Tutkijan tulisi teknisen toteutuksen lisäksi tiedostaa jokaiseen tutkimukseen liittyvät oman-laisensa eettiset ongelmat, vaikka yleisiä eettisiä ohjeistuksia onkin olemassa (Tuomi & Sa-rajärvi 2009, 67). Haastattelututkimuksessa on eettistä kertoa haastateltaville, mitä asiaa haastattelu käsittelee (emt., 73). Haastateltavilta tulee pyytää tietoon perustuva suostumus, mikä tarkoittaa sitä, että osallistujille kerrotaan tutkimuksen tarkoituksesta, tutkimuksen ku-lun pääpiirteistä ja tutkimukseen osallistumisesta mahdollisesti aiheutuvista hyödyistä tai haitoista. Lisäksi haastateltaville kerrotaan, että osallistuminen on vapaaehtoista ja haastat-telut käsitellään siten, että osallistujien anonymiteetti säilyy, ja että haastatteluja käsittelee vain tutkimuksen tekijä. Haastateltavien on tiedettävä myös se, että aineistoon pohjautuva tutkimus julkaistaan. Tutkimuksesta ei kerrota haastateltaville etukäteen kuitenkaan liian tarkasti. (Kvale & Brinkmann 2009, 70–72.) Ottaessani yhteyttä haastateltaviin kerroin heille tutkimuksen tarkoituksen yleisellä tasolla, minkä lisäksi kerroin, ettei osallistujien henkilöllisyys paljastu missään tutkimuksen vaiheessa. Lähetin haastatteluun suostuneille tiedot haastattelun teemoista etukäteen, jotta he voivat miettiä niitä itsekseen tai keskustella niistä opiskelukavereidensa kanssa ennen haastattelua. Lisäksi pohjustin haastattelutilan-teessa haastattelun kulun pääpiirteittäin ja korostin uudestaan haastattelujen luottamukselli-suutta.
Luottamuksellisuudesta huolehditaan siten, ettei haastateltavien kertomuksia julkaista siten, että niistä voisi tunnistaa henkilöitä. Ennen haastattelua haastateltaville kerrotaan, kuka pää-see näkemään litteroidut haastattelut. (Kvale & Brinkmann 2009, 72.) Haastattelujen litte-roinnin yhteydessä nimesin haastattelut koodeilla H1, H2, H3 ja niin edelleen, ja käsittelin haastatteluita alusta asti näillä koodeilla. En yhdistänyt haastattelujen koodia esimerkiksi haastateltavan soittimeen tai ikään, sillä tästä joku voisi tunnistaa haastateltavana olleen hen-kilön. Lisäksi anonymisoin haastatteluaineistosta analyysiin poimimani kohdat muuttamalla kaikki nimet ja paikannimet, minkä lisäksi harkinnan mukaan muutin myös joitain harvinai-sia soittimia, sillä musiikkipiireissä näistä saatettaisiin tunnistaa henkilö. Kerroin haastatte-lujen aluksi, että vain minä ja tarvittaessa myös tutkielmani ohjaaja pääsee näkemään litte-roituja haastatteluja. Haastateltavat antoivat luvan sille, että mainitsen heidän soittimensa tutkimusraportissa.
Laineen (2015, 39) mukaan teemahaastattelu ei ole paras haastattelumuoto fenomenologi-seen kokemusten tutkimifenomenologi-seen, vaan haastattelujen pitäisi olla mahdollisimman avoimia. Kui-tenkin myös fenomenologisessa haastattelussa tutkija rajaa tutkimuskysymystensä avulla haastattelun näkökulmaa (emt., 39). Oma tutkimukseni ei ole läpikotaisin fenomenologinen, minkä lisäksi tekemäni haastattelut olivat melko avoimia teemahaastatteluita, joten en koe teemahaastattelun käyttöä aineistonkeruumenetelmänä ongelmalliseksi. Sain kerättyä sellai-sen aineiston, jonka avulla pystyin löytämään vastauksia tutkimuskysymyksiini. Pyrin nou-dattamaan fenomenologiselle tutkimukselle ominaista avoimuutta antamalla haastateltaville tilaa kertoa, enkä ohjaillut tutkittavien vastausten sisältöjä, vaan ainoastaan ohjasin keskus-telua tietyille alueille (Laine 2015, 39).
Haastattelut ovat aina vuorovaikutustilanteita, ja haastatteluaineisto syntyy haastattelijan ja haastateltavan välisessä vuorovaikutuksessa. Onkin tärkeää ottaa vuorovaikutusprosessi huomioon, ja tuoda myös haastattelijan osuus esiin analyysissä, sillä haastattelija voi vaikut-taa paljonkin haastateltavan puheen muotoiluun. (Ruusuvuori & Tiittula 2005, 29–30, 56.) Oma roolini haastatteluissa vaihteli. Joissain haastatteluissa haastateltavat kertoivat haastat-telun teemoista niin kattavasti, ettei minun tarvinnut esittää läheskään kaikkia kysymyksiä.
Toisissa haastatteluissa taas jouduin ottamaan aktiivisemman roolin ja kannustamaan haas-tateltavaa kertomaan tutkimuksen aihepiireistä esittämällä enemmän kysymyksiä. En ana-lyyseissä irrottanut haastateltavien ilmauksia niiden asiayhteydestä ja analyysitaulukoihin
poimimiani ilmauksia analysoidessani palasin haastatteluaineistoon aina, kun analyysiin poimittu merkityskokonaisuus ei itsessään ollut yksiselitteisesti ymmärrettävä. Tulosluvussa liitän haastatteluesimerkkeihin haastattelijan kysymyksen, mikäli haastateltavan kommentti ei ole ymmärrettävissä yksinään.
Objektiivisuudesta on olemassa erilaisia käsityksiä, joten tuotetun tiedon objektiivisuus täy-tyy arvioida suhteessa objektiivisuuskäsitykseen ja tutkimusaiheeseen (Kvale 1996, 64).
Haastattelu sinällään ei ole subjektiivinen eikä objektiivinen menetelmä, vaan se perustuu yksilöiden väliseen vuorovaikutukseen. Objektiivisuudella voidaan tarkoittaa vapautta vää-ristymistä, vuorovaikutuksellisuutta ja tutkimuksen kohteeseen sopivuutta, ja näin määritel-len haastattelu voi olla periaatteessa objektiivinen. Luotettava tieto on tarkistettua, eivätkä henkilökohtaiset ennakkoluulot vääristä sitä. Samoilla menettelytavoilla eri haastattelijat voivat saada samankaltaisia haastatteluja. Tutkitun ilmiön todellisen luonteen kuvaaminen on mahdollista, kun haastattelun kohde ymmärretään olevan olemassa kielellisesti rakentu-vassa ja vuorovaikutuksessa neuvotellussa sosiaalisessa maailmassa. (Emt., 64–66.) Haas-tattelut olivat kokemukseni mukaan uskottavia. En missään vaiheessa haastatteluja kokenut, että haastateltavat olisivat yrittäneet johtaa minua harhaan tai vastata vastoin sitä, mitä he oikeasti ajattelevat.
Tutkimuksen puolueettomuus tarkoittaa sitä, että tutkija pyrkii kuulemaan haastateltavia it-senään eikä suodata kuulemiaan kertomuksia oman kehyksen läpi. Laadullisessa tutkimuk-sessa tiedostetaan, ettei puolueettomuutta pystytä täysin saavuttamaan, sillä tutkija sekä luo että tulkitsee tutkimusasetelman. (Tuomi & Sarajärvi 2009, 135–136.) Fenomenologis-her-meneuttisessa tutkimusotteessa on tärkeää tiedostaa ja pohtia kriittisesti omia ennakko-ole-tuksia ja ymmärtämisen ja tulkinnan oikeellisuutta. Tutkijan on oltava refleksiivinen, jotta hän tiedostaa oman esiymmärryksensä tutkittavasta ilmiöstä ja sen mahdolliset vaikutukset tulkintoihin. (Laine 2015, 29, 35–36.) Käytin paljon aikaa aineiston analysointiin, olin kriit-tinen tekemilleni luokituksille ja tulkinnoille, enkä hyväksynyt ensimmäisenä mieleeni tule-vaa selitystä asioille. Kyseenalaistin tekemiäni päättelyitä myös ääneen toisille ihmisille, minkä koen auttaneen tiedostamaan ja tarkastelemaan ennakkokäsityksiäni ulkopuolelta.
Laineen (2015, 36) mukaan on oltava tietoinen myös siitä, että lukemamme aihetta käsitte-levät teoriat voivat vaikuttaa ymmärrykseemme aiheesta. Sen vuoksi fenomenologisessa kimuksessa lähdetään liikkeelle aineistolähtöisesti, laittaen aikaisemmat teoriat syrjään tut-kimusaineiston tulkinnan ajaksi. Teoriat otetaan myöhemmin uudelleen esiin keskustele-maan saaduista tuloksista. Fenomenologinenkaan tutkimus ei ala tyhjästä, vaan pohjautuu joihinkin teoreettisiin lähtökohtiin, mutta niitä on arvioitava kriittisesti. Ihmisen ei ole mah-dollista hallita itseään täysin refleksiivisesti, mutta sitä voi pitää tavoitteena, jota kohti pyr-kiä. (Emt., 36–37.) Lähdin aineiston analyysissä liikkeelle aineistosta ja analyysini jatkui pitkälle aineistolähtöisesti. Pyrin tässä vaiheessa pitämään teoriatietoni syrjässä. Analyysin lopuksi palasin teoriataustaani, jotta saisin ideoita pääluokkien ja yhdistävien luokkien muo-dostamiseen ja nimeämiseen.
Tutkimuksen kokonaisuus ja sisäinen johdonmukaisuus eli koherenssi on tärkeä osa luotet-tavuutta. Tutkimuksen luotettavuutta voidaan arvioida, kun tutkimuksen raportissa kerrotaan selkeästi tutkimuksen tarkoitus ja kohde, aineiston keruun toteuttaminen ja tutkijan si-toumukset tutkimuksessa. Lisäksi tutkimuksessa on kerrottava, millä perusteella tiedonanta-jat valittiin, millä tavalla heihin otettiin yhteyttä ja paljonko heitä oli. (Hirsjärvi & Hurme 2001, 60; Tuomi & Sarajärvi 2009, 140–141). Lisäksi on kuvattava tutkimuksen kesto ja analyysin toteuttaminen (Tuomi & Sarajärvi 2009, 141). Harkinnanvaraisen näytteen perus-teella kerätyn aineiston edustavuudesta ei ole koskaan täyttä varmuutta, mutta tutkija voi yrittää osoittaa, ettei haastateltavien valintaan liity systemaattista harhaa (Hirsjärvi & Hurme 2001, 60). Olen valinnut haastateltavat siten, että heidän tilanteensa ja kokemuksensa ovat sellaisia, että he osaavat antaa vastauksia tutkimuskysymyksiini. Kaikkien opiskelijoiden voi ajatella kokevan jossain määrin opiskelu-uupumusta tai opiskeluintoa, jossain vaiheessa opintojaan. Tämän tutkielman tiedonantajiksi etsittiin musiikinopiskelijoita, koska he osaa-vat kertoa musiikinopiskeluun liittyvistä uuvuttavista ja innostavista asioista. Olen pyrkinyt selostamaan seikkaperäisesti tavan, jolla sain tutkimuksen tulokset.
5 TULOKSET