Keräsin tutkielman aineiston fenomenologis-hermeneuttiselle tutkimukselle tyypillisesti haastattelemalla (Laine 2015, 33; Virtanen 2006, 170). Valitsin aineistonkeruumenetelmäksi haastattelun, sillä halusin saada mahdollisimman kattavan käsityksen tutkittavasta ilmiöstä.
Haastattelu sopi hyvin menetelmäksi tähän tutkielmaan, sillä tutkittavaa ilmiötä ei ole kar-toitettu vielä paljoa, jolloin etukäteen ei voi tietää haastateltavien vastausten suuntia. Haas-tattelu on hyvä menetelmä, kun halutaan korostaa sitä, että haastateltava nähdään subjektina, joka voi vapaasti ilmaista itseensä liittyviä asioita. Haastattelussa haastateltava on aktiivinen osapuoli, joka luo merkityksiä. Haastattelussa on mahdollisuus selventää ja syventää saatuja vastauksia esittämällä lisäkysymyksiä, minkä lisäksi haastattelut mahdollistavat haastatelta-van puheen sijoittamisen laajempaan kontekstiin. (Hirsjärvi & Hurme 2001, 35.) Haastatte-lun etuna on myös mahdollisuus valita haastateltaviksi henkilöitä, jotka tietävät tai joilla on kokemusta tutkimuksen kohteena olevasta ilmiöstä tai aiheesta (Tuomi & Sarajärvi 2009, 74). Lisäksi henkilökohtainen sopiminen haastattelusta johtaa siihen, että kerran haastatte-luun lupauduttuaan haastateltavat harvoin kieltäytyvät haastattehaastatte-luun osallistumisesta tai kiel-tävät haastattelunsa käyttämisen tutkimuksen aineistona (emt.). Haastattelun huonoina puo-lina voi pitää sitä, että se vie aikaa, eikä haastatteluaineiston analysointiin ja tulkintaan ole valmiita malleja (Hirsjärvi & Hurme 2001, 35).
Haastattelu oli tähän tutkielmaan sopivin aineistonkeruumenetelmä. Kyselylomakkeen käyt-töön verrattuna haastattelussa haastattelija voi tarvittaessa motivoida haastateltavia. Haas-tattelussa on lomaketutkimusta enemmän mahdollisuuksia tulkita haastateltavaa, se on jous-tavampi menetelmä ja siinä voi tehdä täsmennyksiä. Haastattelun avulla saadaan kuitenkin myös materiaalia, joka ei ole relevanttia tutkimuksen kannalta. Havainnointiin verrattuna haastattelu mahdollistaa nykyhetken lisäksi myös menneisyyden käsittelemisen. Haastatte-lussa voidaan myös palata uudelleen johonkin epäselvään asiaan, kun taas havainnoitaessa tapahtumat ovat ainutkertaisia. (Hirsjärvi & Hurme 2001, 36, 38.)
Toteutin lokakuussa 2017 kahdeksan teemahaastattelua, joiden avulla selvitin musiikinopis-kelijoiden opiskelu-uupumukseen ja -intoon yhteydessä olevia tekijöitä sekä uupumuksen ja innon ilmentymiä. Laaditun haastattelurungon toimivuutta ja haastattelun pituutta testasin yhden esihaastattelun avulla (Hirsjärvi ja Hurme 2001, 72). Esihaastatteluja tulisi tehdä sitä enemmän, mitä enemmän tutkittavien maailma poikkeaa tutkijan omasta (emt., 73). Olen itsekin musiikinopiskelija, joten koen, että pystyn ymmärtämään hyvin tutkittavien maail-maa. Päädyin siihen, että tehtyäni yhden esihaastattelun ja muutettuani haastattelurunkoa siinä ilmenneiden parannusehdotusten mukaisesti, olin valmis aloittamaan varsinaiset tutki-mushaastattelut. Muotoilin esihaastattelusta saamani palautteen perusteella joitakin haastat-telun kohtia helpommin ymmärrettäviksi ja loogisemmiksi. Esihaastattelussa minua myös kehotettiin kysymään yksilöopetuksesta, sillä henkilökohtainen soiton- tai laulunopetus on keskeinen osa musiikinopiskelua. Lisäksi minulle ehdotettiin, että voisin saada selville tilan-teen vakavuutta kysymällä, onko opiskelijan tarvinnut käydä keskustelemassa ammattilaisen kanssa mahdollisista hyvinvoinnin ongelmistaan.
Haastattelun ideana on yksinkertaisesti se, että kun haluamme saada selville ihmisen ajatuk-sia tai syitä tietynlaiseen toimintaan, tätä kannattaa tiedustella häneltä suoraan. Haastattelun avulla tietoa voidaan kerätä joustavasti, sillä haastattelutilanteessa haastattelija voi toistaa kysymyksiä ja selkeyttää sanamuotoja, korjata väärinkäsityksiä ja keskustella haastateltavan kanssa, minkä lisäksi kysymykset voi esittää siinä järjestyksessä, joka tilanteeseen parhaiten sopii. Haastattelun avulla pyritään saamaan mahdollisimman paljon tietoa kiinnostuksen kohteena olevasta asiasta, joten haastattelun onnistumiseksi haastattelukysymykset tai aiheet kannattaa antaa haastatteluun osallistujalle etukäteen tutustuttavaksi, mikä toteutuu haastat-telusta sopimisen yhteydessä. Lisäksi voi olla vaikea saada haastateltavia tutkimukseen,
jonka aihetta he eivät tiedä. (Tuomi & Sarajärvi 2009, 72–73.) Haastatteluista sovittaessa haastateltavat saivat ensimmäisen kerran tietää, mitä asiaa haastattelu koskee. Lisäksi lähetin kaikille haastatteluun lupautuneille ennen haastattelua sähköpostin, jossa kerroin, mitä ai-heita haastattelussa käsitellään, ja kannustin heitä kuulostelemaan näitä asioita myös opis-kelukavereiltaan, sillä haastattelussa kiinnostus ei kohdistunut ainoastaan haastateltavien ko-kemuksiin, vaan myös siihen, miten asiat näyttäytyvät yleisesti musiikinopiskelijoiden kes-kuudessa.
Haastattelumuotona tässä tutkielmassa oli teemahaastattelu, jota käytetään tutkimuksessa silloin, kun ollaan kiinnostuneita tutkimuksen kohteena olevan ilmiön perusluonteesta ja -ominaisuuksista. Teemahaastattelussa eli puolistrukturoidussa haastattelussa mennään eteenpäin ennakolta päätettyjen keskeisten teemojen ja niistä tehtävien tarkentavien kysy-mysten varassa. Teemahaastattelu lähtee oletuksesta, että sen avulla on mahdollista tutkia kaikkia yksilön ajatuksia, tunteita, kokemuksia ja uskomuksia. Teemahaastattelussa tutkit-tavien ääni tulee kuuluviin. (Hirsjärvi & Hurme 2001, 48, 66.) Tämän tutkielman haastatte-lun teemat olivat 1) musiikinopiskehaastatte-lun erityispiirteet, 2) innostavat ja jaksamista tukevat asiat, 3) opintoihin liittyvät väsyttävät ja raskaat puolet sekä 4) mitkä asiat auttaisivat musii-kinopiskelijoita voimaan paremmin. Teemahaastattelurunko löytyy liitteestä 1.
Teemahaastatteluissa voi kysyä kaikilta haastateltavilta kaikki kysymykset samassa järjes-tyksessä tai ne voivat olla hyvinkin avoimia. Tutkimusten välillä on suuria eroja siinä, miten yhdenmukaisesti teemahaastattelut toteutetaan, ja niiden toteutus voi vaihdella jopa struktu-roidusti etenevästä haastattelusta avoimen haastattelun kaltaiseen. (Tuomi & Sarajärvi 2009, 75.) Avoimuudessaan teemahaastattelu on kuitenkin lähempänä strukturoimatonta kuin strukturoitua haastattelua. Puolistrukturoiduksi menetelmäksi teemahaastattelua kutsutaan siksi, että yksi haastattelun osa-alue, haastattelussa käytävät aihepiirit, on sama kaikille haas-tateltaville. (Hirsjärvi & Hurme 2001, 48.) Teemahaastattelu ei ole strukturoimattoman sy-vähaastattelun eli avoimen haastattelun tapaan täysin vapaa, mutta siinä ei myöskään kysytä strukturoidun lomakehaastattelun tavoin kaikkia kysymyksiä samassa järjestyksessä kaikilta haastateltavilta (Tuomi & Sarajärvi 2009, 75; Hirsjärvi & Hurme 2001, 48).
Teemahaastattelussa korostuvat ihmisten asioista tekemät tulkinnat ja asioille annetut mer-kitykset sekä se, miten mermer-kitykset saavat alkunsa vuorovaikutuksessa. Teemahaastattelussa
mennään eteenpäin tiettyihin teemoihin tukeutuen tarkkojen kysymysten sijaan. (Hirsjärvi
& Hurme 2001, 48.) Teemat valitaan tutkimuksen viitekehyksen eli aiheesta jo tiedetyn poh-jalta, jolloin haastattelussa ei kysytä mitä tahansa, vaan yritetään saada vastauksia, jotka ovat tärkeitä tutkimustehtävän kannalta. Teemoihin kuuluvien kysymysten suhde viitekehykseen vaihtelee teemahaastattelun avoimuuden mukaan intuitiivisten havaintojen hyväksymisestä tiukasti etukäteen päätetyissä kysymyksissä pysymiseen. (Tuomi & Sarajärvi 2009, 75.) Haastattelin kuusi haastateltavaa heidän kotonaan ja kaksi minun kotonani. Haastattelupai-kat valikoituivat haastateltavien toiveiden perusteella. Yhden haastattelun paikaksi olimme sopineet erään kahvilan, mutta huomasimme sen olevan liian meluisa paikka, minkä vuoksi päätimmekin tehdä haastattelun hänen kotonaan. Kerroin haastattelujen aluksi, että haastat-teluaineisto käsitellään siten, ettei kenenkään henkilöllisyys tule ilmi, ja kaikki haastateltavat antoivat luvan haastattelujen nauhoittamiselle. Ennen varsinaista haastattelua haastateltavat täyttivät taustatietolomakkeen (liite 2), jossa kysyttiin esimerkiksi ikää ja pääinstrumenttia.
En haastatteluissa kysynyt kaikkia kysymyksiä kaikilta haastateltavilta samassa järjestyk-sessä, vaan annoin haastateltaville tilaa kertoa asioista heille luontevalla tavalla. Usein kävi niin, että haastateltava vastasi jo valmiiksi joihinkin kysymyksiin, joita olin suunnitellut ky-syväni myöhemmin haastattelun aikana. Lisäksi haastateltavat monesti jo musiikinopiskelun hyviä puolia käsittelevän haastatteluosuuden aikana kertoivat myös niistä puolista, jotka ovat kuormittavia ja raskaita. Olisi ollut vaikeaa edetä jokaisessa haastattelussa täysin etu-käteen tehdyn haastattelurungon mukaisesti, sillä moni toi esille, että sama asia opinnoissa voi sekä tukea että heikentää opiskelijoiden hyvinvointia, ja haastattelun aihe oli melko ko-konaisvaltainen. Haastateltavat myös nostivat esiin erilaisia asioita, jolloin esitin erilaisia jatko- ja tarkentavia kysymyksiä, mikä myös vaikutti siihen, etteivät haastattelut olleet täysin toistensa kaltaisia, vaan melko avoimia.