Kilpailullisen musiikkialan vaatimukset

Klassisen musiikin alalla kilpailu on kovaa (esim. Maijala 2003). Muusikot ovat ammatti-maisella tasolla hyvin kilpailullisia (Fry 2009), ja myös monet musiikinopiskeluun liittyvät tilanteet ovat ilmapiiriltään kilpailullisia (Schneider & Chesky 2011). Suomessa kilpaillaan jo lapsena pääsystä musiikkiopistoon ja myöhemmin opiskelupaikasta maan ainoassa mu-siikkiyliopistossa (Maijala 2003, 192). Musiikinopiskelijat kokevat musiikkialan kilpailulli-suuden joskus musertavana, mikä voi aiheuttaa masentuneisuutta tulevaisuudesta (Young &

Hipple 1996). Youngin ja Hipplen (1996) tutkimuksessa ongelmiinsa apua hakevista musii-kinopiskelijoista 47 prosenttia vastasi olevansa ”lannistunut tulevaisuutensa suhteen” ja 41 prosenttia oli ”epävarma alavalinnastaan”.

Maijalan (2003) tutkimat huippumuusikot totesivat, ettei Suomessa ole montaa muusikkoa, jotka elättävät itsensä solistin työllä. Muusikoiden mukaan kova kilpailu solistimaailmassa johtuu siitä, että Suomessa on vähän nimekkäitä orkestereita, ja pienimuotoisempia resitaa-likonsertteja tai kamarimusiikkikonsertteja ei arvosteta. Soittouraa lävistää jatkuva pelko siitä, että konsertit voivat loppua jonain päivänä, ja muusikot olivatkin kokeneet stressiä uran epävarmuuden vuoksi. Itseään täytyy siksi kehittää koko ajan. (Emt.)

Tutkimuksessa, jossa selvitettiin musiikinopiskelijoiden toiveita ja pelkoja tulevan koulu-tuksen suhteen (Burt & Mills 2006), havaittiin musiikillisten tekijöiden huolestuttavan opis-kelijoita enemmän kuin sosiaalisten ja akateemisten tekijöiden. Opiskelijat odottivat toisten musiikista innostuneiden opiskelijoiden kanssa työskentelyä, mutta huolta aiheutti se, miten tulee toimeen riittämättömyyden tunteiden ja kilpailullisen ympäristön kanssa, missä on vain yksi monista erinomaisista muusikoista. Palautetta pidettiin tärkeänä musiikillisen itsevar-muuden kehittymisessä. Opiskelijat toivoivat erityisesti hyvää soitonopetusta, sillä henkilö-kohtaista soittotuntia kuvataan opiskeluviikon tärkeimpänä tähtäimenä. Opiskelijat toivoivat kehittyvänsä muusikkoina. Soitto-opintojen ja muun koulutyön välillä oli konflikti, sillä opiskelijat ajattelivat, että teoreettiset kurssit vievät aikaa, jonka voisi käyttää harjoitteluun.

Opetustyö mainittiin harvoin opiskelijoiden toiveissa. Sen, että on toisten musiikista innos-tuneiden ympäröimänä, soittaa yhtyeissä ja opiskelee maineikkaiden opettajien johdolla, ko-ettiin auttavan musiikillisessa kehittymisessä. Opiskelukulttuurissa korostetaan soittajana edistymistä sekä ennen opintojen aloittamista että ensimmäisen opiskeluvuoden aikana.

Opiskelijoiden uratoiveet olivat kunnianhimoisia, ja suurin osa tähtäsi esiintyvän muusikon uralle. (Emt.)

Myös Conway, Eros, Pellegrino ja West (2010) havaitsivat, että ajanhallinta ja pelko siitä, että joutuu soittotaidon kehittämisen kustannuksella tekemään musiikinopettajaopintoja, ai-heuttavat opiskelijoille huolta. Esittävän säveltaiteen opiskelu hallitsee opiskelukulttuuria musiikkioppilaitoksissa, ja musiikkikasvatuksen opiskelijat kokevat haastavana vastata kor-keisiin soiton standardeihin ja opiskella samaan aikaan myös opettajaopintoja. Opiskelijat haluavat tulla sekä hyviksi muusikoiksi että hyviksi musiikinopettajiksi, mikä aiheuttaa ajan-käytöllisiä haasteita. Opiskelijat kuvasivat, että ollakseen hyvä opettaja on oltava hyvä muu-sikko. Opiskelijat kertoivat, ettei ole mahdollista tehdä kaikkea, mitä heiltä vaaditaan. (Emt.)

Menestyäkseen musiikkialalla muusikot ja musiikinopiskelijat omistavat kaiken aikansa ja älyllisen ja emotionaalisen energiansa musiikille (McCready & Reid 2007; Smith, Maragos

& Van Dyke 2009, 135). Musiikinopiskelijoiden suuri sitoutuminen ja samaistuminen mu-siikkiin voi altistaa terveysongelmille. Panostaminen vain yhteen asiaan voi horjuttaa muu-sikon emotionaalista tasapainoa, jos hän epäonnistuu musiikillisten tavoitteidensa saavutta-misessa (Smith ym. 2009, 135). Kun on omistanut koko elämänsä musiikille, mahdollinen vamma ja siitä seuraava soittotauko voivat aiheuttaa raskaan elämänmuutoksen ja masentu-neisuuden tunteita (Fry 2009; McCready & Reid 2007; Park ym. 2007). Parkin ym. (2007) tutkimuksessa eräs musiikinopiskelija kuvasi, ettei tiedä mitä tekisi, jos vammautuisi peruut-tamattomasti, sillä elämässä ei ole muuta kuin musiikki. Voimakas samaistuminen musiik-kiin voi johtaa harjoittelun jatkamiseen vammoista huolimatta, sillä voi olla hyvin vaikeaa luopua siitä, minkä eteen on tehnyt töitä koko elämänsä (Smith ym. 2009). Tämä puolestaan vaikeuttaa vammoista toipumista (Fry 2009, 263).

Saksalaisia yliopisto-opiskelijoita tutkittaessa havaittiin, että musiikinopiskelijat samaistui-vat ja olisamaistui-vat sitoutuneempia pääaineeseensa kuin muut opiskelijat (Spahn ym. 2004). He suhtautuivat opintoihinsa perfektionistisemmin ja kunnianhimoisemmin kuin muut opiske-lijat, mutta he kokivat toisaalta myös vaikeuksia irrottautua musiikista. Spahn ym. (2004, 31) pohtivat, että voimakas samaistuminen musiikkiin voi johtaa kiinnostuksen kohteiden kaventumiseen vain musiikkiin liittyviksi, jolloin musiikinopiskelijat eivät pysty

hyödyntä-mään muilta elämänalueilta saatavia resursseja kohdatessaan muusikkona kehittymiseen liit-tyviä kriisejä. Lisäksi vahva sitoutuminen musiikkiin voi johtaa omien rajojen huomiotta jättämiseen tai niiden ylittämiseen, millä voi olla terveydelle haitallisia vaikutuksia. Musii-kinopiskelijat kuitenkin uskoivat muita opiskelijoita enemmän voivansa vaikuttaa ter-veyteensä. (Spahn ym. 2004.) Myös Parkin ym. (2007) tutkimuksen musiikinopiskelijat us-koivat voivansa omalla toiminnallaan vaikuttaa vammojen ehkäisyyn.

Musiikinopiskelijoilla voi olla riski antaa itsestään liikaa musiikin tekemiseen. Moni musii-kin opiskelija suhtautuu musiikkiin ”kaikki tai ei mitään” -asenteella ja muodostaa identi-teettinsä kapea-alaisesti vain muusikkouden kautta, mihin liittyy läheisesti ahdistus mahdol-lisesta epäonnistumisesta. (Kemp 1996, 254.) Musiikinopiskelijoiden on usein vaikea erottaa itseään musiikin tekemisestä, mikä johtaa siihen, että tasapaino musiikin ja muun elämän välillä voi järkkyä ja rentoutumisen hetket jäädä liian vähäisiksi (Sternbach 2008; Zander ym. 2010). Monet muusikot ovat niin syvällisesti sitoutuneita musiikkiin, että heidän on vai-kea erottaa henkilökohtaista identiteettiään musiikillisista kyvyistään, jolloin he määrittele-vät itseään sen perusteella, kuinka he onnistuvat musiikin esittämisessä (Kemp 1996, 100).

Myös Maijalan (2003) tutkimuksessa muusikoille oli hankalaa erottaa henkilökohtaista kä-sitystä itsestään omista musiikillisista kyvyistään, jolloin heidän yleinen käsitys itsestään oli yhtä heidän musiikillisen minäkäsityksensä kanssa. Dewsin ja Williamsin (1989) tutkimuk-sessa 79 prosenttia musiikinopiskelijoista kertoi, että huomattava osa heidän itsetunnostaan on suoraan yhteydessä heidän musiikilliseen suoriutumiseensa. Dews ja Williams (emt.) ar-velevatkin, että muusikoilla on muita ammatteja suurempi ongelma erottaa itseään työstään tai taiteestaan. Tämä näkyy myös vaikeudessa erottaa musiikillinen ja henkilökohtainen elämä toisistaan (emt.). Myös Tobacyk ja Downs (1986) havaitsivat, että muusikoilla esiin-tyy järjenvastainen vakaumus siitä, että täyesiin-tyy olla täydellisen pätevä musiikillisissa esityk-sissä ollakseen onnistunut ihmisenä.

Yhteenvetona tässä luvussa käsitellyistä musiikinopiskelijoiden hyvinvointiin liittyvistä ai-kaisemmista tutkimuksista voidaan todeta, että musiikinopiskeluun liittyy sekä positiivisia että negatiivisia puolia hyvinvoinnin kannalta. Rakkaus musiikkiin, mahdollisuus ilmaista itseä ja yhteenkuuluvuus muiden opiskelijoiden kanssa ovat tutkimuksissa esiin tulleita opis-kelun hyviä puolia, jotka todennäköisesti edistävät hyvinvointia. Toisaalta

musiikinopiske-lussa joutuu sietämään kilpailua, kritiikkiä ja yksinäisyyttä, minkä lisäksi myös suuret har-joitusmäärät voivat heikentää opiskelijoiden hyvinvointia. Musiikinopiskelijat eivät huo-lehdi terveydestään kovin hyvin tai hae ammattiapua hyvinvoinnin ongelmiinsa, vaikka heillä on muiden alojen opiskelijoita enemmän psyykkisiä ja fyysisiä ongelmia. Pärjätäkseen kilpailullisella alalla musiikinopiskelijat laittavat kaiken peliin ja omistavat jopa koko elä-mänsä musiikille. Voimakas sitoutuminen musiikkiin voi johtaa omien rajojen ylittämiseen ja kiinnostuksen kohteiden kaventumiseen vain musiikkiin.

3 OPISKELU-UUPUMUS JA OPISKELUINTO

Opiskelu-uupumuksen ja opiskeluinnon käsitteet on johdettu työuupumuksen ja työn imun käsitteistä. Opiskelu voidaan nähdä opiskelijan työnä, jolloin myös työuupumukseen liitty-vät tutkimukset auttavat ymmärtämään opiskelu-uupumuksen ilmiötä, jota on tutkittu vä-hemmän kuin työuupumusta.