Musiikinopiskelijoiden psyykkisen hyvinvoinnin ongelmat

Esiintymisjännitys

Esiintymisjännitys on yleisin muusikoiden psyykkinen ongelma, ja jopa neljännes muusi-koista kärsii siitä (Fishbein ym. 1988). Muusikot kaikilla koulutus- ja ammattitaidon tasoilla kärsivät esiintymisjännityksestä (Brotons 1994; Steptoe & Fidler 1987), ja yleisintä se on opiskelijoilla (Steptoe & Fidler 1987; Williamon & Thompson 2006). Esiintymisjännitys voi vaikuttaa esitykseen sekä positiivisesti että negatiivisesti (Lehrer, Goldman & Strommen 1990). Sopiva määrä jännitystä johtaa optimaaliseen esitykseen, kun taas liian vähäinen jän-nitys voi tehdä esityksestä tylsän ja liika jänjän-nitys pilaa esityksen häiritsemällä esiintyjän keskittymistä soittamiseen. Näyttäisi siltä, että esiintymisen jännittäminen etukäteen on hyvä asia, kun taas jännittäminen esiintymisen aikana voi haitata esiintymistä (Arjas 2002).

Vapina, hyperventilaatio ja pahoinvointi ovat tyypillisiä esiintymisjännityksen oireita, joita ilmenee jo lievässä esiintymisjännityksessä (Steptoe & Fidler 1987). Esiintymisjännityk-sessä tulkinnasta johtuva fysiologinen reaktio vaikuttaa kognitiiviseen reaktioon, jolloin voi ilmetä keskittymisvaikeuksia ja itsetunnon puutetta. Kognitiivinen reaktio aiheuttaa emotio-naalisen reaktion, kuten pelkoa epäonnistumisesta tai onnistumisesta ja paniikin tunnetta, mikä puolestaan johtaa muutoksiin käyttäytymisessä, jolloin voi esiintyä käsien vapinaa ja hartioiden nostamista. Muutokset käyttäytymisessä voivat pilata esityksen. (Aynsley, Mara-gos & Van Dyke 2009, 156–157.)

Esiintymisjännitykseen liittyy pelko arvostelusta ja siitä, ettei täytä omia tai toisten odotuk-sia, sekä murehtiminen (Brotons 1994; Sternbach 2008). Esimerkiksi tuomareiden ja kave-reiden läsnäolo ja huoli siitä, muistaako esitettävät kappaleet ulkoa, ovat asioita, joita opis-kelijat jännittävät esityksessä. (Brotons 1994, 77.) Riittämätön valmistautuminen, itsekriit-tisyys ja puutteelliset harjoittelu- ja ulkoaopettelutekniikat voivat aiheuttaa esiintymisjänni-tystä (Arjas 2002; Sternbach 2008). Esiintymisjännitys aiheuttaa monelle musiikinopiskeli-jalle ylivoimaista stressiä (Sternbach 2008). Myös huippusoittajaksi kehittymisestä tehdyssä väitöskirjassa (Maijala 2003) muusikot kertoivat esiintymisen aiheuttavan stressiä, sillä he

ovat herkkiä yksilöitä. Yhdeksän kahdestatoista haastatellusta huippusoittajasta kertoi kär-sineensä tai kärsivänsä esiintymisjännityksestä paljon, jopa ongelmaksi asti. Esiintymisen kerrottiin jännittävän siksi, ettei se ole vain aikaisemmin opetellun toistamista, vaan monet esiintymistilanteen ulottuvuudet ovat sellaisia, joita ei voi harjoitella etukäteen. (Emt.) Selvitettäessä musiikinopiskelijoiden opiskeluympäristö-käsitysten ja esiintymiseen liitty-vien asenteiden välisiä yhteyksiä, erityisesti suhteessa musiikilliseen minäpystyvyyteen ja esiintymisjännitykseen (Papageorgi ym. 2010), havaittiin, että vähäisempi musiikillinen mi-näpystyvyys oli kohtuullisesti yhteydessä suurempaan esiintymisjännitykseen. Opiskeluym-päristö ja institutionaalinen kulttuuri olivat yhteydessä opiskelijoiden kokemukseen esiinty-misestä. Opiskelijoiden musiikillinen minäpystyvyys oli keskiarvoa korkeampi. Opiskelijat jännittivät sooloesiintymisiä kohtuullisesti ja ryhmäesiintymisiä vähän. Haastatteluissa opis-kelijat kertoivat esiintymisjännityksen syiksi esimerkiksi riittämättömän valmistautumisen, sen että kokee tarvetta todistaa kykynsä kanssaesiintyjille, esiintymisen korkean statuksen yleisölle ja sen, että joutuu improvisoimaan lavalla. Opiskelijat kokivat esiintymisjännityk-sen olevan normaalia ja yleistä, ja vaikuttavan esiintymiseen negatiivisesti. Esiintymiskoke-muksen koettiin helpottavan esiintymisjännitystä. Esimerkiksi positiivinen mielentila ja ren-toutustekniikat olivat keinoja selvitä jännityksestä. (Papageorgi ym. 2010.) Schneider ja Chesky (2011) havaitsivat, että sosiaalinen tuki ja esiintymisjännitys ovat yhteydessä toi-siinsa. Opiskelijat, jotka saivat sosiaalista tukea, kärsivät muita vähemmän esiintymisjänni-tyksestä (emt.).

Musiikinopiskelijoiden esiintymisjännityksestä tehdyn väitöskirjan (Arjas 2002) perusteella esiintymisjännitykseen voidaan vaikuttaa koulutuksen avulla. Harjoittelu- ja ulkoaopettelu-tekniikoita parantamalla voidaan saavuttaa suurempi esiintymisvarmuus. Myös keskitty-mistä on mahdollista opetella, ja vähentää siten liiallista herkkyyttä ulkopuolisille häiriöille.

Tutkimuksessa havaittiin myös myönteisen yleisösuhteen kehittymisen tärkeys. Olisi tar-peen saada jo varhaisessa vaiheessa kokemusta oikeista yleisöistä, eikä esiintyä ainoastaan kriittisille lautakunnille ja matineayleisöille, sillä tästä voi muodostua kielteinen ja vääristy-nyt kokemus yleisöistä. Musiikinopiskelijat joutuvat musiikkiopistotasolta lähtien jatkuvan kritiikin kohteeksi, ja esityksissä arvioidaan pääasiassa teknisen suorituksen oikeellisuutta, täsmällisyyttä, tyylinmukaisuutta ja tulkintaa teoreettisena asiansa. Kuitenkin musiikin esit-tämisen oikea tarkoitus on välittää musiikkia kuulijoille ja kokea soittamansa musiikki, jotta

se alkaa elää ja koskettaa emotionaalisesti. Siksi on tärkeää soittaa yleisöille, jotka nauttivat musiikista ja arvostavat vähäistäkin soittotaitoa. (Arjas 2002.)

Masennus ja ahdistus

Masennus ja ahdistus ovat tyypillisiä muusikoilla ja musiikinopiskelijoilla esiintyviä psyyk-kisiä ongelmia (Fishbein ym. 1988; Spahn ym. 2004). Eräässä tutkimuksessa havaittiin, että 17 prosenttia muusikoista kärsii masennuksesta ja 13 prosenttia akuutista ahdistuneisuudesta (Fishbein ym. 1988). Wristenin (2013) tutkimuksessa kuluneen vuoden aikana 12 prosenttia tutkimukseen osallistuneista musiikin opiskelijoista (n=285) oli kärsinyt masennuksesta ja 16,5 prosenttia ahdistuksesta. Yleisestä ahdistuneisuushäiriöstä oli elämänsä aikana kärsinyt 8,4 prosenttia musiikinopiskelijoista. Lähes neljäsosa opiskelijoista oli kokenut mielenter-veyden vaikuttaneen heihin negatiivisesti. (Emt.)

Kenny ym. (2004) havaitsivat muusikoiden olevan keskimääräistä väestöä ahdistuneempia.

He arvelevat sen johtuvan siitä, että eläminen ympäristössä, jossa sosiaalinen arvostelu uh-kaa jatkuvasti, lisää muusikoiden ahdistuksen perustasoa (emt.). Spahnin ym. (2004) tutki-muksessa havaittiin, että musiikinopiskelijat kokivat enemmän masennusta ja ahdistusta kuin muiden alojen opiskelijat. Toisaalta Wristenin (2013) tutkimuksen mukaan musiikin opiskelijat kärsivät masennuksesta ja ahdistuksesta suurin piirtein yhtä paljon kuin opiskeli-jat keskimäärin.

Stressi

Myös stressi on yleistä musiikinopiskelijoilla (Dews & Williams 1989; Young & Hipple 1996). Pieni määrä stressiä on hyväksi ihmisten hyvinvoinnille. Sen sijaan esimerkiksi työn vaatimusten ollessa epätasapainossa henkilön kykyjen ja voimavarojen kanssa aiheutuu hä-nelle haitallista stressiä. (Gockel ym. 2004, 9.) Stressi altistaa monille terveysongelmille ja terveysongelmat aiheuttavat stressiä. Stressi on syynä monien muusikoiden vammojen ja sairauksien syntyyn. Musiikki itsessään voi olla myös stressaavaa, sillä siihen liittyy kilpai-lua ja pakkomielle tulla jatkuvasti paremmaksi soittajaksi. (Brandfonbrener 2009a, 191.)

Muusikoilla on sitä enemmän fyysisiä ja psyykkisiä ongelmia, mitä enemmän heillä on stres-siä. Stressi on voimakkaammin yhteydessä muihin kuin tuki- ja liikuntaelimistön ongelmiin, vaikkakin se on yhteydessä myös tuki- ja liikuntaelimistön ongelmiin. Muusikot, jotka ar-vionsa mukaan kokevat enemmän stressiä kuin muusikot keskimäärin, kärsivät useammista psyykkisistä ongelmista, kuten esimerkiksi esiintymisjännityksestä sekä muista terveyson-gelmista. (Fishbein & Middlestadt 1988.) Young ja Hipple (1996) havaitsivat, että ongel-miinsa apua hakevat musiikinopiskelijat kokevat paljon stressiä.

Dewsin ja Williamsin (1989) tutkimuksessa selvitettiin stressin lähteitä, joiden musiikin-opiskelijat kokevat heikentävän heitä eniten musiikin opiskelijoina ja tulevaisuuden muu-sikkoina. Yhteensä 201 amerikkalaista musiikin opiskelijaa kolmesta eri musiikkikoulusta vastasi kyselyyn. Kymmenen opiskelijoille eniten huolta aiheuttavaa asiaa olivat järjestyk-sessä: stressi, esitystä edeltävä hermostuneisuus, kärsimättömyys siitä, ettei kehity musiikil-lisesti, musiikilliseen edistymiseen liittyvä burnout, työn epävarmuus, musiikillisen ja muun elämän yhteensovittamisen vaikeudet, puutteelliset harjoittelutilat, masennus, esiintymisjän-nitys ja keskittyminen. Harjoittelutiloihin, työn epävarmuuteen, loppuun palamiseen sekä kärsimättömyyteen edistymisestä liittyvät huolet vaihtelivat opiskelupaikan mukaan. Peräti 96 prosenttia opiskelijoista haki apua musiikista johtuvasta stressistä, vaikkakin avun lähteet olivat usein epämuodollisia. Apua haettiin yleensä ystäviltä, ja ammattiapu nähtiin viimei-senä vaihtoehtona. (Dews & Williams 1989.)

Esiintymisjännitys, julkiset esiintymiset ja niihin liittyvä jännitys, jatkuva kritiikin kohteena oleminen niin harjoituksissa kuin esiintymisissä sekä odotus täydellisestä suorituksesta jo-kaisessa esityksessä ja kaikissa olosuhteissa ovat asioita, jotka aiheuttavat muusikoille ja musiikinopiskelijoille stressiä (Sternbach 1993, 2008). Näyttää siltä, että muusikoiden esiin-tymisjännitys ja stressi ovat toisiinsa läheisesti liittyviä ilmiöitä (Steptoe 1989). Steptoen ja Fidlerin (1987) tutkimuksessa suuresta esiintymisjännityksestä kärsivät muusikot ja musii-kinopiskelijat vastasivat keskimääräisestä ja vähäisestä jännityksestä kärsiviä useammin ko-kevansa stressiä työn epäsäännöllisyydestä, ammatillisesta kilpailusta ja selkään puukotta-misesta kollegojen kesken sekä paineista olla sosiaalinen.