Opettajien kävelyhaastattelut

Ensimmäiseksi purin aineistosta opettajille tärkeät ja keskeiset tilat koulussa (Liite 5). Tuloksen sain taulukoimalla aineistosta eri tiloihin liittyvät maininnat kävelykierroksemme aikana. Luon-tevasti uusi suurluokka sai eniten mainintoja, koska se oli yksi haastattelun pääteemoista. Muita tärkeitä tiloja olivat oppimaisema ja kirjasto, erityisopetuksen rooli koulussa, oma luokkatila, digitaaliset ympäristöt ja digitaalisuus fyysistä ympäristöä muokkaavana tekijänä henkilökoh-taisten laitteiden muodossa, koulun lähiympäristö, joka ei rajaudu koulun piha-alueeseen, lii-kuntasali toiminnallisuuden näkökulmasta, luontokeskus erikoistilana, yläkerran yhteisöllinen tila, kielten aula ja uudenaikaistuva oppimisympäristö sekä käsityöluokat.

Tuloksia purkaessani muodostin kategorioita, jotka otsikoin omiin alalukuihinsa kuuluviksi si-sällöiksi. Liitteestä 4 löytyy taulukko, jossa on suorat lainaukset haastatteluaineistosta ja aja-tuspolut sanotun jäsentelyyn. Opettajahaastatteluiden lainauksia on käytetty kuuden seuraavan kategorian käsittelyssä paitsi viimeisen, joka on haastattelun loppukysymyksestä tehty yhteen-veto. Liite 6 erittelee pelkästään fyysisiä elementtejä koulutilassa, kun taas liitteessä 7 keskityn abstraktimpien opetukseen vaikuttavien seikkojen erittelyyn ja jäsentelyyn. Liite 8 jaottelee uutta opetustilaa.

Käsiteltävät kategoriat olen merkinnyt alle tummennetuilla väliotsikoilla. Kahdessa ensimmäi-sessä kategoriassa eritellään käyttäjien eli opettajien ja oppilaiden vaikutusta koulutilaan. Kol-mannessa kategoriassa pohditaan koulun tilojen rajoituksia julkisuuden ja avoimuuden

näkö-kulmasta. Neljännessä ja viidennessä kategoriassa avataan tarkemmin opettajien käsityksiä ti-lojen käytöstä ja niissä tapahtuvasta ryhmittelystä, joka avaa enemmän fyysisen tilan käyttöä ja sen vaikutuksia opetukseen. Kuudes kategoria on omistettu uudelle suurluokkatilalle ja lopuksi opettajat kuvaavat normaalikoulua oppimisympäristönä seitsemännessä kategoriassa.

Tuloksia tarkasteltaessa huomioni kiinnittyi siihen, että aikuisten haastatteluissa nousi esiin pe-dagogiikan kautta tajunnallisuus. Aikuisilla korostui tila-ajattelussa ymmärrys ja ajattelu, kun taas lapsille tehdyssä ryhmähaastattelussa huomasin lasten keskittyvät paljon enemmän konk-reettiseen ympäristön aistimiseen, kuten miltä tila tuntuu ennen kaikkea kehollisuuden kautta.

En pidä tätä vertailullisena ongelmana vaan näkökulman rikkautena. Monikaan opetus- ja kas-vatustehtävään liittyvä ajattelullinen ja toiminnallinen teoria ei suoraa yhdistynyt fyysisen ym-päristön ilmentymiseen. Ajattelun ilmaisuista ja toiminnan periaatteista löytyy kuitenkin yhty-mäkohdat laajempien merkitysten kautta siihen, miksi fyysinen ympäristö on rakennettu juuri tietyllä tavalla. Se, millaista opetusta ja pedagogisia ratkaisuja opettaja toteuttaa, on suoraa yh-teydessä opettajan luokkatilan ulkoiseen olemukseen.

Opettaja vaikuttajana koulun tiloissa

"Taito- ja taideaineet eli käsityö ja liikunta ovat aika tärkeitä kokonaisuuksia itselle. Näen nii-den arvot tosi isona ja haluan, että niinii-den tilat ovat kunnossa." (H3 8/2017)

"Liikuntasali – Rakas paikka." (H4 8/2017)

"Liikkuminen ja toiminnallisuus on vahva pedagogiikka ja ajattelutapa, tapa toimia minulla."

(H6 8/2017)

Opettajien henkilökohtaisena koettu merkityksellisyys tiettyjä oppiaineita kohtaan lisäsi tilan tärkeydentunnetta muun muassa käsityön ja liikunnan osalta. Oma erityinen mielekkyys oppi-aineeseen näkyy halussa säilyttää tilat ja varusteet hyvässä kunnossa sekä kehittää aineiden opetusta. Taito- ja taideaineissa toistuu projektityöskentely, ilmiöoppiminen ja teemaperustei-suus, jotka ovat uuden opetussuunnitelman toiminnan pohjana.

Käsityötä on kehitetty voimakkaasti oppiaineena. Tunteja pitivät tekstiilityön- ja teknistentyön opettajapari. Tunnit etenivät yhteisten aihepiirien mukaan esimerkiksi keittiö- tai peliteemalla.

Oppilaat saivat virikkeitä aihepiiriin liittyen, sen jälkeen he saivat itse valita ja suunnitella mitä teemaan liittyvää tekisivät, toteutettaisiinko työ kovilla vai pehmeillä materiaaleilla ja

minkä-laista tekniikkaa työssä hyödynnetään. Ainoa rajoitus oppilaille oli, että työtapojen piti luku-vuoden aikana olla riittävän monipuolisia ja vaihtelevia. Luokassa tehtiin useampaa erilaista työtä yhtä aikaa, joten myös opettajat neuvoivat erilaisten töiden valmistusta. Käsityöluokat ovat tällä hetkellä myös remontissa. Tulevissa tiloissa luokkayhteisössä toteutettu yksilöllinen työskentely ja liikkuminen tilojen välillä helpottuu. Uusiin tiloihin on toivottu yhteisen suun-nittelun ja työstämisen tilaa. Alakoulun käsityötunneilla sukupuolirajat ovat menneet jo muka-vasti rikki, eivätkä oppilaat koe käsitöiden jakautuvan tyttöjen ja poikien käsityötaitoihin. Kä-sityössä yhdistyy yhteisopettajuus, kahden taitoaineen integrointi.

Liikunnassa kaksi ryhmää liikkuu yleensä yhdessä kahden opettajan kanssa, pistetyöskentelyllä voidaan jakaa liikuntasaliin eri teemojen mukaista toimintaa. Salissa on monipuoliset välineet ja oppilaat ovat mukana suunnittelemassa ja rakentamassa tunteja. Liikuntasalia käytetään myös toiminnallisen opetuksen tuokioihin salin ollessa vapaana. Toiminta voi olla taukojump-paa työskentelyn lomassa tai fyysinen harjoite muistamisen tukemiseen, vaikkapa matematii-kan tai suomen kielen tunneilla. Toiminnallisia menetelmiä käyttämällä saavutetaan oppimisen tavoitteita, mutta samalla tuetaan myös lapsen keskittymiskykyä, tarkkaavaisuutta, sosiaalista vuorovaikutusta ja ryhmätyöskentelytaitoja. Fyysisen energiapurkauksen jälkeen lasten on hel-pompi siirtyä kynä-paperi työskentelyyn ja työrauha säilyy luokassa paremmin.

Opettaminen ei rajaudu enää vaan koulun seinien sisälle. Joensuun normaalikoulun pienten pi-hamaalla on areena, joka toimii lasten ensimmäisenä ulko-opetuspaikkana. Areenasta on hyvä aloittaa, sillä se on pieni rajattu alue, jonne järjestetään selkeää toimintaa. Ulkoympäristö haas-taa oppilaiden kuunteluntaitoja ja hankaloithaas-taa aluksi ryhmänhallinhaas-taa, mutta kun lapset ovat tottuneet ulkona opiskeluun, voidaan ympäristöä käyttää monipuolisemmin, siirtyä hiljalleen muualle koulun pihalle ja koulun rajojen ulkopuolelle. Pihallekin voi rakentaa fyysisen ympä-ristön elementtejä, sillä liiduilla voidaan piirtää laatoitetulle alueelle ja hiekka-alueelle voi ra-kentaa ja kasata yhteisiä merkityksiä. Pienten oppilaiden ja uusien toimintojen harjoittelun kan-nalta turvallisuus on tärkeää koulun pihamaalla. Kun koulun alueelta poistutaan vierailulle pai-kasta toiseen ei enää liikuta perijonomuodostelmassa koko alakoulun ajan. Parijonossa oppilas luottaa muodostelman turvallisuuteen ja unohtaa seurata ympäristöään. Arjen taitoihin liittyy ympäristössään liikkuminen, oppilaan on kyettävä liikkuessaan havainnoimaan liikennettä ja muita kulkijoita kävelytiellä. Opettaja seuraa, muttei ohjaa oppilaiden liikkumista, sillä pitää-hän heidän koulupäivän ulkopuolellakin selvitä lähiympäristössään itsenäisesti. Turvallisen liikkumisen taito mahdollistaa toimintaa myös vapaa-ajalle.

Oppilaan rooli fyysisen tilan muuttajana

Opettamisen tapojen ja periaatteiden muutos näkyy myös fyysisessä tilassa. Jotta on voitu ra-kentaa käytävä- ja aulatiloihin pienryhmätyöskentelyyn sopivia paikkoja, joihin oppilaat voi päästää työskentelemään itsenäisesti oppimaisemaan, edellytetään oppilaiden vastuunoton li-sääntymistä omasta oppimisesta. Enää ei toimita niin, että opettaja yksin kantaa vastuuta oppi-laiden oppimisesta ja huolehtii, että työskentelyssä edetään. Moni haastateltavista korosti ope-tuksessa tapahtuvaa muutosta, ennen opettaja antoi oppilaille valmiiksi käsiteltyä tietoa opitta-vaksi, jolloin opetus oli passiivisempaa. Nykyään oppilaan rooli on aktiivinen ja oppilaalla it-sellään on suurempi vastuu omasta oppimisestaan ja itsesäätelyn taidoista. Toiminnasta on tul-lut siis oppilaslähtöistä.

”Oppilas ottaa enemmän vastuuta omasta oppimisesta, johon harjaannutaan. Jos tehtävään suuntaava toiminta harhautuu opettaja ohjaa takaisin aiheeseen.” (H1 8/2017)

”Oppilaat kantavat itse vastuuta oppimisesta, eikä niin että opettaja on koko ajan kantamassa vastuuta siitä, että jotain tehdään” (H3 8/2017)

”Oppilaille annetaan enemmän autonomiaa ja vastuuta omasta oppimisestaan ja lisää rikas-tavan yhteistyön mahdollisuuksia.” (H1 8/2017)

”Taustalla pedagoginen ajatus jossa lapsia ohjataan itseohjautuvuuteen. Uudessa tilassa on uusi toimintakulttuuri lapsille ja aikuisille.” (H5 8/2017)

"Me keskustellaan aika paljon oppilaiden kanssa vahvuuksista ja omista työskentelytaidoista ja siitä, mitä koulu edellyttää heiltä ja mitä minä edellytän heiltä. Olen neuvonut heille rau-hoittumisen keinoja, itsesäätelyn keinoja ja yritän luoda heille niitä valmiuksia." (H6 8/2017) Oppimisen psyykkinen puoli vaikuttaa oppimisen fyysiseen ilmenemiseen. Ennen luokat olivat toistensa kopioita, opettaja pöydän takana puhumassa oppilaille. Oppilaat kuuntelevat ja kir-joittavat muistiinpanoja istuen omissa pulpeteissaan ja keskittyen omaan työhönsä. Oppilaan saadessa vastuu työskentelystä, hänet vapautetaan luokkatilasta etsimään luotettavaa tietoa ja työstämään annettua aihepiiriä. Oppilaan rooli tiedon käsittelijänä kasvaa ja opettajan tehtävä on siirtyä taustalle tukemaan, että oppilas löytää tiedon opetuksen tavoitteiden täyttämiseksi.

Uusi työskentelymalli ei asetu pulpettirivien sekaan, vaan vaatii ympäristöltä muuntautumisky-kyä. Luokka ei ole enää suuren massan tilaa, vaan rauhallisia soppeja ja pistetyöskentelyyn soveltuvia ryhmittymiä. Opettaja kertoo millaisia valmiuksia ja työskentelytaitoja oppilaille odotetaan kehittyvän ja miten niitä harjoitellaan. Oppilailta ei odoteta valmiita taitoja, vaan niistä puhutaan ja niitä lähdetään yhdessä kehittämään toivottuun suuntaan.

Luokkien opettajat muodostavat keskenään tiimejä. Yhteissuunnittelun tuloksena eri luokkien oppilaat voivat tehdä yhteisprojektia tai lähiluokkien eri ikäiset lapset voivat työskennellä avoi-missa oppimisympäristöissä yhteistyössä. Vanhemmat oppilaat toimivat asiantuntijoina ja aut-tavat nuorempia pääsemään uudelle oppimisen tasolle. Tässä Vygotsky:n lähikehityksen vyö-hykkeen teoria saa uuden ulottuvuuden, kun luokka-asteensa edistyneempi oppilas toimii asi-antuntijana muille. Periaate tulee tapahtumaan myös uudessa suurluokassa yhden luokka-asteen sisällä, sillä neljä opettajaa seuraa oppilaiden edistymistä ja auttaa niitä, jotka eivät pääse eteen-päin. Luokassa on vahva yhteisöllisyyden ajatus, jolloin vahvuuslähtöisen ajattelun mukaan taidon hallitseva oppilas voi auttaa muita ryhmässään selviytymään uudelle oppimisen tasolle.

Opettaja ei suuressa tilassa voi toimia jokaisen oppilaan ohjaajana, vaan on luotettava tehtäviin ja ohjeistukseen. Apua saavat apua tarvitsevat. Suurluokan tilarakennekin ohjaa oppilasta etsi-mään tovereidensa kanssa luokasta paikan, jossa voi keskittyä työskentelyyn ja tarvittaessa vaihtaa paikkaa. Oppimisen ympäristö pitää työskentelyn mielekkäänä ja ohjaa oppimista py-symään paremmin aiheessa, kun tilassa todella viihdytään ja siitä saadaan virikkeitä.

Tilan julkisuus ja avoimuus

Haastatteluissa tuli esille tilan omistajuuteen liittyvää problematiikkaa sekä puolijulkisen ja puoliyksityisen tilan näkymättömiin rajoihin vertauskuvallista kompastelua. Oppimaisema on suhteellisen uusi tila ja vanhana kirjastotilana tunnettu aula tuntuu toimivan joillekin edelleen enemmän kirjastona, kuin avoimena oppimisympäristönä. En ole tietoinen, miten tilan käytöstä on opettajakunnassa virallisesti sovittu, mutta haastattelut toivat tilan monitahoisen suhtautu-misen esiin. Lisäksi nykyinen remontti on tehnyt tilaan väliaikaisia muutoksia ja tuonut oppi-maisemaan kuulumatonta tavaraa, joten tila ei ole vielä opetuksen näkökulmasta parhaassa po-tentiaalissaan.

”Oppimisympäristö / kirjasto on ympärillä olevien luokkien yhteisessä käytössä eli tätä tilaa ei voi varata. Tilassa eri ikäiset lapset voivat työskennellä sovussa ja häiriintymättä toisis-taan.” (H1 8/2017)

”Meillä on oikeastaan kirjastotunnit, mutta kyllä tähän voi tulla. Tietysti tuntee kollegat silla-lailla, että on joitain, joita se häiritsee, jos he ovat ikään kuin varanneet tämän tilan ja halua-vat, että se on lähinnä heillä. On moni sellainenkin et sitten voidaan olla täällä useampikin yhtä aikaa” (H2 8/2017)

”Tilasta (oppimaisemasta) tulee toimiva, kun se saadaan valmiiksi. Varsinkin, jos saadaan toimintakulttuuri juurrutettua, että tänne voi vaan tulla. Koulussa paljon varataan tiloja, saisi tulla yhteisöllisyyden paikka.” (H4 8/2017)

Uuden opetussuunnitelman myötä erilaiset tilat ovat yhä aktiivisemmassa käytössä. Avoimet tilat lisääntyvät kouluissa ja erilaisilla yhteiskäyttöön tarkoitetuilla tiloilla pyritään lisäämään yhteisöllisyyttä. Toiminnan muuttaminen vaatii ajattelun muuttamista ja vanhoista toimintape-riaatteista avautumista uuteen käyttöteoriaan. Lapsilta odotetaan kykyä työskennellä itsenäi-sesti häiriintymättä muista tilan käyttäjistä ja muutos on yhtä suuri oppimisen paikka myös kaikille opettajille. Yksi haastateltavista puhuikin toimintakulttuurin murroksesta, joka mieles-täni kuvaa hyvin vaatimuksia oman toiminnan muuttamiseen ja ajattelun vapauttamiseen van-hoista tavoista. Uusi toimintamalli ei toteudu hetkessä ja muutokselle on annettava aikaa.

Tilan julkisuutta pohtiessani piirrän mieleeni ensin tilan fyysiset rajat. Oppimaisema sijaitsee koulun toisessa päässä, jossa käytävän pääty levenee isommaksi aulaksi. Aulan jokaisesta nurk-kauksesta on neljä solua, joissa kaikissa on kolme erillistä luokkahuonetta. On totta, että oppi-maiseman tilaneliöt eivät riitä kaikkien yhtäaikaiselle käytölle. Koulun toimintaperiaatteita ei tue ajatus, että yhden opettajan varatessa tila kirjastotuntia varten tai muuhun työskentelyyn yhdentoista muun opettajien tulisi pysyä oppilaineen luokissaan. Aulatila rajautuisi näin puo-liyksityiseksi yhdelle opettajalle ja tämän luokan oppilaille. Muille luokille puolijulkinen tila kaventuisi hetkellisesti kielletyksi tilaksi kyseisen oppitunnin ajaksi. Toimintamalli työntäisi muiden luokkien ovet kiinni, luokan kynnys kasvaa korkeammaksi ylittää, kun pohditaan op-pimaiseman julkisen ja yksityisyyden liukumaa.

Yhden opettaja ajatusmalli voi siis muuttaa tilan olomuotoa hetkellisesti ja kollegoiden kunni-oittaessa yksityisyydentarvetta näin tapahtuukin. Jokaiselle on annettava oma tilansa toteuttaa haluamaansa pedagogiaa, mutta toisten tilan rajoittamiseen johtava ajatusmalli tuntuu melko ahtaalle. Jos oppimaisema olisi tilana jatkuvasti kaikkien käytössä ilman varauksia, se edustaisi todellista puolijulkista, vapaata ja avointa oppimisympäristöä. Moni opettaja pitääkin luok-kansa ovea aina auki ja työskentelytila ulottuu aina oppimaisemaan saakka, kun luokassa alkaa pienryhmätyöskentelyvaihe.

”Ovi kiinni -pedagogiikka on jo aika kaukana tässä talossa” (H5 8/2017)

Kouluhistoriassa on pitkään kunnioitettu opettajan omaa luokkatilaa ja toimintaa oman luokan kanssa. Varsinkin pienissä kunnallisissa kouluissa tunteja harvoin seurataan kenenkään toi-mesta. Mutta yksityisyyden käsitys on muuttunut kouluyhteisössä. Koulun on yhteisöllisyyden paikka. Oppimaisema näyttäytyy loistavana yhteistoiminnan ja yhteisopettajuuden tilana, jonka vapaalla käytöllä lisätään yhteistyötä opettajien ja oppilaiden välillä. Uusi opetussuunnitelma

kehottaa avautumaan luokista kohti avoimia ympäristöjä. Opetustila laajenee luonnostaan käy-täville rakennetuille työskentelypisteille ja koulun tilaneliöt siirtyvät tehostetumpaan käyttöön.

Koulusta tulee kokonaisuudessaan oppimisen tilaa. Uusi suurluokka on suunniteltu niin, että yksityisiä tiloja ei juuri ole ja kaksi pienempää työtilaa ovat lasiseinällä erotettuja tiloja, joten läpinäkyvyys ja toisten toiminnan seuraaminen ovat jatkuvasti läsnä.

Tilan käyttöön, sen rajoituksiin ja avoimuuteen tulisikin pohtia ratkaisuja kouluyhteisössä, jotta päästäisiin kohti vapaan olemisen tilaa. Uuden oppimisympäristön vahvuuslähtöistä ajatusmal-lia voisi siirtää myös päärakennuksen oppimaisemaan. Yhdessä tekemisessä löytää ja oppii uutta toisten vahvuuksista ja asiantuntijuuden eri variaatioista. Oma kiinnostus ohjaa oma toi-mintaa ja asiantuntijuutta sekä tilassa toimimisen malleja, joten olisi hyvä avartaa katsetta myös toisten taidoista oppimiselle ja kokeilla rohkeasti uutta, kun tukea on saatavilla. Koulun toimin-taperiaatteena on, että auttamisen resursseihin on kiinnitetty huomioita, jolloin jokainen opet-taja voi kehittää taitojaan.

Käsityksiä tilasta ja sen käyttöpotentiaalista

”Noihin soluihin tai siipiin emme nyt mene, ne ovat hyvin perinteisiä luokkahuoneita. Niissä on pulpetit, ehkä niitä vähä ryhmitellään eri tavalla, ei ole riveissä niinkään, mutta solut ovat keskenään kaikki samanlaisia. Niissä itsessään ei ole mitään yhteisen oppimisen tiloja.” (H3 8/2017)

”Luokat ovat ehkä perinteisiä, mutta perinteinen luokkatila ei välttämättä sano, että pedago-giikka olisi hyvin perinteistä vaan pedagopedago-giikka voi olla hyvin erilaista: erilaisia menetelmiä ja työskentelytapoja” (H6 8/2017)

”Mun mielestä ympäristön muutokset tai vaikka luokkatilan muutokset niin ne ei tarvitse sitä rahaa, vaan sen ajattelun muutoksen ja mielikuvitusta.” (H6 8/2017)

Vaikka moderni ja uusi ympäristö ilmentää jo itsessään uudenaikaista opetusta, ei pelkällä luo-kan ulkonäöllä ole kovin suurta riippuvuussuhdetta opettajan käyttämään pedagogiikkaan. Fyy-siseltä ulkonäöltään perinteinen opetustila ei edusta ehdottomasti vanhanaikaista pedagogiik-kaa, eikä modernissa ympäristössä opeteta pelkästään innovatiivisesti uudenaikaisilla menetel-millä. Jos mietitään asetelmaa toisin päin ja pohditaan, millaista pedagogiikkaa opettaja haluaa käyttää erilaisissa ympäristöissä, voi suurimmaksi esteeksi muodostua perinteisen behavioris-tisen pedagogiikan ja täysin modernin oppimisympäristön toimivuus. On todennäköistä, että fyysisellä tilalla on ohjaava merkitys opettajan ja oppilaiden toiminnassa, mutta se ei aseta eh-dottomuuksia halutun toiminnan toteuttamiseen. Opettajan ammatillisiin taitoihin kuuluu mie-likuvitus valitessaan työskentelytapoja oman pedagogisen ajattelun lähtökohdista ja käyttää

apunaan ympäristön tarjoamia hyödykkeitä. Opetussuunnitelmassa on tavoite laajentaa myös lasten luovaa ajattelua ja toimintaa, johon päästään mielikuvituksen avulla.

Aineistosta selvisi, että vaikka mielipiteet toivotunlaisesta luokkatilasta vaihtelevat, niin opet-tajat pitävät yhteisen oppimisen tiloja tärkeinä ja toivottavana lisänä tulevaan koulutilojen ke-hittämiseen. Uudet tilapuitteet antavat uusia mahdollisuuksia opetukseen ja tukevat uuden ope-tussuunnitelman toteutumista. Koulussa on nykyisin 75 minuutin oppituntijärjestelmä, joka li-sää tunneille monipuolisuutta, sillä tunneilla ehditään tehdä enemmän kuin ennen, mutta sa-malla uusi koulupäivän jaksotus vaatii tunnille enemmän tauottavaa toimintaa opetuksen lo-maan.

”Fyysisellä ympäristöllä on yllättävän suuri merkitys. Tila luo mahdollisuuksia, mutta rajoit-taa, jos se on vääränlainen. Vaikka haluisit lähteä johonkin suuntaan, niin tila voi luoda esteitä.

Mutta se ei silti tietenkään, jos sun pedagoginen ajatus taustalla ei itselle ole selvillä, vaikka olisi minkälainen tila, niin se ei auta sinua toimimaan sen mukaisesti, mutta voi se ohjata siihen suuntaan.” (H5 8/2017)

"Niin pitkään, kun meillä on erilliset luokkahuoneet niin pitkään se tietyntyyppiseen pedagogi-aan myös ohjaa." (H3 8/2017)

Fyysinen tila parhaimmillaan mahdollistaa ja monipuolistaa, mutta tietyissä tapauksissa vanhat tilaratkaisut myös rajoittavat. Koulutilan kehittäminen ja korjausrakentaminen on välttämä-töntä, jotta opetusta voidaan kehittää nykyajan vaatimusten mukaisesti. Vaatii myös opettajalta valmistautumista ja rohkeutta siirtyä opettamaan tilaan, jossa ennen käytössä olleet työtavat ja periaatteet eivät enää tue toiminnan tarkoituksenmukaisuutta tai ovat mahdottomia toteuttaa.

Opettajilla on vahva käsitys siitä, millaista pedagogiikkaa he haluavat työssään toteuttaa ja mitä vaatimuksia se asettaa tilalle. Uutta tilaa suunniteltaessa vahvana periaatteena on ollut toimin-nallisuus ja sen yhdistäminen opetuksen tavoitteiden täyttämiseksi. Eli oppilaat oppivat teke-misen kautta. Opetuksessa huomioidaan monialaisuus, yhteistyö, erilaiset ilmiöt ja aistit eli jat-kossa uusi tila mahdollistaa uuden opetussuunnitelman toteutumisen parhaiten normaalikou-lussa. Uuden opetussuunnitelman mukaisesti oppilaille pyritään tarjoamaan valmiuksia tule-vaan tarvittavien elämäntaitojen ja työelämän kannalta. Opettajien kertomasta huokui halu vattaa lapsista osallistuvia yksilöitä ja antaa tarvittavia valmiuksia yhteiskunnan jäseniksi kas-vamiseen, mielipiteiden ilmaisuun ja luovan ajattelun rakentumiseen. Taideaineiden ja liikun-nan tärkeyttä korostettiin myös opettajan oman jaksamisen näkökulmasta

Ryhmittelyn merkitys luokassa

"Tykkään siitä, että ollaan puolikaaressa, sillä se mahdollistaa oppilaan kohtaamisen ja sen, että oppilaat keskustelee ja se on se vuorovaikutus ja he kohtaa toisen." (H6 8/2017)

"Pulpettien ryhmittely mahdollistaa oppilaiden kommunikoinnin toisten oppilaiden kanssa. Ei istuta yksin tai pareittain, vaan tässä on kolmen ryhmiä. Kaikki ovat kuitenkin suunnattu eteen-päin eli luokkatila on rakennettu niin, että fyysinen ympäristö suuntaa vuorovaikutusta opetta-jalta oppilaalle ja oppilailta opettajalle." (H1 8/2017)

"Seison eri paikoissa, jolloin olen eri oppilaiden lähellä ja oppilaat joutuvat reagoimaan siihen missä puhutaan ja mitä tehdään, jolloin mä saan sen huomion ihan eri tavalla." (H4 8/2017) Rakennetussa tilassa tilan olomuodoille on tarkoituksensa ja tila muovautuu sen käytön mu-kaiseksi. Pohjimmiltaan ryhmittely tukee opetuksen tavoitteita. Erilaiset ryhmittelytavat ovat suunniteltu harjoittamaan ja kehittämään lasten kommunikointia ja vuorovaikutustaitoja. Esi-merkit kuitenkin eroavat siinä, että puolikaari kehittää myös lasten taitoa suunnata keskittymis-tään puhujan vaihtuessa. Pulpettirivit suuntaavat vuorovaikutusta eri tavalla ja korostavat opet-taja-, oppilasvuorovaikutusta ja pienryhmien välistä vuorovaikutusta koko ryhmän yhteisen kommunikoinnin sijaan. Tällekin vuorovaikutusmuodolle on paikkansa riippuen mikä on tar-koituksenmukaista tavoitteiden kannalta.

Puolikaari tukee lasten tasavertaista kuuluksi ja nähdyksi tulemisen mahdollisuutta, samalla harjoitellaan joustavaa vuorovaikutusta puheenvuorojen saamisessa ja antamisessa. Jotta opi-taan käyttämään omia kommunikoinnin taitoja, on osattava myös kuunnella toisten esittämiä mielipiteitä ja suhtauduttava niihin kunnioituksella. Puolikaari on hyvä paikka ohjeiden anta-miseen, jonka jälkeen oppilaat hajaantuvat työskentelypisteille. Luokassa on jokaiselle oppi-laalle oma pöytäpaikka, mutta työskentelypaikka ei ole päivittäin sama. Näin oppilaat oppivat työskentelemään erilaisissa paikoissa hämmentymättä muutoksista.

Fyysisen luokkatilan järjestäminen ja oppilaiden pöytien asettelu ovat opettajan harkinnassa, mutta oppilaillakin on oikeus vaikuttaa omaan luokkatilaansa. Yksittäin riveihin ja jonoihin asetetut pulpetit eivät enää tue parhaiten opetuksen tavoitteita. Opettaja voi tietoisesti asettaa pulpetit ryhmittäin jättäen kulkuväyliä pöytäryhmien väliin. Ennen opettaja opetti opettajan-pöydän takaa, nyt opettaja aktiivisesti kiertelee oppilaiden lomassa. Opettajan opettajan-pöydän ja oppi-laiden pulpettien väliin muodostuneen tyhjän tilan luoma raja on murtunut ja luokka edustaa enemmän kaikkien yhteistä tilaa. Oppilaiden lomassa kulkeminen suuntaa huomiota ja laskee kynnystä avun pyytämiseen opettajalta.

Eri ryhmittelymuotojen monipuolisuus tukee opetussuunnitelman tavoitteita sekä edistää tar-vittavien tulevaisuuden taitojen kehittymistä ja työelämän muuttuvia tarpeita siinä, miten tu-lemme toimeen toistemme kanssa, huomioimme vastavuoroisuuden ja kykenemme ilmaise-maan omia sekä vastaanottailmaise-maan toisten mielipiteitä asianmukaisesti.

Uusi opetustila

"Meitä kiinnostaa se pedagoginen puoli ja miten opettajat toteuttavat opettamisen, kun he ovat sitä muutaman vuoden pyörittäneet." (H3)

"Se tila itsessään, niin niitähän on ympäri Suomen eli, vaikka me keksittäisiin mitä hienoa, niin jollain vois olla se jo. Siksihän me ollaan käytykin kattomassa, että opittaisiin muiden hy-vistä puolista, mutta toisaalta opittaisiin myös niiden niistä virheistä tai haasteista." (H4) Uutta koulutilaa suunniteltaessa opettajat ovat käyneet kouluvierailuilla uusissa

"Se tila itsessään, niin niitähän on ympäri Suomen eli, vaikka me keksittäisiin mitä hienoa, niin jollain vois olla se jo. Siksihän me ollaan käytykin kattomassa, että opittaisiin muiden hy-vistä puolista, mutta toisaalta opittaisiin myös niiden niistä virheistä tai haasteista." (H4) Uutta koulutilaa suunniteltaessa opettajat ovat käyneet kouluvierailuilla uusissa