Koulu tilana ja oppimisympäristönä

Koulurakennuksella tarkoitetaan fyysistä oppimisen tapahtumaympäristöä, johon kuuluvat ope-tukseen tarvittavat materiaalit sekä muut edellytykset opetuksen toteuttamisen mahdollistami-seen. (Perkiö-Mäkelä & Tapaninen 2006: 54) Jotta koulu palvelisi tarkoitustaan, sen toimin-nassa vaaditaan tiettyjä keskeisiä ihmisiä tilan käyttäjiksi. Tässä yhteydessä tarkoitetaan oppi-laita, joille koulu on työ ja opiskelun ympäristö. Se merkitsee sekä kasvun ja opin paikkaa, että fyysistä rakennusta (Perkiö-Mäkelä & Tapaninen 2006: 53). Oppilaiden ohella koulu tarvitsee opettajia, jotka ovat sitoutuneet tehtäväänsä opetus- ja kasvatustyössä. Lisäksi koulussa on muita koulun aikuisia ja henkilökunnan jäseniä. Koulun toiminta voi jatkua iltapäivällä koulu-päivästä erillisellä kerho- ja harrastustoiminnalla.

Opetussuunnitelmassa määritellään oppimisympäristö näkyvimpänä oppimisen tilaan liittyvänä terminä. Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteissa (2014: 29) oppimisympäristön käsit-teellä tarkoitetaan paikkoja ja tiloja, joita käytetään oppimis- ja opettamistarkoituksessa. Jokai-seen ympäristöön liittyy omat välineensä, palvelunsa ja materiaalinsa, joilla oppimista tuetaan.

Jotta voidaan puhua oppimisympäristöstä, määräytyy fyysinen tila myös ihmisten välisenä toi-mintana, yhteisöinä ja käytäntöinä. (Perusopetuksen... 2014: 29) Nykyisen opetussuunnitelman tarkoittama uusi oppimisympäristö suuntaa opetusta nimenomaan pois luokkahuonekeskeisyy-destä, mutta se ei tarkoita mitä tahansa sattumalta valittua korvaavaa ympäristöä, vaan tietoista ja suunniteltua fyysistä tilaa ja paikkaa (Manninen ym. 2007: 17-18). Hyvä opetusympäristö tukee yksilön kasvua, mutta antaa myös turvaa ja yhteenkuuluvuuden tunnetta tiettyyn yhtei-söön.

Opetusympäristöstä voidaan erotella kolme keskeistä tapahtumaa: opetus, opiskelu ja oppimi-nen (Mannioppimi-nen ym. 2007: 11). Opetus on opettajasta lähtöisin olevaa toimintaa ja opiskelu op-pilaan aktiivista toiminta. Näiden yhteisvaikutuksena aivojen kognitiiviset muutokset aikaan-saavat oppimisen. Oppiminen tapahtuu aina jossakin ympäristössä, jossa toteutettu toiminta on

aina suunniteltua ja tavoitteellista. Oppilasta kannustetaan itsenäiseen tiedon hankintaan, tiedon laadun arviointiin ja käsittelyyn sekä mieleen palauttamisen ja uudelleen soveltamiseen toisessa asiayhteydessä. Hyvä ympäristö haastaa oppimaan uutta, antaa tietoa oppimisen tukemiseen ja mahdollistaa vuorovaikutuksellista yhdessä oppimista. Oppilas siirtyy kaiken toiminnan keski-pisteeksi ja opettaja suunnittelee oppimisen ympäristön tarkoituksenmukaiseksi. (Manninen ym. 2007: 11) Kun uuden oppimisympäristön suunnittelussa hyödynnetään pedagogista lähes-tymistapaa, itse oppimisen prosessi siirtyy toiminnan lähtökohdaksi. (Manninen ym. 2007: 121) Oikeanlaiset ärsykkeet ja kokemuksellisuus mahdollistavat vahvemman muistijäljen syntymi-sen, jolloin on mahdollista, että oppilaan oppimisesta muovautuu luontaista oppijan ja ympä-ristön välistä vuorovaikutusta.

Oppimisympäristöllä tarkoitetaan koulurakennuksen lisäksi koulun lähiympäristöä (Manninen ym. 2007: 93). Opetuksellisesti hyödynnettäviä piha-alueita, puistoja ja lähimetsäalueita käy-tetään tuomaan oppimisympäristöihin vaihtelevuutta. Ympäristön arvo tulee esille muun mu-assa tutkivan oppimiseen kautta ja Liikkuva koulu -projekteissa. Samalla tutustutaan lähiym-päristöön ja omaan kotiseutuun, jotka ovat kulttuurikasvatuksellisesti tärkeitä tavoitteita, myös liikunnan määrää lisääntyy huomaamatta. Syyskuussa 2016 aloitettiin hanke uusien oppimis-ympäristöjen ja digitaalisten materiaalien osaamisen ja koulutuksen vahvistamiseksi. Projekti on saanut valtion tuen seuraavan kolmen vuoden ajaksi. (Uusi... 2016) Ohjelman keskeiset ta-voitteet fyysisen oppimisympäristön kannalta ovat ”avoin ja yhteisöllinen toimintakulttuuri”

sekä opettajien halu kehittää niin itseään kuin kouluaankin koko ammatillisen uransa ajan.

(Uusi... 2016) Päämäärät kumpuavat uuden opetussuunnitelman tavoitteista ja niiden tarkoitus on tukea ja varmistaa toiminnan kehittämistä kouluissa.

Manninen työryhmineen (Manninen ym. 2007: 54) on listannut teoksessaan millaiset ympäris-tölliset tekijät tukevat oppilaan oppimista. Tilan tulee mahdollistaa erilaisia ja yhtäaikaisia toi-mintoja, jokaisen oppilaan kehitysaste huomioiden. Luokassa siis eriytetään ja huolehditaan komiportaisen tuen tarpeiden toteutumisesta. Ihanteellinen ympäristö ohjaa jo itsessään oppi-lasta oppimaan ja kannustaa keskinäiseen vuorovaikutukseen. Vaikka ympäristö on virikkeel-linen ja eri aistiärsykkeitä hyödyntävä, se kuitenkin ohjaa oppilaan tarkkaavaisuutta oikealla tavalla. Merkittävän kasvatusteoreetikko Vygotskyn kehittämä lähikehityksen vyöhykeajattelu on edelleen ajankohtainen. Teorian mukaan oppiminen tapahtuu ympäristön avulla ja riittävällä tuella, jotta saavutetaan seuraava oppimisen taso. Von Wrightin sosiaalinen konstruktivismi

korostaa vuorovaikutusta osana oppimisprosessia, sillä tieto rakentuu yhteisöissä ja sosiaali-sessa vuorovaikutuksosiaali-sessa. (Manninen ym. 2007: 38) Ympäristön tehtävä on tarjota välineitä oman ajattelun kehittämiseen ja kognitiivisten taitojen hallitsemiseen. (Manninen ym. 2007:

54) Kun tavoitteena on irrottaa opetus periteisestä luokkahuoneesta, opettajajohtoisuudesta ja tasaisista pulpettiriveistä, vaaditaan hyvältä oppimisympäristöltä kokonaisvaltaisuutta. Lähtö-kohta on opettamisen paikkojen lisäksi muuttaa koko koulukulttuuria ja opetuksen rutiineja.

Opettajan tulee laajentaa ajatteluaan ja monipuolistaa ryhmäopetusta unohtamatta yksittäisiä oppilaita. Opetuskokonaisuuksista tulee ongelmanratkaisua vaativaa tutkimusta, jossa koko ryhmä toimii yhdessä, tiimeinä ja keskinäisessä vuorovaikutuksessa (Manninen ym. 2007: 19-20).

Koulukulttuuri kallistuu hiljalleen käsitykseen, jossa oppilasta katsotaan entistä useammin yk-silönä. Ajattelun vahva tausta on humanistisessa oppimiskäsityksessä. Konstruktivismi asettaa oppijan aktiiviseksi ympäristönsä havainnoijaksi, jolloin havainnoista jäsentyy erilaisia tulkin-toja. Kun nämä kaksi käsitystä yhdistetään, oppimisesta tulee yhteistoiminnallisuutta, johon ympäristö liittyy keskeisenä oppimisen tuen elementtinä. Tavoitteena on saada ymmärrystä kä-siteltävästä asiasta, tarkastella erilaisia ongelmia, kyetä vastavuoroiseen yhteistyöhön muiden oppilaiden kanssa sekä hyödyntämään käytössä olevaa tietotekniikkaa apunaan (Manninen ym.

2007: 21).

Oppimisympäristöä tarkastellaan fyysisen ja didaktisen näkökulman kautta (Manninen ym.

2007: 36). Fyysinen oppimisympäristö käsittää koulurakennuksen tilana, jossa huomioidaan tilan rakenteellinen arkkitehtuuri sekä sisustussuunnittelu. Yhteiskunnassamme on määrätty oppivelvollisuus, sen hallinnolliseen järjestämiseen kuuluvat koulu- ja opetustilojen suunnit-telu. Suunnittelutyön tavoitteena on tiedostaa ne tilalliset elementit, jotka edistävät tai heiken-tävät oppimista. Nykyaikaisessa koulutilassa on oltava soveltuvia tiloja esimerkiksi ryhmätyös-kentelyyn, vuorovaikutukseen, tiedon esittämiseen ja jakamiseen normaalien luokkatilojen li-säksi. Hyvä oppimisympäristö on turvallinen ja terveyttä edistävä sekä ergonominen. Opetus-tiloissa viihdytään ja vietetään aikaa mielellään. (Manninen ym. 2007: 38)

Koulutilan suunnittelussa tulee huomioida erityisopetuksen tarpeet integroitua yleiseen opetuk-seen sekä lisääntyvät erityistä huomiointia vaativat oppilashuollon tarpeet. Opettajat ja muu henkilökunta tarvitsevat omat päivittäiset työ-, kokoontumis- ja sosiaaliset tilansa. Kouluraken-nusta ympäröi koulun oma piha ja mahdollisesti lähimetsä, niiden tarkoitus on tukea oppimis-ympäristöajattelua ja opetuksen viemistä ulos luokkatilasta. (Manninen ym. 2007: 93) Koulun

lähiympäristön tarkoitus on virikkeellistää erilaisilla rakenteilla ja tiloilla, jotta lapsi innostuu liikkumaan ja leikkimään enemmän. Viime vuosikymmeninä lisääntynyt lasten paikallaan olo ja liikkumattomuus on herättänyt huolta, joten suunnittelulla pyritään luomaan piha-alueesta kiinnostava, lapsia kannustetaan hyödyntämään koulun lähiluontoa myös vapaa-ajallaan.

Kouluja ja opetustiloja suunnitellaan, jotta valtakunnalliset koulupuutteet olisivat jokseenkin yhtenevät ja tasavertaiset. Vielä 1900-luvun alussa kaupunkien koulurakennukset olivat suuria julkisia rakennuksia (Manninen ym. 2007: 61). Tietynlainen yhteneväisyys oli huomattavissa, sillä aiemmin koulurakennuksia rakennettiin määrättyjen standarttien mukaan riippumatta, missä paikkakunnalla koulu sijaitsi. Nykyisin uusia kouluja suunnitellaan yksilöllisesti tuke-maan koulun omaa opetussuunnitelmaa ja keskeisiä tavoitteita vaihtelevilla tilaratkaisuilla.

Aiemmin rakennettuja solukouluja on tarkoituksella jaettu pienempiin osioihin ja omiin sisään-käynteihinsä. Viime vuosikymmenen aikana on koulusta tullut hieman suljetumpi, jopa sokke-loisempi. Tila on oppilaalle rajatumpi ja ohjaavampi kuin opettajalle. Eri-ikäisille oppilaille on pienempiä yksiköitä, erillisiä ulko-ovia. Jakamalla koulutilaa osiin luodaan turvallisuutta eten-kin pienille oppilaille. Oppilaan ikä ja kyky hahmottaa tilaa vaikuttavat sen käyttöön. Pieni oppilas tuntee turvaa omassa opetussolussaan esiopetuksen siivessä, siltä täytyy löytää ruoka-saliin ja takaisin omaan luokkaan. Isommat oppilaat tuntevat jo koulun tilat paremmin ja kyke-nevät käyttämään koulutilaa laajemmin ja itsenäisemmin. Paikan tuttuus luo turvaa ja var-muutta tilassa liikkumiseen. Kuitenkin normaalikoulun tilat ovat tänä lukuvuonna poikkeavat ja laajemmalla alueella koulussa meneillään olevien remonttien vuoksi esimerkiksi käsityö-luokat ovat yläkoulun puoleisella piha-alueella.

Käytännössä koulurakennusten iällä on merkitystä, kun pohditaan, mitä fyysisiä muutoksia vanhaan tilaan on mahdollista tai edes järkevää tehdä. Samaan aikaan toisaalle rakennetaan uusia kokonaisuudessaan yhteneviksi suunniteltuja kouluja uudenaikaiseen opetukseen. Nyt uusissa kouluissa korostuu selkeämmin avoin ja yhteinen tila. Modernin fyysisen ympäristön tulisi kuitenkin mahdollistaa sosiaalinen toiminta, oli koulu sitten täysin uusi tai peruskorjattu tila. Koulusuunnittelussa olisi huomioitava sekä käytännöllisyys, terveys että viihtyvyys. On-nistunut lopputulos edellyttää ainakin arkkitehtuurin, tila- ja sisustussuunnittelun ja ergonomian tieteenalojen osaajien yhteistyötä.

Nykyisin halutaan, että fyysisen tilan tulee tukea opetuksen kehittämistä ja erilaisia opettajan tekemiä didaktisia ratkaisuja. Tila ei siis ole kimmoke uuden opettamisen toteuttamiseen, vaan

se tukee ja mahdollistaa opetukselle asetettuja tavoitteita. Oppituntien pitämisessä hyödynne-tään muun muassa yhteistyön, suunnittelun, opiskelun ja arvioinnin eri tilanteita. Oppilaalle opetuksen tulisi sisältää tutkivaa, havainnoivaa, kokeilevaa ja omatoimista työskentelyä. (Man-ninen ym. 2007: 61) Koulutilan suunnittelun lähtökohtina ovat opetusmenetelmien ja oppimis-käsitysten muutokset sekä yhteiskunnallinen tarve. Oppilaskeskeisistä työmuodoista kertovat pienryhmätyöskentelyyn soveltuvat ja itsenäisen tiedonhankinnan mahdollistavat tilat. Yksilöl-lisyys otetaan yhä enemmän huomioon eriyttävällä opetuksella. (Manninen ym. 2007: 63) Tilan riittävyyttä arvioitaessa pohditaan tilan tarkoitusta ja sitä, mihin toimintaan tilaneliöillä on suurin tarve. Uutta koulua suunniteltaessa ja rakennettaessa otetaan huomioon koulun si-jainti kunnan asukastiheyden mukaan. Tarkistetaan millä alueella kouluikäiset lapset asuvat ja mikä olisi kaikista optimaalisin sijaiti koulurakennukselle, jotta saavutettavuus pysyy kaikille kohtuullisena. Koulun koko tulee mitoittaa oppilasmäärälle sopivaksi nyt ja tulevaisuudessa.

Suunnittelussa huomioidaan tilojen yhtenäisyys sekä monipuolinen muunneltavuus eri opetus- ja käyttötarkoituksiin. Opetussuunnitelma toimii perusraamina, asiakirja ohjaa opetuksen suun-nittelua ja toteuttamista tiettyjen periaatteiden mukaisesti.

Sosiaalista oppimisympäristöä suunniteltaessa on huomioitava opetuksen kannalta tärkeät tila-ratkaisut, mutta myös opetusta jaksottamaan tarkoitetut tilapuitteet. Koulu on oppimisen tuen paikka, jossa on monipuolinen tukiverkko niin oppilaiden kuin opettajien kesken sekä opetta-jien ja oppilaiden välillä. Oppimisympäristön sosiaalinen ja psyykkinen tarkastelusuunta ko-rostaa monipuolista ryhmätoimintaa ja yhdessä tekemisen taitoja. Hyvät kommunikointitaidot ovat yksi tärkeimmistä työelämäntaidoista, joten jo koulussa opetellaan sujuvaa vuoropuhelua.

(Manninen ym. 2007: 38) Tilan tulee muun muassa tehdä yhteistoiminnasta vaivatonta sekä mahdollistaa erilaisia kokoontumisen paikkoja. Koulussa käytävillä on usein pienryhmätyös-kentelyyn soveltuvia istuinryhmiä. Opetukseen tarkoitettu luokka suunnitellaan niin, että kaikki näkevät toisensa ja huomion saaminen sekä omien mielipiteiden ilmaisu onnistuvat helposti.

Koulussa ilmapiiri ja tilasta välittyvä tunnelma kuvastavat symbolista tilaa. Psyykkisesti erityi-sesti humanistista psykologiaa hyödynnettäessä on tärkeää, että keskenään toimivien ja työs-kentelevien oppilaiden ja opettajien välillä vallitsee keskinäinen luottamus ja kunnioitus sekä halua ja taitoa työskennellä toistensa kanssa. (Manninen ym. 2007: 38) Parempien oppimistu-losten saavuttamiseksi ilmapiirin tulisi olla positiivinen ja oppimista tukeva. Parhaimmillaan oppimisympäristö tukee ja mahdollistaa erilaista toimintaa, joka sisältää

yhteistoiminnalli-suutta, kommunikointia ja dialogeja. Yhteisöllisyys nähdään toiminnan suurimpana voimava-rana. Oppimiseen ja opettamisen ympäristöt voidaan jaotella selkeästi fyysiseen tilaan, sosiaa-liseen ilmaisun tilaan ja psyykkiseen aspektiin sekä digitaalisuuden tuomaan kolmanteen ulot-tuvuuteen, jossa vuorovaikutus laajenee tietoverkkojen välityksellä koulurakennuksen ulko-puolelle.

Oppiminen vaatii tiettyjä edellytyksiä, jotta jokainen voi oppia. Opettajan tehtävä on luoda ja järjestää opetuksen puitteet. Opettaja on oppimisen ammattilainen, jonka tehtävä on tarjota hy-vää opetusta ja tiedostaa, mitä hyvä opetus vaatii suunnittelun, aikataulutuksen ja toteutuksen osa-alueilta eli mitä ja miten opetetaan. Opettajan taito hyödyntää olemassa olevia puitteita koulussa heijastuu suoraan oppilaan oppimiskokemukseen ja luo subjektiivisia koulumuistoja, jotka vaikuttavat käsityksiin koulusta. Opettajan oppimis- ja opettamiskäsitys valikoituu ope-tusteemojen, -tilanteiden ja kohderyhmän mukaan ja opettamisen ympäristön tulisi tukea ta-voitteiden toteutumista (Manninen ym. 2007: 109) Mikä tahansa ympäristö voidaan valjastaa oppimistarkoitukseen, samalla kuitenkin mikä tahansa tarkoitukseensa suunniteltu fyysinen op-pimisympäristö voi kadottaa merkityksensä ilman didaktista näkökulmaa ja opetukselle asetet-tuja eteenpäin vieviä tavoitteita. (Manninen ym. 2007: 16, 108)