Koulu julkisen ja puoliyksityisen tilan välimaastossa

Vaikka koulurakennuksen seinät pysyvät samoina, ei laitostuneinkaan julkinen tila säily täysin muuttumattomana, sillä tilan käyttäjät ja tilassa järjestetty toiminta määrittelevät aina viime kädessä tilan olomuodon ja merkityksen (Ridell ym. 2009: 9). Pohdittavaksi jää, kuinka paljon tilan käyttäjät voivat muokata hallinnon piiriin kuuluvan instituution perimmäistä luonnetta, johon on asetettu tilaa määrittävät ehdot ja sen perusteella yhteisillä varoilla hankitut koulutuk-sen puitteet. On helppo ajatella, että koulun aikuisilla tai hallintopuolen päättäjillä on ensisijai-nen vaikutusvalta koulutilaan vaikuttaviin muutoksiin, vaikka oppilaiden mielipidettä on lain mukaan myös kuunneltava ja huomioitava. Varsinkin, jos kyse on taloudellisesta hankinnasta eri toimijoiden vaikutusmahdollisuudet fyysiseen tilaan ja siinä toimimisen edellytyksiin ovat usein tavoitteista huolimatta eriarvoisia toisiinsa nähden. (Ridell ym. 2009: 9)

Laitostuneisuutta edustava rakennus tai ei, julkiseen tilaan on kaikilla vapaa pääsy. Jokaisesta tilasta löytyy sen käyttötarkoitusta säätelevät normit, jotka koskevat tilassa liikkumista ja oles-kelua (Ridell ym. 2009: 8). Julkinen tila ei siis tarkoita säännöistä vapaata tilaa, vaan se päin-vastoin voi olla hyvinkin valvottua ja tietynlaiseen käytökseen ohjaavaa tilaa. Koulussa nouda-tetaan kirjattuja järjestyssääntöjä, jotka koskevat tilassa tapahtuvaa toimintaa ja velvoittavat oppilaita käyttäytymään ohjeiden mukaisesti koulupäivän ajan (Joensuun... 2017). Toivottuun käytökseen ohjaus alkaa jo esiopetuksen yhteydessä ja sitä noudatetaan koko peruskoulun ja mahdollisten jatko-opintojen ajan. Oppilas siis kasvaa koulussa tietyn normiston mukaan ja hänen toiminnastaan tulee vähitellen alitajuntaista. Sääntöjä ei siis välttämättä aktiivisesti aja-tella arkitoiminnassa, mutta niiden vaikutukseen havahdutaan heti, jos joku rikkoo koulun si-säistä normistoa.

Sääntöseuranta näkyy tilassa järjestettynä valvontana. Koulumaailmassa jokaiselle – myös kou-lun ulkopuolisille henkilöille - kuuluu vapaus tulla seuraamaan opetusta, sillä koulupäivän ai-kana ulko-ovet ovat auki. Tämä ilmentää parhaiten Ridellin työryhmän (2009) määritelmää jul-kisen tilan vapaudesta. Kuitenkin käytävillä liikkuu opettajia ja muita koulussa työskenteleviä aikuisia, jotka pitävät tilassa liikkujia silmällä. Välitunnit ovat valvottuja ja lisäksi kouluissa on kameravalvonta niin sisätiloissa kuin koulun piha-alueellakin. Oppilaiden keskuudessa toimii

myös keskinäinen valvonta, siellä minne aikuisten silmät eivät näe. Koulun sisällä tapahtuvaa valvontaa ei kyseenalaisteta, sillä se on osa yhteiskunnan hallintomenetelmää. Varsinkin, kun kyseessä ovat alaikäiset lapset, monet kokevat valvonnan merkittävänä osana turvallisuutta.

Vartiointi ehkäisee ilkivaltaa ja tilojen asiatonta käyttöä. Turvallisuuden varmisteluun ovat vai-kuttaneet 2000-luvulla tapahtuneet kouluammuskelutragediat, jotka lisäsivät koulun turvakäy-täntöjä koulupäivien aikana.

Ihmisten kanssakäymisestä syntyvä ryhmäpaine ohjaa käytöstä, mutta rakennus itsessään luo myös painetta tietyntyyppiseen käytökseen, sillä koko opintopolun aikana nuoria kasvatetaan yleistyväksi toivotun normiston mukaan. Kun oppilaat lähestyvät koulualuetta he tietävät jo millaista käytöstä heiltä odotetaan ja muuntavat käytöstään sen mukaiseksi. Koulupäivän jäl-keen oppilas siirtyy vapaa-ajan toimiin ja erityyppisten näkymättömien normistojen piiriin ko-tiin tai harrastusten pariin. Elämämme on täynnä sääntöjä ja rajoituksia, joita emme tule ky-seenalaistaneeksi tai edes juuri miettineeksi, mutta ne vaikuttavat toimintaamme ja pyrkivät ohjaamaan sitä tietynlaiseksi.

Julkinen tila jakautuu sosiaalisessa mielessä kolmeen ulottuvuuteen. Ensimmäinen käsittää ih-mistoiminnan, josta erotetaan sosiaalisten yhteisöjen keskinäinen kanssakäyminen sekä yksi-löiden arkiset kokemukset. Toinen ulottuvuus muotoutuu ihmisiä ympäröivästä turvallisuuden tilasta. Kolmas ulottuvuus perustuu subjektiiviseen kokemukseen ja elämykseen. (Ridell ym.

2009: 11, 51-52) Riisutuimmassa muodossaan julkinen tila on urbaaniin ympäristöön luotuja mahdollisuuksia kokoontua ja kohdata toinen toisiamme (Ridell ym. 2009: 7). Tilan tarkoitus on siis tarjota mahdollisuuksia laajentaa, tuottaa ja ylläpitää sosiaalista verkostoa ja jo olemassa olevia suhteita. Koulut riippumatta kouluasteesta toteuttavat mielestäni hyvin verkostoitumisen ja sosiaalisten suhteiden ylläpitämisen tavoitteita, sillä koulu kokoaa suhteellisen paljon erilai-sia, mutta samassa elämäntilanteessa olevia ihmisiä samaan tilaan. Sosiaaliseen piiriin ei kui-tenkaan ole yhtäläistä pääsyä satunnaiselle koulurakennuksessa kävijälle, vaan se on oma maa-ilmansa ihmisille, jotka näkevät toisiaan säännöllisesti ja ovat toisilleen tuttuja. Kouluun voi-daan liittää Ridellin puolijulkisuutta kuvaava termi käyttäjiensä ”olohuoneesta” (Ridell ym.

2009: 12-13). Koulu tarjoaa oppilaille ja opettajille avoimen kohtauspaikan, joka tosin yhteis-kunnan näkökulmasta ajateltuna toteutuu koskettaen rajattua joukkoa. Koulumaailmaan muo-dostunutta yksityisyyden kuplaa pyritään uuden opetussuunnitelman myötä puhkomaan toteut-tamalla yhteistyöhankkeita lähialueen yrityksien ja yhteiskunnan muiden toimielimien kanssa.

Tilat ovat luonnostaan erilaisia jo käyttötarkoitustensa valossa. Yksilöllä on erilainen oikeutus ja valta kotonaan, kuin kaupungin julkisissa tiloissa. Kaupungin tarjoamassa tilassa joudumme kosketuksiin muiden ihmisten henkilökohtaisten tilojen sekä instituutionalisten tilarakenteiden kanssa. Tila ei rajoitu vain fyysiseen olomuotoonsa vaan myös Ridell työryhmineen (2009: 11) korostaa tilojen kykyä limittyä ja liukua toistensa lomaan ja ylitse. Tilarajat voivat olla selkeät, hämärtyneet tai sisäkkäiset, mutta yhtä lailla olemassa olevia. Hankalasti havaittavat rajapinnat tekevät tilatutkimuksesta mielekästä, sillä ne luovat mahdollisuuden löytää uutta ja tuoretta per-spektiiviä perinteisiin tilakäsityksiin.

Yksi oleellinen ero julkisen ja yksityisen tilan välillä on saavutettavuus (Ridell ym. 2009: 8).

Julkisen tilan tulisi lähtökohtaisesti olla kaikille avoin ja kaikkien ulottuvilla. Tilalle on aina määritelty tarve ja tarkoitus sen olemassaoloon, mikä on ollut syy sen rakentamiseen. Julkinen tila ilmentää kaikkien yhteistä ja kaikille oikeutettua tilankäyttöä. Tällöin tila on "ei kenenkään maata" ja samalla jokaisen (Ridell ym. 2009: 10). Yksilön asettuminen tilaan määräytyy tun-nesfääreissä vallitsevien valtasuhteiden mukaan. Jokainen hakee oleilullaan mukavuutta suh-teessa tilaan ja sen ihmisiin. Oppilaitoksen sisällä valitsee oppilaiden välisiä ja heidän rakenta-miaan tilajakoja, jotka ovat kuitenkin lähteneet korkeammalta suunnittelun tasolta, esimerk-keinä vanhempien oppilaiden tilat koulussa verrattuna esiopetuksen puoleen sekä ikäryhmitte-lyyn perustuvan jaottelun mukaan rakennettuihin omiin piha-alueisiin. Oppilaat hakeutuvat ikäisten joukkoon ja mahdollisesti heille vakiintuvat omat lempipaikkansa koulussa, joissa vä-litunnit tavallisimmin vietetään. Kyse ei välttämättä ole tarkoituksellisesta tai näkyvästä vallan-käytöstä, mutta riippumatta toiminnan perimmäisestä syystä muut oppilaat oppivat, missä ku-kakin kaveriporukka yleensä viettää aikaa ja etsivät itselleen niin sanotun vapaan paikan yhtei-sestä tilasta.

Tutkimusta rajatessani pohdin kiinnostukseni pohjalta tilassa esiintyviä liukumia vapaan ja ra-joitetun tilan välillä. Tilan voi halutessaan jakaa seuraaviin termeihin: Julkinen, puolijulkinen, puoliyksityinen ja yksityinen. Koulurakennuksen konseptissa tilajaot edustavat julkisessa mie-lessä koulun pihaa, puoliyksityisestä tilasta voidaan mielestäni puhua, kun astutaan sisään kou-lurakennukseen, sillä esimerkiksi koulurakennuksen ovet lukitaan iltaisin ilmoitettuun aikaan ja avataan taas aamulla. Koulu mielletään julkisena rakennuksena ja sen tarjoamia tiloja voi-daan käyttää muun muassa liikuntaan, kansalaisopiston taitoaineisiin tai kielikursseihin, mutta käyttöön sallitut tilat rajoitetaan koskemaan vain osaan koulutilasta ja tiettyyn aikaan viikosta.

Puolijulkista tilaa ovat siis koulun käytävät, liikuntasalit pukuhuoneineen, kuvataide- ja käsi-työluokat ja vieraiden kielten opiskeluun tarkoitetut tilat kuten esimerkiksi kuunteluluokka.

Puoliyksityinen tila muodostuu koulupäivän osalta jo pelkistä luokkahuoneista, joissa ovat tie-tyt oppilaat ja heidän omat tavaransa. On mahdollista, että luokkahuoneen ovi lukitaan kesken päivää, vaikka liikuntatunnin ajaksi tai päivän päätteeksi. Toiminta ilmentää yleisestä tilasta ulkopuolelle rajautumista. Tähän tilaan ei ole kaikille kaiken aikaa pääsyä, vaan valikoidulle joukolle ja niille, joilla on tilaan avain eli muulle koulun henkilökunnalle. Puoliyksityisen tilan termin alle voisi asettaa myös opettajanhuoneen, sillä se on käytävätilaa selvästi yksityisempi alue, jonne oppilaat eivät kulje vapaasti ilman asiaa. Vierailijat pääsevät huoneeseen, mutta kynnyksen ylittämisen hetki ilmaisee jokaiselle huoneeseen tulijalle, että tila on jo ilmapiiril-tään erilainen, kuin oven takana oleva käytävä: Se on aikuisten tila. Muistatko sen jännittyneen olon, kun oppilaana lähestyit opettajanhuonetta etsiäksesi tiettyä opettajaa? Huone ei ollut tar-koitettu oppilaiden oleiluun. Tilaliukumia pohtiessa esimerkiksi vahtimestarin tila tai kanslia on jo lähes yksityistä tilaa ja tilaliukuma muodostuu käytävän ja huoneen välisen lasiluukun välille. Myöskään koulun keittiöön ei ole asiaa muilla kuin koulukeittiön henkilökunnalla ja ulkopuoliset voivat asioida astioiden palautus- tai palvelutiskin yli. Yksityisenä tilana pitäisin opettajien ja rehtoreiden ja muun henkilökunnan henkilökohtaisesti nimettyjä työhuoneita, joi-hin vierailu on luvanvaraisesti sallittu huoneen omistajan luvalla.

Termien vaihtelevuus käsitteellistää tilan julkisuutta ja yksityisyyttä eritavoin. Nykyisessä yh-teiskuntajärjestelmässä yhä useammin julkiset kaupunkitilat muuttuvat vähemmän julkisiksi tai puolijulkisiksi (Ridell ym. 2009: 55). Koulurakennus on koulupäivän ajan lähinnä oppilaiden ja koulun henkilökunnan käytössä. Fyysisen tilan puolijulkisuus tulee siis parhaiten esiin kou-lurakennuksen aukioloajoissa. Ovet ovat auki lähinnä koulupäivän ajan ja satunnaisten iltata-pahtumien ajan kuten vanhempainillat ja koulun omat juhlat, mutta viikonloppuisin koulun ovet ovat usein lukittuina. Lisäksi koulun tilat ovat rajoitetusti auki ilta-aikaan muiden kaupunki-laisten toimintaa varten. Esimerkiksi koulun liikuntasali tai taitoaineluokat voivat olla kaupun-kilaisten tai kansalaisopiston käytössä. Kun tila on vuokrattu ulkopuoliseen käyttöön, rajoittuu samalla julkisen tilan olomuoto puolijulkisemman ja yksityisemmän tilan suuntaan. Kansalais-opistot vuokraavat tilan jäsenmaksun maksaneiden kurssilaisten käyttöön ja liikuntavuoroille on usein tietyt käyttäjänsä sekä vuorojen varausjärjestelmät.

Koulutila muuttuu entistä julkisemmaksi, sillä oppilaitoksen tiloihin on kaikilla yhteisön jäse-nillä lupa tulla saamaan tietoa, työskentelemään tai harrastamaan. Koululaitoksen on tarkoitus toimia alueen monitoimi- ja resurssikeskuksena, jolloin kaupungin tai kunnan muuta toimintaa järjestetään koulun tiloissa. Toiminnassa pyritään vastavuoroisuuteen, jolloin koulu voi hyö-dyntää opetustapahtumien järjestämisessä paikallisia yrityksiä, lähialueen muita työskentelyti-loja ja laboratorioita. (Uudistuva... 2017)