Oppilaat koulutilan käyttäjinä - Oppilaille toteutettu pienryhmähaastattelu

Luokan oma opettaja valitsi luokastaan viisi neljännen luokan oppilasta, joiden tehtävänä oli esitellä minulle koulurakennustaan. Lähestyimme aihetta mielipaikka- ajatuksella, missä on hyvä oppia, missä voi keskittyä. Ehkä hieman jopa aliarvoin nuoria haastateltaviani, sillä he osasivat tehtävänalustukseni jälkeen käyttää täysin itsenäisesti oppimisympäristö -käsitettä.

Kirjoitin oppilaiden antamia vastauksia paperille ja paikkojen merkitsemiseen käytin tukkimie-hen kirjanpitoa, koska nauhurin käyttö olisi alaikäisten haastateltavien kanssa ollut luvanva-raista ja nostanut esiin eettisiä ongelmia. Haastattelun jälkeen kirjasin saamani tulokset apu-muistiinpanojani hyödyntäen. Kävelykierroksemme kesti noin puoli tuntia ennen ruokailua.

Jokainen oppilas sai vuorollaan esitellä omia oppimisen paikkojaan ja he johdattelivat minut kierrokselle normaalikoulun alakerrokseen. Ylemmän kerroksen he sanoivat tietävänsä, mutta he eivät olleet siellä ikinä opiskelleet, joten se rajattiin tutkimusalueestamme pois oppilaiden subjektiivisen ja kokemuksellisen tilassa vietetyn ajan puuttumisen vuoksi.

Alustin tehtävää kertomalla, että olen tutkimassa koulun erilaisia tiloja ja haluaisin selvittää, missä paikoissa oppilaista on kiva olla, kun he opiskelevat koulussa. Pyysin oppilaita mietti-mään, missä he kokevat keskittyvänsä parhaiten ja lisäksi tiedustelin, onko koulussa jokin opis-kelun kannalta epämiellyttävältä tuntuva paikka (Liite 2). Lopputuloksena sain jaottelun kate-gorioihin, jossa jokainen lihavoitu väliotsikko kuvaa oppilaiden erilaisia tilanäkemystä fyysi-sestä koulutilasta. Kategoriat muodostuvat luokkahuoneista poikkeavat erikoistilat, yhteisölli-syyden ja yhteisen kokoontumisen tilat sekä toiminnallisuuden merkitys korostui oppilaiden koulupäivissä. Luokkahuoneista oppilaat esittelivät ne, joihin oli saatu uudet kalusteet mahdol-listaen siten erilaista toimintaa kuin pulpettiluokat. Suurimmaksi häiriöksi oppilaat puolestaan kokivat opiskelulleen melun riippumatta tilasta, jossa opiskeltiin.

Teemaperustaiset opetustilat

Kaikkien oppilaiden mielestä luontokeskus oli yksi koulun mukavimmista paikoista. Nimen-omaan perinteisestä luokkahuoneesta eroavat elementit tekivät tilasta kiinnostavan. Oppilaat

nimesivät tähtitaivaan, tilaa koristavat ja biologiaa havainnollistavat täytetyt eläimet ja yläpar-ven työskentelytilan eli luokan kaksikerroksellinen avaruus tuntui miellyttävän oppilaita. Tilaa on aiemman remontin yhteydessä korotettu, tilassa on suuret ikkunat ja lasiseinää aulatilan puo-lella, luokassa on tummansinisiä ja harmaita sävyjä sekä mahdollisuudet kemian tunnilla tehtä-viin kokeellisiin tutkimuksiin, joten ulkonäölliseltä varustukseltaan tila poikkeaa koulun muista opetustiloista.

Erikoistilojen poikkeavuus virittää ja innostaa opetuksen sisältöihin. Tilaan pääsy itsessään mo-tivoi, sillä tilapuitteet ohjaavat toimintaa eri tavalla kuin muut luokat. Fyysinen erilaisuus viih-dyttää ja tunne säilyy, kun tilaan ei pääse joka kerta. Väritykseltään tumma työskentelytila luo tunnelmaa, jota vaaleammissa ja valoisammissa luokissa ei ole. Tunnelmallisuus sopii tähtitai-vaan tarkkailuun. Opetusvälineinä toimivat täytetyt eläimet ovat ehkä oppilaista myös jännittä-viä sisustuselementtejä. Lapsen mielikuvitus saa helposti aikaan tarkkailun tunteen ylimääräi-sistä lasisilmistä. Monelle koulun oppilaista täytetyt havainnollistamismateriaalit voivat olla ensimmäinen lähietäisyydellä nähty eläin, jota saa rauhassa tutkia. Hitunen mystiikkaa nostaa luonnollisesti vireystilaa.

Lasiseinä mahdollistaa tarkkailun niin luokan sisäpuolelle, kuin luokassa olijoiden tarkkailun oppimaisemaan. Oppilaat ovat nähneet jo käytävän puolelta ennen ensimmäistä oppituntiaan erikoistilassa, että luontokeskuksessa toimitaan eri tavalla kuin luokkahuoneissa. Tunneilla pää-see kokeilemaan erilaisia kokeisiin liittyviä kemian ja fysiikan välineiden käyttöä. Tilaa käy-tettäessä opitaan suuntaamaan huomiota epäolennaisesta oleelliseen, joka jatkuu suuremmassa mittakaavassa uudessa opetustilassa.

Yhteisöllisyyden tila

Seuraavaksi oppilaat veivät minut uuden oppimaiseman ja kirjaston yhteistilaan. Takkanurk-kauksen punaisella sohvalla oppilaat esittelivät minulle koulun viihtyisimpänä paikkana. Tak-kanurkkauksen yhteydessä oli paistopiste, jonka kodinomaisuus ja lämminhenkisyys varmasti kuvastaa lapsille viihtyvyyttä ja turvallisuutta. Muuten avaramman aulatilan täyttivät matalien kirjahyllyjen sokkeloihin ryhmitellyt, kevyesti pehmustetut, liikuteltavat eri väriset pallit, joita pystyi hyödyntämään niin istuimina kuin työtasoina. Pallien kulmikas muoto mahdollisti eri-laiset vierekkäin ryhmiteltyjen kokoonpanojen rakentamisen ryhmätöitä ajatellen. Palikoista voidaan rakentaa muun muassa koko luokan kokoinen amfiteatteri eli esiintymiseen tarkoitettu lava ja katsomo, mitä oppilaat pitivät hyvänä lisänä tilassa.

Värikkyys toi oppilaiden mielestä tilaan viihtyvyyttä ja kirjasto on oppilaista paikkana hyvä.

Oppimisen kannalta tilassa pystyy keskittymään työskentelyyn. Tilan reunalla sijaitsevat huo-pamökit tuovat omalla tavallaan rauhaa, mutta oppilaat nimesivät ne vain mukaviksi paikoiksi samoin kuin säkkituolit, joita löytyi sieltä täältä lattioilta. Oppilailla on siis kyky erotella opis-kelun ja fyysisen mukavuuden kannalta olennaisia tilaelementtejä.

Oppilailla oli tilan monipuolisesta käytöstä hyviä kokemuksia. Oppilaat kertoivat, että viime talvena ennen koulussa alkanutta remonttia tilassa mutkitteli lisäksi motoriikka- ja temppura-toja. Pitkin koulua oli erilaisia pieniä liikuntavälipalatehtäviä Liikkuva koulu -hankkeen tii-moilta. Ainoana negatiivisena asiana oppimaisemassa pidettiin liikaa hälinää, kun useampi luokka käytti oppimisympäristöä yhtäaikaisesti ja oma keskittyminen vaikeutui. Tila on melko matala ja kovia pintoja on paljon, joista ääni kimpoilee terävästi. Yhteistä tilaa pidetään kuiten-kin tärkeänä osana oppimista ja oppilaat mielellään hyödyntävät mahdollisuuksia siirtyä luokan ulkopuolelle työskentelemään.

Uudistuvat luokkahuoneet

Matkamme koulun tiloissa jatkui ja seuraavaksi oppilaat veivät minut yhteen koulun soluista, jossa heidän luokkiaan oli ollut aiempina vuosina. Mielipaikoiksi luokat olivat muodostuneet nimenomaan mukavien muistojen takia, vaikka luokkien kalusteet olivat silloin olleet perintei-semmät pulpetit tuoleineen. Tila ei käsitä vain sen fyysistä ulkomuotoa, vaan merkitys ilmenee parhaiten yksilön kokemuksissa ja hyvissä muistoissa, jotka tilassa vietetystä ajasta ovat muo-dostuneet. Tilan kerroksellisuus ilmenee aikaskaalassa, joka on osa tilan nykyistä olomuotoa.

Nyt oppilaat esittelivät kieltenluokan nykyisissä kalusteissaan uutena oppimisympäristönä.

Luokassa oli pyörillä liikkuvat tuolit, joihin oli kiinnitettyinä pieni liikuteltava kirjoitustasona toimiva pöytälevy. Taso kääntyi tuolin taakse, jolloin sitä pystyi käyttämään seisomatyöpisteen tasona, sen sai myös käännettyä tuolin sivulle tai suoraa tuolin eteen kirjoitusalustaksi. Erillisiä pöytiä ei luokassa ollut. Ympyrämuodostelmaan asetetut uudet tuolit mahdollistavat toisen koh-taamisen ja kommunikoinnin paremmin. Luokka vaikutti pienuudestaan huolimatta avaralta, vaikka luokan takaosassa oli myös punainen sohva.

Viereisen luokan kalusteista oppilaat esittelivät uudenaikaisemmat pulpetit, joissa oli viisikul-mainen pöytälevy ja pyörät jaloissa helpottamassa pöydän liikuteltavuutta. Pöytäkannen muoto ja liikuteltavuus mahdollistavat sekä pöytäryhmien muodostamisen, että yksintyöskentelyn.

Luokan perällä oli pieniä pehmustettuja nojatuoleja, joiden edessä oli pieni kirjoitustaso ja

niissä istuminen oli oppilaiden mielestä mukavampaa kuin pulpeteissa. Erityisen tyytyväisiä oppilaat olivat kalusteisiin, joiden valintaan ja hankintaan oppilastoimikunta oli saanut vaikut-taa ja osallistua.

Oppilailla oli selkeä käsitys siitä, miten uudenaikainen oppimisympäristö tällä hetkellä heidän koulussaan erosi perinteisestä pulpettiluokasta. Selkeästi uuden suurluokkaremontin suunnitte-lun yhteydessä oppilaille on puhuttu paljon uuden tilan erilaisuudesta. Heillä ei kuitenkaan vielä ole uudesta tilasta selkeää mielipidettä, vaan käsitykset perustuvat mielikuviin ja aiempiin ko-kemuksiin erilaisista luokkahuoneen kalusteista. Uusi suurluokka tulee laajuudessaan ja toi-mintatavoissaan olemaan hyvin paljon erilaisempi kuin mikään oppilaiden aiemmin kokema luokkatoiminta.

Toiminnallisuuden ja kokoontumisen tilat

Liikuntasalia kohti kävellessämme yksi oppilas pysähtyi ruokalan eteen, jota olimme juuri ohit-tamassa. Hän sanoi, että ruokalakin on yksi hänen lempipaikoistaan koulussa, sillä siellä viete-tään kuitenkin päivittäinen hetki koulupäivän aikana. Ruokailun aikana on mahdollisuus nähdä myös muita kavereita kuin omia luokkalaisiaan. Lisäksi ruoka on koulussa hyvää ja tila koettiin viihtyisänä paikkana, vaikka ruoka-aikaan siellä onkin melkoisesti melua.

Matka jatkui alkuperäiseen kohteeseemme liikuntasalin edustalle. Oppilaiden ensimmäinen mi-nulle esitettävä huomio oli, että ison salin sai jaettua osioihin laskettavien väliseinäverhojen avulla. Toinen oppilas kertoi, että salin nurkassa olevien ovien takana on volttien harjoittelemi-seen tarkoitettu tila volttipatjoineen ja -telineineen. Seiniä kiertävät puolapuut aiheuttivat rie-mua ja yksi oppilas huomautti, että salissa myös pienet oppilaat voivat pelata, sillä koripallo-koreja saa säädettyä matalammalle. Oppilaat perustelivat liikuntasalin olevan mukava tila, koska se on koulun pihan lisäksi ainoa paikka, jossa saa luvallisesti juosta. Liikuntatunnit vie-tetään usein yhdessä toisen luokan oppilaiden kanssa ja salissa toimii myös kaksi opettajaa yh-teistyössä.

Liikunnan lisäksi salilla on koulun toiminnassa tärkeä merkitys koulun suurimpana tilana, se edustaa myös yhteisen kokoontumisen paikkaa. Tilassa vietetään koulun yhteisiä juhlia ja aa-munavauksia. Lattiassa näkyi sauma, josta oppilaiden mukaan saa nostettua esiin pienen ko-rokkeen, jota käytetään esiintymislavana. Tilan muunneltavuus määrittää sen toiminnan mah-dollisuuksia. Pienillä muutoksilla kalustevalinnoissa ja valaistuksessa avoimesta tilasta saa no-peasti myös tunnelmaltaan erilaisen, oli kyse sitten juhlista tai liikuntatunnista. Esiintyminen

vaikutti olevan oppilaista mukavaa, he pitävät luovasta ilmaisusta ja kertoivat, että musiikki-luokan tunnit ovat kivoja kouluviikon aikana. Musiikkiluokka sijaitsi lähellä liikuntasalia, joka helpottaa musiikkiesitysten järjestämistä salissa.

Oppimista häiritsevä tila

Lopuksi pääsimme pohtimaan oppilaiden mielessä olevia epämiellyttäviä paikkoja koulussa.

Ensimmäinen oppilas osasi heti nimetä, että puinen pöytäryhmä ruokalan läheisyydessä, on epämiellyttävä paikka opiskella, koska ruokalan hälinä estää keskittymisen tehtäviin eikä ryh-mätyötä tehdessä tahdo kuulla kaverin puhetta. Yksinäisen pöytäryhmän ja korokkeella olevan ruokalan pöytäryhmän erotti umpinainen kaide, eikä välissä ollut ääntä eristävää lasiseinää.

Akustiikka ja hajaäänien ohjaaminen ovat oppimisen paikkoja suunniteltaessa tärkeitä, sillä melu vaikuttaa suoraa tilan tunnelmaan ja keskittymiseen.

Kierroksemme päättyi lähelle ruokalaa A-uloskäyntieteisen vieressä olevaan korkeaselkäiseen sohvaryhmään. Nurkassa sijaitseva työskentelypaikka jää oppilaiden mielestä käyttämättä, koska se sijaitsee niin syrjässä ja piilossa muista koulun tiloista, ettei sen olemassa oloa tahdo muistaa. Useimmin oppilaat hakeutuvat oppimaisemaan, mutta tilan käyttö saattaa muuttua, kun remontti valmistuu ja tukittu kulkuväylä avataan taas käyttöön. Syrjäisenä pidetty nurkka siirtyy lähes keskelle koulun käyttötilaa. Ylipäätään liian syrjäiset paikat tai vilkkaan kulkurei-tin varrella sijaitsevat avoimet pöytäryhmät eivät olleet oppilaiden mielestä sopivia työskente-lypaikkoja. Kaikki olivat yhtä mieltä, että niitä mieluummin vältellään.

Remonttialue oli myös oppilaista huono asia, sillä se estää sisäkautta kulkemisen nykyisistä väistötiloista koulun muihin tiloihin saaden oppilaat hieman eristymään muusta kouluyhtei-söstä. Kuitenkin remonttia pidettiin välttämättömänä ja aikanaan päättyvänä haittana. Remontin jälkeen oppilaat saisivat uudet hienot opetustilat käyttöönsä. Uudesta tilasta oppilaat olivat hy-vin innostuneita. Heille on kerrottu etenevästä rakennusprojektista ja kysytty mielipiteitä ope-tustilasan. Eniten oppilaat odottivat tatamilattiaa, luolaa ja siihen liittyvää katsomoa esiintymis-tiloineen sekä oppilaiden käyttöön tulevaa keittiötä ja luokkatilaan tulevaa erilaista valaistusta.

Oppilaat eivät olleet vielä nähneet tilasta kuin suunnittelukuvia ja kokemattomuus tilan käytän-nöllisyydestä toi oppilasryhmän vastauksiin enemmän samankaltaisuuksia ja yksimielisyyttä kuin keskusteltaessa koulun muista tiloista. Ehkä osa mielipiteistä oli myös luokalle kerrottuja ja siten mieleen jääneitä tilarakenteita. Kuitenkin, vaikka innostus kuului selvästi oppilaiden äänestä, heitä hieman jännitti, että kahden muun rinnakkaisluokan oppilaita ei vielä juurikaan

tunnettu. Yhteisöllisyyden ja ryhmäytymisen osalta luokassa tullaan tekemään vielä paljon töitä ja asia on otettu huomioon jo kuluneen syyslukukauden aikana.

Oppimisympäristö -ajatteluun kasvetaan ja kehitytään nykyisin yhä nuorempina. Arvioimme ja tutkimme ympäristöä eri näkökulmista. Odotukset tilaa kohtaa kasvavat ja yhden tilan odote-taan mahdollistavan aina vain enemmän. Myös kriittisyys tilaa kohodote-taan kasvaa ja riittävyyden käsitys heikkenee. Uusien tilojen toivotaan antavan enemmän ärsykkeitä ja olevan entistä viih-dyttävämpiä. Jatkuvaan kulutukseen perustuva ajattelu ei voi kehittyä loputtomasti tuomaan aina vain enemmän ja suurempaa ilman, että tilan käyttöresurssit tulevat vastaan. Uuteenkin tilaan tulee jossain vaiheessa päivitettävää ja uusittavaa. Kalusteet kuluvat ja tekniikkaa vanhe-nee, mutta nopeasti kehittyvässä yhteiskunnassa tilan nykyaikaisena säilyminen ja muokatta-vuus on otettava huomioon jo tilasuunnittelussa.