Metodologia ja tutkimusmenetelmä

Tutkimukseni on kvalitatiivinen eli laadullisin lähtökohdin etenevä työ. Tapaustutkimukseeni valitsin Joensuun normaalikouluun alakoulun. Tutkimustyylissä kuvaillaan tutkimuskohdetta ja selitetään ilmiötä tieteellisellä otteella (Syrjälä 1994: 11). Menetelmässä mennyt nivoutuu nykyhetkeen ja vaikuttaa olemassa olevaan hetkeen. Tapaustutkimuksessa huomioidaan koko-naisvaltaisuus, jossa yksilö kuvaa ympäröivän maailman merkityksiä subjektiivisen inhimilli-syyden kautta (Syrjälä 1994:13). Tutkimuksessa hyödynnetään haastatteluita, havaintoja ja ku-via.

Aineistoni on haastattelumuodossa, joka on nauhalta litteroitu kirjalliseen muotoon. Aineiston analyysimenetelmäksi valitsin fenomenologisen analyysin, jossa voin tarkastella haastatelta-vien yksilöllisiä kokemuksia koulusta yhdistäen ne heidän päivittäistä toimintaansa kuvaavaan analyysiin. Käytän analyysiyhdistelmää, jossa yhdistyvät filosofinen fenomenologia ja aineis-ton käsittelyssä sisällönanalyysi. Fenomenologinen suuntaus keskittyy havainnointiin ja haas-tateltavien kokemusten avaamiseen, tällöin keräämäni aineisto määrää ensisijaisesti tutkimuk-sen suuntaa ja antaa ilmiölle kehyktutkimuk-sen. Kaikki maailman tieto on lopulta kielen kautta kerrottua merkityksien hallintaa (Hurssel 1995: 75).

Fenomenologia (fenomeeni = ilmiö) käsittelee ilmiöiden kykyä tuottaa merkityksiä ja sitä kautta uutta tietoa (Varto 2005: 134). Syrjälä työryhmineen (1994: 16) kuvaa fenomenologian sisintä kolmen termin kautta. Ilmiö tarkoittaa yksilön käsittämää kokemusta ulkoisen ja sisäisen maa-ilman rakentumisessa. Kokemus käsittää subjektiivisen ja objektiivisen ulottuvuuden käsiteltä-essä useamman yksilön kokemuksia samasta ilmiöstä. Käsitys on ilmiön todellinen kuva, joka muodostuu kokemuksen ja ajattelun kautta. Tutkittavaa ilmiötä ei olisi siten olemassa ilman ihmisen ajattelullisen voiman ulottuvuutta. Yhdessä maailmassa on niin monta eri ajattelun ta-paa kuin on ihmistäkin, joten maailma näyttäytyy jokaisen yksilön käsityksissä omanaan (Syr-jälä 1994:16).

Tieteen metodologiana fenomenologiassa painotetaan subjektiivisuutta, jossa tunteet ja aisti-mukset ovat keino saavuttaa tieteellinen kokonaisuus. Tutkijan on kyettävä tarkastelemaan il-menevää asettamatta sitä suoraan olevaksi (Husserl 1995: 16). Metodi tunnustaa olevaisuuksien

liikkeen ja niiden ainaisen muutosvirran, mikä poissulkee ajatuksen jonkin ehdottomasta pysy-vyydestä. Menetelmä tiedostaa kahden perspektiivin väliset poikkeavuudet, joista ensimmäi-sessä hyväksytään tutkijan aiempien tietojen vaikutus tutkimukseen ja toisessa käsitellään puh-taasti vain tutkittavaa ilmiötä ja siihen liittyviä merkityksiä.

Metodologiassa oleellista on, että tutkija pyrkii irtautumaan kaikista ennakko-oletuksista, vält-tää ennakoivien johtopäätösten vaikutuksia. Olemassa oloni tutkittavassa ympäristössä haasta-teltavien kanssa muokkaa käsityksiäni tilasta ja tilan ymmärtämisestä (Syrjälä 1994:14). Vaikka pyrin välttämään ennakkokäsityksien muodostumista, saattaa niitä silti tahtomatta syntyä ai-neiston keruun aikana.

Aineistoa pyritään havainnoimaan ilmiön kaikessa monipuolisuudessaan ilman teoreettisia ra-joituksia. (Varto 2005: 135) Tarkoitus on oivaltaa ja avartaa tarkasteluperspektiiviä itsestään selvästä toiminnasta, johon ei normaalisti kiinnitetä huomiota. Tähän pyritään tarkastelemalla samaa ilmiötä useamman perspektiivin kautta, jolloin päästään lähemmäksi ilmiötä aidosti ku-vaavaan lopputulokseen. Kuvailun kautta pyritään löytämään yleistettävyydet, joista puolestaan syntyvät keskinäiset merkityssuhteet. (Varto 2005) Tämän toimintakaavan tulisi johdattaa itse ilmiön ilmenemiseen, jossa oleellista on kokeminen ja näkeminen, tietynlainen omakohtaisuus, jolla aihetta voi ylipäätään tarkastella. Edmund Husserl (1995) tiivistää mielestäni kaikkein oleellisemman sanomalla, ettei tutkimuksen pätevyydellä ole objektiivista merkitystä, olen-naista on vain subjektiivinen totuus.

Valitsin fenomenologisen merkitysanalyysin, koska lähtökohtaisesti tutkimuksen pääpaino on yksilöiden kokemuksessa tilasta, joka esiintyy henkilöille työpaikkana ja päivittäisten rutiinien tapahtumapaikkana. Tilaan suunnitellaan toimintaa, siellä vietetään aikaa ja vähitellen tilasta erottuu omat tutut ja tärkeät paikat. Tutkimusteemassani perehdyn opettajien käsityksiin kou-lutilasta, mutta myös toimintaa tarkkailevan rehtorin perspektiiviin sekä käyttäjinä toimivien oppilaiden näkemyksiin, jolloin tarkastelen aihetta avoimesti useamman näkökulman kautta.

Fenomenologia keskittyy merkitysten ymmärtämiseen, joka tässä tutkimuksessa nousee haas-tatteluteksteistä ja opettajien toiminnan kuvailusta ja havainnoinnista. Kyse on kielen tutkimuk-sesta ja merkitysten esiin nostamitutkimuk-sesta. Kun ilmiötä kuvaillaan laajimmassa mahdollisessa ken-tässä, tulee intuitio keskeiseksi osaksi kokemuksen autenttisuutta. Tiedolliset kokemukset, in-himillisyys ja tunnepohjaiset kokemukset ovat keskeisiä. Ympäristösidonnaisuus tuo oman li-sänsä kokemukseen ja tekee ilmiön kuvauksesta entistä subjektiivisemman.

Puusan (2011: 41) mukaan fenomenologinen ihmisen kokemukseen perustuva tutkimus pyrkii saavuttamaan yhtäläisen kyvyn ymmärtää ilmiötä kuvaavien haastateltavien elämismaailmaa.

Toisen kokemuksen tulkinnassa olennaista on merkitysten antaminen, jossa huomioidaan ih-misten tapa jäsentää maailmaa suhteessa käsiteltävään ilmiöön. Fenomenologisessa menetel-mässä ei päädytä julistamaan lopullista totuutta, vaan se jättää mahdollisuuden ilmiön muuttu-vuudelle. Yksittäiseen hetkeen liittyvä ilmiön kuvailu fenomenologian avulla koskee vain tut-kimuskohteeksi otettua ilmiötä itsessään, eikä se sellaisenaan sovellu yleistettäväksi teoriaksi.

Tämä tukee myös tapaustutkimukseni käsittelyä. Pyrkimys ei siis ole asettaa mitään ehdotto-man olevaksi, vaan tärkeämpää on itse ilmenemisen tapahtuminen sellaisena kuin se sillä het-kellä esiintyy.

Sisällönanalyysi tulee menetelmänä esiin erityisesti lapsille suunnatussa ryhmähaastattelussa.

10-vuotiaiden lasten on hankala perustella lempipaikkojaan ja pohtia paikan ja oppimisen vä-listä suhdetta, jotta taustalta saataisiin esille syvempiä merkityssuhteita. On myös huomioitava, että lapsille tehty ryhmähaastattelu oli melko suppea otanta koko tutkimus- ja havainnointijak-son kokonaisuudessa. Myös aikuisille tehtyä haastattelua on jäsennelty sisällönanalyysillä liit-teiden 5-8 osalta. Sisällönanalyysissa aineistoa eritellään, etsitään yhtäläisyyksiä ja eroja sekä tiivistetään keskeinen anti (Tuomi & Sarajärvi 2002: 105). Lasten välinen keskustelu on muu-tettu tekstimuotoon. Saatu yhteenveto kytkeytyy lopulta opettajahaastatteluiden tulosten yhtä-aikaiseen tarkasteluun täydentäen kouluyhteisön käyttäjien kontekstia. Sisällönanalyysin ai-neistolähtöisessä menetelmässä saatu haastatteluaineisto pilkottiin osiin eli lapsikohtaisiin mie-lipiteisiin lempipaikoista. Ryhmittelyn jälkeen käsitteellistetään aineistosta esiin nousseet pai-kat, esimerkiksi pienryhmätyöskentelytilat tai toiminnallisen opetuksen tilat. Lopulta saadaan rakennettua kattavampi kokonaisuus ja yleispätevämpi esitystapa fyysisestä koulutilasta lasten näkökulmasta.

Ekstentiaalisen fenomenologian mukainen ihmiskäsitys perustuu Edmund Husserlin ja Martin Heideggerin kehittämään filosofiaan, jossa ihmisen olemassaolon perusta rakentuu ihmisen ke-hollisuuteen, tajunnallisuuteen ja situationaalisuuteen, joka tarkoittaa, että ihminen on sidottu maailman suurempaan olevaan (Rauhala 2005: 95; Virtanen 2011: 164). Filosofiaan liittyy myös käsitys, että havainnot osoittavat olemassaolomme kaikkien näkökulmien olevan siteessä toisiinsa. Havainnot kiemurtelevat tajunnassamme muodostaen verkostoja ja liitoksia. Jokaisen ihmisen elämismaailma rakentuu merkityksistä ja kokemuksellisuudesta. Jokaisen elämää tar-kastelevan objektin kokonaiskäsitys elämismaailmastaan siis vaihtelee. (Varto 2005: 29-30, 35)

Jokaisen näkökulma on riippuvainen yksilöllisistä mielenkiinnon kohteista ja on siksi juuri omanlaisensa (Varto 2005: 104). Tapamme ajatella eli tajunnan mieli on muokkautunut oman-laisekseen koettujen tapahtumien kautta, joista mieli on rakentanut yksilöidyt merkityssuhteet.

Ihmisen käsitys ilmiöstä on siis riippuvainen tajunnasta, tässä hetkessä olemassa olevasta ja tiedetystä sekä aiemmista kokemuksista ja tuntemuksista (Rauhala 2005: 119). Rauhala puhuu-kin teoksessaan (2005: 119) tajunnan ymmärtämistiheydestä. Ihmismielen tajunta muokkautuu historian ammentamana ja jo tapahtunut on näin oleva mukana myös nykyhetkessä prosessoi-tuvassa mielen sisältöaineksessa. Jokaiselle meistä on rakentunut ja rakentuu edelleen omat elämänkatsomukselliset yhteydet ja käsitys maailmasta.

Fyysistä tilaa tarkastellaan muiden kokemuksissa, jolloin ymmärrys muodostuu heidän koke-mustensa kautta (Fenomenologinen... 2015). Fenomenologinen suuntaus perustuu havainnoista ja kokemuksista tuotettuun tietoon. Tutkimuksessani korostan fyysisen ja ruumiillisen maail-man kokemusta sekä henkilökohtaisten aistimusten merkitystä (Fenomenologia... 2015). Litte-roiduista haastatteluista etsitään merkityssuhteita, mikä koetaan koulussa tärkeänä, mitä arvos-tetaan, millainen osuus fyysisellä tilalla on kouluarjessa. Saatu aineisto ilmentää haastateltavien kuvaamaa kokemusta koulutilasta eli ensimmäistä deskriptiota (Virtanen 2011: 172).

Tulosten selittämisessä tulee toisen deskription vaihe, kun verrataan tutkittavan alkuperäisten ilmausten ja tutkijan tiivistettyjen kuvausten vastaavuutta (Virtanen 2011: 172). Tarkoitus ei ole etsitä syitä ja seurauksia, vaan prosessissa pyritään rakentamaan käsittämisen malleja eri olemassa olemisen muotojen jatkuvaan yhteen kietoutumiseen tarkasteltaessa samaa reaalimaa-ilman ilmiötä (Metsämuuronen 2008). Tulkintojen ja ymmärtämisen tarkoitus on löytää jokai-sella lukukerralla uusi näkökulma avaamaan tutkimuskohteen mieltä kohti todellisinta muoto-aan ja lisätä tutkijana ymmärrystä ilmiötä kohtmuoto-aan (Varto 2005: 108). Tutkimus on onnistunut, mitä lähemmäksi pääsemme fenomenologista reduktiota ja onnistumme irtautumaan ennakko-asenteista ja mielikuvista ottaen vastaan ilmiön sellaisenaan kuin se on (Virtanen 2011: 173).