Haastattelututkimuksen aineistoa käsitellään seuraavien vaiheiden kautta: Litteroitu aineisto luokitellaan, analysoidaan ja lopuksi tehdään siitä tulkintoja. (Ruusuvuori, Nikander & Hyvärinen 2010, 11.) Tavoitteena on muodostaa tutkittavasta aiheesta laaja ja yhtenäinen kuva käsitteiden tai kategorioiden kautta (Elo & Kyngäs 2007).
Sisällönanalyysi on sopiva menetelmä tutkittaessa tekstin, eli litteroitujen haastattelujen sisältöjä (Tuomi & Sarajärvi 2018, 53, 103).
Sisällönanalyysissa sovelsin Tuomen ja Sarajärven (2018) versiota tutkija Timo Laineen laadullisen tutkimuksen etenemisen vaiheista:
”1. Päätä, mikä tässä aineistossa kiinnostaa ja tee vahva päätös!
2a. Käy läpi aineisto, erota ja merkitse ne asiat, jotka sisältyvät kiinnostukseesi.
2b. Kaikki muu jää pois tästä tutkimuksesta!
2c. Kerää merkityt asiat yhteen ja erilleen muusta aineistosta.
3. Luokittele, teemoita tai tyypittele aineisto.
46 4. Kirjoita yhteenveto.” (Emt., 104.)
Pyrkimykseni sisällönanalyysissa oli valottaa aineistossa toistuvia ja toisistaan poikkeavia vastauksia. (Ruusuvuori, Nikander & Hyvärinen 2010, 23). Sisällön luokittelua ja seuraavaa vaihetta, eli analyysia, ei pidä sekoittaa toisiinsa. Erittely toimii sisällönanalyysin apuvälineenä. Se voi olla esimerkiksi tiettyjen sanojen määrällistä listaamista. Tämän tekeminen ei riitä tutkimuksen tulokseksi, vaan erittelyn pohjalta tutkimusta pitää viedä pidemmälle ja tehdä luokitelluista tiedoista johtopäätöksiä, jolloin kyseessä on sisällönanalyysi. (esim. Ruusuvuori, Nikander & Hyvärinen 2010, 19;
Tuomi & Sarajärvi 2018, 117–119.) Sisällönanalyysin avulla tehtyjä tutkimuksia on kritisoitu usein keskeneräisyydestä, koska monesti tutkija voi olla luokitellut sisällön ja esittänyt sen kuin valmiina tuloksina, jolloin itse analyysi on jäänyt puuttumaan (Tuomi
& Sarajärvi 2018, 117–119).
Laadullista sisällönanalyysia voi tehdä deduktiivisesti tai induktiivisesti. Tutkielmassani on deduktiivinen ote, eli analyysi perustuu aiemman tutkimustiedon pohjalle. Elon ja Kyngäksen mukaan deduktiivinen lähestymistapa on perusteltu, kun jostain ilmiötä halutaan testata jo aiemmin muodostetun teorian avulla. (Elo & Kyngäs 2007, 109.) Tutkielmani on deduktiivinen, sillä tutustuin luovuusteorioihin ennen haastattelurungon tekemistä eli minulla oli teoreettisia lähtökohtia, joiden avulla aineistoni keräsin, ja aiempi luovuusteoria ohjasi myöhemmin myös analyysivaihetta. Käytin muun muassa Kari Uusikylän luovuutta käsittelevää yleisteosta haastattelurukoa muotoillessani.
Esimerkiksi tieto luovuutta rajoittavista tekijöistä (esim. kiire, arvostelu ja kontrolli) ja edistävistä tekijöistä (esim. vapaus, kiireettömyys) ohjasivat kysymyksenasetteluani.
Journalistisesta luovuudesta on tehty jonkin verran tutkimusta sekä yksilöllisellä että organisatorisella tasolla, mutta ei yhteiskunnallisesta aspektista eli prekarisaatiosta käsin, eikä näitä kolmea tasoa yhdistäen. Minun oli siis tarpeellista yhdistellä muun muassa psykologian alan, organisatorisen luovuuden ja journalismin tutkimuksen teorioita uudella tavalla. Tutkimusta tehdessä aiempi tutkimustieto ja teoria on
47 merkittävässä osassa valittujen metodien, tutkimusetiikan ja koko tutkimuskokonaisuuden mieltämisessä (Tuomi & Sarajärvi 2018, 23).
Tutkimusprosessi noudatteli Tuomen ja Sarajärven (2008, 104) sekä Ruusuvuoren, Nikanderin ja Hyvärisen (2010, 11) prosessikuvausta, luokittelusta, analyysista ja tulkinnasta, mutta oli käytännössä monivaiheisempi ja tutkimukselle tyypilliseen tapaan vaiheet limittyivät keskenään. Tutustuin aineistooni jokaisen haastattelun myötä yhä syvemmin. Haastatteluiden keruuvaiheen ollessa vielä kesken, tein alustavaa luokittelua ja analyysia jo keräämästäni aineistosta. Päätös tarkastella freelance-toimittajan luovuutta kolmella eri tasolla varmistui vasta, kun olin kokeillut luokitella aineistoa erilaisilla tavoilla ja lukenut enemmän teoriaa, haastatteluiden valmistumisen jälkeen.
Teorian valossa vastauksista alkoi erottua erilaisia tasoja.
Haastattelujen kertyminen ja niiden lukeminen samalla avarsivat ensinnäkin ymmärrystäni freelance-journalistin luovuuden monitahoisuutta ja toisenakin käsitystäni siitä, minkä teoreettisen tiedon avulla lähteä tarkastelemaan aineistoa.
Aineiston ja teorian vuoropuhelun merkitys korostui tutkimusprosessin edetessä.
Aineistosta nousi kerta toisensa jälkeen uusia tasoja tarkasteltavaksi, jonka seurauksena laajensin teoreettista viitekehystäni kohti freelancerien luovuuden merkitystä median moniäänisyydelle ja yhteiskunnallisemmalle näkemykselle.
Aloitin systemaattisen sisällönanalyysin kevättalvella 2021, jonka sain valmiiksi samoihin aikoihin, kun ensimmäiset silmut ilmestyivät puihin huhtikuussa. Tein sisällönanalyysin kolmessa vaiheessa: Ensinnäkin erotin koko aineistosta kaikki ne kohdat, joissa haastateltavat puhuivat (myös implisiittisesti eli epäsuorasti) journalistisesta luovuudesta sekä luovuutta rajoittavista ja tukevista tekijöistä. Toisessa vaiheessa tarkastelin vain niitä tekijöitä, jotka haastateltavat nimesivät eksplisiittisesti luovuutta rajoittaviksi ja tukeviksi ja tein havaintomatriisin niiden pohjalta (liite 3). Kolmannessa vaiheessa erittelin aiempien vaiheiden tulokset erillisiin Word-tiedostoihin ja tein niiden pohjalta analyysia.
48 Ensimmäisessä vaiheessa minun täytyi aluksi operationalisoida tutkimuskysymykseni eli muokata ne käytännölliseen muotoon, pystyäkseni vastamaan niihin. (Tuomi & Sarajärvi 2018, 119). Operationalisoin tutkimuskysymykseni (ks. luku 3.1) ja käytin niiden koodiväreinä vihreää, sinistä, punaista ja violettia.
Operationalisoidut tutkimuskysymykseni ja niiden värikoodit olivat:
1) Millaista journalistinen luovuus on: prosesseissa ja käytännössä? (VIHREÄ) 2) Millaisia yksilöllisiä luovuutta edistäviä (esim. persoonaan, henkilöhistoriaan,
taitoihin liittyviä) tekijöitä JA yksilöllisiä luovuutta rajoittavia (esim. persoonaan, henkilöhistoriaan, taitoihin liittyviä) tekijöitä haastattelut nostavat esiin?
(SININEN)
3) Millaisia organisaatioiden kanssa käytävään yhteistyöhön ja omaan asemaan suhteessa organisaatioon liittyviä luovuutta edistäviä tekijöitä JA luovuutta rajoittavia tekijöitä haastatellut nostavat esiin? (PUNAINEN)
4) Millaisia prekaariin asemaan eli freelanceriuteen, liittyviä luovuutta edistäviä JA luovuutta rajoittavia tekijöitä haastatellut nostavat esiin? (VIOLETTI)
Kävin läpi koko aineistoni siten, että värikoodasin kaikki kohdat, joissa haastateltavat puhuivat operatinalisoituihin tutkimuskysymyksiin liittyvistä aiheista. Tämän jälkeen erittelin kunkin värin ja operationalisoidun tutkimuskysymyksen yhteen Word-tiedostoon, eri alaotsikon alle. Tarkasteltavaa aineistoa jäi 96 sivua rivivälillä 1,5.
Esimerkiksi ensimmäinen väliotsikko käsitteli tutkimuskysymystä numero 1 (”Millaista journalistinen luovuus on: prosesseissa ja käytännössä?”).
Numeroin kunkin haastattelun sitaatit haastattelujärjestyksen mukaan. Numeroidun tunnisteen merkitsin sitaatin perään tähän tapaan:
”…se luovuus on koko prosessin läpitunkeva juttu…” (L7S22)
L7 tarkoittaa haastateltavan numero 7 litteroitua haastattelua ja S22 sitä, että kyseinen kohta löytyy Word-tiedoston sivulta 22.
49 Koodausvaiheessa tarkastelin, millaisia luovuutta rajoittavia ja tukevia tekijöitä koko aineistosta nousee niin eksplisiittisesti haastateltavien puheista, että implisiittisesti rivien välistä. Rivien välistä luovuutta tukevia ja rajoittavia tekijöitä oli mahdollista erottaa muun muassa silloin, kun haastateltavat kertoivat journalistisesta jutuntekoprosessista. Esimerkiksi kun haastateltava kertoi luovuuden olevan hänelle ominainen tapa hahmottaa elämää ja tehdä työtään, pystyin päättelemään, että freelancer kokee itsensä luovaksi persoonaksi. Tästä tein päätelmän, että luovaksi koetut luonteenpiirteet tukevat luovaa työtä freelancerina, vaikka haastateltava ei erikseen alleviivannut sitä puheessaan.
Jatkoin koodaamista järjestyksessä alaotsikoittain. Tässä vaiheessa värikoodasin kaikki luovuutta rajoittavat tekijät punaisella ja luovuutta tukevat tekijät vihreällä. Vaihdoin myös joidenkin katkelmien paikkaa eri alaotsikon alle, esimerkiksi kun huomasin aiemmin yksilöön yhdistäneeni tekijän olevan tosiasiassa prekaariin asemaan liittyvä tekijä tai toisin päin.
Toisessa vaiheessa sisällönanalyysiani keskityin ainoastaan kysymyksiin 4 ja 5, joissa haastateltavat kertovat eksplisiittisesti vastauksena suoraan kysymykseen luovuutta rajoittavista ja tukevista tekijöistä. Kävin vuoron perään läpi nämä kaksi kysymystä jokaisen haastattelun alkuperäisestä litteraatista.
Erittelin Excel-tiedostoon rakentamaani havaintomatriisiin (liite 3) ne tekijät, jotka haastateltavat kertoivat vaikuttavan heidän luovuuteensa sitä tukevasti tai rajoittavasti.
Jaottelin tekijät kahteen eri sarakkeeseen, joista vasemmanpuoleisen alle listasin luovuutta rajoittavia yksilöllisiä, organisatorisia ja prekaareita tekijöitä. Oikeanpuoleisen alle listasin vastaavia luovuutta tukevia tekijöitä. Matriisin avulla minun oli helpompaa erottaa toistuvat teemat ja niiden yhtäläisyydet, sekä pystyin laskemaan helposti, kuinka moni vastaaja antoi samaan aihepiiriin liittyvän vastauksen.
Merkitsin kunkin vastauksen perään vastaajan lyhenteen esimerkiksi ”(L7)”, jotta pystyin lopuksi laskemaan, kuinka monta kertaa minkäkin aihepiirin vastaus tuli mainituksi koko aineistossa. Kaikki haastateltavat mainitsivat enemmän kuin yhden tekijän luovuutta
50 rajoittavana ja tukevana, ja toiset mainitsivat useitakin tekijöitä. Esimerkiksi lyhenne
”(L7)” toistuu havaintomatriisissa kolmessa luovuutta rajoittavassa tekijässä ja viidessä luovuutta tukevassa tekijässä (ks. liite 3).
Kolmas vaihe oli varsinainen analyysivaihe. Vaiheessa yksi olin koonnut kaiken litteroidun aineiston yhteen Word-tiedostoon. Kolmannessa vaiheessa tein jokaiselle operationalisoidulle tutkimuskysymykselle erillisen Word-tiedoston, johon kirjasin ranskalaisin viivoin erilaisia aineistosta nousseita teemoja ja niiden yhteyksiä toisiinsa.
Tässä vaiheessa kävin läpi myös havaintomatriisiini keränneeni luovuutta rajoittavat ja tukevat piirteet. Ne olivat hyvin linjassa koko aineistosta tekemieni huomioiden kanssa, vaikka koko aineistosta löytyi myös sellaisia luovuuteen vaikuttavia tekijöitä, joita haastateltavat eivät olleet eksplisiittisesti maininneet kysymysten 4 tai 5 kohdalla.
Lopuksi tein analyysin siten, että kolmen tason rakenteelle uskollisena alaotsikoin yksilöllisen, organisatorisen ja prekaarin tason alle luovuuteen vaikuttavia tekijöitä.
Esittelen seuraavassa luvussa sisällönanalyysin tulokset.
51
4 TUTKIELMAN TULOKSET
Tutkielman tulososiossa käyn aineiston ja teorian välistä keskustelua, jonka avulla muodostan laaja-alaisen käsityksen luovuuden rajoitteista ja mahdollisuuksista freelancerin työssä. Aivan ensimmäisessä alaluvussa (4.1) tarkastelen, millaista alakohtaista luovuutta freelance-journalismin edellyttää. Sen jälkeen etenen tarkastelemaan luovuuden rajoitteita yksilöllisellä (4.2), organisatorisella (4.2) ja prekaarilla (4.3) tasolla, ja selvitän kuinka freelancerit luovivat vapauden ja rajoitusten välillä.
Kolmen tason jako on tutkielmassani tarpeellista, mutta se on myös hankalaa. Monin paikoin tasot limittyvät keskenään, sillä ne ovat vuorovaikutuksessa keskenään.
Esimerkiksi raha ja toimeentulo liittyy kaikkiin osa-alueisiin ja siksi käsittelen sitä jokaisen tason yhteydessä, mutta prekaarissa kontekstissa raha näyttäytyy kaikista suorimpana vaikuttajana yksilön luovuuteen. Organisatorisella tasolla raha vaikuttaa välillisesti organisaatioiden tekemiin päätöksiin ja maksamiin palkkioihin, joka puolestaan vaikuttaa prekaarin tason olosuhteisiin. Yksilöllisellä tasolla palkkiot ja toimeentulo vaikuttavat esimerkiksi siihen, millaisia elämänvalintoja esimerkiksi asumisen ja työtilojen järjestämisen suhteen freelancer pystyy tekemään.
Kolmijakoni muistuttaa hieman Janne Seppäsen ja Esa Väliverrosen (2012) Mediayhteiskunta-teoksessa käyttämää median kolmen tason erottelua. Mikrotasolla kirjoittajat tarkoittavat luovan työn tekijöitä, ammatillisia käytäntöjä ja muuttunutta työnkuvaansa. Tämä on kuin oma luovuuden yksilöllinen tarkastelun tasoni. Tuotannon mesotasolla kirjoittajat tarkoittavat mediaesitysten tuotannon käsitteitä, esimerkiksi formaattia ja konseptia. Tutkielmassani organisatorinen taso tarkastelee samankaltaisia käytänteitä, joiden avulla freelancer luovaa työtä organisaation kanssa tekee.
Makrotasolla Seppänen ja Väliverronen tarkoittavat muun muassa median taloudellisesta merkitystä yhteiskunnassa. (Emt., 124.) Tutkielmassa tarkastelen prekaariutta pääosin yksilön kannalta, mutta arvioin myös, kuinka prekaarin työvoiman lisääntynyt käyttö vaikuttaa median sisältöihin laajemmin.
52