• Ei tuloksia

Teema Ilmaisujen lukumäärä

Uupumisasteinen väsymys 24

Kyynisyys 17

Riittämättömyys 21

Uupumisprosessi pitkällä 18

Opettajalta odotetaan psykologin apua 8

Positiivista uupumuksessa 3

Uupumisasteinen väsymys

Haastatteluaineistossa oli 24 kohtaa, jotka ilmensivät uupumisasteista väsymystä. Uupu-misasteinen väsymys tarkoittaa voimakasta, opiskeluun liittyvää emotionaalista väsymystä, joka ei mene ohi esimerkiksi nukkumalla (Salmela-Aro 2009). Uupumisasteinen väsymys on uupumuksen keskeinen puoli ja sen selkein ilmentymä, johon ihmiset tyypillisesti viit-taavat sanoessaan kokevansa itsensä uupuneeksi (Maslach ym. 2001). Opiskeluun liittyvä kroonistunut uupumustila vaikuttaa kielteisesti opiskelijan toimintakykyyn ja hänen lähiym-päristöönsä. Uupumisasteinen väsymys voi näyttäytyä esimerkiksi uniongelmina, opiskelu-asioiden murehtimisena vapaa-ajalla ja ongelmina läheisissä ihmissuhteissa opiskelun pai-nien takia. (Salmela-Aro 2009.)

Haastatteluaineistossa uupumisasteinen väsymys näkyi esimerkiksi siinä, että musiikinopis-kelijoiden arvioitiin yleisesti olevan jatkuvasti väsyneitä ja riskirajoilla uupua. Opiskeluasiat pyörivät musiikinopiskelijoiden mielessä myös vapaa-aikana, ja opiskelijat kokivat, ettei musiikinopiskelusta pääse missään vaiheessa irti. Opiskelijat kuvasivat myös uniongelmia ja ystävyyssuhteista tinkimistä opiskelun takia.

Kyynisyys

Kyynisyyttä ilmentäviä kohtia aineistosta löytyi 17. Kyynisyys tarkoittaa opiskeluun liitty-vän kiinnostuksen ja merkityksellisyyden kokemuksen vähenemistä. Opiskelija käyttää kyy-nisyyttä puolustuskeinona ja välttelee niitä opiskelun emotionaalisia vaatimuksia, joihin hän ei enää jaksa vastata. Samalla hän kuitenkin menettää opiskelun henkilökohtaisen merkityk-sen ja myönteimerkityk-sen palautteen. Kyynisyys voi näkyä esimerkiksi kokemukmerkityk-sena siitä, että kiin-nostus opiskelua kohtaan on vähenemässä. Lisäksi kyynisyys ilmenee opintojen merkityk-sellisyyden kyseenalaistamisena ja ajatuksina opiskeluiden lopettamisesta. (Salmela-Aro 2009.) Musiikinopiskelijoiden haastatteluissa kyynisyys näkyi esimerkiksi motivaatio-on-gelmina, eristäytymisenä ja ajatuksina opintojen lopettamisesta. Varsinkin motivaation puute tuotiin esille usein.

Riittämättömyys

Aineistossa riittämättömyyttä ilmentäviä ilmauksia oli 21 kappaletta. Riittämättömyys ilme-nee riittämättömyyden tunteina ja kokemuksena aiempaa vähäisemmästä aikaansaamisesta.

Opiskelija kokee voimakasta riittämättömyyttä vastata opintojen vaatimuksiin ja syvästi uu-punut opiskelija menettää lopulta omanarvontuntonsa. (Salmela-Aro 2009.) Musiikinopis-kelijat kokevat haastattelujen perusteella paljon riittämättömyyden tunteita ja on yleistä ko-kea, ettei ole tarpeeksi hyvä tai tehnyt tarpeeksi töitä ja tuntea, että pitäisi olla koko ajan tekemässä jotakin. Lisäksi opiskelu saattoi tuntua hallitsemattomalta kaaokselta. Pääasiassa riittämättömyyden kokemukset eivät kuitenkaan kuvastaneet Salmela-Aron (2009) opiskelu-uupumismallin kolmannen vaiheen mukaista riittämättömyyttä, jossa uupuminen johtaa omanarvontunteen menettämiseen. 21 riittämättömyyttä kuvaavasta ilmauksesta ainoastaan kolme kuvasti riittämättömyyttä kokemuksena siitä, ettei ole minkään arvoinen (ks. taulukon 4 esimerkki).

Muut ilmaukset olivat klassisen musiikin alalla arkiselta vaikuttavia riittämättömyyden tun-teita, sillä alan kilpailu ja taso on kova. Päädyin muodostamaan erikseen teeman uupumus-prosessi pitkällä, sillä riittämättömyyttä kokevat musiikinopiskelijat eivät välttämättä ole

pidemmällä uupumuksessa kuin uupumisasteista väsymystä tai kyynisyyttä kokevat opiske-lijat.

Uupumisprosessi pitkällä

Uupumisprosessi pitkällä -teemaan kuului 18 alkuperäistä ilmausta. Muodostin tämän tee-man aineiston pohjalta. Tähän ryhmään kuuluvissa ilmaisuissa musiikinopiskelijat kertoivat suoraan kärsineensä opiskelu-uupumuksesta ja olleensa sen takia esimerkiksi eripituisilla sairaslomilla ja käyneensä keskustelemassa psykologin kanssa. Osa uupumuksesta kärsi-neistä opiskelijoista kertoi olleensa myös masentuneita. Uupumuksen ja masennuksen on havaittu olevan yhteydessä toisiinsa (Salmela-Aro, Kiuru ym. 2009; Salmela-Aro, Savolai-nen & HolopaiSavolai-nen 2009; Schaufeli & Buunk 2003).

Opettajalta odotetaan psykologin apua

Toinen aineiston pohjalta muodostamistani teemoista oli opettajalta odotetaan psykologin apua. Aineistossa oli kahdeksan tähän teemaan liittyvää mainintaa, jotka voivat ilmentää eritasoista uupumusta tai pahaa oloa. Opiskelijat kuvasivat soitonopettajia psykologeiksi, joiden kanssa puhutaan, on mahdollisuus puhua tai haluttaisiin puhua opiskeluun liittyvistä ongelmista. Opiskelijat kuvailivat soitto- ja laulutunteja tavalla, joka tuo mieleen terapiata-paamisen: yksilöopetustilanteessa ollaan kahdestaan opettajan kanssa, suhteet ovat luotta-mukselliset, soiton tai laulun opettajaa nähdään viikoittain, on tavallista itkeä soitto- tai lau-lutunneilla, eikä kukaan muu kuin opettaja opiskelijan itsensä lisäksi tiedä hänen ongelmi-aan.

Jotkut opiskelijat vain totesivat, että yksilöopetuksen positiivinen puoli on se, että opettajalle voi halutessaan puhua ongelmistaan ja hän voi auttaa, jolloin nämä ilmaisut sinänsä eivät kerro opiskelijoiden voivan huonosti. Toiset opiskelijat puolestaan kertoivat, että heillä on ollut tarve puhua pahasta olostaan opettajille ja että he ovat tiettyyn aikaan esimerkiksi itke-neet soittotunneilla joka kerta, mikä on saanut suuren osan opettajista vaivaantumaan. Tässä teemassa kiinnostavaa on se, että opiskelijat selkeästi odottavat opettajilta psykologin apua.

Soiton- tai laulunopettajien koulutukseen ei kuitenkaan kuulu psykologin valmiuksia antavia opintoja.

Haastatteluissa opiskelijat toivat esille sen, ettei opiskelun ongelmiin saa tukea, eikä esimer-kiksi opiskeluterveydenhuollosta saa muuta apua kuin lääkkeitä (katso luku 5.1.1). Tästä voi seurata, että opiskelijat hakevat apua muilta tahoilta, kuten esimerkiksi opettajiltaan. Lisäksi musiikinopiskelijat kokivat, että samalla alalla olevilta ihmisiltä saa parasta apua, mikä voi myös saada opiskelijat hakemaan apua ongelmiinsa ensisijaisesti soitonopettajiltaan. Myös aikaisemmissa tutkimuksissa (Park ym., 2007; Williamon & Thompson 2006) on havaittu musiikinopiskelijoiden hakevan apua ensisijaisesti omilta soitonopettajiltaan, minkä lisäksi musiikinopiskelijoiden on havaittu hakevan apua mielenterveysongelmiinsa muita opiskeli-joita harvemmin (Wristen 2013). Tämän on arveltu johtuvan liian vähäisestä tiedosta am-mattiavun lähteistä (Williamon & Thompson 2006) ja kokemuksesta, ettei terveydenhuol-lossa ymmärretä muusikoiden tarpeita (Park ym., 2007). Tämän tutkielman perusteella näyt-täisi siltä, että opiskelijat kyllä tietävät, mistä ammattiapua voi hakea, mutta apua ei ole riit-tävästi tarjolla, minkä lisäksi opiskelijat kokevat tarvitsevansa musiikkialaa ymmärtäviä aut-tajia.

Positiivista uupumuksessa

Muodostin myös positiivista uupumuksessa -teeman aineistolähtöisesti. Tähän teemaan liit-tyi kolme ilmausta. Uupuminen on mahdollista nähdä myös positiivisena kokemuksena, joka opettaa tuntemaan paremmin omat rajansa tai sen, mitä elämältään haluaa. Yksi opiskelija kuvasi uupumuksesta aiheutuneen kriisivaiheen aikana oivaltaneensa, ettei soittaminen ole oma juttu ammattina. Uupuminen ja omien voimien loppuun kuluttaminen voikin merkitä myös uutta alkua, sillä se on samalla vuosia jatkuneen kestämättömän opiskelutilanteen loppu (vrt. Hakanen 2007, 216). Myös McCreadyn ja Reidin (2007) tutkimuksessa katkos opiskeluissa antoi opiskelijoille mahdollisuuden pohtia omaa musiikkisuhdettaan.

TAULUKKO 4. Esimerkkejä musiikinopiskelijoiden opiskelu-uupumuksen

5.3 Musiikinopiskelijoiden jaksamista tukevat tekijät

Kolmantena tutkimuskysymyksenäni oli selvittää musiikinopiskelijoiden jaksamista tukevia tekijöitä. Haastatteluaineistossa oli 215 jaksamiseen liittyvää alkuperäistä ilmausta, jotka pelkistin. Muodostin näistä pelkistetyistä ilmauksista 46 alaluokkaa, jotka puolestani luokit-telin 13 yläluokaksi. Yläluokat yhdistin kuudeksi pääluokaksi, jotka lopuksi kokosin kol-meksi yhdistäväksi luokaksi. Käytännössä kaikki ilmaukset on luokiteltu kahden yhdistävän luokan, yksilöön liittyvät tekijät (luku 5.3.1) ja opiskeluun ja ympäristöön liittyvät tekijät