Kynttilän tavoin ihminen voi palaa loppuun henkisesti, kun hänen energiaansa ja voimava-roihinsa kohdistuu liiallisia vaatimuksia. Uupumusta työelämässä on tutkittu 1970-luvun puolivälistä alkaen, ja jo ennen sitä se oli huomattu sosiaalisena ongelmana. 2000-luvulla uupumuksen yhteydessä on tutkittu myös työn imua eli positiivista työhyvinvointia. Uupu-musta tutkittiin aluksi hoiva- ja palveluammateissa, minkä jälkeen tutkiUupu-musta laajennettiin kaikkiin ammatteihin. (Maslach ym. 2001; Schaufeli & Buunk 2003.) Opiskelijoiden uupu-musta on alettu tutkia vasta viime aikoina (Stoliker & Lafreniere 2015).
Vuoden 2016 korkeakouluopiskelijoiden terveystutkimuksen mukaan 11,5 prosentilla suo-malaisista korkeakouluopiskelijoista on selvästi kohonnut uupumusriski (Kunttu ym. 2017).
Kuittisen ja Meriläisen (2011) tutkimuksessa jopa 19 prosentilla opiskelijoista oli selkeästi kohonnut uupumusriski ja 45 prosentilla kohonnut uupumusriski. Opiskelu-uupumus eroaa sille läheisistä ilmiöistä, kuten stressistä, ahdistuksesta ja masennuksesta siinä, että opiskelu-uupumus on kontekstisidonnainen ilmiö, kun taas kun muut edellä mainitut käsitteet eivät
viittaa tiettyyn kontekstiin (Maslach ym. 2001; Salmela-Aro, Kiuru ym. 2009; Schaufeli &
Buunk 2003).
Työuupumustutkimuksessa teoreettisena viitekehyksenä käytetään yleisimmin Maslachin kolmen ulottuvuuden mallia, jonka mukaan uupumus koostuu ekshaustiosta, kyynisyydestä ja riittämättömyyden tunteista (Maslach ym. 2001). Uupumisasteinen väsymys eli ekshaus-tio on yksilöllisen stressin ulottuvuus, joka kuvaa omien rajojen ylittämistä ja voimavarojen loppumista. Kyynisyys on vuorovaikutuksellinen ulottuvuus, ja siihen liittyy negatiivinen, välinpitämätön ja etääntynyt suhtautuminen työhön. Riittämättömyys puolestaan on uupu-muksen itsearviointiulottuvuus, joka ilmentyy epäpätevyyden ja aikaansaamattomuuden ko-kemuksina. (Emt.)
Maslachin työuupumusteorian avulla voidaan kuvata myös opiskelu-uupumusta (Salmela-Aro, Kiuru, Leskinen & Nurmi 2009). Opiskelu-uupumuksen käsite on johdettu työuupu-muksen käsitteestä (emt.) ja se kuvaa negatiivista opiskeluhyvinvointia (Salmela-Aro 2009).
Opiskelu-uupumus määritellään pitkittyneeksi stressioireyhtymäksi, joka kehittyy seurauk-sena opiskeluun liittyvästä jatkuvasta stressistä. Uupumukseen sisältyy opiskeluvaatimusten aiheuttama uupumusasteinen väsymys, kyyninen asenne opintoja kohtaan, johon kuuluu opintojen merkityksen kokemisen väheneminen, sekä riittämättömyyden ja kykenemättö-myyden tunteet opiskelijana. (Maslach ym. 2001; Salmela-Aro 2009; Salmela-Aro, Kiuru ym. 2009.)
Opiskelu-uupumuksen kolmen osatekijän, uupumisasteisen väsymyksen, kyynisyyden ja riittämättömyyden tunteiden, voi ajatella seuraavan toisiaan (Moneta 2010; Salmela-Aro 2009), mikä on esitetty kuviossa 1. Ekshaustio ennustaa kyynisyyttä, joka puolestaan ennus-taa riittämättömyyden tunteita (Moneta 2010). Suuri opiskeluennus-taakka ja opiskelijan pitkäkes-toinen ponnistelu tavoitteiden saavuttamiseksi ilman, että hänellä on riittäviä edellytyksiä saavuttaa niitä, johtavat uupumisasteiseen väsymykseen. Tällöin opiskelija kokee voima-kasta emotionaalista väsymystä, joka ei mene ohi nukkumalla. Pitkään jatkuva väsymys ja kyvyttömyys vastata opiskelun vaatimuksiin laskee motivaatiota, ja tästä voi seurata kyyni-nen suhtautumikyyni-nen opiskelua kohtaan, jolloin opiskelua ei pidetä enää merkityksellisenä tai mielekkäänä. Opiskelija suojelee itseään opintojen aiheuttamalta väsymykseltä
vähentä-mällä opiskelun arvoa. Mielekkyyden katoaminen opiskelusta aiheuttaa lopuksi riittämättö-myyden tunteen suhteessa opiskeluun. Opiskelijan mielestä hän ei saa aikaan niin paljoa kuin aikaisemmin ja hän alkaa suoriutua opinnoistaan paljon huonommin kuin ennen. Opis-kelijalla on kokemus siitä, ettei pysty opiskelemaan riittävästi tai tarpeeksi tehokkaasti, ja hänen opiskeluun liittyvä itsetuntonsa laskee. (Salmela-Aro 2009.)
Opiskeluun liittyvä uupumus alkaa vaikuttaa vähitellen myös muihin elämänalueisiin. Uu-pumisasteinen väsymys heikentää opiskelijan toimintakykyä ja vaikuttaa negatiivisesti myös hänen lähiympäristöönsä. Opiskelija puolustautuu väsymystä vastaan etäännyttämällä it-sensä opiskelun vaatimuksista, joihin hänellä ei ole voimia enää vastata, jolloin hän menettää myös opinnoista saatavan merkityksen tunteen ja positiivisen palautteen. Lopuksi uupumi-sen ja kyynistymiuupumi-sen vaikutukset aiheuttavat voimakkaita riittämättömyyden tunteita. Uu-pumisprosessi ulottuu tällöin opiskelijan minuuteen, ja hän menettää omanarvontuntonsa.
(Salmela-Aro 2009.)
Uupumisasteisesta väsymyksestä kyynisyyteen on uupumustutkimuksissa systemaattisesti löydetty voimakas yhteys, kun taas riittämättömyyden suhde kahteen muuhun osatekijään ei ole niin selkeä (Maslach ym. 2001). Riittämättömyyden on havaittu voivan olla seurausta ekshaustiosta tai kyynisyydestä, minkä lisäksi se voi kehittyä rinnakkain näiden kanssa. Riit-tämättömyyden tunteen kehittymiselle samanaikaisesti on enemmän näyttöä kuin sille, että se on seurausta ekshaustiosta ja kyynisyydestä. Riittämättömyyden tunne johtuu usein re-surssien puutteesta, kun taas ekshaustio ja kyynisyys johtuvat liiasta työmäärästä ja sosiaa-lisista konflikteista. (Emt.)
Uupumuksesta voi aiheutua monia kielteisiä seurauksia hyvinvoinnin kannalta. Työuupu-mukseen liittyy usein myös muita oireita, kuten ahdistuneisuutta, masennusta ja unihäiriöitä (Nurmi 2016, 20). Meta-analyysien mukaan työuupumus aiheuttaa masennusta, psyko-somaattisia vaivoja, tyytymättömyyttä työhön sekä työtehon laskua (Maslach ym. 2001;
Schaufeli & Buunk 2003). Työuupumuksen on havaittu olevan yhteydessä myös poissaoloi-Ekshaustio
KUVIO 1. Opiskelu-uupumuksen kolme osatekijää (Salmela-Aro 2009, 13) Riittämättömyys Kyynisyys
hin, aikomukseen jättää työ, aikaansaavuuden ja tehokkuuden vähenemiseen sekä työtyyty-väisyyden ja sitoutumisen vähenemiseen. Lisäksi yksittäisen työntekijän uupumus vaikuttaa negatiivisesti työyhteisöön, sillä se voi aiheuttaa ristiriitoja ihmisten välillä ja häiritä toisten työntekoa, jolloin uupumus voi levitä yhteisössä. (Maslach ym. 2001.)
Liialliset opiskelun vaatimukset voivat johtaa opiskelu-uupumukseen, joka voi johtaa ma-sennukseen (Salmela-Aro & Upadyaya 2014). Masennus on yhteydessä burnoutin kokemi-seen (Salmela-Aro, Kiuru ym. 2009), ja uupumus voi johtaa masennukkokemi-seen (Salmela-Aro, Savolainen & Holopainen 2009; Schaufeli & Buunk 2003). Uupuneet korkeakouluopiskeli-jat kärsivät usein myös masennuksesta (Salmela-Aro 2009). Masennuksen lisäksi opiskelu-uupumus on korkeakouluopiskelijoilla yhteydessä myös heikentyneeseen terveydentilaan, korkeaan stressitasoon, vähäiseen kyvykkyyden kokemukseen ja yksinäisyyteen. Uupu-misasteinen väsymys on yhteydessä moniin psyykkisiin oireisiin, kuten esimerkiksi jännit-tyneisyyteen. Kyyniset opiskelijat eivät koe juurikaan opiskeluintoa, heidän on vaikea saada opiskelusta otetta, eivätkä he koe kuuluvansa mihinkään opiskeluun liittyvään ryhmään.
Kyynisyyttä kokevat opiskelijat kärsivät stressistä, eivätkä koe kyvykkyyttä. Riittämättö-myyttä kokevat opiskelijat kokevat vähäistä opiskeluintoa, minkä lisäksi he kärsivät masen-tuneisuudesta ja voimakkaasta stressistä. (Salmela-Aro 2009.)
Burnoutin on pitkittäistutkimuksessa havaittu olevan yhteydessä opintojen keskeyttämiseen (Bask & Salmela-Aro 2013). Kyynisyys vaikutti nuorten opintojen keskeyttämiseen eniten.
Kyynisesti opintoihin suhtautuvilla nuorilla oli nelinkertainen riski keskeyttää opintonsa verrattuna nuoriin, jotka eivät suhtautuneet opintoihinsa kyynisesti. Myös riittämättömyyden tunteet olivat yhteydessä opintojen keskeyttämiseen. Voimakkaat riittämättömyyden tunteet kolminkertaistivat todennäköisyyden keskeyttää opinnot verrattuna niihin, joilla riittämättö-myyden tunteet olivat vähäisiä. Ekshaustio puolestaan ei ollut yhteydessä opintojen keskeyt-tämiseen. Kyynisyys säilyi keskeyttämistä selittävänä tekijänä silloinkin, kun sosioekono-misten taustatekijöiden vaikutus oli kontrolloitu. Myös Moneta (2010) havaitsi, että burnout on yhteydessä opintojen keskeyttämiseen. Uupumuksen osatekijöistä kyynisyys ja opiske-luun liittyvät riittämättömyyden tunteet ennustivat aikomusta keskeyttää opinnot, kun taas ekshaustio ei ennustanut tätä aikomusta (emt.).