan saa pidettyä hyvät välit haastateltaviin ja toimittua alati muuttuvissa tilanteissa.
Suurin osa journalismin luovuutta vaativasta työstä jää näkymättömiin, ja lukijan silmiin paljonkin luovuutta vaatinut teksti voi näyttäytyä tavanomaisena ja jopa tylsänä, kuten eräs haastateltavista huomautti. Toinen informanteista kuvasi onnistunutta luovaa
102 jutun toteutusta kutsumalla sitä ”luovuuden bingoksi”. Ilmaus kuvastaa sitä, kuinka satunnaista luovan journalistisen tuotoksen aikaan saaminen toisinaan on.
Se, millaiset tuotokset saavat arvostusta alalla, riippuu kussakin ajassa vallitsevista arvostuksista. Csíksentmihályin (1988, 330–331) mukaan kunkin alan kenttä eli field, eli alan sosiaaliset toimijat määrittelevät, mikä alalla on luovaa. Journalismin kentällä valintaa tekevät muun muassa instituutiot, kuten Päätoimittajien yhdistys, joka jakaa vuosittain Suurta Journalistipalkintoa ja Koneen Säätiön kaltaiset tahot, jotka jakavat apurahoja. Palkintoja ja näkyviä tunnustuksia saavat hyvin harvat toimittajat ja journalistiset tuotokset.
Toinen tutkimuskysymykseni käsitteli yksilöllisiä, organisatorisia ja prekaariuteen liittyviä tekijöitä, jotka rajoittavat ja tukevat freelancerin luovuutta. Aloitin tarkastelun selvittämällä, mitkä tekijät nousevat haastateltavien mieleen ensimmäisenä kysyessäni heiltä kysymyksen 4 (”Mitä luovuuden rajoitteita kohtaat työssäsi freelancerina?”) ja kysymyksen 5 (”Mikä freelancerina työskentelyssä puolestaan tukee luovuutta?”.
Luovuutta tukevista tekijöistä selkeimmin nousivat esiin prekaariin työhön liittyvä vapaus ajankäytössä ja juttuaiheiden valinnassa. Molemmat näistä nousivat esiin jopa kahdeksan haastateltavan vastauksissa, joten tätä voidaan pitää tutkielman selkeimpänä tuloksena. Organisaatiotasolta luovuutta tukevana erottui jatkuva ja luottamuksellinen toimeksiantosuhde. Toimeksiantosuhteen merkityksen luovuudelle mainitsi kolme haastateltavaa.
Luovuutta rajoittavista tekijöistä selkeimmin nousivat esiin prekaariin työhön liittyvät vaikeudet toimeentulossa (neljä vastaajaa) ja aika (kolme vastaajaa) sekä organisatorinen asema ulkotoimituksessa, mikä aiheuttaa ulkopuolisuuden tunteen suhteessa ostajaorganisaatioon (kolme vastaajaa). Neljä vastaajaa mainitsi luovuutta rajoittavina yksilölliset huonoon psyykkiseen tai fyysiseen terveydentilaan ja tunteisiin liittyvät seikat.
103 Luovuutta rajoittavia ja tukevia tekijöitä nousi läpi haastatteluiden esiin, joten koin välttämättömän tarkastella muitakin aineistosta nousevia teemoja, kuin ainoastaan eksplisiittisesti luovuutta rajoittavina ja tukevina mainitut.
Aloitan kertaamisen yksilötason teemoista: Kokemus itsestä luovana yksilönä toistuu kaikissa haastatteluissa. Haastateltavat tunnistavat itsessään luovia persoonallisuuden piirteitä ja kiinnostuksen kohteita. Erityisesti vahva sisäinen motivaatio luovaan tekemiseen, työhön tai harrastuksiin, yhdistää haastateltavia. Freelance-journalisteja näytti yhdistävän myös vahva halu oppia uutta ja tietää erinäisistä asioista. Samat luonteenpiirteet, jotka näyttäytyvät informanttien puheissa syynä hakeutua freelanceriksi ovat samalla luoviksi miellettyjä luonteenpiirteitä. Tällaisia olivat esimerkiksi itsenäisyys, auktoriteettivastaisuus ja uteliaisuus. Luovuus näyttäytyy aineistossa freelance-journalistia määrittävänä piirteenä, ja ilman sitä vaikuttaa epätodennäköiseltä, että kukaan valitsisi freelance-journalistin uraa. Informanttien luovuus näyttäytyy sisäsyntyisenä piirteenä, jota perhe on osannut tukea jo lapsuudesta alkaen.
Sisäinen motivaatio ja kyky oppia ja omaksua uusia tietoja ja taitoja vahvistavat freelancerin yksilöllistä luovuutta, kun taas erilaiset stressitilat, vaikeat tunteet, tai huono fyysinen tai psyykkinen kunto heikentävät luovuutta. Vapaiden toimittajien vapaus voi muuttua suureksi vankilaksi, jos he eivät osaa kanavoida tai hyödyntää luovuuttaan. Freelancerin työssä tärkeä osa on aktiivinen ja jatkuva ideoiminen, ideoiden myyminen ja uuden tiedon vastaanottaminen ja prosessointi. Jos ideat loppuvat, niin samoin käy työtarjouksille. Työ on hyvin kuormittavaa ja työuupumus on yleistä toimittajien keskuudessa. Omasta jaksamisesta huolehtiminen näyttäytyy luovuuden kannalta tärkeänä osana freelancerin ammattitaitoa.
Organisatorisista tekijöistä aineistossa erottui selkeästi ostajan ja freelancerin välisen toimeksiantosuhteen toimivuuden lisäksi, että freelancerin mahdollisuuteen tehdä luovaa työtä, vaikuttavat ne tehtäväkohtaiset rajoitteet, joita tilatulle työlle annetaan, esimerkiksi jutulle annettu merkkimäärä. Kun toimittaja saa liikkumatilaa ja niin sanotusti ”vapaat kädet” jutun suhteen, hän kokee, että häneen luotetaan, ja jutun
104 kirjoittamisessa koetaan enemmän tilaa luovuudella. Freelancerit myös muodostavat yksittäisistä toimeksiantajista kuvan hyvänä tai huonona ostajana, mikä riippuu muun muassa yksittäisten ostajien toimintatavoista ja maksetuista palkkioista. Ostajan toiminta ja yhteistyösuhde vaikuttaa freelancerin luovuuteen suoraan, sillä palkkioiden kautta organisaatio rahoittaa freelancerin luovuuden. Organisatorisessa suhteessa freelancerit asemoituvat ulkotoimitukseen suhteessa ostajatahoon, missä korostuu luottamus ja yhteistyö.
Freelancerin paikka ulkotoimituksessa tekee journalistista haavoittuvamman ja ostajatahosta auktoriteettiasemassa olevan. Toimittajien hierarkkisia eroja käsittelin luvussa 4.3.5. Vaikka kyseinen alaluku asemoituu organisatorisen tason alle, vaikuttaa toimittajien hierarkkiseen asemaan kaikki kolme tasoa: yksilöllinen, organisatorinen ja prekaari. Freelancer voi olla useiden organisaatioiden vaikutuspiirissä, tai Irene Pakkasen sanoin useammalla ”kauppapaikalla”, mikä tarkoittaa, että häneen vaikuttaa useiden ydintoimitusten organisatoriset tilanteet.
Yksilön näkökulmasta kapitalistinen yhteiskunta on kilpailuyhteiskunta, jossa muut näyttäytyvät kilpailijoina, kun heidän kanssaan tavoitellaan samoja työpaikkoja ja työtehtäviä. Kilpailullisuus, kiire, ylityöt ja epävarmuus töiden jatkumisesta tekevät elämästä yhteiskunnassa paineista ja stressaavaa. (Uusikylä 2012, 180.) Journalismi on kilpailtu ala, ja on kiinnostavaa, ettei kilpailu tai toimittajien välinen hierarkia noussut esiin haastateltavien puheissa. Asema hierarkiassa näyttäytyy kuitenkin kontekstiajattelun valossa merkittävämpänä tekijänä luovuudelle kuin haastateltavat itse siitä puhuvat. Voi olla, että freelancerit eivät juurikaan puhuneet kilpailusta tai itsensä vertailusta, koska vertailu on haitallista luovuudelle, ja työtä voi olla vaikea tehdä, jos vertaa itseään muihin jatkuvasti.
Toimittajat ovat keskenään erilaisessa asemassa siinä, voivatko he valita itselleen mieleisiä luovuutta tukevia toimeksiantajia. Tämä ilmeni freelancereiden kertomuksista, joissa he kuvailivat toimeksiantosuhteitaan ja kuinka tyytyväisiä he niihin olivat.
Toimittajista yli kymmenen vuotta alalla ollut kertoi tekevänsä välillä erittäinkin huonosti maksaville toimeksiantajille eräänlaisena identiteettityönä. Alalla vasta
105 vuoden ollut kertoi kirjoittavansa säännöllisesti julkaisuun, jota ei pidä luovana tai kiinnostavana toimeksiantajana, mutta joka takaa hänelle säännöllisen toimeentulon.
Toisaalta pitkäänkin alalla ollut toimittaja voi pudota journalistien hierarkiassa alemmas.
Vuosikymmeniä alalla työskennelleen toimittajan kertomus siitä, että hänen ammattitaidolleen ei ole enää kysyntää yhtä paljon kuin ennen, kuvastaa journalismin sisällöissä tapahtuneiden muutosten vaikutuksia vanhempiin freelancereihin.
Prekaareista tekijöistä aineistosta erottui ajan ja rahan sekä vapauden ja yksinäisyyden väliset ristiriitaiset suhteet. Monet freelancereista kuvasivat työskentelevänsä mielellään oman itsensä herrana ja omien ehtojensa mukaisesti. Toimittajat mainitsevat tärkeimpänä luovuutta tukevana tekijänä freelanceriuden mahdollistaman vapauden, mutta monien puheissa korostuu myös kokemus yksinäisyydestä, joka näyttäytyy palautteen puutteena ja keskusteluseuran puutteena, joka heikentää luovuutta.
Sosiaalisuuden puute vaikuttaa työmotivaatioon ja ideoihin. Freelancerit ovat ratkaisseet yksinäisyyden ongelmaa esimerkiksi järjestämällä itselleen erilaisia työyhteisön korvaavia ratkaisuja, kuten työhuoneita muiden luovien alojen ammattilaisten kanssa.
Mahdollisuus tehdä omaan arvomaailmaan ja kiinnostuksiin sopivaa journalismia on tutkimuksen informanteille tärkeimpiä syitä tehdä freelance-journalismia. Toimittaja joutuu tekemään valintoja, kenelle juttuja myy ja kuinka paljon vaakakupissa painaa omat kiinnostuksen kohteet ja kuinka paljon puolestaan ostajan maksaman palkkion suuruus. Osa journalisteista tekee journalismia, jonka kokevat itselleen tärkeäksi, vaikka siitä ei maksettaisi hyvin. He ovat usein valinneet tietoisesti vaatimattoman elämäntavan, jotta pärjäisivät pienillä tuloilla. (Mathisen 2018, 652–653.)
Tutkielman tarkoitus on laajentaa luovuuden tutkimuksen ymmärrystä luovuudesta freelance-kontekstissa, tuoden hiukan kriittistäkin näkökulmaa luovuus- ja innovaatiopuheen rinnalle. Tutkielmani tarkoitus on myös antaa freelance-toimittajille ajattelun aihetta liittyen omaan luovaan työhön. Tutkielmastani voi olla hyötyä myös ostajaorganisaatioille, jotka toivovat freelancereiltaan luovuutta: Tutkielmani osoittaa, että kun freelancerit ovat motivoituneita työhönsä ja arvostavat ostajaorganisaatiota,
106 he käyttävät artikkeleihin enemmän luovuutta, aikaa ja ovat tyytyväisempiä.
Ostajaorganisaatio voi tukea freelancerin luovaa työtä ainakin seuraavilla tavoilla: 1) Maksamalla hyvän ja oikeansuuruisen palkkion tehdystä työstä. 2) Luomalla luottamuksellisen vuorovaikutuksellisen suhteen, joka ylettyy juttukaupan alusta editointiin saakka. 3) Antamalla jutulle riittävästi tilaa elää niin näkökulman kuin merkkimääränkin osalta.
Seuraavaksi arvioin tutkielmaani muun muassa validiteetin ja reliabiliteetin näkökulmasta. Validiteetti arvioi sitä, kuinka hyvin mittausmenetelmä mittaa sitä ilmiön ominaisuutta, mitä tutkimuksessa haluttiinkin mitata. Tässä tutkielmassa validiteetin arviointi käsittää siis pohdinnan siitä, kuinka hyvin puolistrukturoitu haastattelu freelance-journalisteille onnistui mittaamaan luovuutta rajoittavia ja tukevia tekijöitä.
Validiteetissa on kyse tutkimuksen pätevyydestä. Validiteettia arvioidessa tarkastellaan, onko tutkimus tehty perusteellisesti ja ovatko tulokset ja niistä tehdyt päätelmät
”oikeassa”. (KvaliMOTV, 29.4.2021b.) Validiteettia voi vahvistaa kirjoittamalla tutkimukseen auki aineistosta nousseiden johtopäätelmien taustalla olevia analyyttisia kriteerejä, käyttää analyysiohjelmia ja aineistokoosteiden tekeminen sekä visualisoiminen (Ruusuvuori, Nikander & Hyvärinen 2010, 27).
Käyttämäni aineiston vahvuutena oli sen monipuolisuus ja runsaus. Haastateltavat freelancerit tekivät keskenään erilaista journalismia, joskin työkokemus painottui vähän enemmän freelancerina päätoimisesti nuoriin toimittajiin, sillä haastateltavista vain kolme oli työskennellyt päätoimisena freelancerina yli 10 vuotta. Joukossa oli kuitenkin 40 vuotta alalla työskennellyt henkilö, mikä toi aineistoon kaivattua vaihtelua.
Aineistossa journalistit käsittelevät monipuolisesti luovaa prosessia, tuotosta ja luovuutta, sillä haastattelurungon kysymykset kattoivat luovuusteoriassa käsiteltyjä ja freelance-tutkimukseen liittyviä aiheita laajasti.
Aineistoni informantit eivät kuitenkaan edusta aivan keskimääräisiä freelance-toimittajia. Haastateltavat haettiin avoimella sähköpostikutsulla haastatteluun, ja tämän vuoksi joukkoon valikoitui todennäköisesti sellaisia toimittajia, joille luovuus on niin tärkeä osa työtä ja persoonallisuutta, ja heillä on aiheesta niin paljon sanottavaa,
107 että heillä oli motivaatiota lähestyä minua. Joukossa ei ollut toimittajia, jotka olisivat kirjoittaneet paljon uutisia, joten uutisjournalismin luovuudesta tämän tutkielma ei kerro paljoakaan. Voi olla, että aineistosta olisi saattanut korostua erilaiset asiat esimerkiksi luovuutta edistävinä tai rajoittavina, jos haastateltavat olisivat olleet pääasiassa uutisjournalisteja tai jos haastateltavaksi olisi valikoitunut ihmisiä, joille luovuus on enemmän työnteon väline kuin kokonaisvaltainen persoonaa ja elämäntapaa leikkaava piirre.
Haastattelututkimukselle on tyypillistä, että haastateltavat voivat antaa kysymyksiin sosiaalisesti hyväksyttäviä vastauksia, ja jättävät kertomatta niitä asioita, jotka eivät usko olevan ”sopivia” (Hirsjärvi & Hurme 2008, 201). Freelancerit saattoiva kokea kilpailuasetelman esille tuomisen häpeällisenä tai epärelevanttina. Käsittelin freelancereiden asemaa hierarkiassa, vaikka informantit eivät nostaneet esiin omaa kilpailuasetelmaansa muihin verrattuna. Tein tämän teorialähtöisen päätöksen, koska hierarkia näyttäytyi luovuuden kontekstin kannalta oleellisena ja nousi myös Pakkasen (2011) väitöskirjassa esiin huomionarvoisesti.
Aineistoni olisi voinut vastata tutkimuskysymyksiini paremmin, jos pro gradu- tutkielman rakenne olisi selkiytynyt tutkielman teon aiemmassa vaiheessa, eli olisin tutustunut teoriaan pidempään, ennen kuin aloitin haastatteluiden toteuttamisen. Pro graduni kolmeen tason rakenne, eli yksilöllisen, organisatorisen ja prekaarin tason tarkastelu, muodostui vasta sen jälkeen, kun olin kerännyt koko aineiston, joten esittämäni kysymykset luovuutta rajoittavista ja tukevista tekijöistä (kysymykset 4 ja 5) eivät käsitelleet tasoja tasapuolisesti.
Kysymykset ”Mitä luovuuden rajoitteita kohtaat työssäsi freelancerina?” (kysymys 4) ja
”Mikä freelancerina työskentelyssä tukee luovuutta?” (kysymys 5) johtivat informantit epäilemättä miettimään vastauksiaan prekaarin ja organisatorisen puolen kautta. Tästä huolimatta jotkut nostivat esiin yksilölliseen puoleen liittyviä tekijöitä. Luovuutta tukevia persoonallisuuden piirteitä nousi esiin pari, ja rajoittavia vain yhden mainitsema laiskuus. Todellisuudessa luovuudelle vastakkaisia luonteenpiirteitä olisi voinut nousta
108 esiin, jos kysymyksenä olisi ollut myös esimerkiksi ”millaisia luovuutta tukevia ja rajoittavia persoonallisuuden piirteitä sinulla on?”
Tutkielman validiteettia ja aineiston tutkimuskysymyksiin vastaamista olisi voinut parantaa, jos haastattelurungossa olisi ollut seuraavanlaiset kolmijaon mukaiset kysymykset: ”Mitkä sinuun itseesi liittyvät tekijät tukevat ja rajoittavat luovuutta?”,
”Mitkä ostajatahoihin liittyvät tekijät tukevat ja rajoittavat luovuuttasi?” ja ”Mitkä asemaasi freelancerina vaikuttavat tekijät tukevat ja rajoittavat luovuuttasi?”.
Ruusuvuoren ja kumppaneiden mukaansa reliabiliteettia eli tutkielman luotettavuutta laadullisessa tutkimuksessa voi arvioida sen mukaan, kuinka systemaattista analyysi on ja kuinka luotettavaa tulkinta on (Ruusuvuori, Nikander & Hyvärinen 2010, 26). Olen pyrkinyt lisäämään tutkielman luotettavuutta kuvailemalla tekemiä tutkimukseen liittyviä ratkaisuja tutkielman 3. luvussa.
Seuraavaksi luon katseen tekemääni analyysiin, sen menetelmän vahvuuksiin ja heikkouksiin. Tein aineiston analyysia kahdessa vaiheessa: Ensinnä kävin koko aineiston läpi ja tarkastelin, millaisia luovuutta rajoittavia ja vahvistavia tekijöitä koko haastatteluista nousee niin eksplisiittisesti haastateltavien puheista, että implisiittisesti rivien välistä, esimerkiksi kun haastateltavat ovat kertoneet valitsemastaan jutuntekoprosessista ja siitä, mitä luovuus heille merkitsee. Esimerkiksi kun haastateltava kertoi luovuuden olevan heille ominaista ja tapa toimia elämässä ja tehdä työtä, pystyin päättelemään, että freelancer kokee itsensä luovaksi persoonaksi, ja nämä luonteenpiirteet tukevat luovaa työtä freelancerina, vaikka hän ei sitä erikseen alleviivannut puheessaan. Tässä vaiheessa jouduin arvioimaan jatkuvasti tekemieni päätelmien oikeellisuutta.
Koko aineiston tarkastelun jälkeen tarkastelin luovuutta suoraan eksplisiittisesti kysymysten 4 (luovuutta rajoittavat tekijät) ja 5 (luovuutta tukevat tekijät) saatujen vastausten kautta. Esitän nämä vaiheet toisin päin tulosluvussa, jotta tuloksia on johdonmukaisempaa lukea. Käytin sisällönanalyysin apuna havaintomatriisia, jonka avulla minun oli helpompaa erottaa toistuvat teemat ja niiden yhtäläisyydet, sekä
109 pystyin laskemaan helposti, kuinka moni vastaaja antoi samaan aihepiiriin liittyvän vastauksen.
Lopuksi vielä esittelen tutkielmaa tehdessä mieleen nousseita jatkotutkimuksen aiheita, joiden kautta ymmärrystä freelancereiden luovuudesta olisi tulevaisuudessa mahdollista syventää. Esittelen niistä itseäni kiinnostavimmat neljä tutkielmani lopuksi:
Jatkossa luovuutta olisi tärkeää tehdä yhteiskunnallista tutkimusta freelancereiden käytön yleistymisestä: Kuinka freelance-työn käytön lisääntyminen ja palkkioiden junnaaminen paikallaan on vaikuttanut suomalaisten medioiden sisältöihin luovuuden näkökulmasta? Aika ja materiaaliset resurssit vaikuttavat siihen, millaisista aiheista freelancerit kirjoittavat. Toimittajat suosivat lyhyitä ja suoraviivaisia töitä pikemmin kuin pitkiä ja tutkivia juttuja, koska niistä maksetaan paremmin suhteessa työhön käytettyyn aikaan. (Hayes & Silke 2019, 367–376.) Media-alan prekarisaatiosta seuraa Hayesin ja Silkin mukaan journalismin moniäänisyyden vähenemistä (emt., 376). Olisi tärkeää selvittää, kuinka luovien työntekijöiden tilannetta voitaisiin parantaa, ja median moniäänisyys taata, ja millaisia rakenteellisia ratkaisuja se vaatisi.
Toisenakin lisätutkimusta voisi tehdä siitä, millaiset tietovirrat ovat freelancereille oleellisia ideoinnin kannalta, ja kuinka homogeenisiä tietovirtoja toimittajat seuraavat.
Monet tutkielmaa varten haastatelluista kertoivat hakevansa ideoita muun muassa muista medioista. Olisi kiinnostavaa tutkia, kuinka erilaisista tai samankaltaisista lähteistä freelancerit hakevat inspiraatiota luovuudelleen.
Kolmas tutkimusidea liittyy vaihtoehtoisiin ja tulevaisuuden journalismin tekemisen tapoihin. Tutkielmassani informantit puhuvat luovuudesta hyvin perinteisten journalististen töiden kautta ja journalismista muuttumattomana tuotannon tapana.
Yksi haastateltavista kuitenkin kertoi haluavansa kyseenalaistaa sen, mitä toimittajana oleminen ja journalismi voi olla. Toinen sivusi myös puheessaan journalismin ennennäkemättömiä muotoja, mutta totesi että taloudellisesti varmempaa on toteuttaa vanhoja kaavoja. Tämä herätti kiinnostuksen uudenlaisen journalismin tutkimusta kohtaan. Mediakonvergenssin eli medioiden lähentymisen ja median murroksen myötä
110 on syntynyt uudenlaisia tapoja toteuttaa journalismia (Seppänen & Väliverronen 2012, 160).
Uudenlaisia ansaintalogiikkoja ja uudenlaisia sisältöjä hyödyntäviä media-alustoja kaavaillaan journalismin murroksessa voittajiksi perinteisen median kamppaillessa olemassaolostaan. Olisi kiinnostavaa tehdä tutkimusta siitä, millaisena niin kutsutun Z-sukupolven haavekuva journalismista näyttäytyy, ja millaisia journalistisia innovaatioita nykyiset nuoret lukijat ja toimittajat kaipaisivat suomalaiseen mediamaisemaan.
Neljäs ehdottamani jatkotutkimusaihe on koronapandemian vaikutus luovaan työhön.
Neljäs ehdottamani jatkotutkimusaihe on koronapandemian vaikutus luovaan työhön.